Linnut ja puut

Arviointi

2026-04-27T07:31:10+03:00

ympäristöopin arviointi MV (2).pdf

Ympäristöopin tavoitteet lukuvuoden lopuksi MV.pdf

VIHKOON

2026-04-24T06:45:10+03:00

Ravintoketju

Ravintoketju kuvaa, kuinka ravinnon aineet siirtyvät tuottajilta kuluttajille ja lopulta hajottajille.

Kasvit tuottavat oman ravintonsa fotosynteesin eli yhteyttämisen avulla. Samalla ne tuottavat ravintoa eläimille. Siksi niitä kutsutaan tuottajiksi.

Kuluttajat eivät pysty itse tuottamaan ravintoaan, vaan ne syövät muita eliöitä. Kasvinsyöjät ovat eläimiä, jotka syövät kasveja. Pedot saalistavat kasvinsyöjiä ja muita petoja.

Kun kasvi tai eläin kuolee, hajottajat pilkkovat sen jäänteet. Silloin maaperään jää vain elottomia aineita, kuten typpeä ja fosforia. Näitä aineita kutsutaan ravinteiksi ja kasvit käyttävät niitä kasvuunsa. Näin aineet kiertävät luonnossa.

VIHKOON

2026-04-22T06:13:55+03:00

Petolinnut

Petolinnut ovat lintuja, jotka saalistavat muita eläimiä ravinnokseen. Niille on kehittynyt erityisiä rakenteita ja taitoja, jotka tekevät niistä tehokkaita metsästäjiä.

Terävät, kaarevat kynnet kuin koukut, joilla lintu nappaa ja pitää kiinni saaliista.
Voimakas, koukkumainen nokka on suunniteltu repimään lihaa. Se on vahva ja terävä.
Erinomainen, poikkeuksellisen tarkka näkö, jopa useita kertoja ihmistä parempi. Ne näkevät saaliin kaukaa ja hämärässä.
Leveät, vahvat siivet, joilla voi liitää pitkään ja säästää energiaa etsiessään saalista.
Ravintona voi olla pieniä nisäkkäitä, lintuja, kaloja tai hyönteisiä.
Esimerkiksi hiirihaukka syö myyriä, kalasääski kaloja ja varpushaukka pikkulintuja.
Useimmat petolinnut metsästävät päivällä, koska ne luottavat näköönsä.
Pesät ovat usein korkealla puissa, kallioilla tai pylväissä, jotta poikaset ovat turvassa.
Petolinnut pitävät jyrsijäkannat kurissa ja poistavat heikkoja tai sairaita eläimiä. Ne ovat tärkeä osa luonnon tasapainoa.

Petolinnut ovat vahvoja ja tarkkanäköisiä saalistajia, joilla on terävät kynnet, koukkunokka ja taito liitää. Ne syövät muita eläimiä, pesivät korkeilla paikoilla ja ovat tärkeitä luonnon tasapainon ylläpitäjiä.

VIHKOON

2026-04-24T06:51:37+03:00

Vesilinnut

1. Räpyläjalat

Vesilinnuilla on räpylät, jotka auttavat uimaan nopeasti ja kääntymään ketterästi.
Sukeltajilla (esim. telkkä, kuikka) jalat ovat takana, mikä tekee uinnista voimakasta mutta kävelystä kömpelöä.

2. Vedenpitävät höyhenet

Pyrstön tyvessä on rasvarauhanen, josta lintu levittää öljyä höyheniinsä.
Tämä tekee höyhenistä vedenkestävät ja auttaa lintua pysymään pinnalla.
Vesi ei pääse lähelle ihoa, joten lintu ei palele.

3. Kelluva, kevyt ruumis

Höyhenpeite sisältää paljon ilmaa, mikä tekee linnusta luonnostaan kelluvan.
Vesilinnuilla on usein pyöreä, virtaviivainen vartalo, joka kulkee vedessä helposti.

