Lukion blogi

Mielipiteitä 13.12.2017 ÄI4-kurssilla

2024-12-17T11:08:10+02:00

ÄI4-kurssi on erityisesti vaikuttamisen kurssi. Kurssilaisia pyydettiin kirjoittamaan mielipiteensä jostakin Outokumpuun liittyvästä ajankohtaisesta aiheesta. Esimerkkiaiheeksi annettiin outokumpulainen rakennusperintö (ja skeittiparkki), ja se aukaisikin usean kirjoittajan sanaisen arkun. Muistakin aiheista kirjoitettiin. Viiden kirjoittajan tekstit on lähetetty Outokummun Seutuun, jossa ne mahdollisesti julkaistaan lähiviikkoina.

Vanhan apteekin kohtalo

Outokummun uimahallin viereinen vanha apteekki aiotaan purkaa ja jonka tilalle suunnitellaan rullalautailupuistoa. Vanha apteekki on toiminut bänditalona monina vuosina.

Outokummun kaupunki tukee Outokummun historialle tärkeitä rakennuksia. Vanha apteekki on pieni mutta tärkeä osa historiaa. Sieltä on haettu lääkkeet ja salvat vaivoihin.

Miksi juuri sen pitäisi olla rullaluistinpuisto? Hyvä että se suunnataan nuorille mutta en usko että rullaluistinpuisto olisi optimaalinen siihen paikalle.

Outokummusta löytyy Matovaaran kentältä rullalautaramppi joka on vuosien kuluessa ränsistynyt. Minun mielestäni se voitaisiin kunnostaa ja lisätä muita rullalautailuun liittyviä esteitä. Rampin ympärillä on hyvin tilaa esteille.

Minun mielestäni vanhan apteekin korvaaminen rullalautapuistolla ei ole hyvä idea sillä se on pieni osa Outokummun historiaa.

Juho Huovinen, 2A

Vanhat rakennukset kunniaan!

Outokummun vanha apteekki, joka sijaitsee urheilutalon ja Kummun koulun välissä aiotaan purkaa ja tilalle rakennetaan skeittiparkki.

Mielestäni vanhat rakennukset ovat tärkeitä historiallisesti, sekä arkkitehtuurista. Vanhat rakennukset tuovat myös erilaisuutta ja omanlaistaan ”raikkautta” normaaliin kaupunkikuvaan, joka koostuu pääosin betonimöhkäleistä tai muuten ulkoisesti ja sisäisesti samanlaisista taloista.

Vanhoihin rakennuksiin liittyy monella paljon erilaisia muistoja ja tarinoita, eikä vanhat rakennukset yleensä ole samanlaisia toisiinsa nähden, sekä niissä on oma kauneutensa ja loistonsa nykyaikaisiin rakennuksiin verrattuna. Joka paikkakunnalla on omia vanhoja rakennuksia ja niihin liittyy kulttuuria ja historiaa jotka ovat yleensä paikkakunta kohtaisia.

Mielestäni vanhaa apteekkia ei tulisi purkaa, sillä se on osa Outokummun historiaa ja vanhoja rakennuksia tulisi kunnostaa ja pitää yllä, sillä niillä on paljon historiallista, sekä arkkitehtuurista arvoa niin nykysukupolville kuin myös tuleville sukupolville.

Rullalautailua ei harrasteta Outokummussa paljon, eikä siihen ole oikein mahdollisuuksiakaan, sillä vanha skeittiparkki purettiin jo vuosia sitten ja tilalle rakennettiin toinen tenniskenttä. Siksi on hyvä, että Outokumpuun ollaan suunnittelemassa skeittiparkin rakentamista, mutta paikka johon sitä tällä hetkellä suunnitellaan rakennettavaksi ei mielestäni ole järkevä. Vaan sen voisi rakentaa mieluummin vaikkapa Matovaaralle, sillä siellä on runsaasti tilaa, eikä asutusta välttämättä niin lähellä.

Vanha apteekki tulisi mielestäni ehdottomasti kunnostaa, jos vain kunnostamisen kulut pysyvät kohtuullisissa summissa, kuten esimerkiksi alle 100 000 euron. Sillä se on tärkeä pala Outokummun kaupungiksi nousun historiaa. On arvioitu, että sen purkamiseen kuluisi noin 70 000 euroa.

Ilja Miljuhin, 2A

Outokummun uusi skeittiparkki

Mielestäni on hienoa, että vihdoin outokummun nuoriso saa paikan missä harrastaa tai vaikka vain oleskella. Skeittiparkin tuleva sijainti on kuitenkin huono ja vanhan apteekintalo tulisi säilyttää jo pelkästään ulkonäön vuoksi paikallaan eikä purkaa uuden edestä pois.

Skeittiparkki voisi sijaita paremmassakin paikassa esimerkiksi matovaaran vieressä olevalla alueella jossa nykyään on vanha ja kulutettu skeittiramppi, näin purkutyöt tulisivat halvemmaksi eikä uusi skeittiparkki olisi ihan tien vieressä vaan hieman syrjemmässä , mutta kuitenkin keskustan alueella.

Vanha apteekintalo on kaunis ja vanha rakennus joka sijaitsee Outokumpuun tulevan tien varrella eli varsin näkyvällä paikalla. Vieressä on muutenkin jo kolkko parkkipaikka, eikö uusi ”betonirakennelma” tekisi näkymästä vielä kylmemmän?

Purkutyöt tulevat luultavasti olemaan kalliimpaa kuin itse rakentaminen, joten rahat voisi mieluummin sijoittaa uuden tontin etsimiseen jolloin mitään ei tuhottaisi.

Vanhoja taloja pitäisi yrittää säilyttää ja kunnostaa, koska ne ovat osa Outokummun historiaa. Kunnostusta voisi yrittää vaikka talkoo voimin, jos kaupunki ei niihin pysty käyttämään rahaa, mutta purkamisen ei pitäisi olla ainoa vaihtoehto.

