5. Kasvit

Luvun sisällys

2018-03-17T07:43:14+02:00

5.1 Kasvin rakenne
5.2 Kasvien lisääntyminen
5.3 Vihreyttä veden äärellä

5.4 Vyöhykkeisyys
5.5 Rantakasvit
5.6 Ilmaversoiset
5.7 Kelluslehtiset
5.8 Uposkasvi

5.9 Termejä

5.1 Kasvin rakenne

2018-03-12T06:37:30+02:00

Kasvien pääosat ovat juuri, varsi ja lehdet. Kasvi kiinnittyy maahan juurella. Kasvi ottaa vettä ja ravinteita juurellaan.

Juuren sisältä alkaa johtosolukko. Se jatkuu juurista aina lehtiin saakka. Johtosolukon sisällä kulkee vettä ja siihen liuenneita ravinteita juurista lehtiin. Toisaalta siellä kulkee myös lehtien tuottamia sokereita alas juurille.

Kasvi kurottaa varren avulla kohti valoa, jota se tarvitsee yhteyttämiseen. Varsi voi olla pysty tai köynnösmäinen.

Lehdissä tapahtuu yhteyttäminen. Yhteyttämisessä kasvi valmistaa vedestä ja ilman hiilidioksidista auringon valon avulla sokeria ja happea. Sokerin avulla kasvi kasvaa ja lisääntyy. Osan tuottamastaan hapesta kasvi käyttää itse, ja ylimääräinen happi vapautuu muiden eliöiden käyttöön.

Kasvin osat.

Siemenestä kehittyy pieni taimi, josta vähitellen kasvaa kasvi, jossa on juuret, varsi, lehdet ja kukat.

5.2 Kasvien lisääntyminen

2017-12-18T07:31:46+02:00

Kukkakasvien kukissa valmistuu pölytyksen seurauksena siemeniä.

Kukissa on emi ja heteet. Heteissä syntyy siitepölyä. Siemenet syntyvät emeissä.

Värikäs kukka houkuttelee hyönteisiä, kuten mehiläisiä ja perhosia. Kukasta nämä hyönteiset saavat makeaa mettä. Hyönteisen mukaan tarttuu kukasta siitepölyä. Kun hyönteinen lentää toiseen kukkaan, siitepöly irtoaa.

Kukan rakenne.

Siitepölyn kulkeutumista tuulen tai hyönteisten välityksellä kutsutaan pölytykseksi. Siitepöly yhdistyy toisen kukan emissä olevaan munasoluun, jolloin tapahtuu hedelmöitys ja syntyy siemen.

Kukasta on tarttunut mehiläiseen siitepölyä. Kun mehiläinen lentää toiseen kukkaan, irtoaa siitepölyä, joka hedelmöittää toisen kukan munasoluja.

Kukkakasveja kutsutaan myös siemenkasveiksi. Siemenillä lisääntyminen on suvullista lisääntymistä, koska siinä sukusolu hedelmöittää toisen sukusolun.

Siemenen sisällä on pieni kasvin alku, ja sen ympärillä on runsaasti vararavintoa, jonka avulla kasvi kasvattaa ensimmäiset yhteyttävät lehdet.

Kasvit voivat lisääntyä myös ilman kukkia. Esimerkiksi mansikka voi tuottaa rönsyjä, joista kasvaa uusi yksilö. Tällaista lisääntymistä kutsutaan suvuttomaksi lisääntymiseksi.

Monet kasvit voivat aloittaa kasvunsa myös pienistä kasvin osista. Esimerkiksi voikukan juuren palasesta kasvaa uusi yksilö. Voit itsekin tuottaa uusia kasveja. Kun työnnät viivoittimen mittaisen pajun oksan multaan, siitä voi kasvaa uusi paju!

Ahomansikka kasvattaa rönsyjä ja valtaa näin uusia alueita. Kyse on suvuttomasta lisääntymisestä.

Itiökasveissa ei ole kukkia, vaan ne lisääntyvät itiöiden avulla suvuttomasti. Ne tuottavat itiöpesäkkeissä valtavan määrän itiöitä, ja jokaisesta itiöstä voi sopivissa olosuhteissa kasvaa uusi kasvi.

Itiökasveja ovat saniaiset, kortteet ja lieot.

Järvikorte on itiökasvi.

5.3 Vihreyttä veden äärellä

2017-12-18T07:32:48+02:00

Vesi on yksi elämän perusedellytyksistä. Tämän vuoksi veden läheisyydessä on usein vihreämpää kuin muualla. Veden äärellä kasvaa runsaasti erilaisia kasveja.

