Lukijuus ja monilukutaito

2018-12-12T12:34:36+02:00

Monilukutaidolla mielestäni tarkoitetaan monitasoista, laaja-alaista tekstien havannoimista ja tulkitsemista. Tekstit voivat olla kuultuja, nähtyjä, digitaalisessa muodossa olevia, itse tuotettuja ja/tai esitettyjä, tai ne voivat olla kuvallisia ja symbolisia, kuten numeerisia. Jopa kinesteettisiä.

Tavanomaisen lukutaidon käsite laajenee; ymmärretään, miten rivakassa tempossa muuttuvassa maailmassa tarvitaan lukutaidossakin ”moniosaajaa”. Mediaa täytyy osata tulkita kriittisesti. Lapset ja nuoret on tuotu nopeasti sosiaalisen median maailmaan, jossa maailmankuvaa muokataan mm. kuvien, videoiden, mainosten kuin myös sovellusten tykkäysten kautta. Osaako lapsi tai nuori suhtautua kaikkeen sitä realistisesti ja kriittisesti arvioiden? Sosiaalisen median vaikutusta ei voi väheksyä – eikä näin ollen koulumaailmasta irrottaa!

Omassa opetuksessa olen pitänyt kuvien voimasta ja tuonut kouluun erilaisia lehtiä, usein sanomalehtien tiede -sivuja tai paikkakuntaamme koskevia tekstejä/kuvia. Taidekuvia olen myös käyttänyt. Päivitän kouluni Facebook-sivuja, lähinnä intressinä se, että koulumme aiemmista vuosikymmenistä ja opetussuunnitelmista irtaantuva toiminta saisi näkyvyyttä. Dokumentoin tapahtumia, arkista toimintaa ja oppilaiden tuotoksia jakaen ne muidenkin nähtäville.

Edellinen luokkani teki runsaasti Keynote- tai Power Point -esityksiä, koska koin sen vilkkaalle porukalle sopivaksi tavaksi syventyä opittaviin asioihin. Muiden esitelmiä oli myös hauska katsoa, eivätkä tekstit olleet digitaalisesti esitettyinä liian tylsiä. Fontteja, taustoja, siirtymiä efektien kera kuvasta toiseen pystyy vaihtelemaan. Sovellusten käyttö on suhteellisen vaivatonta, eikä mielestäni opettajan tarvitse itse olla superosaaja – oppilaat voivat tehdä löytöjä sovellusten kimpussa opettaen niitä muillekin. Tämän tyyppinen työ palvelee myös eriyttämistä kumpaankin suuntaan; osa tavoitteellisimmista oppilaista tekee vapaa-aikanakin esitelmäsivuja ja oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat saavat muiden tavoin työnsä lähes yhtä hienosti tuotettua, vaikka sivuja ei olisikaan monia.

Lukemiseen liittyviä haasteita olen 25 vuoden urallani kohdannut runsaasti, ja ne ovat joiltain osin pysyneet samoina ajan tuomista muutoksista huolimatta. Digitaalisuus ja median kasvu nykyisiin mittoihin ovat tuoneet runsauden sarvensa myös koulun ulottuville, vaikkemme sitä mielestäni tarpeeksi osaa vieläkään hyödyntää. Olen hyvin innoissani opetussuunnitelmauudistuksesta, koska olen tähänkin mennessä pyrkinyt tuomaan opetukseeni erilaisia toteutustapoja. Käytän mielelläni eri opetusmenetelmiä, koenkin olevani enemmän ohjaaja kuin opettaja. Valmistuin Joensuun yliopistosta 1993, ja jo silloin meidät koulutettiin oppilaiden ohjaajiksi, oppilaslähtöinen näkökulma huomioiden. Luonnollisesti siirtyminen virkaan eri kouluihin toi pettymyksiä, kun havaitsin opettajien usein toimivan opettajajohtoisesti ja erittäin kirjasidonnaisesti.

Veijola on tutkinut historian oppimista oppilaan näkökulmasta ja todennut että vielä lukiolaisillakin on vaikeuksia tulkita tekstiä siten, että hän ymmärtäisi lähteiden kontekstin sekä lähteen kirjoittajan näkökulman. Kouluissamme historian opetuksessa oppilaalle nousee merkityksellisemmäksi sisältötiedot tulkintataitojen sijaan. Nuorten historian tekstitaidot eivät ole riittäviä. Veijola, A. (2017)

Jo aivan ensimmäisistä luokista asti mekaanisen lukutaidon jo omaksuttua oppilas on tekemisissä erilaisten tekstien sisällön ymmärtämisen kanssa – luetun tekstin sisällön ymmärtäminen on haastavaa. Jonkin oppiaineen sisällön oppiminen tunneilla pohjautuu siihen, mitä mieleen jää tunnilla käydystä keskustelusta opettajan ja oppilaiden välillä, luetusta/kuunnellusta tekstistä, kuvista, tuotoksista jne. Olen itse tukenut oppilaan muistamista siten, että esimerkiksi historiassa ja ympäristötiedossa kuuntelemme kirjasarjan äänitteen. Tekstiin tutustuminen levollista lukijan ääntä kuunnellen on näin mielekkäämpää kuin ääneen lukeminen. Kuvat, otsikoinnit ja lihavoidut sanat, uudet käsitteet avataan keskustelulla. Ajatuskarttaa tehdään yleensä tablettisovelluksella tai vihkoon kirjoittaen, perinteisiä muistiinpanoja alakoululaisten kanssa teemme harvoin.

Uudistettu opetussuunnitelma 2016 antaa velvoitteen laajentaa tekstikäsitystämme monilukutaidon suuntaan. "Monilukutaito määritellään kaikkia oppiaineita koskevaksi tavoitteeksi. Jokaisella oppiaineella on opetettavana oma kielensä ja ilmaisutapansa, omat käsitteensä ja tekstilajinsa. Samalla pyritään varmistamaan, että peruskoululaistemme nyt huononemassa olevat luetun ymmärtämisen ja kirjoittamisen taidot paranisivat." Sinko, P. (2013)

(ks. Rantala & van den Berg 2013, Rantala & Veijola 2016, Veijola & Mikkonen 2016, Veijola 2016).

Sinko, P. Tavoitteena monilukutaito. OPS – Blogi 25.4. 2013.

Veijola, A (2017). Miten historiaa luetaan? Kielikukko 2/2017, 2-7.

Pohdintaa

Lukijuus ja monilukutaito