Inka Jussila, 2A

Outokummun vanhojen talojen kohtalo

Mielestäni uusi skeittiparkki on todella hieno asia outokummulle. Toivottavasti tulevat sukupolvet jaksavat liikkua ulkona ja käyttää niitä aktiviteetteja, jotka meille on suotu. Skeittiparkki on tuonut paljon keskustelua, johtuen esimerkiksi siitä mihin se sijoitettaisiin. Skeittiparkki on suunniteltu vanhan apteekin talon paikalle. Osa ihmisistä ei pidä ajatuksesta, mutta osa on sitä mieltä, että homeinen vanha talo joutaa pois.

Kuitenkin olen sitä mieltä, ettei vanhoja taloja tulisi purkaa. Uutta saa aina rakennettua, mutta vanhaa ei. Kun vanhat talot tuhotaan, ne jäävät enää muistoihimme, jos säilyvät sielläkään. Osa outokumpulaisistakaan ei osaa arvostaa vanhoja taloja, saati edes tiedä niistä.

Vaikka osa vanhoista taloista on jo homeessa, tai muuten käyttökelvottomia, ei se ole tarpeeksi painava syy purkaa hienoja, tärkeitä ja vanhoja taloja outokumpulaisilta. Lisäksi se maksaa todella paljon. Se raha, mikä menisi purkamiseen, on todella hyvä rahasumma johonkin muuhun. Sillä rahalla voisi vaikka kunnostaa kyseistä vanhaa taloa ja tehdä siitä hienon maamerkin outokummulle. Vanhojen talojen tulisi olla edellisten sukupolvien jättämiä perintöjä meille, eikä koitua meille taakaksi.

Mielestäni skeittiparkin rakennus tulisi sijoittaa johonkin muuhun paikkaan. Sijaintina vanha apteekki olisi hyvä, mutta vaaratilanteita voisi syntyä. Vanha apteekki on vilkkaan tien vieressä. Vieressä on myös tie joka johtaa urheilutalolle. Mielestäni paikka on vaarallinen ja huono senkin kannalta, että vanha apteekki pitäisi purkaa. Miksi ihmiset haluavat tuhota hienon rakennuksen ja saattaa siinä paikassa samalla lapset vaaraan?

Vilma Pennanen, 2B

Mahdollisuuksia nuorille vai historian säilyttäminen?

Kummun koulun vieressä sijaitseva vanhan apteekin purkaminen on herättänyt paljon kysymyksiä, että pitäisikö rakennus säilyttää ja kunnostaa, vai purkaa apteekki ja rakentaa jotain uutta sen tilalle. Rakennus – ja purkukulut tulevat joka tapauksessa maksamaan tarpeeksi. Mielestäni purkaminen olisi hyvä vaihtoehto, kun rakennus vain seisoo uimahallin edustalla tyhjän panttina.

Toki rakennuksen säilyttäminen, sen kunnostaminen ja huolehtiminen vaatisi rahaa ja aikaa. Se olisi historiallisena talona hieno kuva Outokumpua varten ja edustaisi vanhoja taloja Outokummussa.

Rahat voisi käyttää mielestäni paremmin, kun apteekin tilalle voitaisiin rakentaa esimerkiksi jokin virike nuorille joita ei hirveästi Outokummusta löydy. Suunnittelussa on skeittiparkki, joka on hieno asia nuorten kannalta mikä on hyvä esimerkki virikkeenä nuorille.

Vanhan apteekin purkaminen ja sen tilalle nuorten virikkeen rakentaminen olisi kannattavampaa nuorten kannalta kuin rakennuksen säilyttäminen ja kunnostaminen. Hinta tulee olemaan purkamisella kuitenkin melko suuri ja sen takia jokin virike tai rakennus ei saisi maksaa hirveästi Outokummun kaupungille.

Eetu Saloniemi, 2B

Vanhaa ja uutta

Outokumpuun ollaan useita vuosia pyydetty saada kunnollinen alue skeittaamiseen. Tällä hetkellä on suunnitteilla, että vanha apteekki purettaisiin ja sen tilalle tulisi skeittialue. Apteekin purkuun on budjetoitu 70 000 euroa ja skeittialueen rakennukseen 40 000. Omasta mielestäni Outokummussa olisi varmasti parempiakin paikkoja mihin rakentaa alue ja prosessi myös nopeutuisi, kun ensin ei tarvitsisi hävittää edestä vanhaa apteekkia.

Vanhan apteekin rakennus on arvotettu seudullisesti arvokkaaksi kohteeksi. Rakennus on rakennettu vuonna 1930 ja se on yksi harvoista jäljelle jääneistä rakennuksista, joka on rakennettu liike-elämän tarpeisiin. Nykyään rakennus on kaupungin omistuksessa, kärsii homeongelmista ja on käyttökiellossa. Outokummussa monet rakennukset on jätetty purkamatta, vaikka ne kärsivät homeongelmista. Tästä syystä on hyvä, että rakennus purettaisiin jos sille ei enää tule olemaan muuta käyttöä eikä sitä ole mahdollista kunnostaa. Nykyisin esimerkiksi vanha kummun koulu on jätetty purkamatta, vaikka sekin on käyttökiellossa. Tällaiset rakennukset eivät näytä hyvältä katukuvassamme ja mielestäni ne saisi purkaa pois jotta tilalle saisi jotain uutta.

Uskon myös, että vanhaa apteekkia olisi voinut kunnostaa samalla budjetilla kuin purkaakin. Koska se on arvokas kohde, sen eteen suojelemiseksi olisi pitänyt tehdä enemmän työtä. Ongelmia pitäisi myös pyrkiä ehkäisemään paremmin ja niihin kuuluisi puuttua hyvissä ajoin.

Skeittialueen rakennus onnistuu varmasti jollekkin muulle paikalle. Jos paikka olisi esimerkiksi Matovaaralla, jossa jo nyt on monia urheilumahdollisuuksia. Tämä toisi uuden harrastuspaikan ja samalla sieltä voitaisiin purkaa vanha ja jo laho skeittiramppi pois. Alue voisi toisaalta olla myös koulun läheisyydessä, jotta se tavoittaisi nuorisoa parhaiten.