4. Erikoistuneet nokat

Sorsilla on leveä nokka, jossa on ”siivilä”, jolla ne suodattavat ravintoa vedestä.
Koskeloilla on kapea, sahalaitainen nokka, joka sopii kalojen pyydystämiseen.
Uikuilla ja kuikilla on terävä nokka, joka toimii kuin keihäs veden alla.

Vesilintujen elintavat

1. Elävät järvissä, lammissa, joissa ja merenlahdilla

Vesilinnut viihtyvät vesistöjen äärellä, missä on ruokaa ja suojaa.
Monet lajit pesivät ruovikoissa, kelluvilla pesillä tai pienillä saarilla.

2. Poikaset ovat heti taitavia

Useimmat vesilintujen poikaset ovat pesästä lähteviä (poikaset osaavat uida ja liikkua heti).
Emo johtaa poikaset turvallisille ruokapaikoille.

3. Ruokailu veden äärellä tai veden alla

Sorsat syövät pintavedestä ja rantakasvillisuudesta.
Sukeltajat (telkkä, kuikka, uikut) hakevat ravintonsa sukeltamalla.
Hanhet laiduntavat myös maalla, syöden ruohoa ja viljapeltojen tähteitä

Osa vesilinnuista kalastaa.

4. Monet muuttavat talveksi

Suurin osa vesilinnuista muuttaa etelään, koska järvet jäätyvät.
Osa jää meren rannikolle, jos vesi pysyy sulana.
Vesilinnut ovat rakenteeltaan erikoistuneet elämään vedessä: räpylät, vedenpitävät höyhenet, kelluva ruumis ja erikoisnokkatyypit.
Ne asuvat vesistöjen lähellä, pesivät rantakasvillisuudessa tai saarissa ja poikaset ovat heti taitavia uimaan.
Ruokailutavat vaihtelevat: osa sukeltaa, osa siivilöi pintavedestä, osa laiduntaa maalla.
Useimmat muuttavat talveksi lämpimämpiin paikkoihin.

Suomalaisia puita

2026-04-16T04:47:53+03:00

Metsävyöhykkeet

2026-04-15T05:59:50+03:00

VIHKOON

2026-04-16T19:29:50+03:00

Metsävyöhykkeet ja metsätyypit

Suomen pinta-alasta suurin osa on metsää. Suomi on pitkä maa, joten eri puolella Suomea on erilaiset kasvuolosuhteet. Suurin osa Suomesta kuuluu havumetsävyöhykkeeseen, jossa on viileä ja kostea ilmasto. Eteläinen Suomi kuuluu lehtimetsävyöhykkeeseen, jossa on ilmasto on leuto. Pohjoisessa Suomessa on kylmä ilmasto ja se on tunturikoivuvyöhykettä ja tundraa. Metsävyöhykkeen sisältä voidaan erottaa metsätyyppejä, jotka kuvaavat paikallisia eroja ison alueen sisään. Metsätyypit luokitellaan kasvillisuuden mukaan:

Kuiva kangasmetsä
- mänty
- jäkäliä, puolukkaa, kanervaa
- maaperä hiekkaa, soraa
- peippo, pajulintu, tiaisia

Tuore kangasmetsä
- kuusi
- mustikkaa, sammalia, vanamo
- maaperä moreenia
- rastaat, hömötiainen, kuusitiainen, hippiäinen

Lehto
- lehtipuut, kuten koivu, leppä, paju, haapa, tammi, jalava, vaahtera
- heiniä, saniaisia
- maaperä ravinteikasta multaa
- tikka, leppälintu, helmipöllö

Sekametsissä valtapuulajin lisäksi muita puulajeja on yli 25 prosenttia puista. Yleensä sekametsän valtapuu on mänty ja kuusi, ja niiden joukossa kasvaa enemmän tai vähemmän lehtipuita.

