Koulun oman kirjaston käyttö ja lainaus

2024-10-02T09:58:07+03:00

Kirjaston käyttöoikeus on kaikilla oppilaitoksen opiskelijoilla ja henkilökunnan jäsenillä.
Kirjasto on avoinna koulupäivien aikana.

Lainatessasi kirjastosta täytä pöydiltä löytyvä lainaustosite huolellisesti.
Sijoita tosite punaiseen muovitaskuun ja pane muovitasku hyllyyn lainatun kirjan paikalle.
Laina-aika on neljä viikkoa.
Palauta kirja paikalleen ja poista lainaustosite.

Ohjeet lähteiden ilmoittamisesta koulutöissä

2023-10-27T14:30:18+03:00

Kurssitöissä on käytetyt lähteet aina ilmoitettava

Vähimmäisvaatimus:
Työn lopussa on oltava lähdeluettelo

Lähteiden merkitseminen tekstiin:

Jokaisen tekstikappaleen lopussa on ilmoitettava käytetyt lähteet joko sulkujen sisällä tai alaviitteenä, jos opettaja niin vaatii.

Viitteissä:
www-lähteisiin merkitään nettiosoite (linkki) kokonaisuudessaan lukupäivämäärän kanssa.

Kirjoista merkitään viitteisiin tekijän sukunimi tai teoksen nimi, teoksen julkaisuvuosi ja käytetyt sivunumerot: Lähdeluettelossa ilmenee tarkemmin mistä teoksesta tai julkaisusta on kyse.

Lähdeluettelo:
Tuotoksen loppuun kootaan luettelo kaikista käytetyistä lähteistä.
Lähteet järjestetään tekijän sukunimen tai teoksen nimen mukaan aakkosjärjestykseen.
Kirjoista ilmoitetaan myös painopaikka ja -vuosi, joissain tapauksissa voidaan mainita myös käytetty painos.
Myös käytetyt www –osoitteet ilmoitetaan lähdeluettelossa tekijänimien ja lukupäivämäärän kanssa.

Kirjastokurssi 2025

2025-10-19T15:18:50+03:00

Kurssin diat. Viimeisissä dioissa ovat ohjeet lähdetietojen merkitsemiseen ja lähteisiin viittaamiseen.

Netti tappoi lukuinnon

2024-11-14T10:59:26+02:00

Mikko Puttonen HS

28.5. 18:00

Minna Torpan lapsuus oli lukutoukkien kulta-aikaa. 1980-luvulla merkittävä osa lasten ajasta kului nenä kiinni kirjassa, koska ei ollut paljon muutakaan tekemistä.

”Lukeminen on tapa viettää vapaa-aikaa. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani ei ollut juuri vaihtoehtoisia vapaa-ajanviettotapoja varsinkaan maaseudulla. Se oli Levyraati, kirjastoauto ja hiihtäminen”, Torppa kertoo.

Torppa työskentelee nykyisin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professorina ja lukutaidon tutkijana. Hänen lapsuutensa jälkeen lukeminen on ajautunut jyrkkään alamäkeen.

Tilastokeskuksen vapaa-ajan tutkimukset osoittavat, että vuonna 1981 runsaat 60 prosenttia 10–14-vuotiaista tytöistä ja pojista oli lukenut vähintään kymmenen kirjaa edeltäneen puolen vuoden aikana. Vuonna 2017 osuus oli pudonnut 23 prosenttiin.

”Onhan se lasku ollut aika hurjaa.”

Saman suuntauksen osoittaa myös uusin yhdeksäsluokkalaisten osaamista mittaava Pisa-tutkimus. Sen mukaan suomalaisista yhdeksäsluokkalaisista nuorista yli puolet kertoo lukevansa vain pakosta.

Pojissa osuus on 62 prosenttia, tytöissäkin 45 prosenttia.

Lukuinnon sammumisesta syytetään usein älypuhelimia ja sosiaalista mediaa. Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksessa suurin pudotus lukemisessa sattui kuitenkin jo vuonna 1991, jolloin somesta ei ollut vielä tietoakaan. Tuolloin lasten ja nuorten vapaa-ajan hetkistä olivat alkaneet kirjan kanssa kilpailla yhä enemmän digitaaliset pelit.

Sittemmin vaihtoehtoisen tekemisen tarjonta on paisunut entisestään. Nuorilla on paljon aikaa vieviä harrastuksia, ja suurista televisioruuduista voi katsoa muutakin kuin Levyraadin kerran viikossa. Viihdekeskuksena toimiva puhelin kulkee jatkuvasti mukana kädessä.

