Museopuutarhat

Esimerkkejä museopuutarhoista

2016-02-25T18:50:03+02:00

Tehtävä 1

2016-02-25T18:50:19+02:00

Mieti keinoja, joilla museopuutarhassa voi tehdä paikallista kasvigeenivaratyötä.

Pohdi keinoja, joilla paikkakunnan hiljainen kasvitieto ja paikkakunnan vanhat kasvit voisivat päätyä paikallismuseoon.

Tehtävä 2

2016-02-25T18:50:49+02:00

Etsi paikkakuntasi kotiseututyötä tekevät yhdistykset.

Suomen kotiseutuliiton sivulla on 680 paikallisyhdistyksen (mm. kotiseutuyhdistyksen, museoyhdistyksen) yhteistiedot: www.kotiseutuliitto.fi

Suomen museoliiton sivuilta listataan yli 300 ammattimaisesti hoidettua museokohdetta (mukana kulttuurihistoriallisia museoita): www.museoliitto.fi

Lähde

2016-02-25T18:51:02+02:00

HEINONEN, M., PIHLMAN, S., KAIHOLA, H-L, KOSKELA, A., HARTIKAINEN, M., KINNANEN, H. ja PEURA, A. 2014. Museopuutarha. Perustaminen ja hoito. MTT Kasvu 23. Juvenes Print - Suomen yliopistopaino Oy. 91 s. ISBN 978-952-487-522-6 Myös verkkojulkaisu: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-523-3

Viittausohje

2016-02-25T18:51:17+02:00

Maarit Heinonen: Museopuutarhat
Katso viittausohje.

Perinnekasveja museopuutarhoissa

2016-02-25T18:49:49+02:00

Museot vaalivat ja pitävät esillä asioita, jotka tukevat yhteisöllistä muistamista, kuten esineitä, rakennuksia, ympäristöjä ja niihin liittyviä tietoaineistoja. Museoilla voisi olla merkittävä rooli myös kasvihistoriaan liittyvän tiedon tallettajana ja kertojana. Museot voivat myös säilyttää perinnekasveja ja tuoda ne mukaan ihmisten elämään yhä uusin tavoin. Perinnekasveissa muuntelun kirjo on laajaa ja siksi ne soveltuvat hyvin viljely- ja puutarhakasviemme monimuotoisuuden esilletuomiseen historian eri aikakausina.

Yhdessä tekeminen ja asiantuntijuuden jakaminen on museotoiminnan luonnollinen perusta lähiseutuun keskittyvissä kotiseutumuseoissa tai yksittäiseen aihealueeseen paneutuvissa erikoismuseoissa. Usein paikkakuntalaiset hoitavat omaehtoisesti museonsa osana kotiseutuyhdistyksen toimintaa.

Museoon liittyy usein puutarha, joka vahvistaa museon tunnelmaa, mutta jonka kasveilla ei ole ääntä. Ne eivät ole vielä dokumentoituja ja kerrottuja. Mutta museota ympäröivästä vanhasta puutarhasta voi kehittää todellisen museopuutarhan dokumentoimalla sitä ja vaikkapa vaihtamalla uudet kasvilajikkeet vähitellen vanhoihin, jotka ovat ehtineet jo hävitä puutarhasta ja joiden historia tunnetaan ja voidaan kertoa.

Museopuutarhan kasvit voivat olla samalla tavalla osa museon kokoelmia kuin esineet, vaikka niiden hoito on erilaista. Kasvien kurissapito ja täydentäminen on jokavuotista työtä ja dokumentointi jatkuvaa. Museopuutarhaan soveltuvat maatiaiskasvit ja vanhat lajikkeet eli perinnekasvit, joilla on oma tarinansa ja dokumentoitu historiansa. Tarina voi kertoa, miten kasvi on kasvanut pitkään tietyssä talossa ja siirretty seuraavaan taloon ja sitä seuraavaan. Tallessa voi olla resepti, jossa kasvia on hyödynnetty. Kasvilla on ehkä ollut erityinen nimityksensä. Puutarhakasvien näkökulmasta saadaan paikkakunnasta toisenlainen tarina.

Museot voivat kannustaa perinnekasvien vaalimiseen ja käyttöön niin kotipihoissa kuin viherrakentamisessakin, sekä historiallisissa että uudemmissa ympäristöissä. Ne voivat avata puutarhan merkitystä historiallisena ja paikallisena perintönä sekä tarinallisena voimavarana. Vanhoja kasvikantoja ylläpitävä museo tekee samalla paikallista kasvigeenivaratyötä, työtä suomalaisiin olosuhteisiin sopeutuneiden kasvikantojen elinvoimaisuuden hyväksi.