Tanja Taipale, 2B

Nuorten ulkonäköpaineet kasvavat päivä päivältä

Jo aiemmin silmiini osui kirjoitus, jossa puhuttiin nuorten koko ajan kasvavista ulkonäköpaineista. Mielestäni sosiaalinen media ja markkinoijat ovat tähän suurimpia vaikuttajia, sillä he julkaisevat jatkuvasti erilaisia ihannevartaloita. Nuorena on normaalia, että kehossa tapahtuu muutoksia. Muutoksiin ei enää kuitenkaan suhtauduta niin positiivisesti, kuin ennen. Nykyisin halutaan yhä enemmän näyttää joltain toiselta, esimerkiksi julkisuuden henkilöltä, jotka ovat myös käyttäneet rahaa näyttääkseen hyviltä tai omistaakseen suuret kurvit.

Itse luontaista kauneutta arvostavana, on mielestäni pöyristyttävää lukea netistä, että joitain kiusataan sen takia, ettei hänellä ole merkkivaatteita tai hän ei käytä meikkiä jo 11-vuotiaana. Mielestäni lapsuuteen ja nuoruuteen, varsinkin alakouluikäisille leikki on tärkeintä. Heidän tulisi leikkiä sydämensä kyllyydestä, sillä se kehittää lapsen aivoja ja ovat hyödyksi vanhemmalla iällä mm. opiskelussa. Ulkonäkö ja muiden arvostelun ei tulisi olla nuoruudessa keskeinen asia. Itsensä ilmaisun harjoittaminen nuorena on tärkeää, eikä se kehity, jos kaiken tulee olla samanlaista kuin kaverilla. Karu totuus on, että sinulla on elämässä yksi keho, jota tulisi oppia rakastamaan.

Ihannevartaloiden tavoittelu lisää nuorten terveysriskejä, yksi niistä voi olla pakko laihduttaminen, joka myöhemmin kehittyy anoreksiaksi. Olen lukenut, että plus-koon mallit ovat kuitenkin lisänneet joidenkin itsetuntoa, he ovat kuitenkin tuonut myös paheksuntaa ihmisten keskuudessa. Mielestäni on myös merkittävää, että esimerkiksi salilla käyntiä ei enää välttämättä harrasteta siksi, että se toisi mielihyvää tai terveyden edistäminen olisi pääasia. Useat nuoret käyvät siellä siksi, että omistaisi samanlaisen pepun, kuin joku fitness malli, joka urheilee työkseen. Fitness urheilijat ovat treenanneet kehoaan useita vuosia ja jokaisen tulisi itse treenata oman kehon ja kunnon mukaan. Tulisi myös muistaa, ettei kaikki ohjelmat sovi kaikille ja itseään ei kannata ylikuormittaa.

Ihannevartaloita yritetään tavoitella myös markkinoiden mukana tulleiden bombshell rintaliivien ja topattujen housujen avulla. On ikävää, ettei nuori osaa arvostaa omaa kehoaan sellaisena kuin se on, vaan halutaan olla kuin joku toinen. Mielestäni kritiikki toisia ihmisiä kohtaan on kasvanut hurjasti, jopa omien alakoulu aikojen jälkeen. Ehkä siksi, että media on kehittynyt ja se on tuonut hyvin paljon uusia vaikutteita. Mielestäni koskaan ei tulisi kiusata ihmistä ulkonäön perusteella, vaan hyväksyä että jokainen on erilainen ja sinä olet kaunein sellaisena kuin olet.

Ulkonäköpaineita voisimme vähentää aikuisten ja vanhempien toimesta, sillä heillä on suuri vaikutus nuoriin. Erityisesti nuoret aikuiset olisivat hyviä, sillä he voisivat vielä tietää miltä tuntuu kun nuorena vaaditaan suuret rinnat ja siro, hoikka vartalo. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä tiedä miltä se tuntuu, sillä ei heidän nuoruudessa vaadittu tällaisia. Itseäni kiinnostava aihe ”lasten missikisat” on myös hämmästyttänyt minua moneen kertaan. Lasten missikisoissa kilpailijat ovat paljon nuorempia, kuin minä. Lasten vanhemmat ”laittavat” lapsensa kisoihin ja jopa riitelevät kenen lapsi on parempi. Tästä herääkin kysymys, että onko kyse lasten vai vanhempien välisestä kilpailusta? Miksi niin nuoret lapset laitetaan nuken näköiseksi ja peitetään meikillä?

Iida Riikonen, 2B

0 kommenttia

Vanha blogi

1970-01-01T02:00:00+02:00

Vanha blogi

Suomi 100 -puhe torilla

2017-05-22T11:31:51+03:00

Suomalaisuuden muuttuva merkitys

Juhlavuoden teemana on Suomi 100. Suomen itsenäistymisestä tulee joulukuussa kuluneeksi sata
vuotta. Aloin ajatella hieman Suomea näin juhlavuoden kunniaksi. Historiaa, sukupolvia ja
asennetta Suomeen ja suomalaisuuteen. Mielestäni on hyvin tärkeää puhua tästäkin aiheesta, vaikka
se ehkä tuntuisikin hieman mitättömältä verrattuna suurempiin ongelmiin niin politiikassa kuin
tässä ilmastossa, jossa se kesä ei vaan ota tullakseen. Hyvä, fossiilisten polttoaineiden ylikäyttö!

Olen huomannut sellaisen ilmiön, että jos jotain monia vuosia taaksepäin tuli mahdollisuus sanoa,
että: ”Hei, olen Suomesta!” Se oli ylpeyden aihe, tuli maalta tai kaupungista. Suurenmoinen juttu.
Se, mitä olen huomannut nykyisin, on se ilmiö, että yhä useampi nuori alkaa paeta pienimmistä
kaupungeista suurempiin tai jopa pois maasta. En ole ehkä joviaalein aiheesta paasaamaan, sillä
suunnittelen itsekin muuttoa länsinaapurin suuntaan opiskelujen perässä, mutta yhä useammin
kuulee siitä niin kutsutusta amerikkalaisesta unelmasta ja siitä, ettei Suomi enää tarjoa sitä kaikkea,
mitä (etenkin nuori) tarvitsee. Ilmasto ei tunnu hyvältä tai Suomesta puuttuu se suuren maailman
loiste.

