Ydinosaamisalueet

Yhteenveto

2025-05-16T15:50:23+03:00

Olen jo jokaisen ydinosaamisalueen kirjoituksessa pohtinut monia POM-opintokokonaisuuden osaamistavoitteita monipuolisesti. Erityisesti eettisen osaamisen kirjoituksessa pohdin omaa asennettani uskonnon opetusta kohtaan ja pyrin tarkastelemaan omia ennakkoluulojani kriittisesti. Koen, että olen pystynyt pohtimaan omia asenteita oppiaineita kohtaan kriittisesti, mutta varmasti sen kanssa on vielä tehtävää. Mielestäni olen tarkastellut oppilaiden moninaisuutta monipuolisesti ja ymmärtänyt myös ryhmän merkityksen opetuksessa. Ryhmäyttämis ja ryhmänhallintataidoissa minulla on kuitenkin vielä kehitettävää. Myös oppiainerajat ylittävien oppimiskokonaisuuksien suunnittelu tuntuu hieman hankalalta. Muuten opetuksen suunnittelu tuntuu olevan hallussa, mutta arviointi on hieman epävarmempi osuus.

0 kommenttia

Esteettinen osaaminen

2025-05-14T10:09:25+03:00

Anttila (2009) puhuu kehon ja mielen yhteistyöstä ja tutkii aihetta tanssijan näkökulmasta. Hänen mukaansa keholliset tuntemukset ovat yhteydessä mielen sisäisiin tajunnallisiin reflektioihin, jolloin kehollisen kokemuksia tunnustelemalla ihminen voi löytää uudenlaisia tapoja tulkita ja ymmärtää maailmaa. (Anttila, 2009). Vuonna 2021 esteettisestä osaamisesta kirjoittaessani, koin osaamisalueen vieraana ja epäselvänä, pääosin visuaalisuuteen liittyvänä alueena. Vuonna 2025 en tiedä, onko osaamisalue itselleni yhtään sen selvempi, mutta ehkä se on laajentunut ymmärryksessäni myös kehollisuuteen ja itseilmaisuun visuaalisen ympäristön ohella.

Itse tanssijana koen keholliset kokemukset maailmasta ja ympäristöstä voimakkaana. Aistin ison osan ympäritöstä kehossani ja tunnen tunteet ja olotilat vahvasti kehossani. Koen, että kouluympäristössä tätä oppimisen ja kokemisen muotoa voisi hyödyntää enemmänkin. Anttils (2013) kertoo tutkimuksessaan koulussa järjestettävästä tanssiprojektista, jonka avulla oppilaat ovat päässeet käsiksi moniuloitteiseen oppimiseen. Tutkimuksen tuloksena oppilaat ovat kasvattaneet luontevaa suhdetta omaan kehoonsa ja esiintymiseen sekä löytäneet uudenlaista yhteisöllisyyttä tanssin avulla. Anttila sanoo tanssin ylittävän oppiainerajat, jolloin koen sen olevan mahdollinen kantava teema myös erilaisissa monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. (Anttila, 2013).

Esteettiseen osaamisalueeseen liitän vahvasti myös oppimisympäristöt. Luokasta ja koko koulusta pitää tehdä käyttäjiensä näköinen, jotta oppiminen tapahtuu mukavassa, kodinomaisessa, ympäristössä. Luokan seinillä voi olla eri oppiaineita ajatellen erilaisia julisteita ja oppimista auttavia kuvia. Matematiikan tuntia varten seinältä voi löytyä kertotaulujuliste ja suomen kielen ja kirjallisuuden tuntia ajatellen aakkoset.

Oppimisessa tärkeää on oppilaiden oma itseilmaisu ja sen kautta saadut tunnekokemukset osallisuudesta. Joillekin oppilaille se tapahtuu taiteen avulla, toisille liikunnalla ja kolmannelle musiikilla. Voisiko oppiaineiden tunneille lisätä mahdollisuuksia hyödyntää näitä itseilmaisun tapoja niin ettei taito- ja taideaineet jäisi vain erillisiksi oppiaineiksi.

