Pirtanauhan historiaa

2021-02-04T12:52:08+02:00

Seuraavassa tekstissä lähteenä on www.avoinmuseo.fi

Pirtanauhat - Keskiajan uutuus

Nauhapirtatekniikka on uudempaa perua kuin laudoilla kutominen. Vanhimmat eurooppalaiset todisteet nauhapirtatekniikasta ovat peräisin 1200–1300-luvulta saksalaisista käsikirjoituksista, joissa kuvataan nauhapirralla kutomista. Nauhapirralla kudontaa tiedetään kuitenkin harrastetun Keski-Euroopassa jo varhaiskeskiajalta n. 400 jKr. lähtien. Pohjoismaista ei ole säilynyt pirtanauhalöytöjä vielä keskiajalta eikä tekniikan omaksumisen tarkkaa aikaa siten tiedetä. Hautalöytöjen puute ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että pirtanauhoja olisi kudottu Suomessa jo varhaisella keskiajalla. Lieneekin todennäköistä, että nauhapirralla kutomisen työtapa on levinnyt Pohjoismaihin keskiajalla eli 1150–1520 välisenä aikana. Tekniikka vakiinnutti vähitellen asemaansa ohi laudoilla kutomisen, koska pirralla kutominen oli helpompaa (Merisalo 1978). Pirtanauhoissa käytettyjen kuosien ja koristeaiheiden tiedetään olevan huomattavasti vanhempaa alkuperää kuin itse pirtanauhatekniikan. Monet Suomessa perinteisesti käytetyt kuviot ovat esihistoriallisten ornamenttien muunnelmia tai keskiaikaisia kansainvälisiä malliaiheita. Ruotsissa pirtanauhojen kuoseissa on havaittu viikinkiaikaisia vaikutteita ja erityisesti Taalainmaan pirtanauhoissa on Saksan ja Itävallan 1200-luvun kirkollisiin tekstiileihin juontavia piirteitä (Kaukonen 1965, 63.)

Nauhapirran ikää ja alkuperää ei ole tarkasti pystytty selvittämään, mutta voisi olettaa näinkin yksinkertaisen työvälineen olevan huomattavan vanha. Varsinkin kun kangaspuistakin on kehitelty ensimmäisiä versioita jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua. Varhaisin säilynyt todiste nauhapirrasta on löytynyt Pompeijista, Italiasta, ja se on ajoitettu vain noin ajanlaskumme alkuun (Geijer 1994). Toisaalta on olemassa viitteitä siitä, että itse nauhapirta lienee nuorempi keksintö kuin kyseinen tekniikka. Mahdollisesti varhaisina aikoina on kudottu yleisemmin niisien avulla. Esimerkiksi Islannissa nauhapirran käyttö omaksuttiin vasta 1700-luvulla, mutta niisien avulla oli sielläkin kudottu jo huomattavasti aiemmin

1800-luvulla pirtanauhat olivat levinneisyydeltään maamme suosituin nauhalaji. Pirtanauhoja on Suomessa, kuten myös Pohjoismaissa ja Euroopassa kudottu aina 1900-luvulle asti. Jos laudoilla kutominen edisti kankaankudontaa, niin nauhapirralla tai irtoniisillä kutominen oli yksi kangaspuiden kehittymisen vaihe (Kaukonen 1965.)

Tavallisessa nauhapirrassa loimilangat pujotetaan vuorotellen pinnojen väliin ja pinnojen keskellä oleviin reikiin. Pirta on yleensä tehty puusta ja niiden kolojen ja reikien yhteismäärä määrää nauhan maksimileveyden. Kapeaa nauhaa on helpompi kutoa kapealla pirralla.

Pirrassa voi olla myös erilliset lyhyemmät kolot poimittavaa kuviolankaa varten.Tässä pirrassa on paikat 9:lle kuviolangalle. Poiminta on huomattavasti helpompaa, kun kuviolangat eivät ole kudontaviriöissä muiden loimilankojen kanssa samassa tasossa. Kuviolangat ovat yleensä paksumpia kuin muut langat. Kuvassa on Rautu-Sakkolan kansallispukuun tuleva nauha.

Nauhapirta on ollut usein lahja mielitietylle. Vanhat pirrat kuuluvat vakioesineisiin kotiseutumuseoissa.

Pirtanauhoja varten on myös kudontateline, johon loimi voidaan suoraa luoda. Loimeen laitetaan irtoniidet, joilla muodostetaan viriöt.