Metsätyypit

2026-04-15T05:49:44+03:00

Lehtimetsä

Lehtimetsissä vallitsevina puulajeina ovat lehtipuut. Nuorissa metsissä yleisiä ovat nopeasti leviävät ja kasvavat puulajit, kuten koivut, lepät, pajut ja haapa.

Lehtimetsissä valon määrä on kesällä pienempi kuin esimerkiksi mäntymetsissä. Siksi alemmissa kasvillisuuskerroksissa on varjoa sietäviä kasveja, kuten saniaisia.

Lehtimetsät ovat tärkeitä elinympäristöjä lukuisille nisäkkäille ja linnuille. Esimerkiksi haapa hyödyttää monia eläimiä. Sen kuori ja oksat ovat jänisten ja hirvien talviravintoa. Lehtiä ja puuainesta syövät monet selkärangattomat, jotka vuorostaan ovat lintujen ruokaa. Tikat kaivavat pesäkoloja haavan pehmeään puuainekseen. Tikkojen jälkeen koloihin voi asettua pesimään esimerkiksi talitiainen, leppälintu tai helmipöllö.

Reheviä lehtoja on eniten Etelä-Suomessa. Lehtojen lajistoon voi kuulua myös niin kutsuttuja jaloja lehtipuita, kuten tammi, vaahtera ja vuorijalava. Lehdoissa on paljon kasvillisuutta, joiden kuolleista osista muodostuu vähitellen ravinteikasta multaa. Siksi monet lehdoistamme on raivattu aikoinaan pelloiksi.

Kuiva kangasmetsä

Valoisat mäntymetsät hallitsevat suomalaista metsämaisemaa. Mänty levisi maahamme kaakosta jo 9 000 vuotta sitten.

Mänty on tärkein metsäpuulaji. Mäntyvaltaisten metsien osuus on noin 65 % Suomen koko metsäpinta-alasta.

Mänty kestää hyvin myrskyissä paalujuuren vuoksi. Paalujuuri tarkoittaa keskimmäistä paksua juurta, joka "ankkuroi" puun maahan. Jos myrsky saa otteen puusta, mänty meneekin poikki eikä kaadu juurineen kuten kuusi.

Vanhoja, pystyyn kuolleita harmaita mäntyjä sanotaan keloiksi. Kelot ovat upeita ilmestyksiä. Ne ovat kokeneet monet myrskyt ja maiseman muutokset.

Mänty vaatii valoa ja viihtyy kuivissa olosuhteissa. Hiekka ja sora läpäisevät vettä hyvin, jolloin tällainen maaperä on kuivaa. Tällaisille paikoille kehittyy kuiva kangasmetsä, jonka pääpuulaji on mänty.

Kuivassa kangasmetsässä kasvaa runsaasti muun muassa kanervia ja puolukkaa. Eläimistä kuivilla kankailla viihtyvät muun muassa myyrät, hiiret, orava, kettu ja Lapissa poro. Linnustoon kuuluvat muun muassa peippo, pajulintu ja eri tiaislajit.

Tuore kangasmetsä

Jos maaperä on vettä sitovaa moreenia, kasveille on melko hyvin tarjolla vettä ja ravinteita. Tällaiselle paikalle kehittyy tuore kangasmetsä, jonka valtapuulajina on kuusi.

Kuusi on männyn jälkeen Suomen toiseksi yleisin puulaji. Monet lehtimetsät ja mäntymetsät muuttuvat vuosikymmenten saatossa kuusimetsiksi, sillä kuusi menestyy hyvin Suomen nykyisessä lauhkeassa ja kosteassa ilmastossa.

Pensaskerroksessa on kuusen taimien lisäksi pihlajaa ja eri pajulajeja. Kenttäkerroksessa on enemmän ruohoja ja heiniä kuin kuivissa kangasmetsissä. Esimerkiksi oravanmarja, kevätpiippo ja metsätähti ovat tavallisia tuoreen kankaan ruohoja. Runsaimpana kasvaa kuitenkin kuusien varjossa hyvin menestyvä mustikka. Myös vanamo on yleinen. Vanhimmat metsät ovat varjoisia, ja niiden pohjakerroksessa on paljon sammalia.