Osa näistä kasveista kasvaa rannalla vesirajan tuntumassa. Toiset kasvavat vedessä. Vesikasvien lehdet voivat olla pinnan yläpuolella, veden pinnalla tai pinnan alla. Kasvit muodostavat erilaisia vyöhykkeitä rannalta veteen.

Kasvit tuottavat itselleen energiaa yhteyttämällä. Yhteyttäminen vaatii auringonvaloa. Siksi vesikasvit pyrkivät kasvattamaan ja levittämään lehtiään mahdollisimman laajalle alueelle kaappaamaan auringonvaloa. Mitä syvemmälle vedessä mennään, sitä huonommin valo sinne kulkeutuu. Siksi syvemmälle mentäessä kasvien määrä vähenee ja syvillä alueilla vesikasveja ei ole lainkaan.

Valon ja veden lisäksi kasvit tarvitsevat lämpöä. Suomen oloissa talvella ja keväällä kasvien kasvua rajoittaa jääpeitteen lisäksi myös kylmyys. Viileässä vedessä yhteyttämistä ei tapahdu, ja siksi kasvit eivät kasva.

Kasvit tarvitsevat kasvuun myös ravinteita, kuten typpeä. Virtaavassa vedessä ravinteita on usein vähän, ja siksikin kasvillisuus on vähäisempää kuin seisovassa vedessä.

Pieniin lampiin, joissa vedenvaihtuvuus on vähäistä, kertyy helposti ravinteita. Niissä kasvien kasvu on voimakasta, ja kasvit voivat peittää koko lammen pinnan.

5.4 Vyöhykkeisyys

2017-12-18T07:35:17+02:00

Rannoilla on kasvien vyöhykkeitä veden syvyyden mukaan. Osa kasveista viihtyy täysin maalla, jossa vettä on kuitenkin runsaasti tarjolla koko ajan. Toiset kasvit kasvavat taas niin syvällä veden pohjalla kuin valoa riittää.

Eri vesikasveilla viihtyvä eläimistö tuo lisää monimuotoisuutta vyöhykkeisiin. Eläimet hakevat kasvillisuuden seasta ravintoa ja suojaa. Vapaassa, kasvittomassa vedessä eläimiä on vähemmän.

Vyöhykkeisyys on havaittavissa niin järvissä, joissa kuin merienkin rannoilla. Matalilla rannoilla kasvivyöhykkeet voivat olla leveitä, kun taas jyrkkärinteisillä rannoilla vyöhykkeet voivat olla hyvin kapeitakin tai joku vyöhyke voi puuttua kokonaan. Eri vyöhykkeitä ei erota tarkka selväpiirteinen raja, vaan vyöhykkeet vaihettuvat pikkuhiljaa seuraavaksi. Rannan muodot ja pohjan laatu määrittelevät myös sen, millaisia kasveja vyöhykkeellä esiintyy.

Seuraavassa esitellään järvien ja matalien merenrantojen kasvien vyöhykkeisyyttä. Ainakin osan vyöhykkeistä löytää myös joen rannalta.

Vyöhykkeisyys

2017-12-18T07:34:47+02:00

Kuva: Shutterstock.com

5.5 Rantakasvit

2017-12-18T07:37:29+02:00

Rantakasvit ovat maakasveja, jotka viihtyvät normaalia kosteammissa olosuhteissa.

Ne eivät yleensä ole myöskään erityisen herkkiä tilapäisille tulvimiselle tai suurien aaltojen tuomalle ylimääräiselle vedelle. Osa kasveista, kuten rantakukka tai rentukka, saattavat kasvaa matalassa vedessäkin.

Rantakasvien vyöhyke voi rannanmuotojen mukaan yltää kauaksikin rannasta.

Jos ranta on hyvin matala ja tulvii helposti, saattaa jostain lahdelmasta kehittyä rantaluhta, jolloin rantakasvien vyöhyke voi olla kymmenien metrien levyinen. Jyrkillä rannoilla rantakasvivyöhyke taas voi typistyä metriin tai jäädä miltei pois.

Vesirajassa kasvaa myös sammalia. Sammalet eivät ole putkilokasveja, eikä niillä siis ole esimerkiksi juuria. Ne saavat kaikki tarvitsemansa ravinteet suoraan sekovartensa läpi vedestä.

Keltakukkainen rentukka ja kuvan rantakukka ovat yleisimpiä rantakasveja.

Tutustu rantakasveihin.

