Erasmusmatka Aspeen 31.10.-6.11.2026

Keskiviikko 4.11.

2026-11-05T00:13:22+02:00

Tänään oli jännittävä päivä. Tapasimme jo klo 8.45 koulun lähistöllä olevalla bussipysäkillä. Kadut ovat täällä niin ahtaita, ettei koululle yksinkertaisesti pääse bussilla. Isäntäperheet toivat lapset ja me aikuiset kävelimme paikalle reippaasti. Kiipesimme bussiin pienen sadekuuron säestämänä. Yöllä oli satanut oikein kunnolla ja ilma oli melko viileä näin aamusta.

Matkasimme bussilla Santa Polaan. Matkalla ihailimme monenlaisia palmuja ja erilaisia taloja hienoista rancheista vähän tavallisimpiin asumuksiin. Sadekin alkoi jo vähän hellittää. Pääsimme satamaan hyvässä ajassa. Otimme reppuihimme koulun meille antamat eväät. Sitten kiipesimme punavalkoiseen katamaraaniin. Miehistön edustaja kävi sanomassa, että olisi syytä istua paikallaan satamasta lähdön jälkeen. Luvassa olisi hieman keikkuva matka Tarabacan saarelle.

Miehistö tiesi, mistä puhui. Aallot keikuttivat katamaraania melkoisesti. Meidän kahdeksikko istui nätisti paikallaan eväitä nauttien. Isäntäperheiden lapset juoksentelivat ympäriinsä, mikä alkoi kostautua. Yksi ja toinen heistä alkoi voida pahoin. Pääsimme kuitenkin saarelle sateen yhä seuratessa meitä. Oppilaille jaettiin merirosvoteemaiset kartat alueesta heti satamassa. Kartassa oli kävelyreittimme saarella pysähdyksineen. Tarabacan saari on noin kilometrin pitkä ja nelisen sataa metriä leveä maksimissaan. Menimme ensin kaupungin puolelle ja pysähdyimme aukiolle syömään eväitä. Suurten puiden alla sadekaan ei haitannut. Tutustuimme mm. valepippuripuuhun. Tuoksu oli pippurinen 😉.

Sade lakkasi ja lähdimme kierrokselle saaren luonnonsuojelualueelle. Reitillä oli huikeat näkymät majakoineen ja vanhoine puolustusrakennuksineen. Daniel-ope toimi oppaanamme ja kertoi paljon kasveista ja alueesta sekä sen suojelusta. "Kirsikkana kakun päällä" saimme tuoksutella hunajalta tuoksuvaa pientä valkoista ruohokasvia. Kaupungin puolella kierrellessämme näimme sen kolme porttia, kirkon, vanhan sataman, linnoituksen osan ja tyhjillään olevan koulun. Saarella on noin 70 vakituista asukasta, joista yksikään ei ole koululainen. Koulu avataan ja sinne tulee opettaja heti, jos oppilaita on 3. Jos saareen muuttaa 1-2 lasta, niin heidät kuljetetaan kouluun mantereelle.

Kaupungin keskeltä löytyi leikkipuisto, jossa oli hyvä syödä lounaseväät ja viettää aikaa leikkien kavereiden kanssa. Ruokailun ja leikkien jälkeen rohkeimmat pulahtivat mereen uimaan. Sää oli muuttunut vähän aurinkoisemmaksi, sadetta ei ollut, mutta tuuli oli vielä vilpoista. Rannalta löytyi iso kasa upeita kiviä, nälkäisiä lintuja ja materiaalit "kumiveneen" rakentamiseen. Espanjalaiseen tapaan kenelläkään ei ollut kiire lautan kyytiin, jolla meidän piti lähteä saarelta pois. Ihmettelimme, miten lautta jo käynnisteli moottoreita meidän vielä odotellessa ystäviämme pois merestä. Lautta lähti ja hieman jo häätäännyimme, että kauanko odotamme seuraavaa. Onneksemme se jo näkyi horisontissa. Astuimme katamaraanin kyytiin. Aluksi matka oli pomppuinen, mutta kannelta saattoi jo loppumatkasta ihailla maisemia. Santa Polan satamassa kaikki olivat hyvävointisia, mutta kävelystä uupuneita. Onneksemme nyt bussi odotti meitä ja matkasimme turvallisesti takaisin Aspeen. Pysäkillä perheet jo odottivat matkalaisia. Kaikki lähdimme tyytyväisinä koteihin. Huomenna onkin sitten jo viimeinen kokonainen päivä Aspessa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

0 kommenttia

Perjantai 6.11.