Kuusi on varjoa sietävä puu, jolla tuuheita oksia riittää latvasta tyvelle saakka. Siksi varttuneet kuusimetsät ovat hyvin varjoisia kasvupaikkoja. Valosta on alemmissa kasvillisuuskerroksissa puutetta, mutta toisaalta kuusikko suojaa auringon paahteelta, kuivumiselta ja hallalta. Kuusten varjossa menestyvät esimerkiksi mustikka ja monet sammalet. Kaikkein tiheimmistä kuusikoista aluskasvillisuus saattaa puuttua lähes kokonaan.

Kuusi on pihkainen puu, jota vain harvat selkärankaiset käyttävät ravinnokseen. Kävyissä olevia siemeniä ja neulasten ja kaarnan lomassa olevia selkärangattomia osaavat kuitenkin monet eläimet hyödyntää. Kuusimetsän tyypillisiä eläimiä ovat orava, hömötiainen, kuusitiainen ja hippiäinen. Karhu, metsämyyrä ja rastaat syövät metsän pohjalla kasvavia mustikoita.

Sekametsä

Vaikka Suomi kuuluu suurimmaksi osaksi pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, on metsissä muitakin kuin havupuita. Useimmiten seassa on lehtipuita.

Sekametsissä valtapuulajin lisäksi muita puulajeja on yli 25 prosenttia puista. Yleensä sekametsän valtapuu on mänty ja kuusi, ja niiden joukossa kasvaa enemmän tai vähemmän lehtipuita.

Hieskoivu on maamme yleisin sekametsien lehtipuu. Myös rauduskoivu, harmaa- ja tervaleppä, haapa, pihlaja ja raita ovat yleisiä.

Sekametsien eläinlajisto on monipuolinen. Useammista puulajeista koostuva metsä tarjoaa monenlaista ravintoa ja pesäpaikkoja. Esimerkiksi liito-orava on kuusivaltaisten sekametsien laji.

Keväisessä sekametsässä kaikuu peipon, punarinnan, punakylkirastaan ja monen muun muuttolinnun laulu.

Metsänhoito on suosinut mäntyä ja kuusta niin, että sekametsät ovat Suomessa vähentyneet.

Kotitehtävät

2026-04-12T17:07:40+03:00

Osaamisen näyttö on linnun esittely.

Linkit

2026-04-12T07:39:05+03:00

Yle Areena: Ilmojen taiturit

Yle Areena: Muuttolintujen kevät

Luontoportti: Lintulajeja

Suomen luonto: Uutisjuttuja linnuista

Yle Oppiminen: Linnut

Birdlife: Lintumaailman ennätykset

Kanteletar

2026-04-12T16:35:41+03:00

Kultaansa ikävöivä

Tuoll’ on mun kultani, ain’ yhä tuolla,
Kuninkahan kultaisen kartanon puolla;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

On siellä tyttöjä, on komioita,
Kultani silmät ei katsele noita;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Kukat ovat kaunihit, kaunis kevät-aamu,
Kauniimmat kultani silmät ja haamu;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Linnut ne laulavat sorialla suulla,
Soriampi kultani ääni on kuulla;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Hunaja ja mesileipä makialle maistaa,
Kultani suu sekä huulet on toista;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Voi koska näen minä senki ilopäivän:
Kultani sivullani kulkevan ja käyvän!
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Syys tulee etehen ja kesäpäivä rientää,
Vaan minun kultani ei tule sentään;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,
Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Kanteletar

