7. Ravinnontuotanto

Luvun sisällys

2017-12-16T13:32:02+02:00

7.1 Ravinnontuotanto vaihtelee maapallon eri osissa
7.2 Viljat ruokkivat eniten

7.3 Kuvasarja viljan viljelystä
7.4 Kuvasarja viljelykasveista

7.5 Eläinravintoa maalta ja vedestä
7.6 Maatalous tuottaa muutakin kuin ruokaa

7.7 Ravinnontuotannon ongelmia
7.8 Maatalouden tulevaisuus
7.9 Mitä minä voin tehdä kestävän ravinnontuotannon hyväksi?

7.1 Ravinnontuotanto vaihtelee maapallon eri osissa

2019-10-10T06:43:21+03:00

Maatalouden tuottavuus vaihtelee maapallon eri osissa. Kaikkein kylmimmillä alueilla, kuten Grönlannissa, Etelämantereella ja Huippuvuorilla, ei maatalous menesty lainkaan. Samoin kuivimmat aavikot ja korkeat, jyrkät vuoristot, ovat maatalouteen sopimattomia.

Tuottavimpia alueita ovat sellaiset, joilla lämpöä ja sadetta riittää ja joilla on hedelmällinen, helposti viljeltävä maaperä. Aasian monsuuni-ilmaston alue sadekausineen soveltuu hyvin riisinviljelyyn. Tuottoisimmilta alueilta voi satoa tulla jopa kymmenen tonnia hehtaarilta vuodessa.

Lauhkean vyöhykkeen aroalueet ovat myös hyvin tuottoisia. Puuttomat, usein varsin tasaiset alueet on helppo ottaa viljelyyn, ja multainen maaperä on oivallinen kasvualusta esimerkiksi maissille ja vehnälle. Erityisesti kastelun avulla aroilta voidaan saada jopa suurempia satoja kuin riisipelloilta.

Euroopan ja Pohjois-Amerikan itäosien lehtimetsävyöhykkeillä maatalous on sekataloutta, jossa samoilla tiloilla on sekä karjaa että kasvituotantoa. Maaperä soveltuu viljelyyn hyvin ja sadettakin on riittämiin, mutta näillä alueilla tuottavuus perustuu suurelta osin koneistukseen, lannoitteisiin ja muihin tehokkuutta lisääviin, usein suuria investointeja vaativiin menetelmiin. Myös suuret kasvihuoneet ovat tavallisia alueen maisemassa.

Välimeren alueella kasvatetaan muun muassa sitrushedelmiä. Barcelona, Espanja.

Muutamilla alueilla, kuten Välimeren ympäristössä, Kaliforniassa ja Chilen keskiosissa, vallitsee lämmin talvisateiden ilmasto, jota myös välimerenilmastoksi kutsutaan. Alueille ovat tyypillisiä kuumat, kuivat kesät sekä sateiset talvet.

Maapallon suurimmat maataloustuotteiden viejät
Valtio	Viennin arvo mrd USD eli yhdysvaltojen dollaria (USD = 0,9 euroa)
Yhdysvallat	147 000 000 (mm. maissi, vehnä, soijapapu ja puuvilla)
Alankomaat	90 000 000 (mm. vilja, hedelmät, vihannekset, liha, kukkakasvit)
Saksa	84 000 000 (mm. vilja, liha)
Brasilia	75 000 000 (nautakirjan liha, soija, myös maissin, puuvillan, kaakaon ja tupakan vienti merkittävää)

Näissä oloissa menestyvät hyvin monet hedelmät, kuten appelsiinit ja sitruunat, sekä viinirypäleet ja oliivit. Myös monet kauppojemme vihannekset tulevat eteläisen Euroopan lämmöstä.

Trooppisten sademetsäalueiden merkitys maapallon maataloudelle on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Sademetsää on raivattu mm. sokeriruo'on, soijapavun, öljypalmun ja lihakarjan tuotantoon. Suotuisan ilmaston ansiosta tuottavuus on suuri, mutta tuotannon laajeneminen muodostaa vakavia ympäristöuhkia.