Lähteet:

Anttila, E. 2009. Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana: mitä tanssija tietää? Aikuiskasvatus, 29(2), 84-92. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/94179/52857 Luettu 8.5.2025

Anttila, E. 2013. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluympäristössä. Teatterikorkeakoulu. Esittävien taiteiden tutkimuskeskus. https://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/6065/Acta_Scenica_37.pdf?sequence=1&isAllowed=y

0 kommenttia

Hyvinvointia vahvistava osaaminen

2025-05-14T10:08:40+03:00

Näin muutama päivä sitten sosiaalisessa mediassa videon, jossa yläkoululaisen vanhempi valitti siitä, kuinka paljon opettajat laittavat vanhemmille negatiivisia Wilma viestejä eivätkä itse tee oppilaiden huonolle käytökselle mitään. Vanhemmasta tuntui, että Wilma merkintöjä laittava opettaja sysää kaiken vastuun vanhemmalle eikä opettajalla ole mitään auktoriteettiä, kun ei saa oppilasta käyttäytymään. Video herätti minussa paljon tunteita; ensin vihaa, sitten hämmennystä ja viimeisenä kommentteja lukiessani turhautumista. Opettajien jaksaminen ja työhyvinvointi on ollut esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosina ja herättänyt mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Opettajien työnkuva on opettamisen sijaan kaikkea muuta kasvatustyötä ja tulipalojen sammuttelua. Videon vanhempi ei sitä varmasti ymmärrä, mutta opettajat tekevät kaikkensa kitkeäkseen koulussa tapahtuvaa häiriökäyttäytymistä, vaikka se veisikin aikaa siitä, mihin opettajat on koulutettu: opettamiselta. Opettajat eivät laita Wilma merkintöjä kiusatakseen, vaan sen vuoksi, että asioista voisi keskustella myös kotona, jotta asiaan puuttuminen olisi samansuuntaista niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Oppilaiden lisääntynyt pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen sekä vanhempien kanssa viestiminen ja yhteisymmärryksen löytäminen ovat molemmat asioita, jotka lisäävät opettajien kuormitusta työssään.

Lerkkanen ym. (2020) tutkimuksen tulokset osoittavat, että joka kolmas opettaja kokee työssään stressiä melko paljon tai paljon. Tutkimukseen osallistuvat opettajat kertoivat työn kuormittaviksi tekijöiksi liian suuren työmäärän, tukea tarvitsevien oppilaiden tukemisen ilman tarvittavia taitoja ja tukea, töiden kasautumisen sekä opetuksen ulkopuoliset työtehtävät. (Lerkkanen, ym. 2020). Opettajien kasvava työmäärä, mutta samana pysyvät työtunnit puskevat opettajia jatkamaan töitä kotona vapaa-ajalla, jotta kaiken saisi tehtyä. Opettajien työhyvinvoinnin ja jaksamisen vuoksi olisi tärkeää, että opettaja pystyisi rajaamaan työaikaansa niin, että myös vapaa-ajalle ja palautumiselle jää aikaa. Opettajan opetuksen ulkopuolinen työ on kuitenkin sellaista, että sitä pystyy tekemään milloin vain missä vain, jolloin monet opettajat esimerkiksi tarkistavat kokeita, tekevät materiaaleja ja kommunikoivat vanhempien kanssa työpäivän ulkopuolella.

Opettajien hyvinvointi heijastuu oppilaiden hyvinvointiin ja sama toisin päin. Koulussa hyvinvointi on siis yhteinen asia. OAJ:n nettisivujen mukaan on tärkeää, että kouluissa esihenkilö johtaa hyvinvointityötä ja säätelee selkeät menettelytavat siihen, kuinka hyvinvointiin liittyviä asioita käsitellään työpaikalla (OAJ, ei pvm.). Jos hyvinvointia edistävä työ ei lähde koulun johdosta, on yksittäisten opettajien hankala lähteä ajamaan asiaa yksin. Kouluissa tulisi olla yhteiset linjaukset hyvinvoinnin edistämiseen.

