Suomalainen ruokakulttuuri

Muualla Geenivaraopissa

2016-04-10T23:06:26+03:00

Alla olevista linkeistä löydät lisätietoa puutarhoissa viljellyistä kasveista, vihanneksista ja hedelmistä. Viljelyn kehittymisen vaikutus maatiloihin ja ruokatuotantoon.

Lisätietoa ruokakulttuurista ja maakunnista

2016-02-24T15:13:38+02:00

Ruokatieto ruokakulttuuri

Mitä elintarvikepakkaus kertoo?

2016-04-10T22:04:34+03:00

Elintarvikepakkauksessa tulee olla tuotteen nimi. Nimen tulee kertoa lyhyesti ja täsmällisesti, mitä pakkaus sisältää.Tuoteselosteessa kerrotaan vain pakolliset tiedot.
Alkuperämaa kertoo, mistä maasta pääraaka-aine tai raaka-aineet tulevat, esimerkiksi tuoreiden vihannesten, hedelmien ja naudanlihan alkuperämaa on kerrottava. Merkkejä voi käyttää vain niissä tuotteissa, jotka täyttävät kriteerit. Hyvää Suomesta -merkin saa vain elintarvike. Sen raaka-aineista pitää olla kotimaisia vähintään 75 prosenttia. Ruoka tulee olla valmistettu ja pakattu Suomessa. Lihan, maidon ja kananmunan pitää olla kokonaan suomalaista.
Avainlipun voi saada mikä tahansa Suomessa tehty tuote tai palvelu, jonka kotimaisuusaste on vähintään puolet.
Sirkkalehti ilmoittaa, että vihannes, marja tai ruokaperuna on kotimainen. Lisätietoa löydät Kuluttajaliiton sivulta.

Pohdittavaksi

2016-04-10T21:54:21+03:00

Mitä lisäarvoa (maatiais)lajiketieto voi antaa kuluttajalle / ravintolalle?

Mistä maatiaisia ja geenivarakasveja voi hankkia

2016-04-10T22:53:24+03:00

Suomalaisen ruokakulttuurin muuttuminen

2016-03-22T12:03:01+02:00

Suomalainen ruokakulttuuri jaetaan perinteisesti itäiseen, läntiseen ja pohjoiseen ruokakulttuurialueeseen. Kaikilla näillä alueilla on omat ominaispiirteensä, mutta myös yhtäläisyydet. Etelä- ja Länsi-Suomi kuuluvat läntiseen ja Itä- ja Pohjois-Suomi itäiseen kulttuurialueeseen.

Läntisellä kulttuurialueella saatiin vaikutteita Länsi-Euroopasta ja idässä slaavilaisesta ruokakulttuurista. Tyypillisin ero kulttuurialuejaosta on Länsi- ja Itä-Suomen erilaiset uunityypit ja niiden vaikutus leipäperinteeseen. Itä-Suomessa leivinuunilla lämmitettiin tupa päivittäin ja se mahdollisti laajan piirakkaperinteen syntymisen. Länsi-Suomessa tupa lämmitettiin pääasiassa takalla. Leivinuunia lämmitettiin vain muutamia kertoja vuodessa leivontapäivinä: kun uuni lämmitettiin, reikäleipiä leivottiin suuri määrä kerralla.

Leivät kuivattiin leipähäkeissä ja säilytettiin orsilla katon rajassa.

Länsi-Suomessa leivottiin imellettyä leipää, joka oli tuntematon Itä-Suomessa.

Suomalaisen ruokakulttuurin kehittymiseen vaikutti ylempien sosiaaliluokkien vaurastuminen, joka mahdollisti ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden hankinnan. Uudet eurooppalaiset vaikutteet monipuolistivat ruokakulttuuria. Kartanoissa ja pappiloissa puutarhaviljelyyn panostettiin uusien lajien myötä.

Suomen itsenäistymisen jälkeen pyrittiin ruokataloudessa omavaraisuuteen. Raaka-ainevalikoiman monipuolistuminen liittyi maanviljelyksen ja puutarhanhoidon kehitykseen. Maanviljelysseurat ja neuvontajärjestöt kouluttivat ja kannustivat viljelijöitä monipuolisempaan ruoantuotantoon.

Neuvontajärjestöjen, kuten Marttaliiton sekä Maa- ja kotitalousnaisten, neuvontatyö alkoi puutarha- ja ravitsemusneuvonnalla, jonka tarkoituksena oli monipuolistaa ruokavaliota ja innostaa monipuoliseen raaka-aineiden ja ruoanvalmistusmenetelmien käyttöön. Puutarhaneuvontaan sisältyi säilöntä- ja ruoanvalmistusneuvontaa. Kasvisten, kuten kaalin, porkkanan, punajuuren ja sipulin, viljely ja käyttö yleistyi kotitalouksissa neuvonnan ansiosta. Puutarhoissa yleistyivät myös viinimarjat ja omenapuut.