Eikä globalisaatio varsinaisesti ole ongelma, ei todellakaan. Maailma globalisoituu ja sehän on
loistavaa. Jos ja kun ihminen saa kokemuksia muualta maailmasta, nykyisen työtilanteen vallitessa
voi olla hyvinkin mahdollista, että opiskelu tai työnteko tapahtuu sitten valtion rajojen ulkopuolella.
Mutta se, mikä erottaa edelliset sukupolvet meidän Z-sukupolvestamme, on se, että jostakin syystä
suomalaisuuden merkitys ei enää korostu. Sillä ihmisiähän me kaikki olemme. Tämä määrä saattaa
olla vain marginaalinen ja pohjautuu internetistä luettuihin juttuihin ja kuulopuheisiin, mutta silti
osa pitää suunsa kiinni sukujuuristaan ulkomailla. Ai olet Suomesta? No joo… vähän niin, vähän
semmoista, juu… Voi olla, että se on myös osa suomalaista luonnetta, mutta on myös ihmisiä, jotka
ajattelevat, ettei Suomessa ole kaikki hyvin…

Ei tietenkään ole. Mikään ei ole täydellistä, vieläkään, valitettavasti. Mutta maailman mittapuulla
Suomi kuitenkin on aika täydellinen. Itsekin olin joku aika sitten sitä mieltä, että ei täällä ole mitään
hyvää tai kiinnostavaa. Olisinko onnellisempi jossain muualla? En oikein tiedä. Tutkimustulosten ja
kokemuksen valossa täällä on aika hyvä elää, ja saahan niitä kokemuksia hakea muualtakin.

On hienoa huomata, että kun ulkomailla kertoo olevansa Suomesta, aika moni muistaa Pisatutkimukset
ja hienon sotamenestyksen, oli kyse sitten oikeista sodista tai MM-jääkiekon
loppuotteluista, unohtamatta taiteita ja tieteitä, jotka tekevät Suomesta maailmalla tunnetun. Mitä
nyt Ylegate vähän romutti journalismin mainetta maailmanlaajuisesti, mutta kyllä se siitä.
On tultu pitkä tie siihen, missä me nyt olemme. Meillä on oma valtio. Voisimme nyt olla jotain
muuta kuin suomalaisia, jos historiamme olisi erilainen. Meillä on oman valtion lisäksi oma kieli ja
kulttuuri sekä tietysti suomalainen sisu geeneissä.

Olemme suomalaisia. Kiitos tästä kuuluu sukupolville ennen meitä, jotka taistelivat Suomen meille.
Meidän uusien sukupolvien tavoite ja tärkein tehtävä on jatkaa samalla linjalla eli pitää huolta siitä,
että elämme myös jatkossa turvallisessa maassa ja juhlimme itsenäisyyspäivää vielä vuosisatojenkin
päästä.

Lia Laukkanen 2017

Kuukauden henkilö - lukiolaiset haastattelevat henkilökuntaa

2017-03-14T16:07:32+02:00

Jaana Timosella on harvoin "normaali" työpäivä

Jaana Timonen on Outokummun ammattiopistolla työskentelevä äidinkielen opettaja, joka toimii myös opinto-ohjaajana kaksoistutkintoa tekeville oppilaille.

Kuinka päädyit ammattiisi?

- Kansakoulussa haaveilin opettajan ammatista, mutta opettajani kuitenkin tyrmäsi idean. Lukion loppupuolella päätin lopullisesti kouluttautua opettajaksi, jota myöten valmistuin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1983. Tuolloin opettajan ammatti mietitytti hieman esiintymisjännityksen takia, mutta siitä ei koitunut ongelmaa. Yliopiston jälkeen kävin opettajankoulutuksen. Opoksi päädyin, kun ammattiopiston opinto-ohjaaja Einellä oli liikaa töitä yhden ihmisen hoidettavaksi. Otin silloin kaksoistutkintolaisten asiat kontolleni.

Jaanalla on monipuoliset työtehtävät, joten ’’normaalia’’ työpäivää harvoin on.

- Yleensä minulla on pari tuntia äidinkielen opettamista. Olen myös y-koordinaattori, joka vastaa yhteisien aineiden järjestämisestä. Sen lisäksi kuulun hallintoryhmään, joka vastaa koko koulun toiminnasta. Uutena uuden opetussuunnitelman myötä on tullut se, että yhteisten aineiden opettajat käyvät ammatillisen opetuksen tunneilla ja pyrkivät muokkaamaan yhteisiä aineita siten, että ne liittyvät oppilaan alaan.

Jaanan mukaan haastavinta työssä on saada oppilaat kiinnostumaan oman alan lisäksi myös yhteisistä aineista.

- Ne kiinnostavat harvaa, sillä ihmiset tulevat tänne opiskelemaan vain tiettyä alaa, jolloin yhteiset aineet voivat tuntua taakalta.

Jaana kuitenkin pitää siitä, että opetussuunnitelma on hyvin vapaamuotoisesti muokattavissa verrattaessa esimerkiksi lukioon. Hän nauttii myös hyvästä työyhteisöstä ja mukavista oppilaista.

Teksti ja kuva: Pinja Ratilainen, 1B/YT

Kaisa-Leena Haapasalo kokee työn lukiossa omaksi

Valitsin alani, koska se on mielenkiintoinen.

Mikä ammattisi tarkalleen ottaen on?

Olen lyhyen matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja.

Entä koulutuksesi?

Koulutukseltani olen filosofian kandidaatti, lyhennettynä FK. Valitsin alani, koska se on mielenkiintoinen. Osasin tämän alan asiat hyvin, joten miksi valita ala, jolla ei pärjää?

Kuinka kauan olet ollut töissä Outokummun lukiossa?

Aloitin vuonna 2001, eli olen ollut töissä Outokummun lukiossa 15 vuotta, ja 16. vuosi on menossa.

Jos et opettaisi tällä hetkellä, mitä tekisit työksesi?

En osaa ajatella itseäni muihin hommiin.

Mitkä ovat hyvät puolesi?

