Kirkonkirjoja täydentäviä lähteitä

Tässä osiossa:

2018-11-13T22:50:08+02:00

Puuttuvat kirkonkirjat

2018-11-13T15:54:10+02:00

Vaikka kirkollinen väestökirjanpito alkoi valtionhallinnon määräyksestä 1600-luvun lopulla, käytäntöjen vakiintuminen otti aikansa, eivätkä alkuaikojen kirkonkirjat ole muutenkaan aina kovin kehuttavassa kunnossa. Myöhemminkin kirjoja on tuhoutunut tulipaloissa ja sodissa. Aineistossa on siis aukkoja, joita pyritään paikkaamaan täydentävillä lähteillä.

Härmänmaan ympäristön seurakuntien syntyhistoriaa-otsikon alla on puumaisena luettelona Suomen Sukututkimusseuran seurakuntatietokannan sivuja, jotka kertovat sukututkijan kannalta tärkeimmät seikat eri pohjalaisseurakunnista, lähinnä tiedot seurakuntien perustamisista ja kirkonarkistojen tuhoutumisista. Koko maata koskevaa tietokantaa voi selata Sukututkimusseuran tietojärjestelmässä. Palveluun pääsee myös Hiskistä kunkin seurakunnan sivulta Lisätietoja seurakunnasta -linkin kautta. Alla on esimerkki Alahärmän seurakunnan sivusta jolla lisätietolinkki on korostettu punaisella.

Kuva: Alahärmä Hiskissä, Lisätietoja seurakunnasta -linkki.

Hiskin sivulla näkyvät myös kunkin aineistolajin kohdalla ajanjaksot, joilta Hiskin tietokannassa on tietoja. Usein näistä voi myös päätellä ajanjaksot, joilta kirkonkirjoja on säilynyt, mutta ei aivan aina. Ensinnäkään rippikirjoihin Hiski ei ota mitään kantaa. Kirjoja ei myöskään ole aina kirjoitettu puhtaaksi Hiskin tietokantaan, vaikka niitä olisikin olemassa - digitoituina, mikrokorteilla tai muuten. Erityisesti vuoden 1850 jälkeisellä ajalla on tällaisia puutteita, sillä Hiskin lähdeaineistona alun perin olleet ns. mustat kirjat sisältävät historiakirjojen puhtaaksikirjoitetut kopiot vain vuotta 1860 edeltävältä ajalta. Myöhemmät Hiskissä olevat tiedot ovat erillisen täydentämisen tulosta.

Alahärmästä puuttuvat kirkonkirjat

2018-12-20T22:54:17+02:00

Joiltain osin Hiskiä on myös täydennetty historiakirjoihin kuulumattomilla tiedoilla. Esimerkiksi Alahärmästä historiakirjat ovat tuhoutuneet noin vuosilta 1760-1778. Näitä tietoja on täydennetty seurakunnan vaivaiskassan tilikirjanpidosta saaduilla viitteellisillä tiedoilla eri seurakunnallisiin toimituksiin liittyvistä maksuista (kaste: barn christning ja hautaus: begrafning). Tileillä on tietoa myös vihityistä (bröllop), perinnönjaoista (arf skiften) ja vaivaisten kuolemista, mutta näitä tietoja ei ole Hiskissä. Vihityistä on tiedosto liitteenä: Vihityt Alahärmä 1760-1778.xls.

Alla on esimerkki Heikkilän Kustaan Kustaa-pojasta, jonka syntymävuodelta 1761 ei ole säilynyt kastettujen luetteloa, mutta jolle on löydetty Hiskiin viitteellinen kastemerkintä vaivaiskassan tililtä. Mainittu päivämäärä ei tosiasiassa ole syntymäpäivä eikä kastepäivä, vaan päivä, jolloin isä-Kustaa on suorittanut maksun kasteesta. Maksu oli 1 ja 16 tuon ajan rahayksikköjä.

18.1.1761	Heickilä	Gustaf	Gustaf (Gustafssons)
alkup - MAKSU: 1:16
alkup - MAKSUN_AIHE: barnchristning

Taulukko: Esimerkki Hiskissä olevasta Alahärmää koskevasta hautaustietorivistä, joka ei perustu haudattujen luetteloon, vaan joka on tuotu Hiskiin vaivaiskassan tililtä.

Kuva: Merkintä Heikkilän Kustaan Kustaa-pojan kasteen maksamisesta Alahärmän vaivaiskassan tilille 18.1.1761.

