Johdanto

2022-10-25T09:27:49+03:00

IPN – laajalle levinnyt kalatauti
Maailmanlaajuinen taudinaiheuttaja: aquabirnavirukset ovat laajiten levinnyt akvaattinen taudinaiheuttajavirusryhmä. Suuri lajikirjo: todettu yli 32 kalasuvulla, lisäksi äyriäisissä ja nilviäisissä. IPN on ainoastaan lohikalojen tauti (pikkupoikaset ja Salmo salar postsmoltit). Tauti jaotellaan genoryhmiin 1-7 (jaottelu perustuu VP2 kapsidiproteiinin geeniin). Genoryhmä 5 Euroopassa taudinaiheuttamiskyvyltään merkityksellisin. IPN on taloudellisesti merkittävä kalatauti. Tappioita aiheuttaa sekä akuutti kuolleisuus, että kroonikoiden vähentynyt kasvu.

IPN - vaikeasti hävitettävä kalatauti
Suurin osa tartunnan saaneista kaloista elinikäisiä taudinkantajia. Muut kantajaeliöt esim. simpukat voivat myös levittää tautia. IPN tarttuu sekä horisontaalisesti (kalasta kalaan), että vertikaalisesti (sukusolujen välityksellä). IPN on pieni RNA-virus, jolla ei suojavaippaa --> hyvin kestävä virus, joka sietää suhteellisen korkeita lämpötiloja, matalaa pH:ta, kuivattamista, UV-valoa verrattuna muihin kalatautiviruksiin. Lisäksi virus selviää pitkiä aikoja sekä
makeassa ja suolaisessa vedessä, että pohjasedimentissä.

Taudin puhkeamiseen vaikuttavat tekijät

Mitä tiedämme IPN-taudista Suomessa?
Tautia on todettu ensi kerran vuonna 1987 merialueella. Sisävesialueet ovat olleet taudista vapaat vuoteen 2012 asti.
Sisämaassa tavataan genoryhmä 2 -virusta, jonka alkuperä todennäköisimmin merialueilta peräisin. IPN on aiheuttanut vaihtelevaa kuolleisuutta, usein yhdessä bakteeritautien kanssa --> geneettisesti niistä on todettu
matalaan taudinaiheuttamiskykyyn yhdistettyjä aminohappokombinaatioita (ei yksiselitteistä).

Viruskantojen geneettinen karakterisointi vuosilta 1989 ja 2000-2015:
• Suomessa esiintyy sekä 2, 5 että 6 genoryhmien viruksia
• Genoryhmä 2 yleisin sekä sisämaassa että merellä
• Geneettinen muuntelu on pientä suomalaisten gr 2 ja 5 ryhmien sisällä

Suomalaisen kirjolohen tautialttius IPN-viruksille
Altistuskoe kesällä 2018 (Veso VIKAN, Norja):
Käytettiin suomalaista JALO-kirjolohikantaa (21 allasta, 120 kalaa/allas,53 päivää). Genoryhmät 2,5 ja 6 sekä negatiivinen ja positiivinen kontrolli (= norjalainen gr 5 kanta, jonka todettu aiheuttavan korkeaa kuolleisuutta norjan lohella).

Jatkosuunnitelmat
Infektiokokeesta saatua materiaalia jatkokäsitellään muun muassa virustartunnan intensiteetin kuvaamiseksi
(Evira). Aineistoa käytetään IPN tautiresistenssin genetiikan selvittämiseen ja valintajalostukseen (LUKE).

Lähde ja lisää aiheesta:
Eriksson-Kallio_Suomalaisen kirjolohen tautialttius IPN-virukselle.pdf