Kanavakirjonnan historiaa

Kanavakirjonta peräisin vuosisatojen takaa

2020-06-10T17:31:34+03:00

Kanavakirjonta on kanavakankaalle ommeltavaa koristeellista kirjontaa. Me tunnistamme kanavakirjonnan valmiiksi painetuista kuvista, jotka peitetään kuvion värisillä villalangoilla käyttäen yleensä puoliristipistoa. Tutuimmat mallit ovat koristaneet monien koteja ja valmiita ompelupaketteja köytyy vieläkin monista käsityökaupoista. Monelle käsityönharrastajalle tuttu tekniikka ja vanhat työt haluttuja kieetätyskäsitöiden materiaaleja kierrätyskäsitöissä.

Kansan parissa kanavakirjonnan suosio on kantanut meidän päiviimme asti. Yksinkertaisia pistoja hyödyntävä kirjontamuoto sopii aloittelijoillekin ja kirjonnaisia voidaan käyttää monella tapaa. Myös miehet ovat kirjoneet ja sitä on käytetty toimintaterapiana I maailmansodan jälkeen sekä keuhkotautiparantaloissa 1900-luvulla.

Kuvassa kanavatöitä kierrätettynä laukuiksi, pussukoiksi ja tablettityynyiksi Keravan Opiston Vanhat käsityöt uusiksi -kurssilla 2020.

Mary Stuart kirjoi vankeudessaan jo1500-luvulla

2020-06-10T17:35:06+03:00

Kirjontatapa on jo 1500 luvulta lähtöisin. Kirjontakankaana oli yksilankainen kanavakangas, josta kirjomalla saatiin kestäviä tekstiilejä verhoiksi, vuoteiden somisteiksi, koristeeksi seinille ja sekä myös näkösuojiksi, eristeeksi ja pehmusteeksi huonekaluihin. Kirjominen oli myös hovien hyveellinen harrastus, joka vei paljon aikaa ja sopi hyvin protestanttiseen työetiikkaan. Tuon ajan kuuluisimpia kirjojia oli Skotlannin kuningatar Mary Stuart (1542-1587), joka vankeudessaan hovineitojensa kanssa kirjoi kymmenittäin pieniä kanavakirjonnaisia, joita on vieläkin nähtävissä Albert Hall museossa ja joissakin kartanoissa Skotlannissa ja Englannissa. Kuva Mary Stuartin työstä Kaikki kirjonnasta,WSOY 2017

Intialaistyylinen kanavakirjonta

2020-06-10T18:09:01+03:00

Voi myös sanoa, että kanavakirjontaa on tehty kaikkialla maailmassa muuntuneena maanosan muotokielen, värien ja materiaalien mukaan. Ohessa intialainen versio erilaisine pistoineen ja pohjan maalauksineen.

Windsorin herttuan salainen pahe

2020-06-10T17:15:25+03:00

1900-luvulla kuuluisia kirjonnan puolestapuhujia ovat Ann Macbeth sekä Ernest Thesiger. Kuuluisia kirjonnan harrastajia olivat myös kirjailija D.H. Lawrence vaimoineen. Kuningatar Mary (nykyisen kuningatar Elisabethin isoäiti) on opettanut kaikki lapsensa kirjomaan. Kuvassa oleva Windsorin herttua Edward VIII olikin puhunut kirjonnasta 'salaisena paheenaan'. Jotakin koukuttavaa siinä kyllä onkin.

Kirjontapakkaukset saivat alkunsa jo 1600-luvulla

2020-06-10T17:01:45+03:00

1600-luvulla seinien peityttyä paneleihin muotiin tulivat pienet kanavatyötaulut, jotka olivat kalliita kuvakudoksia halvempia. Niitä on jopa virheellisesti nimitetty Englannissa kuvakudoksiksi (tapestry). Niihin alettiin myydä malleja ja mallikirjoja tai niihin piirrettiin malleja. Näin saivat alkunsa kirjontapakkaukset ja alkuun sekä lankojen valitseminen ja kuvion tulkitseminen jätettiin kirjojan huoleksi. Aiheina suosittiin maalaiselämää ihannoivia kuvia sekä maisema- ja kukkakuvioita. 1700-luvulla kirjottuja päällisiä käytettiin pehmustettujen huonekalujen päällisinä.

1800-luvulla suosion kasvu ja romahdus

2020-06-10T18:00:41+03:00

Viktoriaaninen aika toi markkinoille kierteettömän villalangan, jonka värivalikoima oli valtava - syntyi berliininvillakirjonta. Tälle kirjontatavalle luotiin myös omat mallit 1800-luvun alussa ja villitys lähti Lontoosta Regent Streetiltä herra Wilksin otettua mallit ja langat myyntiinsä. Siitä tuli erittäin suosittua erityisesti Skandinaviassa, Amerikassa ja Euroopassa (paitsi Ranskassa). Myös naisten lehdet alkoivat julkaista malleja, jotka kirjottiin petit point- , gobeliini-, puoliristipistolla tai ristipistoilla täyteen. Niistä tuli pöytien, tuolien, jakkaroiden päällysiä, mattoja, kipinäsuojia, verhotangonsuojuksia, kellonnyörejä, jopa miesten liivejä ja tohveleiden päällyksiä Aiheisiin otettiin myös raamatullisia ja tunteisiin vetoavia aiheita ja jopa maalauksia.
Sisustustekstiilejä alettiin korostaa silkkilangoin, lasi- tai teräshelmin. 1850-luvulla niistä alettiin tehdä kolmiulotteisia käyttämällä täytteitä ja erilaisia nukkapistoja. Myös muita kuten timanttipistoja sekä uusia, kirkkaita värejä alkoi ilmestyä töihin.

Berliininvillakirjonnan massiivinen suosio ja sen kaavamaisuus sekä vähäinen haastavuus johtivat väistämättä vastareaktioon. Lopulta tämä kansansuosiossa ollut kirjonta leimattiin rahvaanomaiseksi ja 1870- luvulla sen suosio hiipui kokonaan arvonsa tuntevista piireistä. Lisää nykysinkin myynnissä olevia berliininvillakirjontamalleja voit katsoa tästä.