<?xml version="1.0" encoding="utf-8"?>
<?xml-stylesheet type="text/xsl" href="https://peda.net/:static/535/atom.xsl"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
<title>DNA:n rakenne,  kahdentuminen ja tumanjakautumiset</title>
<id>https://peda.net/id/5a69e12450b</id>
<updated>2020-02-16T20:58:14+02:00</updated>
<link href="https://peda.net/id/5a69e12450b:atom" rel="self" />
<link href="https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/rk2/drjk#top" rel="alternate" />
<logo>https://peda.net/:static/535/peda.net.logo.bg.svg</logo>
<rights type="html">&lt;div class=&quot;license&quot;&gt;Tämän sivun lisenssi &lt;a rel=&quot;license&quot; href=&quot;https://peda.net/info&quot;&gt;Peda.net-yleislisenssi&lt;/a&gt;&lt;/div&gt;&#10;</rights>

<entry>
<title>DNA:n rakenne, kahdentuminen ja tumanjakautumiset</title>
<id>https://peda.net/id/7a4c0ff250b</id>
<updated>2020-03-05T16:22:37+02:00</updated>
<link href="https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/rk2/drjk/nimet%C3%B6n-7a4c#top" />
<content type="html">&lt;strong&gt;&lt;a href=&quot;https://www.youtube.com/watch?v=o_-6JXLYS-k&amp;amp;t=119s&quot; rel=&quot;nofollow ugc noopener&quot;&gt;Video DNA:n rakenteesta &lt;/a&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;a href=&quot;https://www.youtube.com/watch?v=g7iAVCLZWuM&quot; rel=&quot;nofollow ugc noopener&quot;&gt;Video mitoosista&lt;/a&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;&lt;a href=&quot;https://www.youtube.com/watch?v=c5hA0WCv1lg&quot; rel=&quot;nofollow ugc noopener&quot;&gt;video meioosista&lt;/a&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;/b&gt;&lt;/strong&gt;&lt;em&gt;/ Videot ovat ulkoisiin palveluihin ja saattavat sisältää saavutettavuuden esteitä.&lt;/em&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;DNA:n rakenne&lt;/b&gt;&lt;strong&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;/strong&gt;&#10;&lt;ul&gt;&#10;&lt;li&gt;&lt;strong&gt;DNA&lt;/strong&gt; (deoksiribonukleiinihappo) on solujen perinnöllistä tietoa sisältävä molekyyli. Se koostuu &lt;b&gt;nukleotideista&lt;/b&gt;, joiden rakenneosia ovat &lt;b&gt;fosfaattiosa, deoksiriboosisokeriosa ja emäsosa. &lt;/b&gt;Yhdessä nukleotidissa on emäsosana jokin seuraavista neljästä emäksestä: (adeniini (A), sytosiini (C), guaniini (G) tai tymiini (T) ). Eliöiden perinnöllinen informaatio on periaatteessa koodi, joka syntyy näiden neljän eri emäksen vaihtelevasta järjestyksestä.&lt;/li&gt;&#10;&lt;li&gt;&lt;b&gt;DNA-molekyylissä on kaksi juostetta, jossa toisen juosteen nukleotidien emäsosat pariutuvat toisen juosteen nukleotidien emäsosien kanssa emäsparisäännön&lt;/b&gt; mukaisesti. Juosteet ovat toisiinsa nähden vastakkaisuuntaisia (merkitään 3' ja 5' päillä).&#10;&lt;ul&gt;&#10;&lt;li&gt;&lt;b&gt;A &amp;lt;--&amp;gt; T&lt;/b&gt;&lt;/li&gt;&#10;&lt;li&gt;&lt;b&gt;G &amp;lt;---&amp;gt; C&lt;/b&gt;&lt;/li&gt;&#10;&lt;/ul&gt;&#10;&lt;/li&gt;&#10;&lt;li&gt;Aitotumaisilla DNA- kaksoisjuoste sijaitsee tumassa kiertyneenä histoniproteiinien ympärille &lt;b&gt;kromatiiniksi.&lt;/b&gt;&lt;/li&gt;&#10;&lt;li&gt;Solun jakautuessa kromatiinirihmat kiertyvät sykkyrälle muodostaen kromosomit.