Aasian sisäosissa ja Afrikan savannialueilla on laajoja alueita, joissa kuivuus, kivikkoisuus ja vuoristoisuus haittaavat kasvien kasvatusta. Näillä alueilla hyödynnetään mm. vuohia ja lampaita, jotka tulevat toimeen varsin heikoillakin luonnonlaitumilla.

Klikkaa kuvaa!

7.2 Viljat ruokkivat eniten

2018-03-06T16:40:41+02:00

Tuotannon määrän ja rahallisen arvon perusteella maapallon tärkeimmät ravintokasvit ovat maissi, riisi ja vehnä. Muita tärkeitä viljelykasveja ovat durra, hirssi, sokeriruoko sekä monet heinä- ja hernekasvit.

Maissia kasvatetaan laajoilla alueilla tropiikista lauhkeaan vyöhykkeeseen. Sen kasvatus on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Erityisen paljon maissia tuotetaan Yhdysvaltojen preerialla sekä Kiinassa.

Maissi on hyvin tuottoisa viljelykasvi, jota käytetään pääasiassa eläinten rehuksi sekä makeutussiirapin ja etanolin valmistukseen.

Maissin korjuuta Italiassa.

Etelä- ja Itä-Aasian monsuuni-ilmaston alueet ovat tiheimmin asuttuja alueita koko maailmassa. Samat alueet ovat myös eniten ruokkivan viljelykasvin, riisin, tuotantoalueita.

Riisi on isoröyhyinen vilja, jota kasvatetaan veden peittämillä pelloilla. Siksi viljely sopii erityisen hyvin runsassateisille monsuunialueille.

Riisinviljely vaatii lämpöä, runsaita sateita ja paljon työvoimaa.

Vehnä on yleisin viljalaji maapallolla. Se on eniten viljelty viljalaji erityisesti lauhkean vyöhykkeen Euroopassa, Kanadassa ja Argentiinassa.

Vehnästä valmistetaan monenlaisia tuotteita, kuten hiivaleipäjauhoa, valkoista vehnäjauhoa, mannasuurimoita, leseitä, hiutaleita ja kuskusta. Vehnäjauho on vaalean leivän leipomisen perusraaka-aine, sillä muut viljat eivät muodosta sitkoa, joka saa aikaan taikinan venyvyyden ja kimmoisuuden. Myös pasta (makaronit, spagetit jne.) valmistetaan vehnäjauhosta.

Vehnä on maailman tärkein viljakasvi.

Sokeriruokoa kasvatetaan kuumalla (trooppisella) ja lämpimällä (subtrooppisella) vyöhykkeellä. Suurimpia tuottajia ovat Brasilia, Kiina ja Intia.

Kuten monia muitakin maailmankaupan tärkeimpiä kasveja, sokeriruokoakin kasvatetaan pääasiassa valtavilla plantaaseilla. Suurin osa sadosta käytetään sokerin ja polttoaineena käytettävän etanolin tuotantoon.

Sokeriruo'osta saadaan sokeria. Suomessa sokeriruoko ei menesty, mutta Etelä-Suomessa kasvatetaan jonkin verran sokerijuurikasta.

Soijapapu on hernekasvi, joka menestyy kuumilla ja lämpimillä alueilla. Sen tuotanto kasvaa voimakkaasti, sillä runsaasti valkuaisaineita sisältävänä se on hyvin tuottavaa eläinten rehua. Sitä käytetään runsaasti myös ihmisravintona, esimerkiksi soijarouheena ja tofuna.

Kun viljelykasvin tuottavuutta mitataan hehtaarisatoina, monet tuottavimmista kasveista ovat juurimukuloita kasvattavia kasveja. Esimerkiksi meille tuttu peruna voi tuottaa 30 tonnia hehtaarilla. Bataatti ja maniokki ovat lämpimämmillä alueilla yleisesti viljeltyjä mukulakasveja.

Perunapelto. Perunapeltoon istutetaan mukula, josta kesän aikana kehittyy kasvi. Se tuottaa suuren määrän uusia mukuloita, joita syödään muun muassa keitettynä tai ranskalaisina perunoina.