Tätä kysymystä pitäisi kysyä opiskelijoilta, mutta kärsivällisyys.

Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssäni ovat opiskelijat, opetettavat aineet ja työkaverit.

Teksti ja kuva: Jasmin Burman, 1B

____________________________________________________________

Päivi Pykäläinen on opettanut ruotsia jo 20 vuotta

Minkä koulutuksen olet käynyt?

Lukion jälkeen olen opiskellut Joensuun yliopistossa, humanistisessa tiedekunnassa, koulutusohjelmana vieraat kielet ruotsi ja englanti sekä kasvatustieteet.

Mitä teet töissä?

Opetan ruotsin kieltä koko koululle, ja kielistudio on minun vastuullani sekä opinto-ohjauksen alku uusille ykkösille.

Kuinka pitkään olet ollut opettajana?

Valmistuin vuonna 1994 filosofian maisteriksi, siitä lähtien olen ollut virassa ja olen pitänyt välillä kaksi vuotta äitiyslomaa. Eli siinähän on jo kaksikymmentä vuotta!

Mitä ovat hyvät puolet työssäsi?

Nuorekas ja kiva ilmapiiri, lukio on ihana työskentelypaikka ja oppilaat ovat energisiä. Tässä pysyy hyvin ajan hermolla, opetusmateriaali on mukavaa kielten opetuksessa.

Entä työsi huonot puolet?

Nopeasti muuttuva opetusmateriaali ja yo-tutkinto, niihin tulee paljon uutta lisää ja joutuu opettelemaan uutta koko ajan, että pysyy ajan hermolla.

Kuinka hyvin alallasi työllistyy?

Nykyään huonosti, ei ole paljon avoimia työpaikkoja. Työllistyminen erityisesti ruotsinopettajilla huono, koska pakollista ruotsia ei ole enää niin paljon.

Kuinka paljon vapaa-aikaa sinulle jää työn ohella?

Se riippuu paljon jaksosta. Ensimmäisellä ja kolmannella jaksolla minulle ei jää paljon vapaa-aikaa, mutta muilla jaksoilla sitä jää enemmän.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Lenkkeilen paljon koiran kanssa, kuntoilen muutenkin. Luen niin paljon kuin jaksan ja ehdin sekä teen kotitöitä ja pihatöitä.

Onko alallasi ollut mieleenpainuvia hetkiä? Jos on, mitä?

Mieleeni ovat jääneet erityisesti kaikki retket ja matkat, viimeisin Tukholman-matka neljä vuotta sitten oli tosi ihana. Mieleen ovat jääneet myös niin sanotut täydelliset yo-aineet, joita on ollut tähän mennessä kolme.

Teksti ja kuva: Inka Jussila, 1A, ja Tanja Taipale, 1B

_______________________________________________________________

Terveydenhoitaja Pirita Koistisen työssä parasta ovat lapset ja nuoret

1. Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Tulen töihin puoli kahdeksan aikaan, luen Wilma- ja sähköpostiviestit ja vastaan puheluihin. Usein aamuisin on myös kokouksia. Olen yleensä aamulle suunnitellut terveystarkastuksia. Päivällä on vapaata vastaanottoaikaa, jonka jälkeen teen lisää terveystarkastuksia. Työpäivän pituus on 8,5 tuntia, josta ruokatunti kestää puoli tuntia.

2.Mikä koulutus?

Ammattikorkeakoulutus, olen saanut terveydenhoitajan sekä sairaanhoitajan koulutuksen. Voisin toimia sairaanhoitajankin tehtävissä esimerkiksi terveyskeskuksessa.

3.Miten valitsit oman alasi?

En haaveillut tästä pienestä asti. Kävin lukion ja sitten pidin välivuoden. Takana on myös muun muassa merkonomikoulutus.

4.Onko töitä tarjolla riittävästi?

Silloin kun opiskelin, töitä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Itse olen saanut tehdä töitä koko ajan ja töitä on tarjolla mielestäni riittävästi.

5.Mitä työhösi kuuluu ja millainen on tavallinen työpäiväsi?

Työhöni kuuluvat ensisijaisesti terveystarkastukset, pääasiassa terveyden edistäminen. Teen myös sairaanhoitoa, rokotuksia ja annan seksuaaliterveysneuvontaa. Teen myös kutsuntatarkastukset 18 vuotta täyttäneille lukiolaisille ja olen lääkärin mukana kutsunnoissa joka syksy.

6.Mikä on työssäsi parasta? Mikä huonointa?

Parasta ovat asiakkaat: lapset ja nuoret. Päivät ovat erilaisia, mikä voi olla myös raskasta. Myös haastavia tilanteita on, jos esimerkiksi nuorella on vaikeaa tai kun ei voi aina auttaa.

7.Mikä on haastavin tilanteesi työpaikalla, mitä voi olla?

Ei ole ollut erityisen haastavia tilanteita.

8.Mitkä on tärkeimmät asiat, joita olet oppinut työssäsi?

Mitä pidempään tekee, sitä enemmän oppii, mitä voisi tehdä ja oppii hahmottamaan tilanteita.

9.Oletko saanut kritiikkiä joskus, ja onko siihen ollut helppo suhtautua?

Palautetta joskus tulee, kun tulee epäonnistumisia ja virheitä. Ei ole oikeastaan tullut paljon kritiikkiä. Jos tulee, niin harvoin, mutta siihen voi olla taustalla yleensä jokin muu syy tai huoli.

10.Mitkä ovat lempihommiasi tässä työssäsi?

Lasten ja nuorten kanssa oleminen ja tapaamiset myös vanhempien kanssa.

11.Minkälainen henkilö menestyy tässä työssä parhaiten?

Terveydenhoitajan työ on yleensä yksin tehtävää työtä. Täytyy osata suunnitella työtään.

