Muisti

HS:n Kuukausiliite käsittelee muistin merkitystä, erityisen tärkeää on tarkkaavaisuuden ja keskittymisen yhteys muistamiseen.

2025-09-08T10:33:31+03:00

linkki: Suuri muistinmenetys
Emil Elo 6.9.2025 HS Kuukausiliite

Laadi käsitekartta/-karttoja/ keskeisten käsitteiden avainsanalista muistista

2022-01-18T13:32:44+02:00

Esimerkiksi seuraavat asiat tulisi huomioida
- rakenne
- monivarastomalli
- muistityypit: niiden osa-alueet > kesto, kapasiteetti
- merkitys
- tominta: tallennus, haku ja palautus, unohtaminen (huomioi eri muistityypit/varastot)
- häiriöt
- tutkimus

Hengitystapa muokkaa jopa muistiamme ja voi lievittää stressiä, unettomuutta ja kipua – Uudet tutkimukset paljastavat yllättäviä vaikutuksia

2021-01-18T14:07:20+02:00

Tiede

Hengitystapa muokkaa jopa muistiamme ja voi lievittää stressiä, unettomuutta ja kipua – Uudet tutkimukset paljastavat yllättäviä vaikutuksia

Nenän kautta hengittäminen näyttää auttavan asioiden painamista mieleen. Myös hengityksen vaihe voi vaikuttaa oppimiseen.

Tilaajille

Eri hengitystekniikat tyynnyttävät. Vagus- eli kiertäjähermo on olennainen rentoutumisessa. Hippokampus tahdistuu hengityksen mukaan. Hajukäämi ilmeisesti välittää hajusignaalit aivoihin.KUVA: SCIENCE PHOTO LIBRARY

Tanja Vasama HS

10.2.2020 2:00 | Päivitetty 10.2.2020 19:08

RAUHALLINEN hengitys vähentää stressiä ja lieventää ahdistuneisuutta. Se rentouttaa kehon ja voi auttaa unettomuuteen. Hengityksen avulla voi myös virittäytyä vaativaan suoritukseen.

Kasvava määrä tutkimuksia kertoo erilaisten hengitystekniikoiden tyynnyttävän levotonta mieltä. Lisäksi hengityksen vaikutuksista on paljastunut viime vuosina uudenlaista tietoa. Hengitys nimittäin muokkaa myös muistitoimintojamme.

Tapa, jolla vedämme ilmaa sisään ja puhallamme sitä ulos, voi vaikuttaa siihen, miten hyvin opimme asioita.

HENGITYS on tiedostamatonta toimintaa, jota säätelee autonominen hermostomme. Emme kiinnitä henkäilyymme yleensä juuri huomiota. Jo vuosisatojen ajan on kuitenkin ajateltu, että kehoa ja mieltä voi hallita paremmin hengityksen tahdonalaisella ohjauksella. Hengityksellä on nykyisin tärkeä asema jotakuinkin kaikissa rentoutumis- ja mediaatioharjoituksissa.

Hengityksen hidastaminen aktivoi keskeistä aivohermoamme vagus- eli kiertäjähermoa. Vagushermo ulottuu aivorungosta useisiin tärkeisiin elimiin kuten sydämeen, keuhkoihin ja suolistoon.

Vagushermon stimulointi saa aikaan rentoutumista: sydämen syke hidastuu ja sen vaihtelu kasvaa, verenpaine laskee ja lihakset rentoutuvat. Meitä lepoon valmistava autonomisen hermoston osa parasympaattinen hermosto aktivoituu.

YKSI helppo ja suosittu rauhallisen hengityksen tekniikka on palleahengitys. Stressistä väitellyt entinen Karhu-ryhmän poliisi Harri Gustafsberg näyttää, miten pallea aktivoituu syvähengityksessä: (video poistettu)

Hidas palleahengitys sekä lieventää stressiä että parantaa tarkkaavaisuutta, kertoo esimerkiksi Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistu tutkimus. Stressihormoni kortisolin tasot laskivat merkitsevästi palleahengitystä harjoitelleilla koehenkilöillä kontrolliryhmään verrattuna. Lisäksi heidän huomiokykynsä parani kahdeksan viikkoa kestäneellä harjoitusjaksolla.

