https://peda.net/id/7e3d254089f 2016-10-04T09:12:13+03:00 https://peda.net/:static/535/peda.net.logo.bg.svg <div class="license">Tämän sivun lisenssi <a rel="license" href="https://peda.net/info">Peda.net-yleislisenssi</a></div> https://peda.net/id/e10625d889f 2016-11-17T09:44:23+02:00 -Tule, Mika! veljeni Alex huutaa kärsimättömänä.<br/> -Ollaan melkein perillä! kaverini Kalle kannustaa.<br/> Kapusin ylös rinnettä nääntyneenä ja väsyneenä. Oli perjantai-ilta ja koulussa oli ollut koeviikko. Olisin kaikkien niiden kokeitten jälkeen, halunnut vain nukkua sängyssäni, kuin pieni karhu kolossaan.<br/> Kirkkaan punaiset kenkäni olivat riekaleina kaiken sen kävelyn jälkeen. Koirani, Suffeli, oli yhtä energinen, kuin se olisi juonut kymmenittäin kahvia.<br/> Rinteen huipulla, Kalle ja Alex veivät minut kielekkeelle, mikä oli suuren meren yllä.<br/> -Miksi toitte minut tänne? kysyin vapisten.<br/> -Autamme sinua, Mikael, Kalle kertoi.<br/> -En minä tarvitse apua! huusin hermostuneena.<br/> Yritin päästä pois, mutta Alex otti kädestäni kiinni ja sanoi:- Tarvitset! Yritämme auttaa sinua pelkosi voittamisessa.<br/> -Olet 15-vuotta! Kalle tiuskaisi jatkoi:- Et voi pelätä pudotuksia enään!<br/> -Kyllä voin! Kaikilla on pelkonsa! karjaisin.<br/> Alex veti minut kielekkeelle ja katsoin alas. Naamalleni tuli kauhea sokki. Pienet kivet tippuivat veteen, kuin lasin sirut maahan.<br/> -En voi tehdä tätä. Mitä, jos jalkani murtuu taas? Entä, jos pääni osuu kiveen, enkä saa happea? kysyin pelokkaana.<br/> -Jalkasi murtuminen kuuluu menneisyyteen, Mikael, Kalle rauhoitteli.<br/> -En tee tätä, sanoin rauhallisena ja kävelin poispäin kielekkeeltä.<br/> Kalle ja Alex katsoivat minuun pettyneinä ja alkoivat seurata minua.<br/> -Tule, Suffeli! Alex käski hiljaa.<br/> Suffeli alkoi kävellä, mutta maa alkoi sortua Suffelin alta.<br/> Suffeli vinkaisi ja katsoin taakseni.<br/> -Suffeli! huusin ja juoksin Suffelia päin.<br/> Yritin ottaa Suffelista kiinni, mutta me molemmat putosimme.<br/> Tuuli tuli suoraan kasvoilleni ja esti minua saamasta Suffelia kiinni. Pelon perhoset leijuivat mahassani, enkä saanut kunnolla happea.<br/> Suffeli katsoi minua yhtä pelokkaana. Suljin silmäni ja yritin olla rohkea. Se oli vaikeaa, mutta lopulta lopulta aukaisin silmäni ja potkaisin, jotta saisin lisää vauhtia.<br/> Kurotin käteni Suffelia kohti ja viimein sain Suffelin tassuista kiinni. Vedin Suffelin syliini ja otin sukellusasennon, jotta veteen meneminen olisi helpompaa. Suljin silmäni ja millisekunttien päästä olin vedessä.<br/> Näin pieniä, hopeisia kaloja, jotka valaisivat pimeän onkalon.<br/> Nousin pinnalle ja näin Alexin ja Kallen järkyttyneinä rinteen huipulla.<br/> Uin maalle ja Suffeli nuolaisi minua poskelle. Alex ja Kalle tulivat alas rinnettä luokseni.<br/> -Oletko kunnossa? Alex kysyi hätääntyneenä.<br/> -Olen kyllä, vastasin ja laskin Suffelin maahan.<br/> -Sinä teit sen! Kalle huusi iloisena ja halasi minua.<br/> -Tein mitä? kysyin hämmentyneenä.<br/> -Voitit pelkosi! Alex riemuitsi.<br/> Se oli kyllä totta. En pelännyt enään pudotuksia, mutta en halunnut kokea tuollaista toiste.<br/> -No, mennään kotiin. Olen ihan poikki, sanoin väsyneenä.<br/> Suuntasimme kotiin ja olin iloinen, koska minun ei tarvinnut elää enään pelossa.<br/> <br/> 2016-10-04T09:43:37+03:00