<?xml version="1.0" encoding="utf-8"?>
<?xml-stylesheet type="text/xsl" href="https://peda.net/:static/539/atom.xsl"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
<title>ROMANTTINEN NOVELLI</title>
<id>https://peda.net/id/3d1661b2908</id>
<updated>2024-10-22T17:16:32+03:00</updated>
<link href="https://peda.net/id/3d1661b2908:atom" rel="self" />
<link href="https://peda.net/joensuu/yp/pataluodon-koulu/ol2/l/m-jkr/7d-suk/kirjallisuustehtavat2/genrenovellit/romanttinen-novelli#top" rel="alternate" />
<logo>https://peda.net/:static/539/peda.net.logo.bg.svg</logo>
<rights type="html">&lt;div class=&quot;license&quot;&gt;Tämän sivun lisenssi &lt;a rel=&quot;license&quot; href=&quot;https://peda.net/info&quot;&gt;Peda.net-yleislisenssi&lt;/a&gt;&lt;/div&gt;&#10;</rights>

<entry>
<title>Romanttinen novelli (Lue tämä, jos et ennättänyt oppitunnilla lukea novellia kirjasta)</title>
<id>https://peda.net/id/f211a602d69</id>
<updated>2025-12-11T16:01:52+02:00</updated>
<link href="https://peda.net/joensuu/yp/pataluodon-koulu/ol2/l/m-jkr/7d-suk/kirjallisuustehtavat2/genrenovellit/romanttinen-novelli/romanttinen-novelli-lue-tama-jos-et-ennattanyt-oppitunnilla-#top" />
<content type="html">&lt;h3&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;90&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;127&quot;--&gt;&lt;strong&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;94&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;127&quot;--&gt;“Kesäillan viimeinen pysäkki”&lt;/strong&gt;&lt;/h3&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;129&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;354&quot;--&gt;Linnea nojasi pyöränsä telineeseen ja pyyhkäisi hiuksiaan, jotka olivat sotkeutuneet tuulessa. Kesäillan valo oli sellainen, joka sai kaiken näyttämään hieman pehmeämmältä, kuin maailma olisi huokannut ja hidastanut tahtiaan.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;356&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;497&quot;--&gt;Rantakioskilla odotti Elias, jäätelö jo puoliksi sulaneena hänen käteensä.&lt;br/&gt;&#10;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;430&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;433&quot;--&gt;“Luulin jo, ettet tule”, hän virnisti ja ojensi toisen jäätelön.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;499&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;593&quot;--&gt;“Pyörä alkoi taas temppuilla”, Linnea naurahti. “Se on varmaan yhtä valmis lomalle kuin minä.”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;595&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;838&quot;--&gt;He kävelivät rantapolkua pitkin, eikä hetkeen kuulunut muuta kuin lokkien ääni ja askelten rahina hiekassa. Linnea huomasi, miten Elias katsoi välillä hänen suuntaansa — sitä sellaista katsetta, josta ei tiennyt oliko se vahinko vai tarkoitus.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;840&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;967&quot;--&gt;“Muistatko viime kesän?” Elias kysyi lopulta.&lt;br/&gt;&#10;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;885&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;888&quot;--&gt;“Muistan monta asiaa”, Linnea vastasi. “Mutta en tiedä, mitä niistä tarkoitat.”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;969&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1076&quot;--&gt;Elias potkaisi kevyesti kiven veteen. “Kun me oltiin täällä. Silloin en saanut sanottua kaikkea mitä piti.”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1078&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1138&quot;--&gt;Linnea tunsi pienen jännityksen vatsassaan. “Ja nyt saisit?”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1140&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1214&quot;--&gt;“Ehkä”, Elias sanoi ja kääntyi katsomaan häntä. “Jos sä haluaisit kuulla.”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1216&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1413&quot;--&gt;Linnea ei vastannut heti. Aaltojen kohina tuntui yhtäkkiä kovemmalta, kuin ne olisivat hoputtaneet tekemään päätöksen hänen puolestaan. Hän katsoi Eliasta — vähän hermostuneena, vähän toiveikkaana.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1415&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1543&quot;--&gt;“Voidaan istua ensin”, Linnea sanoi ja osoitti laituria, joka ulottui veteen kuin joku olisi piirtänyt sen suoraan horisonttiin.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1545&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1664&quot;--&gt;He istuivat vierekkäin, jalkojaan keinuttaen veden yllä. Elias avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta Linnea ehti ensin.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1666&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1761&quot;--&gt;“Jos sanot sen, mitä luulen… en tiedä vielä, mitä vastaan. Mutta haluan kuulla. Ihan oikeasti.”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1763&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1865&quot;--&gt;Elias hymyili — sellaisella tavalla, joka rikkoi vähän ilmaa heidän välissään, teki siitä lämpimämpää.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1867&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1943&quot;--&gt;“Hyvä”, hän sanoi hiljaa. “Sitten mä sanon. Mutta vasta kun aurinko laskee.”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1945&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;2166&quot;--&gt;Aurinko vajosi hitaasti kohti veden pintaa, värjäten taivaan persikan ja ruusun sävyihin. Linnea sulki silmänsä hetkeksi ja mietti, kuinka jotkin hetket tuntuivat pysähtyvän, aivan kuin ne odottaisivat heidän ratkaisuaan.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;2168&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;2234&quot;--&gt;Kun hän avasi silmänsä, aurinko oli jo puoliksi horisontin takana.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;2236&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;2265&quot;--&gt;“Elias?” hän kysyi pehmeästi.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;2267&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;2272&quot;--&gt;“Mm?”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;2274&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;2315&quot;--&gt;“Kun se laskee… mitä sä ajattelit sanoa?”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;2317&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;2447&quot;--&gt;Elias veti syvään henkeä, mutta ennen kuin hän ehti vastata, aurinko kosketti veden pintaa kokonaan ja viimeinen valonsäde katosi.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;2449&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;2517&quot;--&gt;Hetki jäi siihen — heidän väliinsä, ilmaan, lämpimänä ja odottavana.&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;105&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;261&quot;--&gt;Kun aurinko vajosi kohti veden pintaa, Elias näytti keräävän rohkeutta. Linnea tunsi sydämensä hakkaavan; hetki oli kuin langassa kiinni, ohut mutta tärkeä.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;263&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;319&quot;--&gt;“Elias?” hän kysyi varovasti. “Mitä sä ajattelit sanoa?”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;321&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;516&quot;--&gt;Elias avasi suunsa, mutta silloin hänen puhelimensa värähti. Hän vilkaisi näyttöä — ja hänen ilmeensä valahti.&lt;br/&gt;&#10;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;431&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;434&quot;--&gt;“Ei… ei nyt”, hän mutisi ja nousi ylös niin nopeasti, että laiturin lauta narahti.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;518&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;591&quot;--&gt;“Elias? Mitä tapahtuu?” Linnea kysyi, yhtä aikaa huolissaan ja hämillään.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;593&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;648&quot;--&gt;“Mun pitää mennä heti.”&lt;br/&gt;&#10;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;616&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;619&quot;--&gt;“Mutta… miksi? Sä olit just—”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;650&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;876&quot;--&gt;“En voi selittää nyt”, Elias sanoi, ääni jo valmiiksi kaukana, vaikka hän seisoi vain muutaman askeleen päässä. Hän vilkaisi Linneaa — katse oli sekoitus pahoittelua ja jotain, mitä hän ei ehtinyt enää sanoa. “Oon pahoillani.”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;878&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;939&quot;--&gt;Linnea nousi seisomaan, tunne kiristi rintaa. “Elias! Odota!”&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;941&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1149&quot;--&gt;Mutta hän oli jo ottanut pyöränsä ja lähtenyt liikkeelle, renkaat ropisivat rantapolulla ja ääni vaimeni nopeasti iltaan. Linnea juoksi pari askelta perään, mutta pysähtyi, kun tajusi ettei tavoittaisi häntä.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1151&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1329&quot;--&gt;Laituri tuntui yhtäkkiä liian kylmäksi, liian suureksi.&lt;br/&gt;&#10;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1206&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1209&quot;--&gt;Hän seisoi siinä, katsoi paikkaan jossa Elias oli vielä hetki sitten ollut — ja siihen suuntaan, jonne hän oli kadonnut.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1331&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1406&quot;--&gt;Aurinko laski hiljaa, kuin sekin olisi yrittänyt kertoa jotain lohdullista.&lt;/p&gt;&#10;&lt;p&gt;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1408&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1520&quot;--&gt;Mutta Linnea ei kuullut sitä.&lt;br/&gt;&#10;&lt;!--filtered attribute: data-start=&quot;1437&quot;--&gt;&lt;!--filtered attribute: data-end=&quot;1440&quot;--&gt;Hän jäi yksin, epätoivoisena, odottaen vastausta joka oli karannut iltahämärään.&lt;/p&gt;&#10;</content>
<published>2025-12-11T16:01:52+02:00</published>
</entry>