Parhaimmillaan jopa yksi voimakas hengitys sisään ja ulos riittää virittämään ja valmistamaan ihmistä vaativaan tehtävään. Sitä käyttävät monet urheilijat. Myös suomalaisia poliiseja on koulutettu hyödyntämään syvähengitystä suorituskyvyn parantamiseksi.

JOTKUT suosivat vuorosieraimin hengittämistä. Tällaista tekniikkaa käytetään esimerkiksi Sudarshan Kriya -joogassa eli Skyssä. Näin yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston suomalaistaustainen psykologi Emma Seppälä opettaa vuorosieraintekniikkaa: (VIDEO POISTETTU) Standfordin psykologi esittelee tekniikan, jossa hengitetään vuorosieraimin (Video poistettu)

Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston suomalaistaustainen psykologi Emma Seppälä on tutkinut yhdysvaltalaisia Irakin ja Afganistanin sotien veteraaneja, jotka kärsivät traumaperäisestä stressihäiriöstä. Sky-harjoituksia tehneiden ahdistuneisuus lieveni verrattuna kontrolliryhmän veteraaneihin, jotka olivat joogaharjoitusten jonotuslistalla.

Pennsylvanian yliopiston tutkimuksessa Sky-harjoitukset lievensivät puolestaan vakavaa masennusta. Tutkittavat eivät olleet saaneet apua lääkehoidosta, mutta hengitysharjoitukset tehosivat heihin.

Syvähengitys voi lievittää myös kivun kokemusta, kertoo esimerkiksi Pain-tiedelehdessä julkaistu yhdysvaltalaistutkimus. Jutun lopusta löydät lisää käytännön neuvoja rentoutumiseen.

MONISSA rentoutumisharjoituksissa korostuu nenän kautta hengittäminen. Se on uusien tutkimusten mukaan ratkaisevaa myös oppimisen ja muistin kannalta.

Asiat painuvat mieleen paremmin, jos hengitämme nenän kautta sen jälkeen, kun olemme opetelleet jotain uutta, kertoo ruotsalaistutkimus vuoden takaa. Nenän kautta hengittäneet koehenkilöt pärjäsivät Karoliinisen instituutin oppimis- ja mieleenpalautuskokeessa paremmin kuin ne osallistujat, jotka hengittivät oppimistehtävien välisellä tunnin tauolla suun kautta.

Tutkijat eivät tiedä vielä tarkasti, mitä aivoissamme hengittämisen aikana tapahtuu ja miten tämä liittyy muistiin. Se tiedetään, että aivojen muistikeskuksen hippokampuksen sähköfysiologiset rytmit tahdistuvat hengityksen mukaan. Sama pätee myös joihinkin muihin muistiin liittyviin aivoalueisiin.

Lisäksi tiedetään, että monet muistijälkien syntyyn vaikuttavat aivoalueet synkronoituvat paremmin hengityksen kanssa juuri nenän kautta hengitettäessä – tai ainakin näin tapahtuu jyrsijöillä.

Suun kautta hengittäneet nuoret rotat selvisivät sokkelossa tehdyissä muistitehtävissä nenän kautta hengittäneitä hitaammin. Kun samoja rottia tutkittiin aikuisiässä, huomattiin, että suun kautta hengittäneillä rotilla oli nenähengittäjiä vähemmän hermosoluja aivojen muistikeskuksessa hippokampuksessa.

Jyrsijäkokeiden uskotaan valottavan sitä, miten muidenkin nisäkkäiden aivot toimivat.