2026-11-08T21:35:52+02:00

Heräsimme hieman jännittyneinä viimeiseen aamuun. Sää on kaunis ja lämmin. Kenestäkään ei ollut kuulunut mitään, joten olemme kaikki valmiita kotimatkalle. Koulupäivä alkoi jäähyväisillä koulun musiikkiluokassa. Siellä oli suomalaiset ja saksalaiset päähenkilöinä sekä heidän isännät/ emännät
luokkineen. Meidän oppilaat saivat hienot todistukset, jotka heidän isäntäperheiden lapset heille ojensivat. Kyyneleitä, haleja ja hyvän matkan toivotuksia oli ilmassa Oton kiitospuheen ja Erasmus-laulun jälkeen. Saksalaiset sulloituivat monine laukkuineen autoihin ja lähtivät kohti lentokenttää meidän jäädessä heiluttamaan pihalle. Osa taisi jäädä kyynelehtimään ja siksi viimeisessä yhteisessä kuvassa on myös surullisia ilmeitä.

Me jäimme vielä jatkamaan hetkeksi koulupäivää. Lähdemme lentokentälle klo 12.

Pian oli meidän aika kerätä ryhmä ja kamppeet kasaan. Otimme vielä yhden yhteiskuvan tänään elääkkeelle jäävän Susi-open kanssa. Lisää syytä halauksiin ja vähän kyyneleisiin.

Lentokentälle matka sujui aurinkoa ja vuoria ihaillein. Kentällä pikaiset heipat saattajille ja kohti lähtöselvitystä. Roberto oli tulostanut meille liput valmiiksi, mutta silyi jouduimme näpyttelemään kaikki tiedot koneelle. Laukkuihin tagit ja sitten vielä viemään matkalaukut. Kenenkähän matkalaukku painoi hieman liikaa???

Turvatarkastuksen jälkeen oli aikaa tehdä vielä viime hetken tuliaisostoksia. Lähdimme etsimään porttia ja huomasimmekin, että boarding oli juuri alkamassa. No enää ei ollut aikaa hakea lisää eväitä. Onneksi perheet olivat pakanneet lapsille reippaasti eväitä.

Koska paikkamme olivat koneen takaosassa, pääsimme vielä nauttimaan 25 asteen lämmöstä ja auringonpaisteesta kävellessämme ulkoa portaille. Kone nousi sinisen meren ylle kivuten kohti korkeuksia. Osa oppilaista otti päikkärit, osa pelaili ja osa teki vielä viimeisiä läksyjä.

Illan pimennettyä laskeuduimme Helsinkiin. Lentäjät vähän varoittelivat meitä kentän liukkaudesta. Siitä huolimatta laskeuduimme sujuvasti kotimaan kamaralle.

Pääsimme pikaisesti tutustumaan suomalaiseen syyskeliin. Lämpöä oli vain pari astetta ja osa oppilaista oli matkassa shortsella ja T-paidalla! Kipitimme nopeasti terminaalin lämpöön ja matkalaukkuja odottamaan. Ne tulivat hyvin eri tahtiin, sillä kaksi meistä joutui odottamaan ihan viimeisiin laukkuihin asti.

Ryhmä kasaan ja sitten kohti tuloaulaa. Ovet avautuivat ja siellä olivatkin jo perheet odottamassa matkalaisia. Jokaiselle löytyi hakija ja oli aika kiittää kaikkia reissulaisia. Hyvää viikonloppua ja maanantaina taas tavataan koulussa!