7.3 Kuvasarja viljan viljelystä

2019-10-21T13:21:11+03:00

: Viljan jyvät ovat siemeniä. Niitä kylvetään keväällä maahan, kun pelto on lämmennyt talven jälkeen.
: Pelto voidaan kyntää kyntöauroilla puinnin jälkeen. Kyntämisellä pyritään parantamaan maan rakennetta.
: Siemenet ja lannoitteet kylvetään maahan koneellisesti.
: Viljan siemenet kylvetään.
: Kun viljan taimet kasvavat pintaan, puhutaan oraspellosta. Kasvusto tarvitsee kasvaakseen sateita ja lämmintä säätä.
: Kasveihin kehittyy kesän aikana siemeniä. Vilja on valmista puitavaksi. Kaura.
: Vehnää puidaan. Siemenet päätyvät puimurin säiliöön, kasvien varret eli korret jäävät peltoon.
: VIlja puidaan leikkuupuimurilla. Viljan siemenet siirretään traktorin lavalla kuivuriin, jossa siemenet kuivataan. Sieltä siemenet viedään myllyyn, jossa tehdään esimerkiksi leivän leivonnassa tarvittavaa jauhoa.

7.4 Kuvasarja viljelykasveista

2019-10-21T13:21:11+03:00

: Kaurasta tehdään mm. mysliä ja puuroa.
: Maissipeltoa kastellaan.
: Ohran tunnistaa pitkistä vihneistä. Ohra käytetään pääosin eläinten rehuksi.
: Ruis on Suomen tärkeä tumman leivän vilja.
: Soija on tärkeä proteiinin eli valkaisaineen lähde.
: Vehnän tähkä. Vehnän tähkässä ei ole pitkiä vihneitä niin kuin ohran ja rukiin tähkässä.

7.5 Eläinravintoa maalta ja vedestä

2018-03-06T16:32:31+02:00

Nautakarjaa kasvatetaan sekä maidon- että lihantuotantoon.

Suurimman osan ruokavalioon kuuluu eläinperäisiä tuotteita, kuten lihaa, kalaa, maitoa, kananmunia, äyriäisiä ja simpukoita.

Osa eläinravinnosta saadaan metsästämällä ja kalastamalla, mutta suurin osa tuotetaan kasvattamalla eläimiä.

Tätä varten tarvitaan myös kasvien viljelyä. Esimerkiksi maissisadosta suurempi osa päätyy eläinten rehuksi kuin ihmisravinnoksi.

Runsaslukuisimpia tasalämpöisiä karjaeläimiä ovat kanat, naudat, lampaat ja siat. Näiden lukumäärät lasketaan miljardeissa. Kotieläintuotannon jättiläisiä maailmassa ovat Kiina, Brasilia, Intia ja Yhdysvallat. Australia ja Uusi-Seelanti ovat tärkeitä lampaiden kasvattajia.

Lampaita kasvatetaan muun muassa Australiassa.

Intiassa on paljon nautoja, mutta niiden lihaa ei juurikaan käytetä ravinnoksi, sillä naudat ovat hindulaisille pyhiä. Sikaa taas ei islaminuskoisissa maissa syödä lainkaan eikä siten myöskään tuoteta. Joissakin uskonnoissa eläin tulee teurastaa määrätyllä tavalla, jotta se olisi kelvollinen syötäväksi. Buddhalaiset ja osa hindulaisista suuntauksista pyrkivät kokonaan välttämään lihansyöntiä.

Jos päivällisvieraiksesi tulee ihmisiä monista eri ruokakulttuureista, kana, munat ja kala sopivat useimmille, elleivät he ole kasvisssyöjiä.

Yksi nopeimmin kasvavista ravinnontuotannon muodoista on vesiviljely. Se tarkoittaa eläin- ja kasviravinnon kasvattamista maalle rakennetuissa lammikoissa tai vielä useammin meressä olevissa altaissa.

Tällä tavoin kasvatetaan esimerkiksi kaloja, katkarapuja ja merileviä.

