<?xml version="1.0" encoding="utf-8"?>
<?xml-stylesheet type="text/xsl" href="https://peda.net/:static/535/atom.xsl"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
<title>TP 4: Maankäytön ja maaperän ominaisuuksien vaikutus isojen jokien veden laatuun</title>
<id>https://peda.net/id/7463abb21cc</id>
<updated>2016-05-18T10:30:54+03:00</updated>
<link href="https://peda.net/id/7463abb21cc:atom" rel="self" />
<link href="https://peda.net/hankkeet/oranki/ty%C3%B6paketit2/t4mjmovijvl#top" rel="alternate" />
<logo>https://peda.net/:static/535/peda.net.logo.bg.svg</logo>
<rights type="html">&lt;div class=&quot;license&quot;&gt;Tämän sivun lisenssi &lt;a rel=&quot;license&quot; href=&quot;https://peda.net/info&quot;&gt;Peda.net-yleislisenssi&lt;/a&gt;&lt;/div&gt;&#10;</rights>

<entry>
<title>Tavoite</title>
<id>https://peda.net/id/7fff3d381cc</id>
<updated>2016-06-17T09:44:00+03:00</updated>
<link href="https://peda.net/hankkeet/oranki/ty%C3%B6paketit2/t4mjmovijvl/tavoite#top" />
<content type="html">&lt;p&gt;Usein väitetään, että hyvärakenteinen ja -laatuinen maaperä on paras tapa vähentää ravinnepäästöjä vesistöihin. Tarkastelemme tätä väitettä laskemalla isojen jokien ravinnepitoisuuksien ja ravinnesuhteiden trendit pitkäaikaisesta vedenlaadun seuranta-aineistosta. Yhdistämme nämä trendit valuma-alueiden ominaisuuksiin ja maankäyttöön (esim. peltoprosentti) ja käytämme peltojen lohkotietoaineistoa kuntatasolla.&lt;/p&gt;&#10;</content>
<published>2016-05-18T10:31:13+03:00</published>
</entry>

<entry>
<title>Menetelmät</title>
<id>https://peda.net/id/89f784bc1cc</id>
<updated>2016-06-17T09:45:08+03:00</updated>
<link href="https://peda.net/hankkeet/oranki/ty%C3%B6paketit2/t4mjmovijvl/menetelm%C3%A4t#top" />
<content type="html">&lt;p&gt;Jokien vedenlaatu heijastaa valuma-alueen ominaisuuksia ja maankäyttöä, sillä joessa itsessään tapahtuvien prosessien merkitys jää usein vähäiseksi varsinkin keväällä ja syksyllä, jolloin valtaosa valuma-alueen kuormituksesta kulkeutuu vesistöihin. Koska isojen jokivaluma-alueiden peltolohkojen C/N -suhteiden määrittäminen on työlästä ja kallista, käytämme jokivesien C/N - suhdetta kuvaamaan muutoksia valuma-alueella. Valtaosa jokien kuljettamasta orgaanisesta aineesta on peräisin valuma-alueelta ja veden C/N -suhde kuvaa valuma-alueen rehevyyttä: mitä rehevämpi alue, sitä pienempi C/N -suhde.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;Aineistona käytämme Itämereen laskevien jokien vedenlaatuaineistoja, joilla peltoprosentti on keskimäärin 17 % (vaihteluväli 1-43 %), suurimmat peltoprosentit löytyvät Lounais-Suomen valuma-alueilta. Pitkäaikaisessa vedenlaadun seurannassa hiili- ja typpinäytteitä on otettu keskimäärin 12 kertaa vuodessa ja virtaamamittauksia on tehty päivittäin. Havainnoista laskemme valuma-alueiden virtaamakorjatut ravinnekuormat ja niiden suhteet regressioanalyysillä ja trendit Mann-Kendall analyysillä. Maankäyttömuotojen ominaiskuormitusluvut laskemme käänteisesti inversiolaskentaan perustuvalla mallilla.&lt;/p&gt;&#10;</content>
<published>2016-05-18T10:31:30+03:00</published>
</entry>


</feed>