Tarvitaan paljon pitkäjänteisyyttä

Teksti ja kuva: Iida Riikonen ja Vilma Pennanen, 1B

Improvisaatioteatteri vierailulla - ÄI3-kurssilaiset kertovat

2016-12-20T16:44:01+02:00

Teatteri-improvisaatiota Outokummussa

Joensuun kaupunginteatterin näyttelijät Petteri Rantatalo, Markku Maasilta, Suvi-Maaria Virta ja Anna Ojanne pitivät Outokummun lukion oppilaille improvisaatioesityksen teatteri Kiisussa keskiviikkoiltapäivänä 14.12. Tilaisuus oli Outokummun lukion ja Joensuun kaupunginteatterin yhdessä järjestämä.

Improvisaationäytelmä syntyy esityshetkellä yleisön heittämistä aiheista, eikä sitä siten voi harjoitella etukäteen. Heti aluksi näyttelijät ohjeistivat yleisöä. He korostivat, että heidän epäonnistumisilleen saa nauraa, koska niin sanottu mokaaminen kuuluu improvisaatioteatterin luonteeseen.

Yleisö sai heitellä aiheita ja pääsi siten vaikuttamaan esitykseen. Oppilaat osallistuivat näytökseen antamalla esitysten lähtökohdaksi esimerkiksi sanoja, joitten piti tulla mukaan kohtaukseen. Sanat sauna, baari ja Trump olivat suosittuja.

Joissakin esityksissä näyttelijät saivat puhua vain tietyillä tavoilla, kuten kysymyslauseilla. Eräässä sketsissä yksi näyttelijä sai puhua vain k:lla alkavilla ja toinen s:llä alkavilla sanoilla. Toisessa taas kaksi näyttelijää piti ”uutislähetyksen”, jossa teleprompterina toimi kaksi muuta näyttelijää, jotka esittivät uutiset pantomiimina.

Esiintyjät vaihtoivat välillä vuoroa, jos esitys ei sujunut sulavasti ja äänenvoimakkuuden avulla yleisö sai vaihdoksen aikaan.

(Koostettu ÄI3-kurssilaisten - Niilo, Pinja, Jussi-Pekka, Ilja, Konsta, Janne, Hannes - teksteistä)

Huvia improvisaatiosta Outokummussa

Joensuun kaupunginteatteri tuli Outokumpuun 14.12.2016. Vanhan kaivoksen Kiisu-teatterissa lukiossa opiskelevat nuoret näkivät useita improvisaatioteatteriesityksiä. Noin tunnin kestävä improvisaatioesitys sai monen opiskelijan ja opettajan nauramaan. Esitys oli pullollaan huumoria.

Neljän hengen näyttelijäryhmän heittäytymiskyky, yleisön haltuunottokyky ja osaaminen näkyi isona plussana esityksessä. Esityksen jälkeen improvisaatioteatterista yleisölle jäi varmasti positiivinen kuva.

Improvisaatio on hetken mielijohteesta syntynyt lyhyt näytelmä, jota ei käsikirjoiteta tai suunnitella etukäteen. Tämä näkyi hyvin esityksessä. Näyttelijät kysyivät yleisöltä ainekset esitykseen. Lähtökohtaa, paikkaa, aikaa tai edes henkilöitä ei ollut mietitty etukäteen, vaan se kaikki oli yleisön päätettävissä.

Mielestäni esitykset olivat hauskoja, täynnä yllätyksiä ja kokonaisuus erittäin onnistunut. Kiitos, Joensuun kaupunginteatteri!

Vera Mäntykivi

Improvisaatioteatteri oli tällä kertaa hulvatonta komediaa ja saippuaoopperaa

Neljä taidokasta Joensuu kaupunginteatterin esiintyjää tarjosi yleisölleen loistavan esityksen, jossa yleisöltä kysyttyjä apusanoja käyttäen tuotettiin 75 minuuttia sekä hulvatonta komediaa että saippuaoopperaa ja kaikkea muuta siltä väliltä. Aika käytettiin tehokkaasti, ja näyttelijät ottivat yleisön taitavasti mukaan esitykseen.

Kokonaisuus ei ollut vakavamielinen ja esiintyjät olivat humoristisia, minkä ansiosta pääosin nuorista koostunut yleisökin jaksoi seurata esitystä loppuun saakka. Yleisöstä heitettiin välillä haastaviakin aiheita, mutta esiintyjistä huokui kokemus ja ammattimaisuus.

Lukiolaiset oppivat uutta improvisaatioteatterista, harva oli aikaisemmin käynyt sellaista katsomassa. Moni olisi jaksanut varmasti katsoa esitystä pidempäänkin. Lukiolaiset saivat nähdä vähän jotain sellaista, jota ei normaalisti välttämättä näe.

Esitykset olivat lyhyitä, mutta se ei lukiolaisia eikä opettajia haitannut. Naurua riitti tällä kertaa, mutta improvisaatioesitykset eivät kuitenkaan ole välttämättä aina hauskoja tai viihdyttäviä.

Tilaisuus päättyi raikuviin aplodeihin.

(Koostettu ÄI3-kurssilaisten - Nuutti, Joonas, Iida, Jasmin, Inka, Vilma - kirjoittamista teksteistä)

Mitä improvisaatioteatteri on?

Improvisaatioteatterissa ei ole valmiiksi kirjoitettua käsikirjoitusta. Joskus improvisaatioteatterissa tapahtuu niin sanottuja mokia ja se tekeekin siitä niin hienon ja hauskan.

Kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa yleisön edessä. Improvisaatioesitystä ei siis voi suunnitella eikä harjoitella etukäteen vaan tilanteet, hahmot ja repliikit luodaan vasta itse esityksessä.

Yleisö voi esimerkiksi keksiä kahden näyttelijän välille ihmissuhteen ja näyttelijät luovat kohtauksen siltä pohjalta. Esiintyjät siis keksivät vuorosanat, eleet ja liikkeet spontaanisti. Ei voi koskaan ennalta tietää, mitä on tulossa.