&lt;/li&gt;&#10;&lt;/ul&gt;&#10;&lt;strong&gt;&lt;span class=&quot;pn-code-cc-wrap&quot;&gt;&lt;a href=&quot;https://peda.net/p/hanna.numminen/bsjp/l6pr/nimet%C3%B6n-4550/t&quot; title=&quot;tumastageeneihin.PNG&quot;&gt;&lt;img src=&quot;https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/rk2/drjk/nimet%C3%B6n-7a4c/adna-png:file/photo/2c83144d969e101a462b43db9db844c59d53036a/adna.PNG&quot; alt=&quot;&quot; title=&quot;adna.PNG&quot; class=&quot;inline&quot; loading=&quot;lazy&quot;/&gt;&lt;/a&gt;&lt;/span&gt;&lt;/strong&gt;&lt;em&gt;&lt;em&gt;&lt;br/&gt;&#10;Wikimedia commons / Madeleine Price Ball / DNA-molekyyli&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;/em&gt;&lt;/em&gt;&lt;strong class=&quot;editor red&quot;&gt;DNA:n kahdentuminen (&amp;quot;kopiointi&amp;quot;) eli replikaatio tapahtuu solun välivaiheen aikana&lt;/strong&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;ul&gt;&#10;&lt;li&gt;Ennen kuin kahdentuminen voi tapahtua &lt;b&gt;helikaasi-entsyymi&lt;/b&gt; avaa DNA-molekyylin kaksoiskierteen.&lt;/li&gt;&#10;&lt;li&gt;&lt;b&gt;DNA-polymeraasit&lt;/b&gt; voivat rakentaa uutta juostetta vain 5'-3' -suunnassa, joten &lt;b&gt;vain toinen juoste rakentuu yhtenäisesti. Toinen juoste rakentuu pieninä palasina&lt;/b&gt;, jotka ligaasientsyymi liittää lopuksi yhteen. &lt;/li&gt;&#10;&lt;li&gt;&lt;span&gt;Uusia DNA-juosteita aletaan valmistaa tumassa valmiina olevista nukleotideista, siten että syntyvään juosteeseen kiinnitetään aina sellainen nukleotidi, jonka emäsosa pystyy pariutumaan mallijuosteessa olevan emäsosan kanssa &lt;b&gt;emäsparisäännön&lt;/b&gt; mukaisesti. &lt;/span&gt;&lt;/li&gt;&#10;&lt;li&gt;&lt;span&gt;Valmistuksen lopputuloksena syntyy kaksi DNA-molekyylia, joissa molemmissa toinen juoste kuului alkuperäiseen DNA-molekyyliin. Nämä juosteet muodostavat kromosomin&lt;b&gt; sisarkromatidit,&lt;/b&gt; kun kromosomit kiertyvät näkyviin solun jakautuessa.&lt;/span&gt;&lt;/li&gt;&#10;&lt;/ul&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;a href=&quot;https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/rk2/drjk/nimet%C3%B6n-7a4c/akromosomi-png#top&quot; title=&quot;akromosomi.PNG&quot;&gt;&lt;img src=&quot;https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/rk2/drjk/nimet%C3%B6n-7a4c/akromosomi-png:file/photo/0a643b252943cb5c20873de15fb1853f70807427/akromosomi.PNG&quot; alt=&quot;&quot; title=&quot;akromosomi.PNG&quot; class=&quot;inline&quot; loading=&quot;lazy&quot;/&gt;&lt;/a&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;em&gt;Wikimedia commons /Magnus Manske &lt;br/&gt;&#10;Kaksoiskromosomin rakenne&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;/em&gt;&lt;b&gt;Kaksoiskromosomin rakenne:&lt;/b&gt;&lt;em&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;/em&gt;&lt;strong&gt;&lt;strong&gt;1. kromatidi (oikea ja vasen kromatidi ovat sisarkromatideja keskenään)&lt;br/&gt;&#10;2. sentromeeri&lt;br/&gt;&#10;3. kromosomin lyhyt varsi p&lt;br/&gt;&#10;4. kromosomin pitkävarsi q&lt;br/&gt;&#10;&lt;/strong&gt;&lt;/strong&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;strong&gt;&lt;strong class=&quot;editor red&quot;&gt;Solusyklin vaiheet:&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;/strong&gt;&lt;/strong&gt;Kun perintöaines on kahdennettu, solu voi tarvittaessa jakautua. &lt;b&gt;Tavallisen solun tai oikeammin sen tuman jakautumista kutsutaan mitoosiksi. Siinä tuma ja lopulta koko solu jakaantuvat kerran ja kromosomien määrä ei muutu. Mitoosi tuottaa siis kaksi identtistä solua.