”Arki on muuttunut kaiken kaikkiaan nopeatempoiseksi”, Torppa sanoo.

”Lukeminen on aika erityyppistä tekemistä kuin vaikka netin selaaminen. Pitää ikään kuin ottaa se hetki, nähdä vaivaa ja pysyä keskittyneenä pitkään. Se on aika harvinaista monessa muussa, mitä me tänä päivänä teemme.”

Vaikuttaa myös matematiikkaan

Lukuharrastuksen hiipuminen näkyy suomalaisten lukutaidossa. Viime vuoden lopulla julkaistussa Pisa-tutkimuksessa erinomaisten lukijoiden osuus oli jälleen kerran kutistunut.

Erinomaisia tai huipputason lukijoita oli vain yhdeksän prosenttia, kun edellisessä tutkimuksessa heitä oli 14 prosenttia.

Vielä hätkähdyttävämpi tulos oli se, että useampi kuin joka viides yhdeksäsluokkalainen lukee niin heikosti, että ei saavuta edes yhteiskunnassa pärjäämiseen tarvittavaa lukemisen tasoa. Joukko on iso: heitä on kolmensadan hengen koulussa yli kuusikymmentä.

Voi olla, että kaikki koululaiset eivät anna parastaan Pisa-testissä, koska sillä ei ole vaikutusta arvosanoihin. Niinpä osan tuloksista saattaa selittää testissä yrittämisen puute. Lukemisen alamäki on silti selvä.

Vapaa-ajan vähentynyt lukuinto ei näy pelkästään lukutaitotesteissä vaan heijastuu myös muihin kouluaineisiin. Tuoreimmassa Pisa-tutkimuksessa tutkijat jakoivat Suomen koululaiset neljään ryhmään sen mukaan, kuinka kiinnostuneita nämä olivat lukemisesta.

Kaikkein eniten lukemisesta intoutunut neljännes sai selvästi muita parempia pisteitä kaikilla osa-alueilla: lukutaidossa, luonnontieteissä ja matematiikassa.

Tulos ei suoraan tarkoita, että juuri lukeminen auttaisi menestymään muissa kouluaineissa. On mahdollista, että innokkaat lukijat vain ovat eteviä muissakin aineissa ilman, että vapaa-ajan lukuharrastus antaisi niissä etua.

Lapsuuden lukutaidolla on havaittu olevan yhteys älykkyyteen, parempaan mielenterveyteen sekä koulutus- ja tulotasoon.

Torpan mukaan tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että lukutaito ja matematiikan taidot liittyvät toisiinsa jo alakoulussa. Luki- ja matematiikkavaikeutta esiintyy yhtä aikaa useammin kuin sattuma antaisi odottaa. Tällaisista vaikeuksista puhutaan, kun aivan peruslukeminen ja -laskeminen on erityisen vaikeaa ja se haittaa opiskelua tai muuta arkea.

”Syytä luki- ja matematiikkavaikeuden yhteyteen ei tarkasti vielä tiedetä. On silti tunnistettu tiettyjä tiedonkäsittelyyn ja kielelliseen prosessointiin liittyviä taitoja, jotka ovat molempien vaikeuksien riskitekijöitä.”

Lukutaito vaikuttaa koulumenestykseen myös epäsuorasti. Jos lukeminen sujuu vain vaivoin, se voi tehdä koulunkäynnistä ikävämpää ja laskea oppilaan motivaatiota.

Lukivaikeudet voivat lisätä masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, jotka voivat nekin vaikuttaa koulutehtävissä suoriutumiseen ja luottamukseen omasta osaamisesta.

Auttaa eteenpäin elämässä

Ilman lukutaitoa ei siis pärjää koulussa – muttei myöskään elämässä. Lukemisen hiipuminen huolestuttaa Torppaa ihan jo arjessa selviämisen kannalta.

”Luetun ymmärtäminen on niin keskeinen osa oppimista ja ylipäätään maailmassa pärjäämistä, että se tulee kaikessa vastaan. Vaikkei harrastaisikaan lukemista, olisi hyvä, jos lapset ja nuoret pääsisivät sellaiselle lukemisen tasolle, jolla se olisi vaivatonta.”