(Koostettu ÄI3-kurssilaisten - Ilja, Pirta, Jussi-Pekka, Vilma - teksteistä)

"Meidän paikka"

2016-10-23T10:56:47+03:00

https://peda.net/id/3ed9021c909

Kakkosluokkalaisten ryhmä osallistuu Meidän paikka -kilpailuun. Päivänavauksessa 12.10. nähtiin maistiaisia kuvamateriaalista - ohessa PowerPoint-tiedostona

http://www.kulttuuriperintokasvatus.fi/kulttuuriympariston-tekijat-kilpailu-2016-meidan-paikka/

http://www.europeanheritagedays.com/

0 kommenttia

Ylioppilaaksi ja lähihoitajaksi sekä 75 lukiokurssia – Leo Juvoselle kolmoistutkinto

2016-06-02T23:07:01+03:00

Leo Juvonen muistelee opiskeluaikaansa:

Sain kolmoistutkintoon tarvittavan kurssimäärän kokoon neljän vuoden aikana. Pelkkä lukio ei houkutellut, koska tykkään tehdä asioita käytännössä, mutta toisaalta taas pelkkä ammattikoulu tuntui liian helpolta. Ja täytyy myöntää, että pidän kyllä myös teoreettisesta opiskelemisesta.

Outokumpu on hyvä opiskelupaikkakunta, koska täällä on sekä lukio että ammattiopisto. Eipä yhdistelmätutkinto olisikaan muutoin mahdollinen.

Kolmoistutkinnon tekeminen on ollut aika mahtava kokemus. Olen saanut kokea monta erilaista ryhmää, ympäristöä, oppimistapaa ja ylipäätänsä opiskelupaikkaa. Se on antanut hyviä eväitä ja oppimistapoja, joita olen tehokkaasti kyllä oppinutkin hyödyntämään. Esimerkiksi työharjoittelut ovat olleet todella mielenkiintoisia ja antoisia, mutta teoreettisemmat lukiojaksot ovat taas tuoneet vastapainoa opiskeluihin.

Moni kysyy, miten ehdin tehdä mitään ja onko se kolmoistutkinto miten rankka. Täytyy tunnustaa, että välillä tehtävien määrä on ottanut voimille, mutta iso kiitos kaikille opettajille, he ovat jaksaneet kannustaa eteenpäin. Ammattikoulu ja lukio tukevat toisiaan yllättävän hyvin. Molemmista on saanut kursseja, jotka luetaan hyväksi kummassakin koulussa. Esimerkiksi ammattikoulun at-opinnot olen saanut kokonaan lukiosta.

Aikaa on jäänyt kaikesta huolimatta muuhunkin. Harrastan pyöräilyä ja pelaan lento- ja sulkapalloa sekä käyn salilla säännöllisesti. Lisäksi olen käynyt tekemässä lähihoitajan hommia joskus ja päivystän melko ahkerasti sopimuspalomiehenä pelastuslaitoksella. Viikot ovat aika työntäyteisiä, mutta kyllä vapaa-aikaakin on ollut.

Kolmoistutkinto ei tarkoita sitä, että pitäisi olla koko ajan kirja kourassa. Itselle pitää jättää aikaa, muuten tahtia ei kukaan jaksa.

Suosittelen kolmoistutkintoa, jos vähänkin kiinnostaa ja jos on valmis tekemään töitä. Tehtävä ei suinkaan ole mahdoton.

Leo Juvonen 4A

Ilmapallorunoja vapuksi

2016-05-04T11:48:57+03:00

Perjantaina 30.4. urakoitiin runoja ulkoilmassa. ÄI3-kurssilaiset puhalsivat opiskelijakunnan lahjoittamia ilmapalloja ja keksivät niihin keväisiä ja muita sanoja. Joukkueet loihtivat sitten ihanaisia ilmapallorunoja kevään kunniaksi.

Onnittelut voittajajoukkueelle, jonka runo lumosi ÄI3-arvosteluraadin:

Jos aurinko mätänee
sitten sataa.
Ilmapallo -
sade on särmäsi.

Kakkoseksi ylsi tämä:

Ynnä, kuinka tie on?
Okei, iloinen Batman
sarastaa vaihdelaatikosta.

Ja kolmanneksi parhaaksi raati arvioi seuraavan hengentuotteen:

Kevätilo

Maa kuolee, koska
Seppo ja auto nauraa

#ilmastonmuutos

Ylioppilaaksi ja lähihoitajaksi sekä 75 lukiokurssia – Leo Juvoselle kolmoistutkinto

2016-06-02T16:05:45+03:00

Sain kolmoistutkintoon tarvittavan kurssimäärän kokoon neljän vuoden aikana. Pelkkä lukio ei houkutellut, koska tykkään tehdä asioita käytännössä, mutta toisaalta taas pelkkä ammattikoulu tuntui liian helpolta. Ja täytyy myöntää, että pidän kyllä myös teoreettisesta opiskelemisesta.

Outokumpu on hyvä opiskelupaikkakunta, koska täällä on sekä lukio että ammattiopisto. Eipä yhdistelmätutkinto olisikaan muutoin mahdollinen.

Ammattikoulu ja lukio tukevat toisiaan yllättävän hyvin. Molemmista on saanut kursseja, jotka luetaan hyväksi kummassakin koulussa. Esimerkiksi ammattikoulun at-opinnot olen saanut kokonaan lukiosta.

Kolmoistutkinto ei tarkoita sitä, että pitäisi olla koko ajan kirja kourassa. Itselle pitää jättää aikaa, muuten tahtia ei kukaan jaksa.

Suosittelen kolmoistutkintoa, jos vähänkin kiinnostaa ja jos on valmis tekemään töitä. Tehtävä ei suinkaan ole mahdoton.

Leo Juvonen 4A

CERN tiedeleirikoulu, 24.11. – 29.11.2015

2016-01-28T21:46:35+02:00

CERN-tiedeleirikoulu, 24.11. – 29.11.2015

Kirjoittaja: Juhana Jämsén, 3A

Matkamme fyysinen osuus alkoi tiistaina. Tätä ennen oli ollut mahdollista osallistua aiheeseen liittyvälle virtuaaliluennolle. Molemmat lennoista, Joensuu-Helsinki ja Helsinki-Geneve, sujuivat ongelmitta. Lentäminen oli ensikertalaiselle mielenkiintoinen kokemus. Saapumisiltana ei ollut mitään ohjelmaa, asetuimme majoitustiloihimme ja tutustuimme hiukan kaupunkiin.