Milan päiväkirja:

Emilin päiväkirja:

0 kommenttia

Torstai 5.11.

2026-11-06T12:06:01+02:00

Torstaina aurinko paistoi taas lämpimästi. Yksi oppilaista oli sairastunut, joten Maarit jäi oppilaan kanssa opettajien majapaikkaan. Helena lähti saksalaisopettajien kanssa koululle. Muut oppilaat saapuivat reippaina koululle. Edessä olisi viimeinen tavallinen koulupäivä ja oli aika tehdä läksyjä, joita opettajat olivat antaneet mukaan.

Kello 9.45 otettiin teams-yhteys Myllylään, jossa viides- ja kuudesluokkalaiset olivat kokoontuneet kuulemaan terveisiä Espanjasta. Koulukaverit kyselivät lämpötilasta, uimisesta jne. Daniel-ope, joka tulee helmikuussa Suomeen ATA-open ja oppilaiden kanssa, esitteli itsensä ja kertoi aiemmista kokemuksistaan Suomesta. Hän myös esitteli osan oppilaista, jotka olivat tulossa Suomeen.

Ruuaksi oli keittoa, kanaa, munakasta sekä salaattia. Jälkiruuaksi tarjolla oli tuoretta ananasta. Aikamoinen annos!

Koulupäivä jatkui osalla "iltapäiväkerhossa". Kello viideltä meillä oli vuorossa kokkausta. Tapasimme Raul Asencion panettone-leipomossa. Huput päähän ja esiliinat eteen.

Olimme valmiita suklaataiteiluun. Raul kertoi meille kaakaosta ja saimme maistaa kaakaopapuja sekä kuorilla että kuorittuna. Raul-mestari esitteli, miten hän teki mestarillisia suklaatikkareita.

Sitten oli meidän vuoro. Paperi alle, tikku keskelle ja sulalla suklaalla taiteilemaan.

Pupuja, kuusia ja nalleja syntyi taitelijoiden käsistä. Suklaata oli kaikilla käsissä ja vähän naamassakin. Nam...

Tikkarit laitettiin kovettumaan kylmätilaan. Sillä aikaa pääsimme kiertämään leipomossa katsomassa, miten maailmankuuluja panettoneja tehtiin. Taikina oli hapatettua taikinaa, jonka tekemiseen menee pari päivää. Sen jälkeen se maustettiin erilaisilla mausteilla: suklaa, appelsiini, manteli jne.

Kierroksen päätteeksi pääsimme maistelemaan panettoneja.

Aah, miten hyvää se oli. Herkuttelun jälkeen vanhemmat hakivat lapset koteihin.

Oli aika mennä pakkaamaan ja viettämään viimeistä iltaa perheen kanssa.

0 kommenttia

Tiistai 3.11.

2026-11-04T16:26:19+02:00

Tänään oli Aspe-päivä. Tapasimme aamulla koululla yhdeksältä. Kävimme onnittelemassa Susi-opettajaa, joka täytti tänään 60 vuotta. Puoli kymmeneltä lähdimme kohti Aspen historiallista keskustaa. Kävelymatkalla esittelimme oppilaille oman majoituspaikkamme.

Ensimmäinen kohteemme oli La Basílica de Nuestra Señora del Socorro eli Aspen kirkko, joka on omistettu auttamisen jumalatterelle, kun taas Aspen suojeluspyhimys on Virgin de las Nieves eli Lumen pyhimys! Emme kyllä tiedä miksi näin...

Kirkon suntio Angèl esitteli meille kirkkoa. Ihailimme upeita taideteoksia ja kirkon rakennustekniikkaa. Oppilailla oli paljon kysymyksiä, joihin yritimme parhaamme mukaan vastata.