&lt;/b&gt; Mitooseja tapahtuu kehossamme jatkuvasti, kun kudoksemme uusiutuvat ja kasvavat. Mitoosi on myös yksisoluisten eliöiden, kuten bakteerien, keino lisääntyä.&lt;strong&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;strong class=&quot;editor red&quot;&gt;VÄLIVAIHE: &lt;/strong&gt;&lt;/strong&gt;DNA on auki vyyhtenä (kromatiinirihmana) tuman sisällä. Solu kasvaa ja proteiinisynteesi on vilkasta &lt;br/&gt;&#10;ja DNA kahdentuu. Vaihe on samanlainen sekä mitoottisessa että meioottisessa solusyklissä&lt;br/&gt;&#10;&lt;strong&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;strong class=&quot;editor red&quot;&gt;MITOOSI:&lt;/strong&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;span class=&quot;editor underline&quot;&gt;Esivaihe (profaasi): &lt;/span&gt;&lt;/strong&gt;Kromatiini pakkautuu kromosomeiksi, tumakotelo alkaa hajota ja keskusjyväset vaeltavat solun vastaikkaisille puolille.&lt;strong&gt;&lt;br/&gt;&#10;Keskivaihe (metafaasi): &lt;/strong&gt;Tumakotelo on hajonnut ja kromosomit ovat asettuneet yksittäin jakotasolle, sukkularihmat kiinnittyvät keskusjyväsiin ja sisarkromatidien sentromeereihin.&lt;strong&gt;&lt;br/&gt;&#10;Jälkivaihe (anafaasi): &lt;/strong&gt;Sukkularihmat kiskovat tytärkromosomit kohti solun vastakkaisia puolia.&lt;strong&gt;&lt;br/&gt;&#10;Loppuvaihe (telofaasi): &lt;/strong&gt;Tumakotelot alkavat muodostua solun vastakkaisille puolilla olevien kromosomiryhmien ympärille ja kromosomit alkavat aueta kromatiiniksi.&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;strong class=&quot;editor red&quot;&gt;&lt;b&gt;MEIOOSI:&lt;br/&gt;&#10;&lt;/b&gt;&lt;/strong&gt;&lt;b&gt;Meioosi on toinen tuman jakautumistapa. Sukusolujen kantasolut jakautuvat meioottisesti ja tuloksena syntyy sukusoluja (siittiöitä ja munasoluja).&lt;/b&gt; Meioosin solukierrossa kromosomisto kahdentuu kerran, mutta solu jakautuu kaksi kertaa peräkkäin. Näin kromosomien määrä puolittuu.&lt;b&gt; Meioosin kautta syntyneissä sukusoluissa on yksinkertainen eli haploidinen kromosomisto&lt;/b&gt;. &lt;strong&gt;&lt;/strong&gt;&lt;b&gt;Meioosissa on kaksi jakautumista: &lt;/b&gt;&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;b&gt;Vähennysjakautuminen eli meioosi 1&lt;/b&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;Esivaihe 1:&lt;/b&gt; Tumakotelo alkaa hajota. Kromosomit asettuvat solun keskitasoon eri tavalla kuin mitoosissa: Vastinkromosomit konjugoituvat eli muodostavat kromosomipareja. Tässä vaiheessa tapahtuu geenien vaihtoa kromosomien kesken. Ilmiötä kutsutaan &lt;b&gt;tekijäinvaihdunnaksi (crossing over).&lt;/b&gt; Mikroskoopilla on tällöin nähtävissä lenkkejä, joita kutsutaan kiasmoiksi vastinkromosomien välillä. Geenien vaihdon takia yksilö tuottaa hieman toisistaan poikkeavia sukusoluja ja voi näin saada erilaisia jälkeläisiä. &lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;Keskivaihe 1&lt;/b&gt;: Keskusjyväsistä ja sukkularihmoista on muodostunut tumasukkula&lt;b&gt;. Vastinkromosomit asettuvat sattumanvaraisesti jakotason eri puolille&lt;/b&gt; sukkularihmojen vetäminä. Keskusjyväsistä ja sukkularihmoista on muodostunut tumasukkula.