2026-04-13T04:27:18+03:00

Muinainen käkeni

Kukkui muinainen käkeni,
Entinen ilokäkeni,
Kukkui illat, kukkui aamut,
Kerran keskipäivälläki,
Syänyöllä sylkytteli.
Jo on kuollut kuusi vuotta,
Kaonnut kaheksan vuotta,
Viety entinen iloni,
Syöty kullan kukkujani.
Mikä söi minun käkeni,
Kuka kullan kukkujani,
Kun ei kuulu kukkuvaksi,
Illalla iloitsevaksi,
Päivänlaskun laulavaksi,
Minun iltani iloksi,
Huomeneni huopeheksi,
Aina aikani kuluksi;
Jott’ ei ois illoilla ikävä,
Ei apia aamuisilla.

Kanteletar

2026-04-13T04:23:15+03:00

Lintuin keräjät

Köyhä mies ketoa kynti,
Sekä kynti, jotta kylvi,
Kylvi kymmenen jyveä,
Kynti kymmenen vakoa.
Sihen lintuja sikesi,
Kasvoi paljo peiposia;
Hakahti harakat siinä,
Sekä närhit näppäsivät,
Kävi sirkut sissimässä,
Varpuset varastamassa.

Pajulintu palkulainen
Äkättihin, keksittihin,
Vievän viimeistä jyveä,
Reunimmäistä reutoavan.

Nuorittihin, käärittihin,
Pieksettihin, pyntättihin,
Lyötihin, lytistettihin,
Jaloin päällä pyörittihin;
Vesi silmästä sirusi,
Veri vaivaisen nokasta
Keräjihin käytettihin,
Laitettiin lain etehen.

Kurki lintujen kuningas
Itse istui tuomariksi,
Laklat lautamiehiksi,
Valamiehiksi varikset.
Kurki huuti kulkustansa,
Kajahutti kaulastansa
“Ootko ottanut jyviä
Köyhän miehen kynnökseltä?”

Pajulintu palkulainen
Sihen vastaten sanovi:
“Söin minä jyveä kaksi,
Kovin äiä, kun on kolme.”

Kurki kulkkunsa kurotti
Yli pöyän lausumahan:
“Kosk’ oot ottanut jyviä,
Käynyt kurja sissimässä,
Köyhän miehen kynnöksellä,
Kynnöksellä, kylvöksellä;
Niin ei saa sääliä varasta—
Tahi korvat karsitahan,
Tahi kaula katkotahan,
Pää poikki järitetähän.”

Pääskyläinen pieni lintu
Se lausui laen rajasta:
“Varastat sinäki kurki,
Otat otria oloksi,
Rukeita mielen määrin,
Kannat kauranki jyviä.”

Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen,
Pääskyselle pienimmälle:
“Oonko mie varastanunna
Köyhän miehen kylvöksestä?—
Taian mie ilmanki eleä
Köyhän miehen kylvöksettä;
Lennän synkkähän salohon,
Siellä riivin rikkahia,
Katkon kaurahalmehia,
Tahi syön marjoja metsästä,
Kaivan suolta karpaloita.”

Lausui pääsky pieni lintu:
“Vaan minäpäs en varasta;
Olen ihmisten ilona,
Riemu kaiken ristikansan,
Saattelen suven sanoman,
Laitan päivän lämpimämmän.”

Kanteletar

2026-04-13T04:26:45+03:00

Pääskyläinen

Pääskyläinen, päivän lintu,
Päivän lintu, yön lipakko,
Lenteli kesäisen päivän,
Kevätpäivän keikutteli;
Etsi maata maataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.

Löynnyt ei maata maataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.

Lenti vuoren kukkulalle,
Laski kuusen latvasehen;
Näki laivan lainehilla,
Punamastoisen merellä.

Laski laivan mastosehen,
Puottelihen purjepuuhun;
Valo vaskesta pesäsen,
Muni kullasta munasen.
Tuli tuulonen mereltä,
Kaatoi laivan kallellehen;
Muna vierähti vetehen,
Muksahti meren mutahan.