Kansainvälisissä tutkimuksissa lapsuuden vapaa-ajan lukemisella ja lukutaidolla on havaittu yhteys myöhemmässä iässä testattuun älykkyyteen, keskittymiskykyyn, parempaan mielenterveyteen ja jopa tulo- ja koulutustasoon keski-iässä.

Jos näiden takana on oikea syy-yhteys, hyvä lukutaito ja lukuharrastus näyttäisivät todella auttavan ihmisiä elämässä monella tavoin. Torppa on havainnut myös omissa tutkimuksissaan, että Pisa-tutkimuksen lukutaitopisteet ennustavat sitä, meneekö nuori peruskoulun jälkeen lukioon vai ammattikouluun.

”Totta kai jos lukeminen on vaikeaa, ei välttämättä lähde lukemista paljon vaativaan lukioon.”

Pelkkä lukivaikeus ei vielä kerro ihmisen muusta ajattelukyvystä mitään, Torppa muistuttaa. Omissa tutkimuksissaan hän on työtovereineen todennut, että lukivaikeus voi liittyä vaikeuksiin älykkyystestien kielellisissä tehtävissä mutta ei yleisesti heikompaan älykkyyteen.

”Ihmisellä voi olla lukivaikeus, ja hän voi silti olla huippuälykäs”, Torppa sanoo.

Hänestä on kuitenkin selvää, että lukutaito heijastuu moneen muuhunkin elämänalueeseen jo sen vuoksi, että lukemalla hankitaan tietoa.

”Game of Thronesin kirjoittaja George R. R. Martin sanoi jotenkin niin, että jos lukee tuhat kirjaa, saa elää tuhat elämää. Ymmärrät erilaisia elämiä ja opit miten asiat liittyvät toisiinsa. Saamme kirjojen lisäksi tietoa ja elämyksiä esimerkiksi sarjakuvista tai sanomalehdistä.”

Lukuharrastus on yhteydessä älykkyyteen ja menestykseen. Kuva: Petteri Kivimäki

Paperi vie voiton digistä

Entä jos lukemisen sijaan katselee videoita tai kuuntelee kirjoja?

Pitkien tekstien lukemisesta saatuihin hyötyihin on Torpan mukaan vaikea yltää katselemalla videoita, lukemalla someviestejä tai juttelemalla. Puhuttu kieli on paljon niukempaa kuin kirjoitettu sekä sanavarastoltaan että kielellisiltä rakenteiltaan.

”Kenenkään oma arkinen sanavarasto ei ole niin laaja kuin kirjallisuudessa.”

Teksti on myös erinomainen väline kuvata ja käsitellä ajatuksia. Videot ja kuvat eivät voi sitä korvata.

”Lukeminen ja kirjoittaminen ovat edelleen taitoja, joilla voi välittää abstrakteja ja monimutkaisia asioita ihan eri tarkkuudella kuin kuvalla. Vaikka sanotaan, että kuvassa on tuhat sanaa, ne ovat jokaiselle katsojalle vähän erilaiset tuhat sanaa.”

Äänikirja avaa pääsyn kirjojen maailmaan, mutta muistamisen ja ymmärtämisen kannalta printti on parempi.

Monen muun suomalaisen tapaan Torppakin kuuntelee tätä nykyä äänikirjoja ja pitää niistä paljon. Samalla hän on kuitenkin huomannut vaikkapa salapoliisiromaania kuunnellessaan, että nimet ja juonenkäänteet unohtuvat helpommin kuin kirjaa lukiessa. Kirjassa on jo teknisesti helpompi palata taaksepäin, jos tarvitsee palauttaa mieleensä jotakin.

”Minusta on tosi kivaa, että äänikirjoja on, koska se on yksi mahdollisuus päästä kirjojen maailmaan. Mutta näyttäisi siltä, että muistamisen ja luetun ymmärtämisen kannalta painettu teksti on parempi.”

Romaani on parasta treeniä

Myös digitaaliset tekstit häviävät painetulle tekstille oppimisen välikappaleina, osoittavat tutkimukset maailmalta.

Kansainvälisistä tutkimuksista vuonna 2023 koottu meta-analyysi vertaili digi- ja printtilukemisen merkitystä lukutaidon kehittymisessä. Sen mukaan digilukeminen ei tue lukutaitoa niin paljon kuin printtilukeminen.

Myös Torppa kollegoineen on tutkinut erityyppisten tekstien vaikutusta lasten lukutaidon kehittymiseen. Tuoreessa tutkimuksessa seurattiin, miten lasten vapaa-ajan lukemistottumukset vaikuttavat lukemisen sujuvuuteen ja luetun ymmärtämiseen. Lapsia seurattiin ensimmäiseltä luokalta yhdeksännelle.