AVAINASEMASSA muistin kannalta näyttää olevan hajukäämi, vaikka sen roolia ei ole vielä suoraan osoitettu.Hajukäämi kerää nenäontelon takayläosassa sijaitsevien kymmenien miljoonien hajusolujen tuottamat hajusignaalit ja viestittää ne eteenpäin aivoihin. Hajutiedon käsittelyrata on muihin aisteihin verrattuna lyhyt. Hajulla on tavallaan oikotie aivoihin.

”Jos hajukäämi aktivoituu, se voi olla välittävä tekijä hengityksen ja muistijälkiin liittyvien aivoalueiden välillä. Se voisi selittää sitä, miksi suun ja nenän kautta hengittämisellä on vähän erilaiset vaikutukset”, yliopistotutkija Miriam Nokia Jyväskylän yliopistosta arvioi.

”Jos hajukäämi tuhotaan, aivotoiminnan synkronoituminen hengityksen kanssa vähenee ainakin jyrsijöillä kokeissa. Kyllä sillä joku rooli on.”

Nenän kautta hengittämisen muita hyötyjä on tunnettu jo pitkään. Nenähengitys hidastaa hengitystä, tuo happea elimistöön paremmin kuin suun kautta hengitys ja kasvattaa keuhkojen tilavuutta.

MYÖS hengityksen vaihe voi vaikuttaa merkitsevästi muistiin ja oppimiseen.

Uloshengitys tehostaa oppimista, Nokian ja hänen kollegoidensa tutkimus osoittaa. Jyväskylän yliopiston käyttäytymisneurotieteen ryhmä selvitti oppimista niin sanotun silmäniskuehdollistamisen avulla. Tutkittavat kuulivat äänimerkin, jonka jälkeen heidän silmäänsä kohdistui epämiellyttävä ilmapuhallus. Koehenkilöt oppivat toistojen kautta suojaamaan silmänsä äänimerkin kuullessaan.

”Kun ärsykkeet esitettiin uloshengityksen aikana, oppiminen oli tehokkaampaa kuin sisäänhengitysvaiheessa tai satunnaisessa vaiheessa esitettyinä”, tutkijatohtori Tomi Waselius sanoo.

Yhdysvaltalaisen Northwestern-yliopiston tutkijat ovat kuitenkin päätyneet hieman toisenlaisiin tuloksiin.Heidän kokeessaan osallistujille näytettiin tietokoneelta kuvia kasvoista, jotka ilmensivät pelkoa tai hämmästystä. Osallistujat tunnistivat pelokkaat kasvot nopeammin, kun he näkivät kasvot sisäänhengityksen aikana. He myös pystyivät palauttamaan kasvot mieleen paremmin, jos he katsoivat niitä hengittäessään sisään. KOE vahvisti ajatusta nenähengityksen hyödystä. Sisäänhengitys ei näet nopeuttanut tunnistusta, jos koehenkilöt hengittivät suun kautta sisään.

Vaikka kyseiset tutkimustulokset voivat vaikuttaa näennäisesti ristiriitaisilta, ne eivät välttämättä ole sitä, Nokia ja Waselius huomauttavat. Jyväskylässä tutkittiin lähinnä sellaisten muistitoimintojen rytmittämistä hengitykseen, jotka liittyvät muistikeskus hippokampukseen. Yhdysvaltalaiskokeessa taas selvitettiin pelon tunnistusta, ja siinä olennainen alue aivoissa on tunnekokemuksia käsittelevä mantelitumake.

Se, missä hengityksen vaiheessa opimme parhaiten voi siis riippua siitä, millaista aivotoimintoa kulloinkin tutkitaan.

MITKÄ olisivat oppimisen tai rentoutumisen kannalta tehokkaimpia hengitystekniikkoja?

Jyväskylän yliopiston dosentti Markku Penttonen ei mielellään jaa tarkkoja neuvoja. Hän kehottaa kokeilemaan erilaisia tapoja ja tarttumaan niistä itselle sopivaan. Yhtä oikeaa hengitystapaa ei välttämättä ole edes muistitoimintojen kannalta, sillä oppimisessa on eri vaiheita. Kun ihminen kohtaa uusia asioita, korostuu tarkkaavaisuus. Silloin merkitystä voi olla hengityksen ja sydämen sykkeen vaiheilla. Mieleen painamisessa ja pysyvien muistijälkien syntymisessä tärkeää taas on rentoutuminen ja riittävä lepo.

