Miten kasvigeenivaroja tutkitaan?

1. Miksi kasvigeenivaroja tutkitaan?

2016-03-01T23:06:00+02:00

Kasvikannan valinta kansalliseen geenivarakokoelmaan edellyttää tutkimusta, jolla on osoitettu kyseisen kasvikannan, esimerkiksi omenan paikallislajikkeen erityisyys. Geneettisesti kahta samanlaista kasvikantaa ei kokoelmassa haluta säilyttää.

Lisäksi kasvigeenivarojen tutkimuksen tavoitteena on saada mahdollisimman paljon käyttökelpoista tietoa säilytykseen valituista kasvikannoista, jotta niitä osattaisiin hyödyntää tulevaisuuden ravinnontuotannossa – erityisesti uusien viljelylajikkeiden jalostuksessa ja muussa hyötykäytössä.

Kasvigeenivarojen tutkimus kattaa muitakin kasveja kuin ravintokasvit. Esimerkiksi puuntuotannon ja viherrakentamisen hyöty- ja koristekasvit kuuluvat kasvigeenivarojen tutkimuksen ja suojelun piiriin.

Lisätietoa kasvigeenivarojen tutkimuksen tärkeydestä:

2. Kasvikartoitukset ja kasvien kuuluttaminen

2025-10-16T15:36:11+03:00

Vanhoja arvokkaita kasvikantoja etsitään kartoittamalla pihojen ja puutarhojen lajistoa tai kuuluttamalla tiettyjä kasveja. Vanhojen viljelykasvien, kuten maatiais- ja paikallislajikkeiden, tallettaminen kokoelmaksi on tärkeää, jotta ne ovat suomalaisen viljelyn, jalostuksen ja ravinnontuotannon hyödynnettävissä.

Kartoitus on mielekästä erityisesti silloin, kun halutaan löytää vanhoja viljelykasvikantoja, joita ei enää ole kaupallisesti saatavilla tai jotka ovat Suomessa syntyneitä paikallisia viljelykasvikantoja. Kasvikartoituksessa jonkin puutarhan vanha kasvillisuus tunnistetaan, valokuvataan, luetteloidaan, sen sijainti voidaan mitata GPS-laitteella tai merkitä mahdollisuuksien mukaan karttapohjalle. Kasvilajien tunnistaminen tapahtuu kasvien ulkoisten ominaisuuksien avulla joko maastossa tai myöhemmin kerättyjen kasvinäytteiden ja valokuvien avulla. Tällöin puhutaan kasvien morfologisesta tutkimuksesta. Tunnistettaessa omenalajikkeita kirjataan omenan hedelmien tuntomerkkejä ja kypsymisaikoja, tämä on myös morfologista tutkimusta. Haastattelemalla puutarhan omistajia kerätään tietoa kunkin kasvikannan ominaisuuksista, iästä ja hankinta- ja käyttöhistoriasta.

Tietoa arvokkaista vanhoista kasvikannoista voidaan etsiä myös kasvikuulutusten avulla. Yleensä kuulutetaan ainakin 50 vuotta Suomessa viljeltyjä kasvikantoja. Tietoa kerätään verkosta saatavilla olevalla kuulutuslomakkeella, jolla ihmisten toivotaan kertovan, mikäli heidän kotipuutarhoistaan löytyy tutkimusta vastaavia kasveja. Kasvikuulutusten yhteydessä pyritään samalla selvittämään, mitä kasvien nykyiset omistajat muistavat/tietävät kasviensa alkuperästä, käyttöhistoriasta ja kasvin ominaisuuksista.

Tutustu alla olevasta linkistä koululaisille suunnattuun kasvikuulutukseen RAPARPERISTA sekä kasvikuulutuksen teko-ohjeisiin. Lisäksi kannattaa käydä tutustumassa Luke:n (Luonnonvarakeskuksen) aihetta koskevaan sivuun (linkit alla), kasvien morfologiseen tutkimiseen ja kasvikuulutuslomakkeeseen:

Raparperikuulutus
Kasvin ja kasvitiedon etsiminen
luke.fi/viljelykasvien geenivarat
Kasvien tunnistaminen ulkomuodon perusteella
Kasvikuulutuslomake: Olisiko sinulla ilmoitettavia arvokkaita kasvikantoja?

3. Geneettinen tutkimus

2016-03-01T23:15:40+02:00

Kasvien geneettisen tutkimuksen kohteena on DNA, jonka emäskoostumusta ja -järjestystä selvitetään. DNA:sta muodostuvat geenit ja geenien väliset alueet. Geenit määrittelevät ominaisuudet, esimerkiksi kukan värin tai talvenkestävyyden. Saman lajin eri yksilöt saattavat sisältää geenistä eri geenimuotoja eli alleeleja, joiden DNA:t poikkeavat hieman toisistaan, ja siksi esim. omenalajikkeet ovat keskenään erilaisia.

Yksinkertaistaen kasvien geneettistä tutkimusta voisi kuvata seuraavasti: Tutkittavan kasvin DNA:ta verrataan aiemmin tutkittujen kasvikantojen DNA:han. Vertaamalla voidaan havaita samankaltaisuuksia ja eroja, joiden avulla voidaan esimerkiksi päätellä, mistä lajikkeesta on kysymys tai sisältääkö se jonkin tietyn ominaisuuden.

Tietyn kasvilajin geenejä voidaan tunnistaa mm. vertaamalla niiden DNA:ta jo tunnettuihin toisten kasvilajien geenien DNA:han. Geeneille voidaan myös kehittää DNA-tunnistimia, joiden avulla voidaan selvittää eri geenimuotojen läsnäolo. Näitä tunnistimia voidaan käyttää hyväksi lajikejalostuksessa.

Mitä samankaltaisempia tutkittujen kasvien DNA:t ovat, sitä läheisempiä sukulaisia ne ovat keskenään. Mitä enemmän eroja niiden DNA:sta löytyy, sitä kaukaisempia sukulaisia ne ovat keskenään. Esimerkiksi tällä tavoin tutkijat voivat päätellä, miten jokin laji on kehittynyt evolutiivisesti. Viljelylajikkeiden välisiä havaittuja eroja DNA:ssa ja sitä kautta ominaisuuksissa voidaan käyttää apuna jatkojalostusta suunniteltaessa.

Lisätietoa kasvigeenivarojen tutkimuksesta löydät sivulta Geneettisen monimuotoisuuden tutkiminen.

4. Viljelykasvilajikkeiden ominaisuuksien tutkimus

2016-02-24T12:16:58+02:00

Kasvigeenivaroja tutkitaan myös tutkimalla kasvien ominaisuuksia: niiden taudin- tai tuholaisten kestävyyttä, sopeutumista erilaisiin lämpötiloihin tai kosteusoloihin, niiden tuottaman sadon määrää ja laatua sekä muita viljelyyn vaikuttavia tekijöitä.

Lisätietoa löydät sivulta Viljelyominaisuuksien selvittäminen.