Lyriikka
Runon tunnuspiirteet
SANASTO
säe = yksi rivi
säkeistö = useamman rivin kokonaisuus (kappale)
säkeenylitys = lause jatkuu seuraavaan säkeeseen
typografia = runon taitto eli ulkoasu, miltä runo näyttää
perinteinen runo = runo, jossa säännöllinen säkeistörakenne ja sidottu mitta
moderni runo = Runo, jossa ei ole säännönmukaista kaavaa tai riimipareja, suosii vapaata mittaa
visuaalinen runo tai kuvaruno = runo toimii sanojen muodostamana kuvana
proosaruno = runo on proosatekstin kaltainen
metalyyrinen runo = runossa puhutaan sen kirjoittamisesta, rakentumisesta, lukemisesta tms.
lyyrinen minä tai runon minä = runon puhuja käyttää yksikön ensimmäisen persoonan pronominia, verbimuotoa tai omistusliitettä
moniääninen runo = runossa on monia puhujia ja näkökulmia
asennonvaihdos = runon puhuja, näkökulma tai tilanne vaihtuu
MUISTA! Kaunokirjallisuudessa et voi puhua kirjoittajasta tai kirjailijasta. Proosassa on kertoja, lyriikassa puhuja.
säe = yksi rivi
säkeistö = useamman rivin kokonaisuus (kappale)
säkeenylitys = lause jatkuu seuraavaan säkeeseen
typografia = runon taitto eli ulkoasu, miltä runo näyttää
perinteinen runo = runo, jossa säännöllinen säkeistörakenne ja sidottu mitta
moderni runo = Runo, jossa ei ole säännönmukaista kaavaa tai riimipareja, suosii vapaata mittaa
visuaalinen runo tai kuvaruno = runo toimii sanojen muodostamana kuvana
proosaruno = runo on proosatekstin kaltainen
metalyyrinen runo = runossa puhutaan sen kirjoittamisesta, rakentumisesta, lukemisesta tms.
lyyrinen minä tai runon minä = runon puhuja käyttää yksikön ensimmäisen persoonan pronominia, verbimuotoa tai omistusliitettä
moniääninen runo = runossa on monia puhujia ja näkökulmia
asennonvaihdos = runon puhuja, näkökulma tai tilanne vaihtuu
MUISTA! Kaunokirjallisuudessa et voi puhua kirjoittajasta tai kirjailijasta. Proosassa on kertoja, lyriikassa puhuja.
Intertekstuaalisuus
IINTERTEKSTUAALISUUDEN KÄSITTEITÄ
Silloin, kun lukijalle tulee lukemastaan vahvasti mieleen jokin toinen teksti (muista laaja tekstin määritelmä) ilmiötä kutsutaan intertekstuaalisuudeksi.
intertekstuaalisuus = tekstienvälisyys, se miten teksti viittaa toiseen tekstiin
intertekstuaalinen viite = elementti tekstissä tai kuvassa, joka tuo lukijan mieleen toisen tekstin
alluusio = hienovarainen intertekstuaalinen viite, jossa ei mainita alkuperäistä tekstiä tai käytetä suoraa sitaattia, joka oletetaan kaikkien tunnistavan vaan jonka lukija voi havaita vain, jos tuntee alkuperäisen tekstin ja havaitsee yhtäläisyyden
Huom. Intertekstuaalisia viittauksia eivät ole:
- Lähdeviitteet eivät ole intertekstuaalisia viittauksia, koska silloin kirjoittaja tarkastelee toista tekstiä omassa tekstissään ja tekee sen näkyvästi.
- Tarina voi vaihtaa muotoa, esimerkiksi romaanista tehdään elokuva, peli, sarjakuva tai vanhasta elokuvasta tehdään uudempi versio. Tämä ei ole intertekstuaalinen viittaus, jos vastaanottajalle tehdään selväksi, että teksti pohjautuu samaan tarinaan. Joskus raja voi olla kuitenkin epäselvä, jos tekstiä muokataan runsaasti ja syntyy lähes itsenäinen teos.
Silloin, kun lukijalle tulee lukemastaan vahvasti mieleen jokin toinen teksti (muista laaja tekstin määritelmä) ilmiötä kutsutaan intertekstuaalisuudeksi.
intertekstuaalisuus = tekstienvälisyys, se miten teksti viittaa toiseen tekstiin
intertekstuaalinen viite = elementti tekstissä tai kuvassa, joka tuo lukijan mieleen toisen tekstin
alluusio = hienovarainen intertekstuaalinen viite, jossa ei mainita alkuperäistä tekstiä tai käytetä suoraa sitaattia, joka oletetaan kaikkien tunnistavan vaan jonka lukija voi havaita vain, jos tuntee alkuperäisen tekstin ja havaitsee yhtäläisyyden
Huom. Intertekstuaalisia viittauksia eivät ole:
- Lähdeviitteet eivät ole intertekstuaalisia viittauksia, koska silloin kirjoittaja tarkastelee toista tekstiä omassa tekstissään ja tekee sen näkyvästi.
- Tarina voi vaihtaa muotoa, esimerkiksi romaanista tehdään elokuva, peli, sarjakuva tai vanhasta elokuvasta tehdään uudempi versio. Tämä ei ole intertekstuaalinen viittaus, jos vastaanottajalle tehdään selväksi, että teksti pohjautuu samaan tarinaan. Joskus raja voi olla kuitenkin epäselvä, jos tekstiä muokataan runsaasti ja syntyy lähes itsenäinen teos.