Kirkosta siirryimme Aspen kaupunginmuseoon. Siellä tutustuimme museon johtajan kanssa Aspen historiaan alkaen kivikaudesta. Esillä oli myös replikoita iberialaisista miekoista ja aseista. Ne olivat melkoisen painavia. Tutustuimme myös oliiviöljyn ja viinin tekoon, sillä olivat olleet Aspessa merkittävä tulonlähde. Nykyisin Aspessa ei viljellä rypäleitä viiniin, sillä jokin tuholainen tuhosi 1900- luvun alussa kaikki viinitarhat. Uusia rypälepensaita istutettiin, mutta ne eivät olleet viinin tekemiseen tarkoitettuja, vaan syötäväksi. Espanjassa on tapana uuden vuoden aattona syödä 12 rypälettä kellon lyödessä puoltayötä. Nämä rypäleet lähtevät kaikkialle Espanjaan Aspesta.

Museosta lähdimme puistoon syömään eväitä, joita espanjalaiset äidit olivat reppuun laittaneet. Eväiden jälkeen osa oppilaista lähti jätskiostoksille Daniel-open kanssa. Pienempi jäätelötöttörö maksoi 2€ ja tosi iso tötterö oli 4€. Hyviä olivat.

Pian oli aika lähteä tapaamaan pormestari Antonio Puerto Garciaa. Menimme istuntosaliin ja kuuntelimme opetuspäällikön selostusta Aspen hallinnosta. Pormestarilla oli kiireitä, joten hän oli hieman myöhässä. Lopulta hän saapui ja kätteli Helena-open ja heilutti meille muille. Hän esitteli omaa ja kaupungin neuvoston työtä. Systeemi on hieman erilainen kuin meillä. Kaupungin neuvoston jäsenet valitaan vaaleilla, kuten myös pormestari. Neuvoston tehtävät jaetaan 20 jäsenen kesken. Esimerkiksi koulutuksesta vastaava, puhtaanapidosta vastaava jne.
Esittelyn jälkeen Emil ja Peppina kävivät kiittämässä pormestaria ja antoivat hänelle tuliaisemme: Suomi-suklaata sekä Orimattilan kaupungilta muistikirjan, kynän ja avainnauhan. Pormestari ilahtui niistä ja kyseli Orimattilasta. Hän toivotti meidät tervetulleeksi koska tahansa. Me kutsuimme hänet myös Orimattilaan. Lopuksi otettiin virallinen yhteiskuva.

Oli aika palata koululle oppitunneille ja ruokailuun. Sen jälkeen heillä oli taas omaa ohjelmaa perheiden kanssa. Huomenna lähdemme koko päivän retkelle Tabarcan saarelle lähelle Alicanten kaupunkia.

Emilin päiväkirja:

0 kommenttia

Maanantai 2.11.

2026-11-03T22:27:02+02:00

Aamulla tapasimme koululla aamuyhdeksästä. Kaikki tulivat reippaina kouluun. Me aikuiset kiertelimme koulua Daniel-open kanssa. Näimme luokkien lisäksi koulun tiloja, jotka oli tarkoitettu ihan muuhun käyttöön kuin varastoiksi. Tavaroita oli siellä täällä, mutta näitä tiloja ei voinut käyttää luokkahuoneita, koska niissä ei ollut ikkunoita. Aloitimme kierroksen erityisluokista ja sitten menimme varhaiskasvatuksen puolelle. Pikkuiset 2-3 vuoden ikäiset oppilaat sulattivat meidän aikuisten sydämet. Niin hellyttäviä pienokaisiaan. Eskarilaisten luona huomasimme, että he osasivat jo kirjoittaa käsialakirjoitusta!

Näimme oppilaat "omissa luokissaan" ja kuulimme heidän olleen ahkeria ja
kilttejä. Kello kymmenen kokoonnuimme ulos urheilukentälle tervetuloa-tilaisuuteen. Koko koulu oli paikalla. Daniel-ope kertoi oppilaille, että suomalaiset ja saksalaiset oppilaat olivat tulleet täksi viikoksi Dr Calatayadin kouluun. Reippaasti esittelimme itsemme espanjaksi. Oppilaat puhuivat enemmän kuin opettajansa. Esittelyiden jälkeen Mihai kertoi, että aiomme esittää suomalaisen lasten laulun Piiri pieni pyörii. Leikimme ja lauloimme sen ensiksi. Sen jälkeen pyysimme kaikki mukaan laulamaan ja leikkimään. Oli muuten komea piiri! Lahjoitimme koululle kaksi kirjaa: Mauri Kunnaksen kirja joulupukista sekä espanjaksi kerrottu tarina revontulien synnystä.