Hyvinvoinnista tulee puhua koulussa myös oppilaille. Avoin puhe hyvinvoinnista ja sen edistämisestä antaa oppilaille mahdollisuuden tunnustella omaa hyvinvointiaan ja todenmukaisen tiedon avulla kehittää sitä. Hyvinvoinnin pitäisi olla liitettynä jokaiseen arkipäivään ja oppituntiin. Jokaisella oppitunnilla opettajan tulisi havainnoida oppilaiden osaamista ja jaksamista, jotta jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus saada onnistumisen kokemuksia ja kavattaa itsevarmuuttaan taitavana opiskelijana. Oppilaiden innostus ja motivaatio on isossa osassa ylläpitämässä heidän hyvinvointiaan koulussa. kun innostusta ja motivaatiota saadaan ylläpidettyä edes pienin hetkin jokaisen oppiaineen tunnilla, vältytään tilanteelta, jossa oppilaat muodostavat mielessään inhokkiaineita, joiden tunneille on ikävä mennä. Hyvinvointitietoisuutta voi lisätä kouluihin myös monialaisilla oppimiskokonaisuuksilla ja teemaviikoilla, jotka käsittelevät erityisesti hyvinvointia. Näillä viikoilla oppilaiden ja opettajien huomiota saadaan kiinnitettyä erityisesti hyvinvointiin, sillä kouluarjessa se saattaa välillä unohtua muun työn alle.

Lähteet:

Lerkkanen, M., Pakarinen, E., Messala, M., Penttinen, V., Aulén, A., & Jõgi, A. (2020). Opettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuun.

OAJ. ei pvm. Työhyvinvointi. https://www.oaj.fi/tyoelamaopas/tyohyvinvointi/ Luettu 8.5.2025

0 kommenttia

Pedagoginen osaaminen

2025-05-14T10:08:01+03:00

Koen oppineeni pedagogista osaamista; eriyttämistä, ryhmänhallintaa, arviointia ja osallisuutta erillisistä erityisopettajan opinnoista. Koen etteivät POM-opinnot ole opettaneet minulle juuri mitään näistä teemoista ja etenkin arviointi on jäänyt oppiaineiden POM-kursseilta uupumaan melkein kokonaan. Olen oppinut tunnistamaan oppilaiden erilaisia tarpeita ja muuttamaan opetustani niiden perusteella. Eriyttäminen ylöspäin on kuitenkin jäänyt opinnoissa taka-alalle ja se tuntuu usein vaikealta. Usein huomio kiinnittyy oppilaisiin, joilla on hankaluuksia, ja hyvin osaavat oppilaat jäävät huomiotta, vaikka hekin kaipaisivat eriyttämistä.

Vuoden 2021 kirjoituksessani puhuin maahanmuuttajaoppilaiden tasavertaisuudesta koulussa. Koen, että ajatukseni aiheesta on pysynyt samana, mutta kokemusten kautta olen oppinut toimimaan yhä tasavertaisemmin kaikkia oppilaita kohtaan. Esimerkiksi hyvinvointi MOK-kurssilla pidimme tunteja Kuokkalan yhtenäiskoulussa, jossa maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli paljon. Koin tuntien aikana monta oppimiskokemusta muun muassa ohjeiden annossa. Eteeni tuli monta tilannetta, jossa joku oppilas ei ymmärtänyt ohjeitani tai tehtävänantoa, tai aihe ei ollut millään tavalla ajankohtainen kyseiselle oppilaalle. Tilanteet vaativat tehtävien selittämistä toisella kielellä ja ohjeiden selkeyttämistä, joka varmasti auttoi ihan jokaista oppilasta. Näillä tunneilla huomasin myös ryhmän merkityksen oppimisessa. Luokassa oli oppilaita, jotka tarvitsivat ohjeita englanniksi, ja ennen kuin kukaan opettajista ehti käydä kertomassa niitä, muut oppilaat luokalla olivat innoissaan kääntämässä ohjeita englanniksi vieruskavereille. Luokalla oli todella hyvä yhteishenki ja kaikkia autettiin tasapuolisesti. Oppilaat mahdollistivat toistensa oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla ja auttoivat toinen toistaan.

Oppilaiden tehokkaassa tukemisessa ja arvioinnissa on hyvä tuntea tukivastemalli. Tukivastemallissa opettaja perustaa antamansa tuen tutkitusti tehokkaisiin tai hyvin perusteltuihin tuen keinoihin ja kehittää selkeät tavoitteet, joihin tuella on tarkoitus päästä. Tuen toteutuksen aikana ja jälkeen tuen vaikuttavuutta seurataan jatkuvasti. (Aalto ym., 2019). Tukivastemallia voi käyttää jokaisessa oppiaineessa ja se tekee oppilaalle annetusta tuesta ja sen vaikuttavuudesta selkeää ja läpinäkyvää myös huoltajille.

