6. Korpelan torppa

Tiesitkö 1

2016-02-15T21:41:42+02:00

Vihtori Ylisen kirjeestä alkoi 'Huvitus'-lajikkeen runsas tutkimus- ja jalostuskäyttö Suomessa. 'Huvitus'-lajike onkin erittäin tunnettu ja jalostusaineistona arvokkaaksi tunnustettu omenapuulajike Suomessa aina 1950-luvulta lähtien.

Tiesitkö 2

2016-02-15T15:52:14+02:00

1900-luku oli teollistumisen ja tehomaatalouden aikaa. Maaseudun murros, elinkeinorakenteen muutokset, kaupungistumisen alkaminen, koulutusjärjestelmän kehittyminen, sodat ja katovuodet sekä tieteen ja tekniikan kehitys mullistivat ihmisten elämää ja maailmankuvaa tällä vuosisadalla. Viimeistään 1960–1970-luvuille tultaessa ammattimainen kasvinjalostus sekä laaja siementen ja taimien tuonti vähensi perinteisten vanhojen viljelykasvilajikkeiden ja maatiaiskasvien kasvattamista. Vanhojen lajikkeiden arvostus ja käyttö hiipui niin kotitalouksissa kuin kaupallisessa maanviljelyssäkin. Tietämys omenoiden paikallislajikkeista alkoi unohtua.

Etappi

2016-03-22T15:25:57+02:00

Aika: 1900-luku
Paikka: Korpelan torppa, Yläne
Kuka olet: Juho Korpela, torppari

Kuvaus

2016-02-18T10:34:08+02:00

On vuosi 1895. Tiedät, että Professori Sahlbergin Huvitus-tilan ränsistyneessä omenistossa kasvaa yhä joitakin omenapuita, jotka tuottavat hedelmiä. Poimit mukaasi muutaman. Ne maistuvat todella hyvältä, sillä harvoin pääset maistamaan omenaa. Päätät säilyttää hedelmien siemenet ja ajattelet josko niistä saisi kasvatettua omenapuita omaan kotipihaan.

Juho Korpela istumassa perheensä keskellä torpan edessä. Takarivissä vasemmalta tytär Hilma, miniä Ida, poika Jussi ja tytär Selma. Eturivissä pojan lapset Kerttu, Kaino ja Erkki.

Kylvät siemenet maahan. Saat muutaman kasvamaan puiksi asti. Yhdestä niistä kasvaa vuosien saatossa suuri ja monihaarainen puu, jota eivät kaada talven pakkaset, halla tai tuholaiset. Omenat maistuvat niin hyvälle, että naapuritkin kyselevät innokkaasti, josko tästä ’Korpelan omenasta’ saisi varteoksia. Vaihdat oksia pieniä palveluksia ja naapurisovun ylläpitoa vastaan. Vähitellen ’Korpelan Omenasta’ tulee paikkakunnalla tunnettu hyvän talvenkestävyyden ja kesällä kypsyvien herkullisten syöntiomenien takia. Myös Huvituksen tilan puutarhurit pääsevät maistamaan tätä herkkuomenaa. Heistä puutarhuri Aarne Lehtonen ottaa vartteita puusta ja ryhtyy viljelemään niitä Huvituksen tilalla 1920-luvulla. Kun Lehtonen kysyy sinulta omenalle nimeä, sanot että kutsutaan sitä ’Huvitukseksi’.

Huvitus'-lajike alkaa levitä pikku hiljaa yhä laajempaan käyttöön paikkakunnallasi ja sen läheisyydessä. Kansakoulujen opetustauluja piirtävä taiteilija Vihtori Ylinen kasvattaa myös omia taimia 'Huvituksesta'. Puut tekevät häneen vaikutuksen ja lopulta Ylinen päättää kirjoittaa tästä erinomaisesta omenapuulajikkeesta kirjeen silloiselle Hinnonmäen havaintoasemalle, Lepaalle.