Tulokset osoittivat, että parhaat taidot sai lukemalla perinteisiä kirjoja.

”Kirjoja lukemalla saa valtavan määrän harjoitusta. Yhdessä Harry Potterissa on kymmeniätuhansia sanoja. Sitä on vaikea ihmiselle saada koulun tuntimäärien aikana”, Torppa sanoo.

Sarjakuvien ja sanomalehtien lukijoilla oli keskimääräistä paremmat lukemisen taidot, muttei yhtä hyvät kuin kirjoihin uppoutuvilla.

Netin ja sosiaalisen median sisältöjä paljon lukevien tyttöjen taidot olivat keskimääräistä korkeammalla, kun taas pojilla runsas nettilukeminen oli yhteydessä tavallista heikompiin taitoihin.

Paljon nettitekstejä lukevat tytöt lukivat myös kirjoja, varsinkin alaluokilla. Se voi Torpan mukaan selittää, miksi heidän lukutaitonsa oli nettitekstejä paljon lukevia poikia parempi.

Vielä ei ole selvitetty, mikä oikeastaan on printin lukemisen etu verrattuna digilukemiseen. Tutkijoiden mukaan luetun ymmärtämistä saattaa näivettää nettilukemiselle tyypillinen pintapuolisuus. Syvempi lukeminen näyttää olevan paperilta tyypillisempää ja yleisempää kuin digitekstiä lukiessa, mikä näkyy myös aivojen tavassa käsitellä näitä tekstejä.

Lisäksi nettikielen laatu on usein printtiä heikompaa.

Torppa arvelee, että digin ja printin ero voi liittyä myös tapaan, jolla asennoidumme erilaisiin tekstityyppeihin.

”Digimaailma on nopeaa ja faktahakuista, kun taas printtilukeminen on syventyvää ja pysähtyvää ja ruokkii ehkä siksi enemmän ajattelua.”

Torppa torppaa ajatuksen, että perinteisen kirjan voisi korvata digillä tai äänellä. Paperilta lukeminen houkuttaa syventymään. Kuva: Petteri Kivimäki

Yhdessä oppii paremmin

Lukutaidon pohja luodaan paljolti kotona. Yhdessä tutkimuksessaan Torppa kollegoineen osoitti, että vanhempien kanssa lukeminen pienenä ennustaa myöhemmin parempaa menestystä Pisan lukutaitotestissä.

Lapsen kanssa ääneen lukemista voi hyvin jatkaa vielä senkin jälkeen, kun lapsi jo osaa itse lukea. Hyötyä saavat etenkin ne lapset, joille lukeminen tuottaa vaikeuksia.

”Yhteinen lukeminen liittyy sanavarastoon ja lukuinnostukseen, jotka taas liittyvät luetun ymmärtämisen kehittymiseen. Ei tarvitse lukea tuntitolkulla päivässä. Siitä voi järjestää pienen mukavan yhteisen hetken.”

Lukemisen tutkijoilla on vankka tunne, että pieniä lapsia yhä kiinnostaa kirjallisuus. Tätä liekkiä on vain pidettävä yllä.

Lapselle pistetään usein satu pyörimään myös äänikirjasta. Torpan mielestä sekin on hyvä tapa, mutta ei vedä vertoja yhdessä lukemiselle. Lukiessa voi selittää vaikeita kohtia ja käydä lapsen kanssa keskustelua tarinan herättämistä ajatuksista.

Torpan mukaan lukemisen tutkijoilla on Suomessa vankka tunne siitä, että pienet lapset ja koululaiset alakoulun ensimmäisillä luokilla ovat edelleen kiinnostuneita lukemisesta ja kirjallisuudesta. Tätä liekkiä on vain pidettävä yllä.

Mutta miten välittää kirjojen lumo sellaisille lapsille ja nuorille, jotka eivät ole vielä päässeet niiden makuun?

”Se on tuhannen taalan kysymys. Lukeminen on saatava tuntumaan siltä, että se on itselle kiinnostavaa. Ajattelen, että joku aikuinen ihminen – on se sitten äiti, isä, kirjaston täti tai opettaja – voi avata sen maailman.”

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2024.

Teksti: Mikko Puttonen, tekstin editointi: Miina Viljanen, kuvat: Petteri Kivimäki.

Kirjasto, tie tiedon valtaväylille