Vesiviljely on nopeasti kasvava maatalouden muoto. Kalankasvatusaltaita. Parainen, Nauvo.

7.6 Maatalous tuottaa muutakin kuin ruokaa

2018-03-06T16:34:58+02:00

Suurin osa maailman maataloudesta tähtää ravinnon tuottamiseen. Kautta historian on kuitenkin tuotettu myös kasvatettu kasveja, jotka eivät ole ruokaa. Tällaisia ovat nautintoaineet, kankaiden kuidut ja polttoaineet.

Sinunkin ylläsi on todennäköisesti puuvillasta valmistettuja vaatteita. Sitä saadaan kasvista, jota viljellään erityisesti Kiinassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Intiassa. Kangaskuitua saadaan myös esimerkiksi pellavasta ja hampusta, mutta puuvilla on näistä ylivoimaisesti käytetyin.

Puuvilla on maailman tärkein kuitukasvi.

Suomessa, kuten muissakin läntisissä teollisuusmaissa, tupakointi on vähentynyt. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla maailmassa. Tupakkaa kasvatetaan edelleen miljoonia tonneja, erityisesti Kiinassa ja Intiassa, joissa huomattava osa tupakoitsijoistakin asuu.

Kahvi, kaakao ja tee ovat maailmankaupassa erittäin merkittäviä nautintoaineita. Kaakao on trooppinen puu, jota kasvatetaan esimerkiksi Brasiliassa ja läntisessä Afrikassa. Kahvi on erityisesti trooppisten alueiden vuoristojen rinteillä kasvatettava pensas. Brasilia, Kolumbia ja Vietnam ovat kahvintuotannon suurmaita.

Kaakaota kasvatetaan kuuman vyöhykkeen metsissä.

Maaöljyn rajallisuus ja saastuttavuus ovat lisänneet voimakkaasti erilaisten biopolttoaineiden suosiota. Etanolia tuotetaan bensiinin korvikkeeksi erityisesti sokeriruo'osta ja maissista. Biodieseliä valmistetaan öljypalmun hedelmistä.

Biopolttoaineiden etu on, että ne voivat kasvaessaan sitoa yhtä paljon hiilidioksidia kuin niistä palaessa vapautuu, eli ne ovat hiilineutraaleja. Siksi niiden tuotanto lisääntyy, ja kehitystyöllä pyritään löytämään uusia, tehokkaampia ja ympäristölle vähemmän vahingollisia biopolttoaineiden tuotantotapoja.

Trooppisen öljypalmun hedelmistä valmistetaan biopolttoaineita.

7.7 Ravinnontuotannon ongelmia

2019-10-10T06:36:54+03:00

Energian riittävyyden ohella ravinnontuotannon riittävyys on maailman merkittävimpiä ongelmia.

Tulkitse alla olevaa taulukkoa! Miten peltoalan määrä asukasta kohden ja peltojen tuottavuus ovat muuttuneet?

peltojen pinta-ala ja tuotanto
Vuosi	Peltoa ha/hlö	Viljasadon määrä kilogrammaa/hehtaari (kg/ha), hehtaari on esim. 100 m * 100 m
1960	0,37	1 400 kg
1985	0,25	2 700 kg
2010	0,2	3 900 kg

Maapallon väkiluku kasvaa edelleen vauhdilla, mutta viljelyyn soveltuva ala ei kasva. Monilla alueilla on uhkana, että erityisesti ilmastonmuutoksen myötä eroosio syö entisiäkin viljelymaita. 1960-luvun alussa viljelymaata oli henkeä kohden laskettuna lähes kaksi kertaa enemmän kuin nykyisin. Viljelymenetelmien tehostuminen, koneistuminen ja tuottavammat lajikkeet ja karjarodut ovat turvanneet toistaiseksi, että ruokaa tuotetaan riittävästi, mutta rajattomasti ei näin voi tapahtua.