Opettajana minun on tärkeä ottaa huomioon oppilaiden osallisuus ja kouluun kiinnittyminen. Vaikka en voi toimia opetuksessani juuri niin kuin jokainen yksilöllinen oppilas haluaa, voin ottaa oppilaiden ajatuksista osia opetukseeni, jotta se tavoittaisi mahdollisimman hyvin kaikki luokan oppilaat. Voin antaa tilaa oppilaiden omille mielipiteille ja antaa oppilaiden itse päättää, miten haluavat joitain osia oppiaineiden sisällöistä opiskella. Kaiken ei tarvitse toteutua opettajan haluamalla tavalla, vaan välillä voi antaa myös oppilaiden toimia itsensä johtajina.

Koen, että osaamiseni oppilaiden oppimisen havainnoinnissa ja eriyttämisessä on hyvällä tasolla matematiikassa sekä suomen kielessä ja kirjallisuudessa. Kehitettävää on kuitenkin muissa lukuaineissa ja taito- ja taideaineissa, joissa koen eriyttämisen hankalammaksi.

Lähteet:

Aalto, E., Heikkilä, R.,Järvenoja, M., Kuosmanen, M., Lehtinen, A., Lerkkanen, M.-K., Luokomaa, S., Mononen, S., Mustonen, S., Nousiainen, T., Raittila, T.-L. & Saario, J. 2019. LUKILOKI – Virtaa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon ohjaamiseen. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10 (6). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2019/lukiloki-virtaa-ja-valineita-luku-ja-kirjoitustaidon-ohjaamiseen Luettu 8.5.2025

0 kommenttia

Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen

2025-05-14T10:07:05+03:00

Luokanopettajana olen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja alttiina arvostelulle. Olen esillä oppilaille ja heidän perheilleen ja edustan koulua, jossa olen töissä omalla persoonallani. Koulutus ja kasvatus on usein esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja kritiikin kohteena.

Oppilaille on tärkeä puhua yhteiskunnan merkittävistä tapahtumista totuudenmukaisesti oppilaiden ikätaso huomioiden. Esimerkiksi lasten uutiset ovat hyvä tapa käydä maailmassa ja Suomessa esillä olevia tapahtumia lasten tasoisesti helposti ymmärrettävästi. Viime vuosina sota on ollut esillä uutisissa ja sotaa pakenevia oppilaita on sijoitettu Suomen kouluihin. Sota on oppilaita lähellä ja he tarvitsevat siitä tietoa luotettavasta lähteestä, jotta heidän ainoa tietolähteensä ei ole Tiktok tai Instagram. Opettajalla on työnsä puolesta hyvä mahdollisuus, mutta myös velvollisuus kertoa oppilaille myös hankalista yhteiskunnallisista aiheista ja näin vähentää oppilaiden keskuudessa vallitsevaa pelkoa ja epätietoisuutta.

Fornaciarin ja Männistön (2015) mukaan demokraattinen ajattelu lähtee liikkeelle valinnanvapaudesta, joka koulukontekstissa tarkoittaisi, että oppilaille annetaan mahdollisimman paljon vaihtoehtoisia toimintatapoja ja ajatusmalleja, joista valita (Fornaciari & männistö, 2015). Tällainen tapa toimia edisstää myös oppilaiden osallisuutta ja kouluun kiinnittymistä, kun he saavat itse vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Kouluissa voitaisi järjestää yhä enemmän yhteiskunnallisia "simulaatioita", esimerkiksi koulun omia vaaleja, työhaastatteluita ja demokraattista päätöksentekoa, jotta oppilaat pääsisivät harjoittelemaan niitä turvallisessa ympäristössä.

Liitän yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osaamisalueeseen myös koulutyön liittämisen oppilaiden omaan elämään. Esimerkiksi matematiikan tunneilla laskujen yhdistämisen kauppareissuun ja äidinkielen tunnilla kirjoitustehtävien yhdstämisen kesätyöhakemuksen kirjoittamiseen. Mikään ei estä esimerkiksi äidinkielen tehtävän olevan työhakemuksen kirjoittamista, jota oppilaat voivat oikeasti hyödyntää työnhaussa. Oppiaineista tulisi saada oppilaille innostavia ja motivoivia, jotta ne eivät jää irrallisiksi muusta elämästä. Kouluissa voidaan järjestää monialaisia oppimiskokonaisuuksia yhteiskunnallisista aiheista. Koulua voi ajatella omana pienenä yhteiskuntana ja esimerkiksi äänestämistä harjoitella oppilaskunnan vaaleissa.