<entry>
<title>Lue ROMANTTINEN NOVELLI novellikokoelmasta &quot;Rakastaa, ei rakasta&quot;</title>
<id>https://peda.net/id/b75ae0fa91d</id>
<updated>2024-11-06T12:24:56+02:00</updated>
<link href="https://peda.net/joensuu/yp/pataluodon-koulu/ol2/l/m-jkr/7d-suk/kirjallisuustehtavat2/genrenovellit/romanttinen-novelli/lue-romanttinen-novelli#top" />
<content type="html">&lt;h3&gt;1. Valitse jokin novelli kirjasta ja lue se. Kirjan saat opelta. Novelli täytyy lukea oppituntien aikana.&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;MIETI, missä tilanteessa jokin novellin henkilöhahmoista kirjoittaisi kirjeen ja kenelle.&lt;/h3&gt;&#10;&lt;h3&gt;&lt;br/&gt;&#10;2. Kirjoita jonkin novellissa esiintyvän henkilöhahmon kirje toiselle henkilöhahmolle (vähintään 50 sanaa). &lt;/h3&gt;&#10;&lt;h3&gt;Voit kirjoittaa kirjeen paperille (Ota siitä sitten kuva) tai alla olevaan merkintään.&lt;br/&gt;&#10;Voit myös vaihtoehtoisesti äänittää ääniviestin, jonka henkilöhahmo laittaisi jollekin tarinan hahmolle. &lt;/h3&gt;&#10;&lt;h3&gt;&lt;br/&gt;&#10;Kirjoita loppuun lähde seuraavan mallin mukaan.&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;Lähde: novelli &lt;em&gt;Viimeinen kirje&lt;/em&gt; kirjasta &amp;quot;Rakastaa, ei rakasta&amp;quot;&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;&lt;br/&gt;&#10;Hyväksyttyyn arvosanaan vaaditaan:&lt;/h3&gt;&#10;&lt;h3&gt;- kyky eläytyä henkilöhahmon näkökulmaan&lt;br/&gt;&#10;- kirjeen liittyminen johonkin tarinassa esiintyvään tilanteeseen&lt;/h3&gt;&#10;&lt;h3&gt;- kirjeen muotoilut (mm. alkutervehdys, lopputoivotus)&lt;/h3&gt;</content>
<published>2024-10-24T10:00:56+03:00</published>
</entry>


</feed>