Tällä hetkellä ruokaa tuotetaan enemmänkin kuin maailman väestö tarvitsee. Siitä huolimatta maailmassa on yli 700 miljoonaa aliravittua. Tämä johtuu suurelta osin ravinnontuotannon epätasaisesta jakautumisesta. Osassa maapalloa kärsitään ylituotannon ongelmista, kun taas esimerkiksi itäisessä Afrikassa ruoasta on ajoittain huutava pula. Ruokapulaan voi olla syynä myös ruoan hinta ja vääristynyt tuotanto. Jos alueen maatalous tuottaa esimerkiksi tupakkaa, puuvillaa ja kahvia, ruoka on ostettava muualta.

Maailmanmarkkinahintojen voimakas heilahtelu voi tällöin aiheuttaa nälkäongelmia tuottoisillakin alueilla. Biopolttoaineilla on omat etunsa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Niihin sisältyy myös ongelmia. Jos esimerkiksi sokeriruo'on ja öljypalmun tuotantoa lisätään, se tarkoittaa sademetsien hävittämistä. Hyöty jopa itse hiilidioksidikuorman kannalta jää kyseenalaiseksi, puhumattakaan luonnon monimuotoisuudelle aiheutettavasta vahingosta.

Ravinnontuotantoon sisältyy paljon myös eettisiä ongelmia. Tuotannolta vaaditaan jatkuvasti lisää tehokkuutta, mikä tarkoittaa eläintuotannossa ahtautta ja vaikeuksia hoitaa eläimiä kunnolla. Valtavat määrät sikoja, nautoja ja kanoja elää oloissa, joissa pääsee tuskin lainkaan liikkumaan, saati toteuttamaan lajinmukaista käyttäytymistä. Yhä lisääntyvä tietämys eläinten tietoisuudesta ja älyllisistä kyvyistä antaa aihetta kyseenalaistaa, onko eläinten kasvattaminen teuraaksi ensinkään hyväksyttävää.

Toinen eläinravinnon ongelma on, että se heikentää ravinnon riittävyyttä. Esimerkiksi suomalainen peltohehtaari voi tuottaa perunaa 30 tonnia vuodessa. Karjalle syötettäessä suunnilleen tuo peltohehtaari tarvitaan yhden lehmän ruokkimiseen. Suoraan kasviravintona pellot pystyvät siis ruokkimaan selvästi suuremman ihmisjoukon. Samalla edistettäisiin ilmastonmuutoksen torjuntaa, sillä eläinravinnon kasvatus on merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja.

Sikojen tehotuotanto on eettisesti ongelmallista. Kuvassa luomusika.

7.8 Maatalouden tulevaisuus

2018-03-06T16:33:43+02:00

On selvää, että ihmiskunnan ravinnonkäytön ja ravinnontuotannon on muututtava. Viljelyalueita ei voida rajattomasti kasvattaa väkimäärän lisääntyessä. Maaperän kuluminen, kasvihuonekaasujen synty ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen on estettävä aiempaa pontevammin ravinnontuotannossa. Myöskään eettisiä ongelmia, jotka liittyvät niin eläinten kuin maataloudesta toimeentulonsa saavien ihmistenkin oikeuksiin, ei voida sivuuttaa. Mistä sitten löytyvät maatalouden kestävät ratkaisut?

Yksi toivoa luova seikka on, että maatalouden tehokkuus on kasvanut. Vaikka viljelyala ihmistä kohti laskettuna onkin pienentynyt, siltä saatava sato on kasvanut. Tämä johtuu tuottavampien lajikkeiden jalostuksesta sekä viljelymenetelmien tehostumisesta. Tuottavuuden kasvuun on tarvittu lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, mikä aiheuttaa myös ongelmia.

Esimerkiksi soijapapu, maissi ja puuvilla ovat viljelykasveja, joiden lajikkeista huomattava osa on geneettisesti muunneltuja, gmo-lajikkeita. Sopivien geenien siirtäminen viljelykasveihin voi lisätä satoja, ravintoarvoa ja laatua, mahdollistaa heikkotuottoisten alueiden hyödyntämisen sekä vähentää torjunta-aineiden tarvetta. Toisaalta osa gmo-lajikkeista on jalostettu kestämään suurempia torjunta-ainemääriä. Lisäksi jotkut muuntogeeniset kasvit voivat levitä luontoon.