Tekniikoita rauhoittumiseen

■ Palleahengityksessä huomio keskittyy nimensä mukaan palleaan. Kun ilmaa vedetään sisään, laajenee ennen kaikkea vatsa ja vasta sitten rinta. Omaa palleaa voi tarkkailla laittamalla toisen käden vatsan ja toisen rinnan päälle.

■ Toinen yksinkertainen periaate on kymmenen sekunnin hengitysrytmi. Siinä hengitetään viisi sekuntia sisään ja viisi ulos. Kymmenen sekunnin sykliä voi kokeilla myös niin, että hengittää neljän sekunnin ajan sisään ja kuusi sekuntia ulos.

■ Vuorosieraimin hengitettäessä oikea ja vasen sierain peitetään vuoron perään sormen avulla. Tekniikasta on erilaisia versioita. Sierainta vaihdetaan esimerkiksi niin, että vasemman sieraimen sisäänhengitysvaiheen jälkeen ulos hengitetään oikean sieraimen kautta. Sen jälkeen myös sisään hengitetään oikealla, ja uloshengityksellä sierain taas vaihtuu.

■ Jos murheet herättävät aamuyöstä, ajatuskulut voi tutkijoiden mukaan katkaista myös niin, että keskittyy hengittämään rauhallisesti ja suuntaa tarkkaavaisuuden vuoron perään kaikkiin ruumiinosiin.

■ Harjoituksen voi aloittaa vaikka vasemman jalan pikkuvarpaasta ja kohdistaa sen jälkeen ajatukset yksi kerrallaan muihin varpaisiin, jalkaterään ja loppuosaan vasemmasta jalasta. Sen jälkeen vuorossa on toinen jalka, jonka jälkeen kehossa siirrytään vähitellen ylöspäin aina päälakeen saakka.

hyvä ohjelma

2023-01-18T14:12:31+02:00

yle areena Julia Korkman "Nuorisorikollisuutta on vähemmän kuin koskaan"
Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman kertoo, kuinka lapsia kuullaan rikostutkinnassa, miten valemuistoja luodaan, ja kuinka lapsiin ja nuoriin kohdistuva rikollisuus vähenee jatkuvasti, vaikka median uutisoinnista voi saada toisen kuvan. Korkman puhuu myös intohimostaan musiikkia ja laulamista kohtaan. Tuotanto: Parad Media, 2021.
- musiikin vaikutus
- haastattelijan vaikutus haastateltavaan
- lasten kuuleminen
- valemuistot

Hyvä kertausvideo

2023-01-16T10:53:01+02:00

Netflix: 1.kausi Pikakuva Mielen salat Muistot

Muistan sen ihan kohta – se on ihan kielen päällä!

2022-01-25T12:59:05+02:00

Muistan sen ihan kohta – se on ihan kielen päällä!

Meillä oli viime lauantaina siivouspäivä ja menin asuntomme toiseen kerrokseen hakemaan jotakin. Kun olin kiivennyt portaat ylös, olin yhtäkkiä unohtanut, miksi tulin yläkertaan. Seisoin hetken aikaa miettimässä, kunnes parikymmenen sekunnin kuluttua tavoite putkahti kirkkaana mieleni uumenista: minun piti hakea puhdistusaine kylpyhuoneesta!

Vaikka olin hetkellisesti unohtanut tavoitteeni, muistin edelleen että minulla oli tavoite. Tehtävän suoritukseen liittyvässä tiedonkäsittelyssä eli kognitiivisessa prosessoinnissa oli siis kaksi tasoa. Toisaalta asetin tavoitteen ja lähdin toteuttamaan sitä ja toisaalta tarkkailin kognitiivisen prosessin etenemistä. Koska termi ”kognitiivisiin prosesseihin kohdistuva kognitiivinen prosessi” on kömpelö, on näistä toisen tason kognitiivisista prosesseista alettu käyttää nimitystä metakognitiivinen prosessi.

