Keskisarjan näkemys kristinuskoon

2019-05-17T10:33:09+03:00

Teemu Keskisarja on Suomen ja Skandinavian historian dosentti. Alla on poimintoja hänen kirjoittamastaan artikkelista, joka käsittelee kristinuskoa / luterilaisuutta Suomessa ja suomaalisten suhdetta kristinuskoon. Lue artikkeli ja vastaa sen alla oleviin kysymyksiin ja jaa vastaukset opettajalle ohjeiden mukaan.

Hedelmistään uskonto tunnetaan

Historioitsija on havahtunut huomaamaan omituisen aatteellisen asian ystävä- ja tuttavapiirissään.

– Moni ihminen, joka kannattaa naisten ja homoseksuaalien oikeuksia, tasa-arvoa, demokratiaa ja sananvapautta, suhtautuu hyvin myötämielisesti sellaisiin uskontoihin, jotka polkevat kaikki nämä arvot jalkoihinsa.

– Samaan aikaan he kitisevät joka ainoasta asiasta Suomen luterilaiselle kirkolle, vaikka luterilaisissa maissa ihmisoikeudet on hoidettu maailman parhaalla tavalla!

Keskisarjan mielestä historia ei todista kaikkia uskontoja likimainkaan samanarvoisiksi.

– Ei se voi johtua vain huonosta tuurista, että tiettyjen uskontojen tai uskonnottomuuden hallitsemissa maissa mikään ei tunnu toimivan kunnolla. Uskonto muovaa aina ympäröivää yhteiskuntaa, kulttuuria ja talouttakin.

– Yhteiskunnallisista hedelmistään puu tunnetaan, ja Suomi on luterilaisuuden hedelmä paljossa. Myös ateistit, muiden uskontojen edustajat ja maahanmuuttajat saavat olla äärettömän kiitollisia siitä, että tämä on kristitty maa.

Ravitsevan veden tulo vaarassa

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi ja muut Pohjoismaat ovat maailman kärjessä kaikissa yhteiskunnallista hyvinvointia ja onnellisuutta mittaavissa tutkimuksissa. Eivät ihan sattumalta?

– Luterilaisuus on rakentanut tänne järjestäytyneen ihmiselämän muodon ja hyvinvoinnista huolehtimisen kulttuurin. Se vaikuttaa yhä käsityksiimme oikeasta ja väärästä sekä jokapäiväisiin hyviin tapoihimme ja ahkeruuteemme.

– Luotettavuus ja rehellisyys kuuluvat luterilaiseen etiikkaan. Ilman muuta etiikalla ja uskonnolla on paljonkin tekemistä toistensa kanssa, Keskisarja kommentoi.

Kristillisen eetoksen elävöittämä vuosisatojen kehityspolku johti rauhallisempaan ja reilumpaan pohjolaan.

– Suomi tänään ei tietenkään ole vain kirkon hedelmä, mutta luterilaisuus on vetenä tai lannoitusaineena ravinnut runsaasti suomalaisuutta. Hyvät teot heijastelevat vuosisatojen päähän.

– Luterilaisuuden painama jälki suomalaisuuteen säilyy pitkään, mutta mikään ei ole ikuista. Kristinusko näyttää nyt häviävän totalitaarisemmille ideologioille, kuten ateismille ja islamille, Keskisarja varoittaa.

Epä-älyllisen hömppäajan lapset

Kirkon kriitikot – nuoret vihaiset ja vanhat valistuneet – olivat vielä muutamia sukupolvia sitten monesti rohkeita ajattelijoita ja usein oikealla asialla.

Mutta kun radikalismi voitti, kritiikin yty katosi, ja aikansa radikaalien ajatukset muuttuivatkin huomaamatta konservatiivisiksi, Keskisarja näkee.

– Nyt kristillisyyden hylkiminen on muoti-ilmiö. Uskontokielteiset ihmiset huutavat yhdessä kuorossa ja juoksevat samaan suuntaan.

– Uskonnonvastaisuus ei totisesti ole enää kapinaa vaan valtavirtaa, josta nuorten vihaisten miesten ja naisten luulisi uivan loitolle, Keskisarja haastaa.

Epäasiallisessa ja vääristyneessä kirkkokritiikissä on Keskisarjan mukaan kyse myös tiedon puutteesta.

– Moni tavallinen kaduntallaaja sen enempää kuin valistunut ja korkeasti koulutettu tyyppikään ei tiedä tuon taivaallista kirkkohistoriasta. Raamattuun saati vaativampaan teologiaan ei jakseta tutustua.