Luonnonmukaisessa eli luomutuotannossa vältetään kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Luomutuotteissa ei ole torjunta-aineiden jäämiä, ja tuotannon rehevöittävät päästöt peltopinta-alaa kohti ovat vähäisemmät. Eläintuotannossa luomun periaatteisiin kuuluu myös tuotantoeläinten hyvinvointi. Kemikaalikuorman ja ruoan eettisyyden kannalta luomutuotannolla on selviä etuja. Toisaalta tuotanto voi olla tehottomampaa, jolloin tuotantoon tarvittava pinta-ala on suurempi.

Vesiviljely on lisääntynyt merkittävästi maapallon tiheään asutuilla alueilla.

Maistuisivatko öljyssä paistetut heinäsirkat?

Kun kasvatetaan vaihtolämpöisiä eläimiä, kuten katkarapuja ja kaloja, on tuottavuus käytettyyn rehumäärään nähden huomattavasti suurempi kuin perinteisessä karjataloudessa.

Yhtenä varteenotettavana eläinproteiinin lähteenä on alettu länsimaissakin nähdä hyönteiset ja niiden toukat. Hyönteisten kasvattaminen on helppoa, tehokasta ja edullista, mutta toistaiseksi asenteemme ovat hidastaneet hyönteisten käytön yleistymistä. Miksi monet voivat syödä katkarapuja mutta eivät heinäsirkkoja?

Jatkuvasti kehittyvä bioteknologia voi muuttaa ravinnontuotannon tyystin toiseksi. Ravintoa voitaisiin tuottaa esimerkiksi bakteereilla, jotka muuttavat syömäkelvotonta materiaalia proteiineiksi ja muiksi ravintoaineiksi. Lihan kasvatusta laboratoriossa on tutkittu ja kokeiltu, mutta kannattavaa menetelmää ei vielä ole löydetty. Tavallisten, tuottoisten viljelykasvien ravintosisältöä on mahdollista muuttaa niin, että eläinproteiinin tuottamista ei tarvittaisi. Myös sienistä voidaan kehittää tehokkaita ravintolähteitä.

Ravinnontuotannon ongelmiin on myös yksinkertaisia ratkaisuja, joihin ei tarvita monimutkaista tekniikkaa. Kasviravinnon osuuden kasvattaminen on kaikkialla mahdollista. Ravinnontuotantoa voi levittää varsinaisten viljelyalueiden ulkopuolellekin, esimerkiksi talojen pihoille ja katoille. Tällä hetkellä noin kolmannes maailman ravinnontuotannosta päätyy roskiin. Tämä on huomattavasti enemmän kuin maailman nälkää näkevät tarvitsisivat riittävään ravinnonsaantiin. Ruokahävikkiongelman ratkaiseminen on siis yksi tehokkaimmista keinoista torjua ruokapulaa.

Ravinnon riittäminen kaikille vaatii tehokasta mutta kestävää maataloutta.

7.9 Mitä minä voin tehdä kestävän ravinnontuotannon hyväksi?

2018-03-06T16:35:43+02:00

Me valitsemme itse, mitä ruokakoreihimme päätyy. Itse myös vaikutamme siihen, meneekö ruokaa hukkaan ja millaisia ympäristövaikutuksia käyttämästämme ravinnosta koituu.

Valintamme ohjaavat ravinnontuotantoa kestävään tai kestämättömään suuntaan. Käytä tätä kuluttajan valtaasi omalta osaltasi mahdollisimman hyvin. Esimerkkejä keinoista:

Suosi lähellä tuotettuja elintarvikkeita.
Käytä enemmän kasviksia, vähemmän lihaa.
Suosi siipikarjaa mieluummin kuin sikaa tai nautaa.
Suosi kotimaisia kaloja.
Suosi riisin sijaan perunaa.
Suunnittele ruokalistat ja ostokset etukäteen.
Tee ruoka itse, vältä eineksiä.
Vältä turhia pakkauksia.

Navigointi

2019-10-21T13:00:29+03:00

Tehtävät