Värssyjähttps://peda.net/id/36dd5f846ed2021-02-14T18:03:44+02:00https://peda.net/:static/535/peda.net.logo.bg.svg<div class="license">Tämän sivun lisenssi <a rel="license" href="https://peda.net/info">Peda.net-yleislisenssi</a></div>
Muistovärssyjähttps://peda.net/id/f383a58e6ed2021-02-14T18:16:10+02:00<ol>
<li>Väsyneenä silmät suljit,<br/>
siihen hiljaa nukahdit.<br/>
Yli rajan silloin kuljit,<br/>
rauhan rannan saavutit. <br/>
<br/>
</li>
<li>Nyt olen vapaa ja mukana tuulen<br/>
saan kulkea rajalla ajattomuuden.<br/>
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,<br/>
olen kasteisen aamun pisara hento.<br/>
En ole poissa, vaan luoksenne saavun<br/>
mukana jokaisen nousevan aamun.<br/>
Ja jokaisen tummuvan illan myötä<br/>
toivotan teille hyvää yötä.<br/>
– Vuokko Laatio –<br/>
<br/>
</li>
<li>Kuinka ihanaa on lepo,<br/>
kun päivä on loppu.<br/>
Kuinka ihanaa on nukahtaa,<br/>
kun voimat on poissa. <br/>
<br/>
</li>
<li>Järven rantoja laineet huuhtelee,<br/>
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee,<br/>
ei metsässä enää kulkijaa.<br/>
Me katsomme jälkiä kättesi töiden,<br/>
kiittäen, kaivaten, ikävöiden. <br/>
<br/>
</li>
<li>Ei kauniimmin täältä lähteä vois, <br/>
kuin nukkua, nukkua hiljaa pois. <br/>
<br/>
</li>
<li>Sydämessä soi<br/>
laulu hiljainen ja sanaton.<br/>
Metsä hiljaa huminoi,<br/>
rakkaamme poissa on. <br/>
<br/>
</li>
<li>Jäi ahkera työsi muistoksi meille, <br/>
hyvän sydämes ohjeet elämän teille. <br/>
Sä aina muistit ja huolta kannoit, <br/>
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit. <br/>
<br/>
</li>
<li>Kiitos hoivasta lapsuuden, <br/>
rakkaudesta, min´ annoit meille. <br/>
Annoit eestämme parhaintas, <br/>
siunaamme, isä, sun muistoas. <br/>
<br/>
</li>
<li>Kun loistat tähtenä iltataivaan, <br/>
niin muistathan lapsias´ päällä maan. <br/>
Teit eestämme, Isä, niin paljon työtä, <br/>
siitä sinulle kiitos – ja hyvää yötä! <br/>
<br/>
</li>
<li>Me kutsumme häntä, <br/>
mutta hän ei käänny enää. <br/>
Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin. <br/>
Sinisen kukan ja kultaisen kesän maahan. <br/>
Siellä laulavat toisenlaiset linnut. <br/>
<br/>
</li>
<li>Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva, <br/>
uneen uupui isän rakkaan pää. <br/>
<br/>
</li>
<li>Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, <br/>
vaan rakkauden täyttämän muiston<br/>
<br/>
</li>
<li>Ahkeran ihmisen muisto <br/>
niin paljosta kertoa voi. <br/>
Se kertoo kaikesta siitä, mi elämä aateloi. <br/>
Siitä kertovat tuhannet tunnit, <br/>
työn ääressä vierineet <br/>
ja kevyet taikka raskaat ja vaienneet askeleet. <br/>
<br/>
</li>
<li>Ei hyvästijättö ole tää, et pois ole mennyt, vaikka emme sinua nää. <br/>
Olet onnemme, tuskamme jakanut ain’ <br/>
siksi sanomme kuten ennenkin vain: ”Hyvää matkaa!” <br/>
<br/>
</li>
<li>Ei kipua, ei vaivaa enää,<br/>
olet saapunut rannalle<br/>
Rauhan maan.<br/>
Muistoissa – vaikka nyt poissa,<br/>
tulet kanssamme kulkemaan. <br/>
<br/>
</li>
<li>Hiljaa voimat uupui,<br/>
lähdön hetki läheni.<br/>
Väistyi vaiva, tuli rauha,<br/>
uni, kaunis, ikuinen. <br/>
<br/>
</li>
<li>Hiljeni askel elontiellä,<br/>
uuvuit kun sairaus voimasi vei.<br/>
Nukkuos rauhassa kauneinta unta,<br/>
muistosi koskaan unhoitu ei. <br/>
<br/>
</li>
<li>Hiljennyt on sydän kallis,<br/>
sammunut on katse hyvä,<br/>
lepää käsi apuun valmis,<br/>
meille jää vain suru syvä. <br/>
<br/>
</li>
<li>Hän lähti, mutt’ on vielä<br/>
lähellämme tuhansin sitein<br/>
meihin liittyen ja kotihin<br/>
ja liki sydäntämme jäi<br/>
kaiku askelten rakkaiden.<br/>
– Hj. Procope –<br/>
<br/>
</li>
<li>Me tiesimme lähtösi lähenevän,<br/>
näimme voimasi vähenevän.<br/>
Muisto kaunis vie eteenpäin meitä,<br/>
vaik’ on sydän, silmät, täynnä kyyneleitä. <br/>
<br/>
</li>
<li>Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,<br/>
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.<br/>
On hiljaisuus ja suru sanaton,<br/>
mutt’ tiedämme – sun hyvä olla on. <br/>
<br/>
</li>
<li>On hiljaisuus ja rajaton suru.<br/>
Mutta on myös loppumaton<br/>
rakkaus ja kiitollisuus.<br/>
Vaikka olet nyt poissa,<br/>
olet yhä lähellämme.<br/>
Sydämissämme kuljet aina. <br/>
<br/>
</li>
<li>Sinut saatoin rannalle ihanan maan,<br/>
jään sinua kyynelin kaipaamaan. <br/>
<br/>
</li>
<li>Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoiksi. <br/>
<br/>
</li>
<li>Sydän sammuu,<br/>
rakkaus jää.<br/>
Muistojen tähdet<br/>
kimmeltää. <br/>
<br/>
</li>
<li>Vaikk ’ lähtöäs tiesimme odottaa,<br/>
ero sinusta on niin vaikeaa.<br/>
Olit antava sydän ja auttava käsi.<br/>
Sinä muita säästit, et itseäsi.<br/>
Nyt vain muistosi kaunis voimaa antaa,<br/>
surun raskaan hiljaa kantaa. <br/>
<br/>
</li>
<li>Vaikka tiesimme surun saapuvan,<br/>
silti toivoimme elämän jatkuvan.<br/>
Yksi tieto kuitenkin lohduttaa,<br/>
nyt unesi ei ole tuskaisaa. <br/>
<br/>
</li>
<li>Kanervain lempeä katse ja hohto sammaleen. <br/>
Minä metsässä kulkien<br/>
hiljaa pientä polkua teen. <br/>
En tiedä määränpäästä, kun yksin vaellan. <br/>
Syyspilvistä hopeasateen <br/>
vain kuulen solisevan, <br/>
ja on kuin paluutietä ei enää olisikaan, <br/>
kun vihreän sammalen myötä <br/>
minä kävisin nukkumaan. <br/>
Ja saapuisi siintävä pilvi ja minut poimisi pois<br/>
ja enkelten valtava laulu <br/>
avaruuksien halki sois. <br/>
(A. Kivimaa)</li>
</ol>
<p> </p>
2021-02-14T18:16:10+02:00