Geenivarallisesti on merkittävää, että vielä sodan jälkeen kasveja hankittiin maaseudulla usein jakamalla ystävien ja sukulaisten kesken. Nämä kasvit ovat olleet vuosikymmeniä käytössä ja siten geenivaroja (kestäviä ja käyttökelpoisia, monimuotoisia, jos samasta lajista on ollut viljelyksessä ominaisuuksiltaan erilaisia kasvikantoja).
Esimerkiksi ryvässipuli, joka jakosipulina jakautuu jopa 16 uudeksi sipuliksi ja näin osa sadosta voitiin säilyttää seuraavan kevään istutuksiin. Samoin maalaistaloissa saattoi olla edelliseltä sukupolvelta periytyneet perunalajikkeet: jokin varhaisperunalajike, kiinteä ja jauhoinen perunalajike. Nämä ovat olleet usein maatiaisperunalajikkeita, jotka ovat levinneet Suomessa.

Ruokakulttuurin muutokseen vaikutti osaltaan myös elintason nousu, muuttoliike maalta kaupunkeihin sekä naisten siirtyminen työelämään. Elintason nousun myötä muuttoliike kaupunkeihin katkaisi omavaraistalouteen perustuvan ruokaperinteen ja naisten siirtyminen työelämään vähensi ruoanvalmistukseen käytettävää aikaa ja muutti ruoanvalmistustapoja. Aikaa vaativien ruokalajien valmistaminen väheni, itse leivotun leivän sijasta leipä ostettiin kaupasta. Naisten siirtyminen työelämään karsi ensimmäisenä perinteisten, suuritöisten ruokien valmistusta kotioloissa.

Ruoan alkuperä

2016-04-10T21:48:45+03:00

Nykypäivänä ruokaperinteisiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Ruokatrendit vaihtelevat ajan mukana. Tällä hetkellä vallalla oleva ruokatrendi suosii terveellistä, turvallista ja vastuullista ruokaa. Terveellisyyden ohella huomio kiinnittyy yhä enemmän myös ruoan makuun, raaka-aineiden alkuperään ja - turvallisuuteen. Nykyisin halutaan tietää, mistä ruoka tulee.

Suomalaisista maatiaisista on alkuperänimityksenä suojattu Lapin Puikula (1997). Euroopan unionilla on olemassa nimisuojajärjestelmä, jonka puitteissa nimet voidaan suojata. Tämä koskee tuotteita, joita on valmistettu tai tuotettu perinteisesti tietyllä alueella tai tietyllä valmistusmenetelmällä useamman sukupolven ajan. Lapin Puikula – perunan tulee olla tuotettu ja pakattu Lapissa. Puikula- nimityksellä myynnissä oleva perunaa voidaan tuottaa ja pakata myös muualla Suomessa kuin Lapissa.
Evira nimisuojajärjestelmä

Lähiruokaa

Nykyinen lähiruoka-ajattelu on monella tavalla jatkoa suomalaiselle ruokaperinteelle – ruokakulttuuri syntyy niistä aineksista, joita kulloinkin on saatavilla.
MTK (2011) on määritellyt lähiruoan ruoaksi, joka on mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään. (MTK on maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto)

Lähiruokaa kannattaa suosia, vaikka se ei olisikaan luomua. Lähiruoka on ympäristöystävällistä, sillä sitä ei kuljeteta tuhansien kilometrien päästä.

Luomuruokaa

Ihmiset suhtautuvat luomuruokaan tunteellisesti, luomu edustaa kuluttajille mielikuvaa puhtaasta, maukkaasta ja aidosta ruoasta. Syömällä luomuruokaa ihmiset haluavat välttää haitallisia lisäaineita ja torjunta-ainejäämiä. Terveydelliset syyt ovat yksi merkittävimmistä syistä käyttää luomutuotettuja raaka-aineita. Luomuruoka valmistetaan luonnonmukaisesti viljellyistä raaka-aineista. Luomutuotanto perustuu luonnonmukaisiin ja ympäristöä säästäviin viljelymenetelmiin. Luomuviljelyssä maa lannoitetaan karjanlannalla, kompostoinnilla tai viherlannoituksella. Luomutuotteita tuottavia maatiloja valvotaan säännöllisesti.

Lisätietoa luomuruoasta Ruokatiedon sivulta.

Kotimaista ruokaa on helppo valmistaa tai ostaa valmisruokana, kun muistaa ostaa aina Hyvää Suomesta -merkillä varustettuja elintarvikkeita. Hyvää Suomesta -merkki kertoo tuotteen sisältämän maidon, kananmunan, lihan ja kalan olevan 100 % suomalaista alkuperää ja muuten lopputuotteen raaka-aineen kotimaisuusaste tulee olla vähintään 75 %. Kasviperäisten raaka-aineiden osalta kotimaisuusvaatimus joustaa muun muassa Suomen arvaamattomien sääolojen takia.

Lisää tietoa merkeistä.