– Tämä on epä-älyllistä, valjua ja aatteetonta hömppäaikaa. Monimutkaisia syy-yhteyksiä yksinkertaistavat, helpot ja nopeat internet-hokemat muuttuvat totuudeksi. Ihmiset eivät vaivaudu ajattelemaan myöskään ikuisia kysymyksiä.

Olkiukko on liian helppo maali

Toisaalta kirkon olisi löydettävä itsetuntonsa. Liekö omanarvontunto unohtunut luterilaisilta 1900-luvulta lähtien, Teemu Keskisarja ihmettelee.

– Kirkosta on tullut liian helppo vastustaja, maalitaulu ja olkiukko, joka ei potki takaisin. Se ottaa iskut vastaan puolustuskyvyttömänä ja sietää täysin käsittämättömiä ja kohtuuttomia syytöksiä.

– Tämä siitä huolimatta, että kirkko tekee tänään äärettömästi enemmän hyvää kuin pahaa. Kirkollisverosta menee valtaosa yleishyödyllisiin tarkoituksiin, jotka hyödyttävät yhtä lailla ei-uskovia kuin koko yhteiskuntaa.

Keskisarja mainitsee esimerkkeinä vanhus- ja lapsityön sekä diakonian, joka ei pidä melua itsestään, mutta tekee valtavasti arvokasta työtä.

Usein arvosteltua lähetystyötäkin historiantutkija pitää kelpo kansainvälistymisenä.

– Suomalaisten lähetyssaarnaajien työstä on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Kivikautiset, primitiiviset silpomisrituaalit ja muut vastaavat kulttuurin erityispiirteet ovat tosin usein tuhoutuneet.

– Ja lukutaitoa opettamalla lähetystyö on pilannut vuosituhansia vanhaa kertomaperinnettä, kun ihmisten ei tarvitse enää lauleskella ulkomuistista.

Mainettaan paremmat papit

Suomalaisten elokuvien rasittava klisee on ollut esittää pappi edistyksen jarruttajana ja vanhoillisena jääränä. Historiallisesti se antaa aivan väärän käsityksen, Teemu Keskisarja kritisoi.

– Pappi oli 1800-luvun maalaiskylässä se heppu, joka ensimmäisenä opetti perunanviljelyä, tilasi sanomalehtiä, perusti kansakoulua ja palokuntaa ja järjesti rokotuksia.

– Suomessa on ollut aina keskimäärin täysijärkinen papisto, toisin kuin monissa maissa, jotka ovat jääneet henkisiksi ja aineellisiksi kehitysmaiksi.

Papisto oli aikanaan äärimmäisen valveutunutta kulttuurisesti.

– Mikään lapsuudenmiljöö ei ole kasvattanut yhtä paljon eri alojen suurmiehiä kuin pappila. Ties kuinka monta presidenttiä, kenraalia, taidemaalaria ja kirjailijaa on ponnistanut siitä taustasta.

– Pappila ei ollut ahdas elämänpiiri. Hengenmiehet olivat virkeitä monialaihmisiä ja modernin airuita, Teemu Keskisarja tähdentää.

Kansankirkko toimi maltillisena kansan vakauttajana.

– Tietenkin uskonnolla on ollut roolinsa monissa sodissa, mutta suomalaiset eivät ole tavanneet kiihottua väkivaltaisesti pelkistä uskonasioista.

Kirjoita kysymykset Driveen ja niiden alle vastaukset artikkelin perusteella. Jaa se drivessa s-postiosoiteteseeni lauri.karttunen@haapavesi.fi

Millaisia ristiriitaisuuksia Keskisarja esittelee kirjoituksessaan?
Millä tavoin Keksisarja arvostelee kirkkoa?
Miksi kristinuskon kritisointi / vastustaminen on Keskisarjan mielestä usein perusteetonta?
Millainen merkitys papeilla ja luterilaisuudella on Keskisarjan mukaan ollut Suomelle / suomalaisuudelle / suomalaisille?
Millaisin perustein Keskisarjan kirjoituksen mukaan olisi mielekästä kuulua kirkkoon?
Millainen vaikutus kristinuskolla on Keskisarjan mukaan yleisesti ottaen ollut Suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisille, jos asia pitäisi ilmaista yhdellä lauseella?
Mielipiteesi kirjoituksesta?

Tehtävä näkemyksestä kristinuskoon

Keskisarjan näkemys kristinuskoon

Mainettaan paremmat papit