Metakognitiot ovat hyödyllisiä toiminnan ohjauksen kannalta. Kun unohdin mitä olin tekemässä, metakognitio tiedotti minulle, että kaikki ei ole mennyt niin kuin piti ja tehtävä on vielä kesken. Tämä pysäytti minut ja kannusti minua palauttamaan alkuperäinen tehtävä mieleeni.

Kielen päällä -ilmiö on toinen esimerkki metakognitiosta työssään. Kun yritän muistaa eilen tapaamani ihmisen nimen, mutta en ihan saa sitä mieleeni, metakognitiivinen prosessi tiedottaa minulle, että kannattaa jatkaa muistin kaivelua, koska tieto on löytymäisillään. En siis heti lannistu ja totea unohtaneeni nimeä, vaan jatkan ponnistelua muistaakseni nimen. Ilmiö on yleinen, sillä sitä esiintyy nuorilla aikuisilla noin kerran viikossa, mutta iän karttuessa kokemus saattaa tulla joka päivä.

Kielen päällä -ilmiö liittyy muistissa oleviin sisäisiin malleihin eli representaatioihin. Kun palautan sanaa mieleeni, aktivoituvat toisaalta sanan semantiikkaan liittyvät mallit ja toisaalta sanan kirjaimiin, tavuihin ja ääntämiseen liittyvät mallit. Kielen päällä -ilmiössä semanttiset mallit muistissa aktivoituvat, mutta muut mallit eivät. Tiedän siis mihin sana liittyy, mutta en tiedä miten se kirjoitetaan.

Hyvä esimerkki muistin osittaisesta aktivoitumisesta on Hanleyn ja Chapmanin (2008) koe, jossa koehenkilöiden piti palauttaa mieleen julkisuuden henkilöiden nimiä. Puolessa nimistä oli kaksi nimeä (esim. Jennifer Aniston tai Clint Eastwood) ja puolessa oli kolme nimeä (esim. Catherine Zeta Jones tai Martin Luther King).

Kokeen aikana koehenkilöt lukivat lyhyen kuvauksen henkilöstä, joka oli esimerkiksi tällainen: ”Italialais-amerikkalainen elokuvaohjaaja, joka on ohjannut elokuvat Kummisetä ja Ilmestyskirja. Nyt.” Heidän piti nimetä henkilö kuvauksen pohjalta. Jos koehenkilö ei muistanut nimeä, häneltä kysyttiin, onko hän kielen päällä -tilassa. Lopuksi häneltä kysyttiin, pystyykö hän arvioimaan, onko nimessä kaksi vai kolme nimeä.

Koetulos osoitti, että kielen päällä -tilassa olevat henkilöt pystyivät usein palauttamaan mieleensä sen, onko nimessä kaksi vai kolme nimeä, vaikka eivät muistaneet itse nimeä. Heillä oli siis osittainen pääsy nimeen liittyvään representaatioon.

Kielen päällä -ilmiöllä on myös taipumus toistua eli jumitilanne tulee uudestaan samoilla sanoilla. Tätä on tutkittu kokeilla, joissa koehenkilöille luetaan sanan määritelmä ja hänen pitää nimetä, mistä sanasta on kyse (D’Angelo & Humphreys, 2015).

Koehenkilöille näytettiin sanan määritelmä ja heillä oli rajallinen aika vastata kysymykseen. Vastausvaihtoehtoja oli kolme: ”Tiedän”, ”En tiedä” tai ”Kielen päällä”. Jos koehenkilö vastasi ”Kyllä”, hänen piti sanoa mieleen tullut sana. Jos hän vastasi ”Kielen päällä”, hänen piti koetilanteesta riippuen ponnistella joko 10 tai 30 sekunnin ajan muistaakseen oikean sanan. Lopuksi koehenkilö näki oikean sanan tietokoneen ruudulta.