Meidän jälkeen oli saksalaisten ystäviemme vuoro. He opettivat meille laulun, jossa karjapaimen ohjasi karjaansa. Espanjalaiset oppilaat tanssivat meille Kikapo-tanssin, koska Roberto-opettaja oli viime helmikuussa Suomessa vanhojen tanssien aikaan. Hienosti askeleet menivätkin. Lopuksi lauloimme ja tanssimme yhdessä Roberton tekemän We are friends in Europe today.

Tämän jälkeen oppilaat siirtyivät opiskelemaan luokkiinsa espanjalaisten ystävien kanssa. Koulupäivän päätteeksi lapset saivat kokemuksen koulun ruokalasta ja ruuasta. Suomalaisille outoa oli, että ruoka annosteltiin suoraan "lokerotarjottimelle", josta se syötiin vain haarukkaa käyttäen. Lounaalla oli tänään salaattia, makaronia, pihviä ja banaani. Pihvi olisi kyllä kaivannut sitä veistä sen leikkaamiseen!

Ruokailun jälkeen lapset pääsääntöisesti haettiin "koteihinsa". Koululle sai myös jäädä touhuamaan ja odottamaan hakijaa, jos haku ei onnistunut heti ruokailun jälkeen. Illan oppilaat viettivät perheidensä kanssa. Luvassa oli taas, jos jonkinlaista tekemistä. Isäntäperheet panostavat kovasti oppilaidemme viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. He tekevät kaikkensa viihtymiseen eteen.

Aikuisilla oli illalla ohjelmassa vierailu Alicanteen ja tutumista sen maisemiin ja historiaan.

Kierroksemme päättyi Alicanten upealle uimarannalle. Ilta oli jo viileä ja tuuli, joten uimaan ei meistä kukaan rohjennut mennä. Oli aika palata Aspeen valmistautumaan seuraavaan koulupäivään. Hyvää yötä!

Mihain päivä:

Michaelin päivä:

0 kommenttia

Sunnuntai 1.11.

2026-11-02T22:22:46+02:00

Aurinkoinen aamu ilahdutti meitä kaikkia. Tapasimme koululla oppilaiden kanssa. Kaikille oli uni tullut illalla uni pikaisesti. Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki olivat hyvillä mielin valmiina uusiin seikkailuihin. Pientä välipalaa ja vähän jalkapalloa ennen kuin otimme yhteisen kuvan koulun pääoven edessä.

Oppilaat olivat lähdössä rannalle uimaan, pelaamaan beach volleytä ja syömään hyvin. Osa oli vielä illalla menossa la ligan otteluun Elche - Valencia.

Me opettajat lähdimme Roberton ja Susin kanssa vuorille. Ensin vierailimme vanhassa keskiaikaisessa kylässä Saint Eulaliassa. Niin kaunista, mutta ränsistyneitä rakennuksia, joiden korjaamiseen ei ole rahaa eikä ehkä haluakaan.

Jatkoimme matkaa kohti linnoitusta, Castello de Castallaa. Aivan huikean hienot maisemat avautuivat silmiemme eteen kukkulalta. Kukkulan päällä oli upea linna, jota ihastelimme alempaa. Sinne ei ehditty kiivetä, koska oltiin jo myöhässä ruokailusta espanjalaiseen tyyliin 😉.