Alahärmästä puuttuvat myös rippikirjat vuosilta 1761-1790. Onnekkaasti pohjoisin Vuoskosken kylä asioi vuosina 1771-1776 Uudenkaarlepyyn seurakunnan suuntaan, joten kylän talojen tietoja on säilynyt Uudenkaarlepyyn rippikirjassa. Henkikirjoista (ks. alla) saa auttavia tietoja ainakin vuosilta 1761-1774. Näissä Alahärmän talot esiintyvät Naarasluomaan kuuluvina. Vuosien 1775-1790 henkikirjoista ei ole tietoa.

Henkikirjat

2018-11-07T14:13:57+02:00

Henkikirjat ovat eri nimillä pidettyjä henkilöverotuksen luetteloita, joita alettiin laatia vuosittaisissa henkikirjoituksissa vuodesta 1634 alkaen. Aluksi kirjat laati pappi, sittemmin erillinen henkikirjoittaja. Kirjoihin kirjattiin aluksi vain henkiraha-nimisen veron maksamiseen velvoitetut. 1700-luvulla kirjoihin alettiin merkitä myös muut asukkaat. Henkikirjat poistuivat käytöstä vuonna 1993. Alla on esimerkkikuva Lapuan Alanurmon Ilkan talon henkikikirjasta vuodelta 1917.

Kuva: Ote Lapuan Alanurmon Ilkan talon henkikirjasta vuodelta 1917.

Sukututkimuksen kannalta henkikirjojen sisältämät tiedot ovat suppeita ja epämääräisiä. Henkikirjoja tarvitaankin lähinnä täydentäviksi aineistoiksi silloin, kun kirkonkirjoja ei jostain syystä ole käytettävissä. Arkistolaitoksen Arkistojen portti -palvelun mukaan "kaikki Ruotsin vallan aikaiset henkikirjat on mikrofilmattu." Palvelussa on ohjeita henkikirjojen etsimiseen. Etelä-Pohjanmaata koskevia henkikirjoja on ainakin seuraavissa digitoiduissa arkistoissa:

Tuomiokirjat eli oikeuden pöytäkirjat

2018-11-07T13:57:04+02:00

Tuomiokirjat ovat eri oikeusasteiden pöytäkirjoja, joita on säilynyt nykypäivään 1500-luvulta alkaen. Turun hovioikeuden perustamisesta vuonna 1623 alkaen kirjat muodostavat melko yhtenäisen aikasarjan. Tuomiokirjoissa käsitellään riita- ja siviiliasioita, rikosasioita ja hallinnollisia asioita. Arkistolaitoksen Arkistojen portti -palvelu ohjeistaa tuomiokirjojen käyttöön. Jorma Kattelus Kuortaneelta on koonnut kattavan nimihakemiston 1500-1700-lukujen tuomio- ja henkikirjoihin:

Pöytäkirjoja on mikrofilmeillä ja digitoituina kansallisarkistossa. Näyttäisi siltä, että uudemmalta ajalta niitä on digitoitu säästellen. Asioita on mahdollisesti pidetty arkaluonteisina. Alla on joitakin Härmänmaan kannalta kiinnostavia arkistoja.

Kuortane ja Alavus

2018-11-09T12:32:16+02:00

Alavus ja Kuortane ovat Lapuanjoen varren sisarusseurakunnat, joiden keskinäinen valta-asema on vaihdellut eri aikoina. Tämän vuoksi niitä kannattaa tarkastella yhdessä, vaikka Alavuden seurakunta alkujaan perustettiin Ilmajoen seurakunnan alaisuuteen ja Kuortaneen seurakunta Lapuan seurakunnan alaisuuteen. Oletettavasti näidenkin seurakuntien raja-seuduilla jotkin kylät tai talot ovat vaihtaneet asioimissuuntaansa ja seurakuntaansa aikain saatossa, joten jos jokin tieto on hukassa, sitä kannattaa etsiä naapuriseurakunnasta. Ainakin ihmiset ovat liikkuneet Lapuanjoen varrella molempiin suuntiin.

Molempien seurakuntien kirkonkirjoja puuttuu 1700-luvulta ja joiltakin 1800-luvun alkuvuosilta. Merkittävimmät puutteet Alavudella ovat puuttuvat rippikirjat vuosilta 1778-1808 ja puuttuvat kastetiedot vuosilta 1763-1807. Rippikirjojen puutetta paikkaavat näitä pitkälti vastaavat lastenkirjat vuosilta 1762-1792. Lastenkirjoihin kirjattiin taloittain lapset, jotka eivät vielä olleet päässeet ripille. Lastenkirjat ovat tavallisempia itäisen Suomen seurakuntien arkistoissa.

