RUNOEHDOTUKSIA KONSERTTIIN 15.2.2020

OLEANDERISATU ( KATRI VALA)

2020-01-13T20:02:56+02:00

Minä olen hyljätyn linnan
pieni murheellinen neito,
ja sinä olet suuri, väkevä sankari kaukaa ihmeellisestä maailmasta.
Kenties olet jonkun kreikkalaisen jumalan poika.

Olemme kulkeneet koko päivän loistavassa metsässä.
Sinne on valunut kultaa taivaalta ja putoilee yhä oleanderinkukkia.
Sinä ihana hullu,
luulisi taivaan olevan viiniä täynnä!

»Olet liian säteilevä tänään», sanot, »mieluummin katson suoraan aurinkoon.
Ja niin pieni olet,
sopisit oikeaan käteeni!»

Ja silmäsi kiintyvät minuun täynnä jumaloivaa hellyyttä,
ja minä katselen kättäsi väkevää ja kaunista
ja minusta tuntuu,
että ulottuisin suutelemaan sitä, jos nousisin varpailleni.

KAARISILTA (AALE TYNNI)

2020-01-13T19:39:42+02:00

Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."
(Aale Tynni)

ARMAAN LÄHEISYYS(JOHANN WOLFGANG VON GOETHE)

2020-01-13T19:40:42+02:00

Sua aattelen, kun päivän kimmelteessä

nään aavat veet.

Sua aattelen, kun kuultaa lähteen veessä

kuun kujanteet.

Sun nään, kun matkasauva kohoo tiellä.

Sun yhä nään,

kun vaeltaja vaivoin kulkee siellä

yön pimeään.

Sua kuuntelen, kun laine rannan kehtoon

kohisten käy.

Saan usein ääntäs kuuntelemaan lehtoon,

kun hiljentäy.

Oon luonas sun; pois kauaskin jos lähdet,

jäät lähellein.

Jo päivä painuu, kohta syttyy tähdet.

Käy vierellein!

Suom. Uuno Kailas.

Nähe des Geliebten

Ich denke dein, wenn mir der Sonne Schimmer
Vom Meere strahlt;
Ich denke dein, wenn sich des Mondes Flimmer
In Quellen malt.

Ich sehe dich, wenn auf dem fernen Wege
Der Staub sich hebt;
In tiefer Nacht, wenn auf dem schmalen Stege
Der Wandrer bebt.

Ich höre dich, wenn dort mit dumpfem Rauschen
Die Welle steigt.
Im stillen Haine geh' ich oft zu lauschen,
Wenn alles schweigt.

Ich bin bei dir; du seist auch noch so ferne,
Du bist mir nah!
Die Sonne sinkt, bald leuchten mir die Sterne.
O, wärst du da!

SINUN NAURUSI (PABLO NERUDA)

2020-01-13T19:43:03+02:00

Riistä minulta leipä jos tahdot,
vie vaikka ilma jota hengitän, mutta
älä vie nauruasi.

Älä ota pois ruusua
jonka minuun sinkosit kuin keihään,
älä vettä joka äkkiä
purskahtaa ilosi keskeltä,
älä matkaan saattamaasi
hopealainetta.

Taisteluni on rankkaa,
joskus palaan silmät väsyneinä
katselemasta maailmaa
joka ei ota muuttuakseen,
mutta kun astun sisään,
naurusi rientää minua vastaan,
nousee taivaisiin ja avaa
kaikki elämän portit.

Anna synkimmällä hetkelläkin
naurusi singota ilmoille,
ja jos näet vereni tahraavan
katukivet, naura silloinkin,
sillä naurusi on minun käsissäni
kuin vastateroitettu miekka.

Naura yölle,
päivälle ja kuulle,
naura saaremme
kiemuraisille kujille,
naura tälle kömpelykselle
joka rakastaa sinua,
mutta kun avaan silmäni
ja suljen ne taas,
kun askeleeni etääntyvät
ja lähestyvät jälleen,
epää minulta leipä, ilma,
valo ja kevät,
mutta älä nauruasi milloinkaan:
ilman sitä en voi elää.

- Pablo Neruda -
Los versos del Capitán (WSOY)