Rantakasveja (huomaa valokuvan yläkulman i-kirjain)

2025-08-01T08:59:48+03:00

: Luhtalemmikin kukassa on viisi vaaleansinistä terälehteä sekä keltainen keskusta.
: Tervaleppä on kookas puu, jonka kiiltävät lehdet levenevät kärkeä kohti ja ovat lanttopäisiä.
: Rentukka aloittaa kukintansa keväällä ensimmäisten kasvien joukossa. Kukat ovat kirkkaankeltaiset,
: Rantakukan kukkatähkät ovat purppuranpunaiset.
: Luhtasara. Hede- ja emikukat ovat erillisinä tähkinä. Latvassa 2-4 ruskeaa hedetähkää, hieman alempana 2-4 kellanvihreää pulleaa emitähkää.BI7_luhtasara_oharma_98A6000_peda.jpg
: Myrkkykeisolla on isot, valkoiset puolipallomaiset kukkasarjat, Se on putkikasvi.
: Ranta-alpin keltaiset kukat muodostavat latvaan ja ylimpiin lehtihankoihin ryhmiä.

5.6 Ilmaversoiset

2020-11-23T12:26:28+02:00

Rantakasvillisuuden vyöhyke vaihtuu syvemmälle mentäessä ilmaversoisten vyöhykkeeseen.

Ilmaversoisten vyöhykkeellä kasvavat kasvit, joiden juurakko on kokonaisuudessaan vesirajan alapuolella, mutta loput versosta taas veden pinnan yläpuolella. Ilmaversoiset sietävät ajoittaista kuivilla oloa.

Jos vesi on sameaa, ilmaveroisia kasveja kasvaa yleensä hyvin paljon, sillä veden päällä olevilla lehdillään ne saavat aina tarpeeksi valoa.

Matalat lammet tai lahdet voivat joskus kasvaa umpeen ilmaversoisten kasvien runsaan esiintymisen takia. Esimerkiksi järviruoko leviää voimakkaasti pohjassa olevan maavartensa avulla. Liian syvässä vedessä ilmaversoiset eivät enää viihdy. Tällöin aallot vaikeuttaisivat erittäin pitkien varsien pystyssä pysymistä.

Järviruoko ja osmankäämi (kuvassa) ovat yleisimpiä ilmaversoisia kasveja.

Tutustu ilmaversoisiin kasveihin.

Ilmaversoisia kasveja

2025-08-01T08:59:48+03:00

: Järvikaislan kukinnot ovat ruskeita tähkiä, jotka sijaitsevat 2–5 tähkän ryhminä.
: Leveäosmankäämi eli ”pamppu” kasvattaa 1–2,5 m pitkän paksun varren.
: Keltakurjenmiekka. Kukka on keltainen, leveydeltään 7–10 cm. Noin metrin korkuinen varsi, jossa suippoja, 2–3 cm leveitä, miekkamaisia lehtiä.
: Järviruoko. 1–4 metriä korkea ontto varsi, jossa ruodittomat lehdet sijaitsevat vuorottain. Kukinto on 10–30 cm pitkä, kartiomainen ja ruskeasävyinen röyhy.
: Järvikorte. Varret kasvavat 50–150 cm korkeiksi. Varren latvassa on itiötähkä.

5.7 Kelluslehtiset

2020-11-23T12:29:09+02:00

Kun mennään syvemmälle veteen, alkaa kelluslehtisten kasvien vyöhyke.

Kelluslehtisen kasvin lähes kaikki lehdet kelluvat veden pinnalla. Kelluvilla lehdillä kasvi saa valoa ja happea.

Lehdillä on taipuisa ja pitkä varsi. Tällöin varsi heiluu aaltojen mukana, eikä katkea. Lehdet ovat usein vahapintaisia, jotta vesi pidaroituisi ja valuisi pois lehden päältä. Suojaiset, matalat rannat ovat parhaita kasvupaikkoja kelluslehtisille kasveille.

Kelluslehtisillä kasveilla on yleensä pohjassa tukeva juurakko.

Ulpukka (kuvassa) ja lumme ovat tutuimmat kelluslehtiset kasvit.

Tutustu kelluslehtisiin.

Kelluslehtiset ja irtokellujat

2025-08-01T08:59:48+03:00

: Lumme. Kukka on valkoinen.
: Vesitatar. Lehdet ovat pitkäruotisia, pitkulaisia, pyöreä- tai herttatyvisiä ja kaljuja. Kukat vaaleanpunaisia, tähkämäisiä, 3–5 cm pituisia.
: Ulpukka. Kukka on keltainen, pallomainen.
: Pikkulimaska on pieni irtokelluja.