Lähteet:

Fornaciari, A., & Männistö, P. (2015). Yhteiskunta-ja demokratiakasvatuksen sudenkuoppa. Opettajien avulla kohti kriittisempää kansalaisuutta. Kasvatus & Aika, 9(4).

0 kommenttia

Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen

2025-05-14T10:06:13+03:00

Vuoden 2021 tekstiin verrattuna koen, että olen kehittänyt itsevarmuuttani toimia ryhmän ohjaajana paljon. Tiimin jäsenenä olen kasvattanut itsevarmuuttani tuoda omia mielipiteitäni esille rohkeammin. Koulussa nautin tiimissä työskentelystä, saan uusia ideoita toisten opettajien ajatuksista, mutta uskallan myös kertoa, mitä mieltä itse olen. Olen hyvä kuuntelija ja koen sen opettajana arvokkaana piirteenä. Olen empaattinen ja kohtaan oppilaat heidän tasollaan lämpimästi. Olen kehittynyt pom-opintojen ja harjoittelujen aikana päästämään irti omista negatiivisista asenteistani. Jos esimerkiksi jonkun oppilaan kanssa alku on ollut töyssyistä, pyrin lähtemään seuraavaan päivään kyseisen oppilaan kanssa puhtaalta pöydältä, vaikka se välillä tuntuukin vaikealta.

Opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutussuhde voi vaikuttaa opiskeluun, itsetuntoon sekä tulevaisuuden uravalintoihin joko myönteisesti tai kielteisesti (Gerlander & Kostiainen, 2005). Minulla on itsellänikin kokemuksia lapsuudesta positiivisista sekä negatiivisista vuorovaikutussuhteista eri opettajien kanssa. Osa opettajista rohkaisi tavoittelemaan omia unelmiaan ja rohkaisi yrittämään epäonnistumisista huolimatta, kun taas toiset opettajat masensivat omalla kyynisyydellään oppilaiden innostumisen yhtään mistään. Opettajan ja oppilaiden välisellä vuorovaikutuksella on siis kauaskantoiset vaikutukset.

Koen oppilaiden kohtaamisen luontevana, mutta hankalammaksi koen vanhempien kanssa kommunikoinnin etenkin tilanteissa, joissa olemme eri mieltä asioista. Näihin tilanteisiin opettajana saan onneksi tukea kollegoilta ja rehtorilta. Koen olevani avoin muille ihmisille ja tapaamaan jokaisen ihmisen ilman ennakko-oletuksia. Törmään kuitenkin tilanteisiin, joissa yhteiskunnan juurtamat ennakkoluulot ovat osa minunkin ajattelua. Saatan huomata huikanneeni "Hei tytöt siellä" tai "tuleeko sua äiti vai isi hakemaan?". Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin mahdollisuuksia kehittää itseään ja muuttaa omaa tapaa kommunikoida tiettyjä asioita niin, että ne eivät lokeroisi ketään tiettyihin ryhmiin. Avoin kohtaaminen auttaa myös eriyttämään opetusta, sillä luultavasti huomioit paremmin oppilaiden erityisiä tarpeita ja pystyt reagoimaan niihin.

Avoin keskustelukulttuuri luokassa lisää suvaitsevaisuutta ja moninaisuuden hyväksymistä. Jos asioista ei keskustella, lapsen mielessä niistä muodostuu salaisuuksia tai kiellettyjä asioita, jolloin lapsi saattaa nähdä ne outoina ja kummallisina. Tämä saattaa johtaa jonkun oppilaan syrjimiseen tai jopa pelkäämiseen. Siksi koen opettajana tärkeänä keskustella kaikista oppilaita mietityttävistä aiheista enkä halua sivuuttaa mitään oppilaalta nousevaa kysymystä. Välillä keskusteluun nousevat aiheet saattavat tuntua aikuisesta hankalalta, mutta on tärkeä, että niistä keskustellaan oikeilla nimillä nolostumatta. Näin oppilaatkin pystyvät muodostamaan kuvan siitä, että kaikenlaiset ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia ja hyviä juuri sellaisina kuin he ovat. Kun olen opettajana kiinnostunut oppilaistani, osoittavat he myös rohkeammin kiinnostusta minuun ja toisiinsa sekä opittaviin asioihin. Kun minä kuuntelen, mitä oppilaillani on sanottavaa, todennäköisemmin he myös kuuntelevat minua ja keskittyvät opetukseen.

