Ku2 portfolio

Suomalaiset muotoilu- ja käyttöesineet

2020-05-28T23:34:34+03:00

Meillä on kotona erilaisia suomalaisia muotoiluesineitä, jotka ovat kertyneet tänne vuosien varrella. Osalla niistä on tunnearvoa ja osa on uudempia.

Aalto-maljakkoa valmistaa Iittala. Sen on suunnitellut nimensä mukaisesti Alvar Aaltoj ja hänen vaimonsa Aino Aalto vuonna 1936. Maljakosta käytetään myös nimeä Savoy-maljakko.

Maljakko on ollut meillä vuosia. Vanhempani saivat sen läheisiltä ystäviltään lahjaksi, kun he menivät naimisiin. Käytämme maljakkoa koriste-esineenä. Pidämme siellä joskus kukkia, mutta tunnearvonsa takia sitä kohdellaan hellästi. Moderni suunnittelu on ajaton ja sopii kaikkialle.

Mariskoolia valmistaa Iittala. Suunnittelija on kiistanalainen, mutta luultavasti se on Vuokko Nurmesniemi.

Mariskooli päätyi hyllyymme taas häälahjana. Sillä on kaverina vaaleansininen ja -punainen mariskooli. Pidän mariskoolista, ja käytämme sitä usein tarjoiluastiana. Lasiastiassa on raskas pohja, jolloin skooli ei keiku.

Tsaikka-lasin on suunnitellut Timo Sarpaneva vuonna 2008. Valmistajana toimii taas Iittala.

Äitini mukaan lasit päätyivät meille eräänä jouluna. Isovanhempani halusivat antaa jotain hyödyllistä ja antoivat lahjaksi laseja. Pidän laseista. Ne ovat helppo pestä irroitettavan metallisosan vuoksi. Mukista on myös miellyttävä juoda, koska kahva ei lämpene.

Unikko-kuosin suunnitteli Marimekolle Maija Isola vuonna 1969.

Kukkakuosinen nauha päätyi meille, kun siskoni täytti 10 vuotta. Kummisetä oli sitä mieltä, että tytöllä pitää olla kukkamekko ja antoi lahjaksi punaisen mekon, jossa oli ylläoleva nauha. Mekko on hävinnyt johonkin, mutta nauha on säilynyt. Pidän kuosista, varsinkin sinisestä versiosta.

Fiskars-sakset suunnitteli Olof Bäckström Fiskarsille 1980-luvulla.

Sakset päätyivät tänne, kun muutimme nykyiseen taloon ja tarvitsimme saksia. Isäni mietti, että kerta kun ostetaan niin ostetaan paljon ja hyviä. Sakset ovat hyviä ja miellyttävä käyttää.

Iittalan kynttiläastia
En löytänyt astiasta tietoa, mutta se on Iittalan valmistama.

Kippo päätyi taloon, kun eräs ystäväperheemme tuli jouluna käymään ja antoi kiitoksena kynttiläkipon. Meillä on muitakin samanlaisia, mutta eri väreissä. Kippo on muuten hyvä, mutta se voisi olla aavistuksen isompi.

Kynttiläastia
Lasiesineen valmistajasta tahi suunnittelijasta ei ole tietoa, mutta se on kaunis.

Kynttiläkippo on ollut meillä kauan, mutta on hyvässä kunossa laatunsa vuoksi. Äitini sai sen lahjaksi enoltaan. Hän ei aluksi pitänyt siitä, mutta laitettuaan sinne tuikun hän tykästyi siihen: geometrinen muoto taittaa valoa hyvin kauniisti ja eloisasti eri suuntiin. Esine on ollut meillä aina esillä siitä lähtien, ja pidän siitä paljon. Se on yksinkertainen, mutta kaunis. Muistuttaa hieman kukkaa.

Snapsilasi
Valmistajasta ei ole tietoa, mutta lasi on vanha, sillä se on saatu perintönä.

En itse erityisemmin pidä siitä, mutta se heijastaa valoa kauniilla tavalla. Muoto on hieman hankala, jos tarjoilee jotain muuta kuin nestettä. Käytämmekin näitä eniten yksittäisten kukkien esilläpitoon.

Viimeisin muttei vähäisin on teepannu.

Pidän teepannusta. Se ilmestyi meille, kun käytännöllinen äiti-kulta löysi sen kirpputorilta. Materiaalinsa vuoksi sillä on hyvä ominaislämpökapasiteetti, eikä sisällä oleva tee jäähdy heti.

Arkkitehtuuri, moderni talo sketchupilla

2020-05-25T16:28:44+03:00

: gggggggg.PNG
: uuuuuuu.PNG
: hhhhhh.PNG
: sssssss.PNG
: aaaaaaa.PNG

Ku2 muistiinpanot

2020-04-21T15:14:46+03:00

Suomalainen muotoilu on sateenvarjokäsite, johon kuuluu kaikki ympäristön tekstiilit, astiat, käyttöesineet ja huonekalut.

Mihin muotoilu perustuu? Käsintekijät tekivät esineet käytännöllisyyden mukaisesti. Muotoilua ei varsinaisesti ollut, tuoli tehtiin siitä, mitä puuta satuttiin saamaan. Kenelläkään ei siis ollut varsinaista designia.

Muotoilun käsite alkoi 1800-luvulla, kun alkoi teollistuminen. Jonkun piti suunnitella, millaisia tuotteita tehdään.

Kuten moni muu asia historiassa, teollisuus tuli Suomeen myöhässä. Kun teollisuus ja muotoilu saapui Suomeen, tarvittiin ulkomaalaisia muotoilijoita suunnittelemaan malleja. Jotkut ostivat valmiita malleja. Muotoilijoita korvasivat myös kuvataiteilijat.

Suomi pääsi maailman valoihin Pariisin näyttelyssä 1900-luvulla. Forssan loistoaika oli 1870-luvulla kankaiden kanssa.
Pavilijongin suunnitteli jugend-tyyliset Gesellius, Saarinen ja Lindgren. Kokonaisuus oli upea, ja rakennuksen sisäseinillä oli Akseli Gallelen-kallela tekemia frescoja. Kansallisromantiikan aika näkyi myös suunnittelussa.
Iiris-keramiikka oli suosittua, Euroopasta saatiin lisää ideoita kauneuteen.

Menestyksen vuoksi keksittiin perustaa taideteollinen korkeakoulu, Ateneum. Syntyi erilaisia tuottajia ja tehtaita, esimerkiksi Iittala ja Arabia.

Sota-aikana suunnittelu taukosi, koska materiaaleista oli puute. Sodan jälkeen alkoi funktionalismi eli funkkis. Tuotteet suunniteltiin tarkasti ja käytännöllisesti, jotta materiaalia voisia käyttää mahdollisimman vähän.

Arabia tuotti Kilta-astiaston sekä kartio-lasit. Mallit ovat yhä käytössä, mutta hieman muutettuina kestävyyden vuoksi.
Vuonna 1920 ilmestyi Eero Aarnio, joka suunnitteli pallo- ja pastillituolit. Aarnio kehitti muovista uusia huonekaluja ja keksi uusia ideoita.

1980-luvulla tuli taas uusia tyylejä, edustajana Yrjö Kukkapuro. Materiaaleja oli enemmän, jolloin voitiin tehdä turhempia rakenteita. Toinen suunnittelija oli Stefan Lindfors, joka suunnitteli vesipullon.