Tulokset osoittivat, että koehenkilö juuttui samoihin sanoihin, jos koe toistettiin viiden minuutin tai 48 tunnin kuluttua. Tämä tapahtui siis siitä huolimatta, että koehenkilölle näytettiin kunkin sanan jälkeen oikea vastaus. Sanan lukeminen ei siis parantanut sen muistamista.

Toisaalta, jos henkilö muisti oikean sanan, hän hyvin todennäköisesti muisti saman sanan myös toistokokeessa. Tätä voisi selittää sanojen vaikeudella: jotkut sanat vain sattuvat olemaan vaikeampia muistaa. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

D’Angelo ja Humphreys testasivat tätä käyttämällä kahta erilaista miettimisaikaa. Kun koehenkilö vastasi ”En tiedä” tai ”Kielen päällä”, hän sai satunnaisesti joko 10 sekunnin tai 30 sekunnin mittaisen miettimisajan. Päinvastoin kuin voisi kuvitella, lyhyempi miettimisaika paransi muistamista toistokokeissa, eli se vähensi kielen päällä -ilmiön taipumusta toistua.

Tutkijoiden mukaan tämä johtuu oppimisesta. Kun henkilö yrittää palauttaa jotakin mieleensä ja päätyy kielen päällä -tilaan, vahvistuvat representaatioiden väliset virheelliset assosiaatiot siten, että oikeaa vastausta ei löydy seuraavallakaan kerralla. Pidemmällä miettimisajalla näillä assosiaatioilla on enemmän aikaa syntyä, mikä lisää toistumisilmiön todennäköisyyttä. Henkilöt siis oppivat virheen ja sen vuoksi ovat taipuvaisempia toistamaan sen.

Kokeissa oli myös toinen kiinnostava löydös. Muistaminen nimittäin parani, jos koehenkilöitä autettiin antamalla vihjeeksi kohdesanan pari ensimmäistä kirjainta. Tämä auttoi paitsi selviämään jumista, myös parani muistamista toistokokeessa.

Kokeessahan näytettiin aina lopuksi oikea vastaus. Arkijärjellä voisi kuvitella, että koko sanan näyttäminen johtaisi parempaan muistamiseen kuin parin ensimmäisen kirjaimen. Tulos kuitenkin osoitti, että pari kirjainta tuotti paremman tuloksen. Tämä johtuu siitä, että koko sana ja kirjainvihje aktivoivat eri kognitiivisia järjestelmiä. Jos kielen päällä -ilmiö ratkeaa kirjainvihjeen avulla, aktivoituvat samat järjestelmät, joita tarvitaan sanan palauttamiseen myöhemmin. Tällöin järjestelmä oppii oikean ratkaisun ja virhe ei toistu. Pelkkä sanan lukeminen ei aktivoi näitä järjestelmiä, joten virheelliset yhteydet eivät katoa järjestelmästä. Koetulos on esimerkki siitä, että hauki on kala -tyyppinen pänttääminen ei ole tehokkain tapa muistaa asioita, vaan asian aktiivinen prosessointi helpottaa sen muistamista.

Metakognitiot ovat äärimmäisen kiinnostava tutkimuskohde, jonka avulla on mahdollista selvittää inhimillisen kognition peruspiirteitä. Metakognitioista on hyötyä myös arjessa, koska ne auttavat meitä tunnistamaan tilanteita, joissa kognitiivinen prosessointi ei toimi ja meidän pitää pysähtyä, keskittyä ja hiukan ponnistella, jotta kognitiivinen prosessi pääsisi maaliinsa.

Jukka Häkkinen
Yliopistotutkija, Helsingin yliopisto

Artikkeli on julkaistu Helsingin yliopiston blogisivustolla 2.3.2018. Tässä linkki alkuperäiseen juttuun.