Kuortaneelta puuttuvat vuotta 1804 vanhemmat rippikirjat kokonaan. Historiakirjoja on yhtenäinen sarja vuodesta 1756 alkaen, lukuunottamatta puuttuvia hautaustietoja vuosilta 1792-1808. Samoin kuin Alavudella, rippikirjojen puutetta paikkaavat lastenkirjat, joita on vuosilta 1789-1824. Muilta osin Kuortaneen tutkimuksissa on tukeuduttava kirkon tilitietoihin, joita on SSHY:n arkistossa vuosilta 1634-1792, Henkikirjat-otsikon alla käsiteltyihin henkikirjoihin ja muihin valtionhallinnon asiakirjoihin, joihin Jorma Kattelus on koonnut kattavan henkilöhakemiston, niin kuin edellä mainittiin kohdassa Tuomiokirjat eli oikeuden pöytäkirjat. Hakemistoa voi käyttää myös apuna alkuperäisten asiakirjojen lukuharjoituksissa.

Kuva: SSHY:n arkistoon digitoidut Alavuden kirkonkirjat 1700-luvulta.

Kuva: SSHY:n arkistoon digitoidut Kuortaneen kirkonkirjat 1700-luvulta.

Kuva: Sukututkimusseuran Hiski-tietokannassa olevat Alavuden historiakirjat.

Kuva: Sukututkimusseuran Hiski-tietokannassa olevat Kuortaneen historiakirjat.

Sotilaat

2018-12-20T22:56:10+02:00

Kustaa Vaasan Ruotsiin luotiin 1540-luvulla ruotujakolaitos pysyvän armeijan perustaksi. Laitoksen tarkoitus oli taata sotilaiden saatavuus ja sodankäyntivelvollisuuden tasainen jakaantuminen veronmaksukyvyn mukaan. Järjestelmässä ruotu, eli muutaman talon tai jopa kymmenien talojen ryhmä, oli vastuunkannon perusyksikkö, jolle historian eri aikoina sälytettiin erilaisia väenottoon liittyviä velvollisuuksia. Vuonna 1682 uudistetussa järjestelmässä ruotuun kuului vain muutamia taloja ja ruotu vastasi yhden sotamiehen rekrytoinnista ja ylläpidosta. Rauhan aikana ruodun sotilas asui ruodun sotilastorpassa ja teki maataloustöitä. Tosin sellaista ei määräyksistä huolimatta aina ollut. Pohjanmaa otti uudistetun ruotujaon käyttöön viimeisenä maakuntana vuonna 1733. Vielä 1800-luvun alussa ruotujakoa uudistettiin vastaamaan eri tahtiin kasvaneiden talojen kantokykyä, mutta koko laitos lakkautettiin vuonna 1809 ja korvattiin vakanssiverolla, kun Suomi Suomen sodan seurauksena siirtyi Venäjän alaisuuteen ja autonomian aikaan. 1850-luvulla maakuntien pataljoonat perustettiin uudelleen.

1700-luvun Suomessa oli seitsemän rykmenttiä: Turun läänin, Porin, Uudenmaan, Hämeen, Savon, Viipurin läänin ja Pohjanmaan rykmentit. Pohjanmaan rykmenttiin kuului kaksi pataljoonaa, joissa oli kummassakin neljä noin 150 miehen komppaniaa: Henkikomppania (Vaasa), Everstiluutnantin komppania (Liminka), Majurin komppania (Isokyrö), Kemin komppania, Pyhäjoen komppania, Ilmajoen komppania, Lohtajan komppania ja Närpiön komppania. Pietarsaareen laskevan Ähtävänjoen seutu ei kuulunut ruodutukseen, vaan se nimettiin Amiraliteetin alueeksi, joka toimitti laivanveistäjiä Ruotsiin.

Kuva: Pohjanmaan komppaniat 1700-luvulla. (Jouko Narkilahti, Ruotusotilaan jäljillä, s. 40. Uudelleenjulkaisuun ei lupaa. Poistan pyydettäessä...)

Ruotuja, sotilaita ja sotilastorppia yksilöitiin useilla eri numerointijärjestelmillä, joita olivat rykmentin, komppanian ja pitäjän laajuiset numeroinnit. Sotilasasiakirjoissa ja kirkon asiakirjoissa sotilaisiin viitataan yleensä komppanian laajuisella tunnistenumerolla lukuväliltä 1-150. 1800-luvun alun ruotujakouudistus aiheutti numerointiin yleistä epäjohdonmukaisuutta. Ilpo Kojolan sukututkimussivuilla on taulukko Pohjanmaan rykmentin ruotujaosta vuonna 1775. Alahärmän ruodut ja osa sittemmän Ylihärmän ruoduista kuului Henkikomppanian (Livkompaniet) toimialueeseen. Vastaavasti Lapuan ja Kauhavan ruodut sekä osa Ylihärmän ruoduista kuului Ilmajoen (Ilmola) komppanian toimialueeseen. Sotilaille annettiin myös ruotsinkieliset sotilasnimet, jotka jalkaväkisotilaat yleensä perivät ruotunsa edelliseltä sotilaalta. Lapualla käytettyjä sotilasnimiä olivat esimerkiksi Lind, Elg, Uf, Mynta, Asplund, Asp ja Brax.