Tuohon kasvoi kaunis saari,
Saarelle koria nurmi,
Nurmelle koria neiti.
Neiti poikia tekevi
Tuohon suurehen sotahan,
Tasapäähän tappelohon,
Joss’ on päätä, kun mätästä,
Joss’ on hiusta, kun kuloa,
Joss’ on verta säärivarsi,
Polven korkeus punaista.

VIHKOON

2026-04-13T18:31:19+03:00

Linnut

Lintuja tunnetaan yli 10 000 lajia. Linnut polveutuvat dinosauruksista. Linnut ovat tasalämpöisiä selkärankaisia kuten nisäkkäätkin, eli ne pyrkivät säilyttämään ruumiinlämpönsä samana huolimatta ympäristön lämpötilasta. Linnut ovat kehittyneet lentäjiksi ja useimmat ovat siinä varsin taitavia. Linnuilla on höyhenpeite, virtaviivaiset siipisulat ja peräsimenä toimiva pyrstö. Lintujen höyhenpuku uusiutuu säännöllisesti. Linnun luut ovat onttoja ja kevyitä. Lintujen näkö on hyvin tarkka, näkökenttä laaja ja värinäkö erittäin kehittynyt. Joillakin lajeilla on lisäksi magneettiaisti, joka auttaa suunnistamaan pitkillä muuttomatkoilla. Linnut ovat kokoonsa nähden melko pitkäikäisiä, ja jotkin lajit ovat erittäin älykkäitä.

Linnuilla on nokka, mutta ei hampaita. Nokan muoto riippuu linnun käyttämästä ravinnosta: kuoriiko se siemeniä, pyydystääkö hyönteisiä vai paloitteleeko saaliseläimiä. Linnut lisääntyvät munimalla. Jotkin lajit rakentavat pesän munien hautomista varten, mutta toiset munivat paljaalle maalle. Lintu laulaa kertoakseen reviiristään ja viestiäkseen lajitovereilleen.

Kanteletar

2026-04-13T04:25:13+03:00

Saisinko käeltä kielen

Kukkua käkesin kälkö,
Lintu lauloa lupasin;
Saisinko käeltä kielen,
Kukkujalta kulkkutorven,
Kukkuisin jokaisen kuusen,
Joka lehto leikin löisin.
Tuolla kukkuisin kovemmin,
Kuss’ on kurjat kulkemassa,
Vaivaiset vaeltamassa,
Huolelliset horjumassa,
Martahat matelemassa.
Mistä tunnen huolellisen?—
Tuosta tunnen huolellisen:
Huolellinen huokoavi,
Huoleton huhuelevi.

Linnut

2025-06-08T16:52:40+03:00

Linnut ja puut

Arviointi

VIHKOON

VIHKOON

VIHKOON

​ Vesilinnut 1. Räpyläjalat

2. Vedenpitävät höyhenet

3. Kelluva, kevyt ruumis

4. Erikoistuneet nokat

Vesilintujen elintavat

1. Elävät järvissä, lammissa, joissa ja merenlahdilla

2. Poikaset ovat heti taitavia

3. Ruokailu veden äärellä tai veden alla

4. Monet muuttavat talveksi

Suomalaisia puita

Metsävyöhykkeet

VIHKOON

Metsätyypit

Kotitehtävät

Linkit

Yle Areena: Ilmojen taiturit

Yle Areena: Muuttolintujen kevät

Luontoportti: Lintulajeja

Suomen luonto: Uutisjuttuja linnuista

Yle Oppiminen: Linnut

Birdlife: Lintumaailman ennätykset

Kanteletar

Kultaansa ikävöivä

Kanteletar

Muinainen käkeni

Kanteletar

Lintuin keräjät

Kanteletar

Pääskyläinen

VIHKOON

Kanteletar

Saisinko käeltä kielen

Linnut

Vesilinnut

1. Räpyläjalat