Lähteet:

Gerlander, M. & Kostiainen, E. 2005. Jännitteisyys opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteissa.

0 kommenttia

Tieteellinen osaaminen

2025-05-14T10:05:24+03:00

Tieteellinen osaaminen on opettajan ydinosaamisalueista ehdottomasti se, jossa kehityksen olen huomannut selkeiten. Opintojen edetessä myös teoriatieto, johon pohjata omaa toimintaa lisääntyy. POM-kursseilla saatu teoreettinen tieto eri oppiaineista ja niiden opettamisesta on tehnyt minusta itsevarmemman opettajan. Muilla kasvatustieteen ja erityispedagogiikan kursseilla olen saanut teoriatietoa esimerkiksi arvioinnista ja oppimisvaikeuksista, jotka ovat kasvattaneet minua opettajana. Opintojen alkuvaiheessa minulla ei ollut tutkimustietoa, johon yhdistää toimintaani oppitunneilla, vaan toimin ainoastaan intuition ja fiiliksen pohjalta. Nykyään minulla on mahdollisuuksia perustella toimintaani, mikä on opettajan ammatissa erityisen tärkeää. Esimerkiksi arvioinnin tulee olla aina läpinäkyvää ja vanhempien siitä kysyessä, opettajan tulee pystyä perustelemaan tekemänsä valinnat.

POM-opinnot ovat herättäneet minussa myös kriittistä ajattelua koulua, oppiaineita ja oppikirjoja kohtaan. Olen pohtinut, kuinka paljon haluan luoda uutta ja, kuinka paljon pysytellä tutussa ja turvallisessa. Olen huomannut, että usein koulussa toimitaan tietyllä tavalla vain, koska se on tapa, johon on totuttu eikä suinkaan siksi, että se olisi toimivin tai tehokkain tapa toimia. Opintojen ansiosta minusta on tullut rohkeampi kokeilemaan uusia asioita ja toimimaa niin kuin itse koen parhaaksi, kunhan pystyn perustella toimintaani. Koen, että uutena opettajana minulla on jopa velvollisuus luoda kouluun uusia toimintatapoja vanhojen rinnalle, tuoreen teoriatiedon pohjalta, jota olen opinnoissani oppinut.

Rehtorin asema kouluissa on vahvistunut, mutta luottamus opettajien ammattitaitoon on pysynyt mahdollistaen opettajien melko itsenäisen toimimisen ja päätösvallan omaa luokkaansa koskien (Komulainen & Rajakaltio, 2017). Tämän vuoksi on tärkeää, että opettajilla on tutkimuksilla todistettua tietoa opetuksensa pohjalla. POM-opinnoista saatu teoriatieto alakoulussa opetettavista oppiaineista on vähäistä, joten koen velvollisuutenani tulevaisuudessa opettajana perehtyä aiheisiin, joita opetan. Alkuopetuksessa opetettavat aiheet ovat vielä helposti omaksuttavissa ja maalaisjärjellä pääteltävissä, mutta mitä ylemmille luokille mennään, sitä enemmän opettajalta vaaditaan oppiaineiden sisältöjen opettelemista myös itse.

Epävarmuudeksi POM-opintojen jälkeen minulle on jäänyt oppimaan opettaminen. Vaikka osaisin oppiaineiden oppisisällöt, en välttämättä osaa opettaa niitä tavalla, jonka oppilaat ymmärtävät. Olisin toivonut POM-opintoihin lisää oppimaan opettamista jokaisessa oppiaineessa, jotta pystyisin itsevarmemmin tekemään työtä. Harmillisesti kasvatustieteen opinnoissa erityispedagogista tietoa ei tule ollenkaan, jolloin luokanopettajan tieteellinen osaaminen esimerkiksi oppimisvaikeuksista jää täysin nollille. Tämä on suuri aukkopaikka luokanopettajilla, joiden jokaisen luokalla varmasti on oppilaita, jotka kärsivät jonkinlaisista oppimisvaikeuksista.

Lähteet:

Sitomaniemi-San, J. 2017. Tutkivan opettajan rakentuminen akateemisessa opettajankoulutuksessa: kohti monimutkaisia keskusteluja. Teoksessa T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (toim.) Opetussuunnitelmatutkimus: keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere University Press, 137 - 159.