Rippikirjoissa sotilastorpat ovat yleensä omana osastonaan, komppanian sotilasnumeroiden mukaan järjestettyinä. Sotilas esiintyy torppansa kohdalla sotilasnimellään eikä patronyymiä välttämättä mainita. Rippikirjoissa on myös eronneita tai eläköityneitä sotilaita, joilla on titteli afskedad soldat, afskied tai pelkkä afsk. Sotilaidenkin elämänkaarten selvittämisessä rippikirjat ovat tärkein lähde silloin, kun niitä on käytettävissä. Koska sotilaat eivät oleet henkiverovelvollisia, heitä ei ole henkikirjoissa. Avioituneiden sotilaiden puolisot henkikirjoissa kuitenkin ovat ja näistäkin merkinnöistä voi joskus olla hyötyä (esimerkki).

Kuva: Lapuan rippikirjan 1794-1799 sivu, jolta sotilastorppien luettelo alkaa.

Armeijassa värvätyn sotilaan tiedot kirjoitettiin värväysluetteloon (rekryterings rulla) ja toistuneissa katselmuksissa pääkatselmusluetteloon (generalmönsterrulla). Myös muunlaisia luetteloita pidettiin esimerkiksi eläköityneistä sotilaista ja heidän korvaajistaan. Pääkatselmusluetteloon merkittiin sotilaan numero rykmentissä (regement) ja komppaniassa (compagnie), ruodun nimi, sotilaan nimi, laatu ja syntymäpaikka, viime katselmuksen jälkeen tapahtuneet muutokset, ikä, palvelusvuodet, aviotieto, sekä huomautukset edellisessä ja meneillään olleessa katselmuksessa.

Kuva: Sotilas Kustaa Dahlsten Ilmajoen komppaniassa Pohjanmaan rykmentin vuoden 1775 pääkatselmusluettelossa.

Esipolviselvityksessä hyödylliset tiedot ovat harvinaisia pääkatselmusluetteloissa. Sotilaan etunimi, hänelle keksitty sukunimi tai syntymäpaikka "Pohjanmaa" eivät useinkaan auta vielä puusta pitkään. Värväysluetteloissa mainitaan sotilaan patronyymi, mutta ei annettua sotilasnimeä. Värväysluetteloiden yhdistäminen pääkatselmusluetteloihin on vaikeaa, koska luetteloiden aikasarjoissa on paljon aukkoja. Joissakin muissa luetteloissa sotilasnimi saattaa esiintyä yhdessä patronyymin kanssa. Ikätieto on ehkä tärkein säännöllisesti jokaisen sotilaan kohdalle kirjattu tieto, tosin vain vuoden tarkkuudella ja mahdollisesti epämääräiseen arvioon perustuen sittenkin. Kuolinaikoja ja tietoja sotilaiden eläköitymisistä rullista löytää.

Säilyneitä Ruotsin ajan Suomea koskevia sotilasasiakirjoja on kopioitu mikrofilmeinä Kansallisarkiston Militaria-kokoelmaan, mutta digitoituja katselmusluetteloita kannattaa etsiä Ruotsin valtionarkistosta, esimerkkinä Pohjanmaan rykmentin pääkatselmusluettelo (Österbottens regemente), tai Sukuhistoriallisen yhdistyksen arkistosta, joissa on myös muita luetteloita, kuten värväysluetteloita. Autonomian ajan sotilaita voi hakea Sukututkimusseuran katselmustietokannasta.

Lähteet

2018-11-12T23:11:43+02:00

Harjoituksia

2018-12-20T23:18:14+02:00

Etsi Ruotsin valtionarkistosta Pohjanmaan jalkaväkirykmentin pääkatselmusluettelo vuodelta 1795 ja selvitä esimerkkikuvassa olleiden lapualaisten ruotusotilaiden värväytymisajankohdat ja heidän ruotujensa nimet. Vertaa pääkatselmusluettelon ikätietoja (ålder-sarake) rippikirjan tietoihin. Vertaa palvelusvuosien määrää (tjenste år) värväytymispäivään ja katselmuksen vuoteen 1795. Minkä niminen oli Johan Lindiä edeltänyt sotilas? Etsi vastaavat kuvat Sukuhistoriallisen yhdistyksen arkistosta.

Vastauksia: 1, 2. Luettelossa myös kerrotaan ruodun 101 edellisen sotilaan olleen "Jotenkin vikainen oikeasta olkapäästä, ei käy sotapalvelukseen..."