Tässä luodaan lointa suoraan kudontatelineeseen Martinpäivämarkkinoilla Tallinnassa 2014. Kuvassa vasemmalla näkyy telineen säätömahdollisuus, sillä kudonnan edistyessä loimi lyhenee ja se kiristyisi liikaa.

Pirran voi myös askarrella itse jäykästä muovista.

Kun tehdään leveää nauhaa ohuista langoista, ei tavallisen pirran kolot ja reiät riitä kaikille langoille. Kuvassa on niisipirta, jonka ylä- ja alareunassa on pienet lovet ja niiden väliin on solmittu niidet. Kuvan nauha on Tuutarin kansallispukuun, joka on tarkistettu versio suositusta Tuuterin puvusta.

Tässä niisipirrassa on 3 erilaista langan pujotuskohtaa samaan tapaan kuin puisessa poimintapirrassa. Langan voi pujottaa niisien väliin, pieneen niidensilmään tai pidempään poimintasilmään.

PIRTANAUHATYYPIT

Tavallisen pirtanauhan malli muodostuu loimilankojen värijärjestyksestä ja sidos on palttinaa, joka näyttää ripsiltä, koska loimilangat vedetään kuteella lähelle toisiaan.

Kuvassa on tyypillinen perusmallinen villanauha, joka on kollega Tuija Vähävuoren opiskeluaikainen näyte, samoin kuin 2 seuraavaa kuvaa. Reunasta näkee, että kudelanka on reunalangan väristä.

Pohjalangasta poimitussa nauhassa ei ole erikseen kuviolankoja, vaan poiminnalla saadaa osittaista ripsisidosta, joka muodostaa kuvioita. Tästä tekniikasta on videolinkki aineiston lopussa.

Poimittu pirtanauha voidaan kutoa erillisellä poimintapirralla tai poimimalla kuviolangat ylä- tai alaviriöön mallikuvion mukaisesti muiden lankojen joukosta.

Poimittuja pirtanauhoja käytetään joidenkin kansallispukujen vyötaskujen nauhoina. Kuvassa Punkalaitumen puvun tasku.

Poimituista pirtanauhoista käytetään myös nimitystä vironvyö. Virossa on käytetty nauhoja paljon ja myös hyvin leveitä malleja. Kuva on kirjasta Pulmavärk (häävärkit!), jossa esitellään hääperinteen pukeutumista ja muita häihin liittyviä tavaroita.

Suomessa komeita poimittuja pirtanauhoja käytetään myös nutukkaiden paulanauhoina.

LOIMI JA KUDE

Loimi luodaan mallin lankajärjestyksen mukaan ja toiseen päähän tehdään tiuhta ei ristikko kuten kangaspuiden loimessa. Loimen voi luoda esim. pöydän päälle nostettuhin tuolin jalkoihin tai pöydän reunaan kiinnitettyihin puupuristimiin.
Loimilangat pujotetaan nauhapirtaan luontijärjestyksessä, joka toinen lanka reikään ja joka toinen lanka pirran pinnojen väleihin.
Loimen loppupohjukkaan pujotetaan lenkki, josta loimi kiinnitetään kutomisen ajan esim. oven kahvaan.
Loimen alkuun tehdään aloitussolmu, josta alkupää kiinnitetään erillisellä nyörillä vyötärölle.
Kuteena käytetään yleensä reunalankojen väristä lankaa, jotta kuteen kääntymiskohta ei näy nauhan reunassa.
Viriöt eivät takkua, kun loimilanka on kohtalaisen sileää.

Tässä linkkejä yotubesta loimen luomisesta ja nauhan kutomisesta:

Nauhan kutominen pikkupirralla

Loimen luominen tuolin jalkoihin

Kuvion poimiminen viriöistä, kun ei ole erillisiä kuviolankakoloja
Tässä videossa näkyy hyvin, kun kudelanka ei ole reunalangan värinen. Siirtymät erottuvat selvästi. Se jopa korostuu tässä, mutta ei haittaa, kun nauha on niin tasaisesti kudottu!

Merisalon nauhakirjassa on hyviä luontiohjeita ja malleja erilaisiin pirtanauhoihin. Tämä on hyvä yleisteos kaikenlaisten nauhojen kutomiseen.

Pirtanauhan kutominen

Pirtanauhan historiaa