Ruokailimme Braseria el Viscayossa, jonka erikoisuutena oli katosta roikkuvat makkarat. Niitä leikeltiin omin kätösin terävällä veitsellä koko pöytäseurueelle maisteltavaksi. Luultiin niitä varsinaiseksi ruuaksi ja suomalaiseen tapaan keräsimme riittävästi, jottei nälkä yllättäisi. Meinasi ähky tulla, kun tajusimme makkaroiden olleen alkupaloja. Ruokaa tuotiin pöytään tasaiseen tahtiin ja toisena erikoisuutena syötiin Gazpacho manchegoa. Tämä ei ollutkaan tomaattikeittoa eikä juustoa vaan alueen erikoisuus; leivän päällä erilaisia lihoja ja kastikkeita. Lopuksi astiana toiminut leipä valeltiin hunajalla ja herkuteltiin. Upea päivä, huikeita kokemuksia ja huippua seuraa. Vielä illan viimeiset Halloween-esitykset asuntomme edessä ja kohti huomista.

Oton päiväkirja:

0 kommenttia

Lauantai 31.10.

2026-11-03T22:28:25+02:00

Aamu valkeni sumuisena, kun tapasimme Helsinki-Vantaan lentokentällä klo 5.50. Matkalaiset olivat yllättävän virkeitä aikaisesta herätyksestä huolimatta.
Laukut selvitettiin pikaisesti, otettiin perinteinen lähtökuva ja sanottiin vanhemmille heipat. Taisi isiä ja äitejä jännittää tässä vaiheessa enemmän kuin lapsia.
Turvatarkastuksesta selvittiin melko nopeasti. Vain pariin reppuun kurkattiin löytämättä mitään erityistä.
Odottavan aika lähtöportilla oli pitkä, mutta suomalaiseen tapaan puhelimet viihdyttivät. Pohdimme, miten lentokoneeseen nousu tapahtuu, kun meidän boardingpasseissamme luki kulku takaovesta. No se oli vaan hämäystä😉.
Nousu oli rauhallinen eikä ensikertalaisiakaan pelottanut. Kapteeni kuulutti lentoreitin menevän Milanon kautta. Meille heräsi jo epäilys, että olemmeko oikeassa koneessa… Ehkä Euroopan lentotilanne aiheuttaa omat kommervenkkinsä.
Reitinvalinnasta johtuen oli onni nähdä sekä Alpit että Riviera ylhäältä päin.
Matkan alku sujui joutuisasti eväitä syöden ja koulusta saatuja läksyjä tehden. Loppumatkasta alkoi jo kuulua, kauan tää vielä kestää -kysymyksiä. Muutama oppilas sai unesta kiinni ja otti torkut. Myötätuulen siivittämänä laskeuduimme Alicante-Elchen kentälle.

Odottelimme laukkuja jonkin aikaa ja kymmenien golfbagien jälkeen ne tulivat ihan ehjinä. Lähdimme etsimään uloskäyntiä, sillä olimme saaneet tiedon meitä odottavista aikuisista. Halauksia, hymyjä ja ilonkyyneleitäkin oli ilmassa. Otimme yhteiskuvan vanhempien tekemän upean kyltin kanssa. Pakkauduimme kolmeen autoon matkalaukkuinemme. Matka Aspeen saattoi alkaa. Ihailimme maisemia, jotka olivat hyvin erilaiset kuin Orimattilassa. Palmupuut, vuoret ja kuivat kivikot ilahduttivat oppilaita.
Koululle saavuimme kuin kuuluisuudet lippujen heiluessa. Perheet olivat tulleet vastaanottamaan meitä. Paljon oli tuttuja kasvoja aiemmilta reissuilta. Yhteiskuvat perheiden kanssa hoituivat vikkelästi ja sitten lapset lähtivätkin koteihinsa syömään ja huilaamaan.
Illalla tapasimme koululla saksalaisten saapuessa. Vanhempaintoimikunta oli järjestänyt upean halloween-radan koululle. Oppilaat saivat valita saako pelotella vai ei.

He olivat ahkeroineet koko päivän teeman parissa ja vielä kahdeksan aikaankin oli jonkin verran tehtävää. Upea elämys oli luvassa jo hieman väsyneille oppilaillemme. Espanjalaiset olivat pitäneet oppilaistamme hyvää huolta. Osa oli päässyt jo maistelemaan paellaa!
Kauhujen jälkeen oli aika mennä nukkumaan.

Peppinan päiväkirja:

0 kommenttia