0 kommenttia

Eettinen osaaminen

2025-05-14T10:04:30+03:00

Opettajan työtä ohjaa vahvasti ammattietiikka ja opetustyön eettiset periaatteet. Nämä muodostuvat neljästä pääteemasta, jotka ovat: ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus. (OAJ, 2024). Näissä neljässä osa-alueessa kiteytyy myös opettajan ydinosaamisalueet melko hyvin. Varmasti jokainen opettaja kohtaa jossain kohtaa työuraansa erilaisia eettisiä dilemmoja, joissa oma arvomaailma ja ammatilliset velvollisuudet ovat ristiriidassa. Olen itse kokenut muutamia tilanteita, joissa itselleni tärkeä arvo rehellisyys ja työpaikkani tuoma velvollisuus kertoa alaikäisen lapsen arkaluontoisia asioita eteen päin ovat suuressa ristiriidassa. Opettajana minun täytyy kertoa lapsen henkeä tai turvallisuutta uhkaavat tiedot eteen päin, mutta samalla tiedän menettäväni lapsen luottamuksen. Tällaiset tilanteet kuormittavat opettajan työssä, jolloin toimivasta työyhteisöstä ja keskusteluavusta on opettajalle tukea.

Eettiset kysymykset kulkevat mukana jokaisessa oppiaineessa ja jokaisella oppitunnilla. Vuoden 2021 kirjoituksessani toin esille tilanteen, jossa opettajana minun täytyy miettiä autanko jälkeenjäävää oppilasta enemmän kuin muita luokan oppilaita, jotta hän pärjäisi samalla tasolla muiden kanssa vai autanko kaikkia oppilaita tasavertaisesti, jolloin jotkut yksilöt jäävät jälkeen. Tällaiset tilanteet ovat varmasti sellaisia, joihin ei ole suoraa oikeaa tai väärää vastausta, ja silloin toimiva koulun johto ja erityisopettajan tuki ovat avainasemassa.

Omat haasteeni eettisen osaamisen osalta tulen kokemaan koulun uskonnon opetuksessa. Minut on kasvatettu ateistiksi ja olen oman koulutaipaleeni opiskellut elämänkatsomustietoa. Tämän vuoksi en koe pystyväni opettamaan uskontoa, eikä minulla ole mitään oppisisällöllistä tietämystä aineesta. Katsomusaineiden POM-opinnot eivät opettaneet minulle yhtään mitään ja korona-ajan vuoksi ne pidettiin kaiken lisäksi etänä, josta oppimiseni kärsi entisestään. Osaamattomuuden lisäksi uskonnon opettamisessa on iso moraalinen ja eettinen ristiriita oman maailmankatsomukseni kanssa. Pystynkö opettamaan jotain sellaista, mihin en itsekään usko.

Martikaisen (2005) tutkimuksessa käsitellään myös vähemmistöryhmiin kohdistuvia eettisiä kysymyksiä kouluissa. Näitä ovat esimerkiksi maahanmuuttajaoppilaiden sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin hävittämättä omaa kulttuurista identiteettiään sekä heidän osallistumisensa heille epäsopivien tai vieraiden oppiaineiden opiskeluun. (Martikainen, 2005.) Nämä ovat eettisiä kysymyksiä, joita koko koulun henkilökunnan tulisi miettiä yhteisesti eikä jättää yksittäisten opettajien harteille.

Eettiseen osaamiseen liittyvä kestävä kehitys on teema, jonka tulisi näkyä joka päiväisessä elämässä ja opetuksessa. Kestävä kehitys näkyy välitunneilla ja ruokailutilanteissa ja opettajan tulisi kehottaa oppilaita ajattelemaan ja toimimaan kestävästi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi roskan keräämistä koulun pihalta tai ruoan ottamista niin ettei sitä joudu hävikkiin.

Lähteet:

OAJ:n "Opettajan arvot ja eettiset periaatteet" -materiaali. https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/ Luettu 8.5.2025

Martikainen, T. 2005. Inhimillinen tekijä. Opettaja eettisenä ajattelijana ja toimijana. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston kasvatustietellisiä julkaisuja N:o 102. Saatavilla: https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-608-8/urn_isbn_952-458-608-8.pdf

0 kommenttia