Simpukka 7b

Lue: Simpukka on nilviäinen

2022-03-25T09:51:49+02:00

Simpukka on nilviäinen. Myös etanat, kotilot ja mustekalat ovat nilviäisiä. Nilviäisten ruumis on pehmeä ja ne ovat selkärangattomia. Joillain nilviäisillä, kuten simpukoilla, on kova kuori. Suurin osa nilviäisistä elää vesissä, mutta niitä elää myös kuivalla maalla.

Simpukoita elää monissa Suomen järvissä ja joissa. Simpukkaa suojaa kaksi kalkkikuorta.

Simpukan ainoa puolustuskeino on kuoren sulkeminen tähän tarkoitukseen kehittyneillä sulkijalihaksilla. Kuoren sisällä ovat kidukset, joilla simpukka hengittää. Sisälmyspussissa ovat sydän, mahalaukku, suoli, ruoansulatusrauhaset ja yksinkertainen hermosto.

Simpukka on pohjassa pystyasennossa puoliksi liejuun kaivautuneena niin, että siitä näkyy vain suippo takapää. Takapäässä on aukko, josta hengitysvesi ja sen mukana kulkevat ravintohiukkaset virtaavat sisään. Vesi huuhtelee happea kiduksiin. Jätökset poistuvat toisessa päässä olevasta hylkyaukosta.

Ruumiin alaosassa on nilviäisille tyypillinen pariton jalka, jonka avulla simpukka liikkuu hitaasti jättäen pehmeään liejuun selvän vaon.

Simpukat kutevat eli lisääntyvät loppukesällä. Koiras laskee siittiönsä veteen, josta ne kulkeutuvat naarassimpukan sisään ja hedelmöittävät kidusten välissä sijaitsevat munasolut. Hedelmöityneet munasolut kehittyvät toukiksi, jotka naaras päästää veteen. Toukat tarttuvat kalan kiduksiin, jossa ne loisivat muutaman kuukauden. (Loinen on sellainen eliö, joka ottaa ravintoa toisesta eliöstä.) Loisimisvaiheen jälkeen pikkusimpukat pudottautuvat pohjaan ja aloittavat itsenäisen elämänsä.

Monet pikkusimpukat päätyvät kalojen ravinnoksi, kun taas piisami ja saukko syövät mieluummin suurikokoisia simpukoita.

Lue: Jokihelmisimpukka eli raakku

2022-03-25T09:52:20+02:00

Jokihelmisimpukka eli raakku on virtaavien, kirkkaiden vesien asukas. Ikää jokihelmisimpukalle voi kertyä yli sata vuotta, joten se on maamme vanhimmaksi elävä eläin. Sen elinkierto on riippuvainen lohikalojen esiintymisestä, sillä sen toukkavaiheet voivat loisia vain lohikaloissa.

Jokihelmisimpukka on maamme ainoa simpukkalaji, joka pystyy kasvattamaan helmen sisällään. Helmiäistä erittyy simpukan sisään joutuneen hiekansirun tai muun roskan ympärille. Parhaat helmet ovat säännöllisen pyöreitä, vaaleita ja kiiltäviä. Luonnossa herneen kokoisen helmen kehittyminen voi kestää jopa 50 vuotta. Tällainen arvokas helmi voi löytyä tuhannesta pyydystetystä simpukasta vain yhden sisältä. Suurin Suomesta löydetty helmi on ollut läpimitaltaan lähes 11 millimetriä.

Jokihelmisimpukan kohtaloksi koitui 1900-luvun alkupuolen liian voimakas keräily. Jokihelmisimpukka rauhoitettiin Suomessa ensimmäisenä selkärangattomana vuonna 1955. Se on luokiteltu sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti erittäin uhanalaiseksi simpukkalajiksi. (Uhanalainen eliö on sellainen, joka on vaarassa hävitä kokonaan.) Jokihelmisimpukkaa tavataan edelleen paikoin Lapissa, Koillismaalla sekä Etelä- ja Länsi-Suomessa.

1. Sananselitykset

2022-03-17T19:01:32+02:00

Selitä sanat vihkoosi. Käytä apuna tämän sivun tekstiä ja nettiä.

a) nilviäinen
b) kidukset
c) kutea
d) loisia
e) raakku
f) erittäin uhanalainen

s2:
a) nilviäinen (Millainen eläin on nilviäinen?)
b) kidukset (Millä eläimillä on kidukset? Mitä kiduksilla tehdään?
c) loinen (Miten elää loinen?)
d) uhanalainen (Mitä tarkoittaa, että eläin tai kasvi on uhanalainen)

4. Video jokihelmisimpukasta

2020-03-18T14:48:30+02:00

Katso linkistä video (5 min) ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.

Luonto lähellä tutustuu Suomen pitkäikäisimpään eläimeen