5.8 Uposkasvit

2017-12-18T07:40:11+02:00

Syvimmällä eli viimeisenä vyöhykkeenä on uposkasvien muodostama vyöhyke. Niiden koko verso kasvaa aina kokonaan vedenpinnan alapuolella.

Kukkiminen veden alla on mahdotonta. Tästä syystä siemenien avulla lisääntyvät uposkasvit kasvattavat pitkän kukkavarren veden pinnan yläpuolelle.

Kuvassa on matalia lahnaruohoja ja pitkäversoista ärviää.

Uposkasveja kasvaa niin syvälle kuin auringon valoa vain vedessä riittää. Karuissa kirkasvesisissä lammissa, erityisesti lähdelammissa, uposkasvien vyöhyke voi olla kymmenen metrin syvyydessäkin. Sameammissa uposkasveje on vain muutaman metrin syvyydessä.

Uposkasvien täytyy kasvaa aina riittävän syvällä, jotta talven jäät ja niiden liikkeet eivät vahingoita kasvia. Syvä vesi estää niitä myös joutumasta kuiville vedenpinnan laskiessa kuivan kesän aikana.

Varsinaisten uposkasvien lisäksi kokonaan veden alla kasvaa useita suurikokoisiksikin kasvavia leviä. Erityisesti viherlevät voivat kasvaa suurina paljain silmin havaittavina kasvustoina peittäen rantakiviä ja kallioita. Näistä tunnetuin on ahdinparta, jota tavataan sekä makeasta että murtovedestä. Yksivuotisena sen pitkät rihmastot ovat alkukesästä pieniä tupsuja, jotka kesän edetessä sitten peittävät rantakivet ja -kalliot kokonaan.

Ahdinparran seassa viihtyvät useat pieneliöt, koska tuuhea kasvusto on oiva suoja ja ravinnonlähde. Ahdinparran runsastumista pidetään rehevöitymisen ensimerkkinä, koska se viihtyy hyvin ravinteikkaassa, mutta hyvin virtaavassa vedessä. Myös eräät rahkasammaletkin voivat kasvaa syvällä kirkasvetisen järven pohjalla.

Tutustu uposkasveihin.

Uposkasvit

2025-08-01T08:59:48+03:00

: Ahvenvita. Lehdet ovat viiruisia. Varsi on rento. Kukinto on tähkä.
: Ruskoärviä. Lehdtien liuskat ovat neulamaisen ohuita, punertavia.
: Nuottaruohon 30–70 cm pitkä ontto varsi pysyy enimmäkseen veden alla, mutta kukinto nousee veden pinnalle.
: Nuottaruohon pohjassa kasvavia lehtiruusukkeita.
: Lahnaruoho. Tummanvihreät, ontot, 3–15 cm pituiset lehdet kasvavat pohjassa tiheänä ruusukkeena. Jäykät lehdet jäävät vedestä nostettaessa haralleen.

5.9 Termejä

2017-01-24T19:15:05+02:00

Johtosolukko kuljettaa vettä ja ravinteita juurilta lehdille sekä sokereita lehdistä juuriin.
Pölytyksessä siirtyy heteestä siitepölyä emiin.
Kukkakasvit lisääntyvät suvullisesti kukkien avulla. Kukkien siitepöly hedelmöittää kukissa olevan munasolun, jolloin syntyy siemen. Siemenestä voi kasvaa uusi kasvi.
Itiökasvit lisääntyvät suvuttomasti itiöillä. Jokaisesta itiöstä voi kasvaa uusi kasvi. Hedelmöitystä ei tarvita.
Suvullinen lisääntyminen tapahtuu sukusolujen avulla.
Suvuton lisääntyminen on lisääntymistä ilman sukusoluja esimerkiksi rönsyn avulla.
Kasvit tarvitsevat kasvuunsa ravinteita, kuten typpeä.
Yhteyttämisessä hiilidioksidista ja hapesta tehdään auringonvalon avulla sokeria ja happea.
Ilmaversoisen kasvin juuret ovat maassa ja iso osa kasvista veden päällä, mutta se kasvaa rantavedessä.
Kelluslehtisen kasvin juuret ovat maassa, ja pääosa lehdistä kelluu veden pinnalla.
Uposkasvit kasvavat täysin veden alapuolella. Vain kukka saattaa tulla pinnalle.

Quizlet

Navigointi

2017-01-24T18:23:51+02:00

Sisällys Tehtävät Tiivistelmä Lajit Luvun alkuun