&lt;br/&gt;&#10;&lt;strong&gt;Jälkivaihe 1: &lt;/strong&gt;Vastinkromosomit irtaantuvat toisistaan sukkularihmojen vetäminä ja alkavat vetäytyä kohti solun vastakkaisia puolia. Tämäkin vaihe lisää rekombinaatiota, sillä on sattumanvaraista, mitkä vastinkromosomit päätyvät millekin puolelle.&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;Loppuvaihe 1:&lt;/b&gt; Kumpaankin muodostuvaan soluun tulee puolet alkuperäisestä diploidisesta kromosomimäärästä eli kromosomiluku puolittuu.&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;Tasausjako eli meioosi 2&lt;/b&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;Esivaihe 2&lt;/b&gt;: Kromosomit tiivistyvät uudelleen ja tumakotelo häviää ja tumasukkula rakentuu.&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;Keskivaihe 2:&lt;/b&gt; Kromosomit asettuvat tumasukkulan jakotasoon yksitellen. &lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;Jälkivaihe 2&lt;/b&gt;: Sisarkromatidit irtoavat toisistaan ja sukkularihmat vetävät irronneet tytärkromosomit solun vastakkaisille puolille.&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;Loppuvaihe 2&lt;/b&gt;: Tumakotelot alkavat muodostua tytärkromosomiryhmien ympärille&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;Näiden kahden jakautumisen jälkeen on syntynyt &lt;b&gt;neljä haploidista sukusolua.&lt;/b&gt; Meioosi 1:n tekijänvaihdon ja vastinkromosomien sattumanvaraisen asettumisen jakotason eri puolille ansiosta syntyvät sukusolut ovat kaikki erilaisia.&lt;b&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;/b&gt;&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;Kevät 2015 t. 3 kromosomi, kromatidi, kromatiini&lt;/b&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;&lt;a href=&quot;https://yle.fi/progressive/fynd/oppiminen/oppiminen.yle.fi/yo-kokeet/biologia_k15.pdf&quot; rel=&quot;nofollow ugc noopener&quot;&gt;https://yle.fi/progressive/fynd/oppiminen/oppiminen.yle.fi/yo-kokeet/biologia_k15.pdf&lt;/a&gt;&lt;/b&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;YTL:n hyvän vastauksen piirteet (kevät 2015)&lt;/b&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;b&gt;&lt;a href=&quot;https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2015_K/2015_K_BI.pdf&quot; rel=&quot;nofollow ugc noopener&quot;&gt;https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2015_K/2015_K_BI.pdf&lt;/a&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;Kevät 2013 t. 4 solun jakautuminen&lt;br/&gt;&#10;&lt;a href=&quot;https://yle.fi/progressive/fynd/oppiminen/oppiminen.yle.fi/yo-kokeet/biologia_k2013.pdf&quot; rel=&quot;nofollow ugc noopener&quot;&gt;https://yle.fi/progressive/fynd/oppiminen/oppiminen.yle.fi/yo-kokeet/biologia_k2013.pdf&lt;/a&gt;&lt;br/&gt;&#10;YTL:n hyvän vastauksen piirteet (kevät 2013)&lt;br/&gt;&#10;&lt;a href=&quot;https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2013_K/2013_K_BI.pdf&quot; rel=&quot;nofollow ugc noopener&quot;&gt;https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2013_K/2013_K_BI.pdf&lt;/a&gt;&lt;/b&gt;&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;/p&gt;&#10;</content>
<published>2020-02-16T14:40:13+02:00</published>
</entry>


</feed>