Geneve on inhimillisen kokoinen kaupungiksi. Myös pitkän iän kaupungille antama "luonne" huokuu ympäristöstä. Katsoimme Geneven nähtävyyksiä perjantaina kaupunkisuunnistuksen muodossa.

Leirikoulun varsinainen sisältö eli CERN-tutkimuslaitokseen tutustuminen oli antoisaa puuhaa. Luennot ja laitteisiin ja tiloihin tutustuminen vuorottelivat jäntevästi ja koko ajan oppi jotain uutta. Luennot pidettiin yhtä lukuun ottamatta suomeksi. Luennot olivat välillä hieman korkealentoisia mutta vaikeatkin aiheet saatiin yhdistettyä lukion kurssiin sisältyviin käsitteisiin.

Vaikka luennotkin olivat äärimmäisen mielenkiintoisia, itselleni mielenkiintoisinta oli nähdä mittaus- ja tutkimuslaitteistoa. CERNissä saa aika hyvän kuvan siitä mitä huippututkimus voi olla. Valtavan kokoiset laitteet mittaamassa minimaalisia hiukkasia joita välttämättä pystytä edes suoraan havaitsemaan. Näimme sellaista teknologiaa jota kuluttajat saavat käyttöönsä todennäköisesti vasta vuosikymmenten päästä.

Torstaina saimme suoritta itse pienen ”kokeen”. rakensimme ryhmissä sumukammioita ja pohdimme saatuja tuloksia. Ero tuollaisen käytöstä jo poistuneen havaitsimen ja nykyaikaisten välineiden välillä on hurja. Siinä näkee konkreettisesti tieteen huiman kehityksen.

CERNiin tutustuminen oli ehdottomasti antoisa ja opettavainen kokemus. Se, millaisiin saavutuksiin kansainvälinen yhteistyö voi johtaa, kulminoituu CERNin kaltaisissa tutkimuslaitoksissa. Matka sai minut ainakin pohtimaan tutkijan uraa.

Lauantaina käytiin katsomassa vuorimaisemia. Oli ihan jännä katsella vuoria jollaisia ei meillä Suomessa edes ole.

Opiskelua lukkarin koulussa

2016-01-31T22:13:40+02:00

Tässäpä olisi talven keskelle pientä piristystä lyhyen animaatioelokuvan parissa.

ÄI6-kurssilla Riitta ja Leo valitsivat luovemman tavan käsitellä Seitsemän veljestä -romaania. Tulkinta veljesten lukemaan opettelemisesta on nähtävissä Youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=7PgU4xWuUGM.

Saksan opintomatka 2015

2015-12-12T08:46:48+02:00

Kirjoittaja: Oona Holopainen, 3A

Syys-lokakuun vaihteessa kymmenen oppilasta ja kaksi opettajaa Outokummun, Polvijärven ja Juuan lukioista matkusti Saksassa sijaitsevaan ystävyyskaupunkiimme Schöningeniin. Asuimme matkan aikana isäntäperheissä, joiden nuoret saapuvat vastavierailulle luoksemme ensi keväänä, jonka vuoksi opintomatkaohjelmaa kutsutaankin oivasti "kouluvaihdoksi" (saks. der Schüleraustausch).

Keskiviikko 30.9.

Kokoonnuimme aamulla Joensuun lentokentälle ja lensimme ensin Joensuusta Helsinkiin sekä muutaman tunnin odottelun jälkeen Helsingistä Berliiniin, Tegelin lentokentälle. Kuljimme linja-autolla päärautatieasemalle ja kävelimme siitä sen lähellä olevalle majapaikallemme, joka oli luterilaisen kirkon nuorisomaja. Majoittumisen jälkeen kävimme syömässä ja suuntasimme kävellen Valtiopäivätalolle ja Brandenburgin portille.

Valtiopäivätalo (Reichstagsgebäude)

Suomalaiset Brandenburgin portin edustalla (Brandenburger Tor)

Torstai 1.10.

Söimme nuorisomajalla aamupalaa, pakkasimme laukkumme ja lähdimme kiertelemään Berliiniä. Päivän aikana kävimme muun muassa Keisari Vilhelmin muistokirkolla, holokaustimuistomerkillä ja Berliinin muurista kertovalla näyttelyllä. Illalla matkustimme junalla Helmstedtiin, jossa isäntäperheemme olivat meitä vastassa.

Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche)

Muistokirkon viereen rakennettu uusi kirkkorakennus sisältä

Pala Berliinin muuria (Berliner Mauer)

Holokaustimuistomerkki (Denkmal für die ermordeten Juden Europas, Holocaust-Mahnmal)

Perjantai 2.10.

Kokoonnuimme Anna-Sophianeumille, söimme yhdessä aamupalaa ja koulun rehtori piti meille tervetuliaispuheen. Osallistuimme omien isäntäoppilaittemme kanssa oppitunneille, jonka jälkeen lähdimme Braunschweigiin. Siellä kävimme opastetulla kaupunkikierroksella, osa saksaksi, osa englanniksi. Kierrosten jälkeen meillä oli vapaa-aikaa ja vietimme loppuillan perheissämme.

Braunschweiger Löwe ja saksankielinen kierros

Englanninkielisen kierroksen osallistujia

Lauantai 3.10.

Ajoimme aamulla Wolfsburgiin ja vierailimme Autostadtissa. Näimme siellä paljon hienoja, uusia ja vanhoja autoja. Autostadtin jälkeen osa porukasta meni uimaan ja osa Phaenoon, joka on verrattavissa Heurekaan, ja Designers Outlet Wolfsburgiin shoppailemaan.

Koko ryhmä Autostadtissa

Katsomassa Volkswagenista kertovaa dokumenttielokuvaa

Sunnuntai 4.10.

Vietimme perhepäivää, eli jokainen suomalainen oppilas vietti päivän oman isäntäperheensä kanssa esimerkiksi Harz-vuoristossa, Hannoverissa tai Segwaylla ajaen.

Maanantai 5.10.

Osallistuimme aamulla oppitunnille, jonka jälkeen vierailimme Schöningenin kaupungintalolla. Pormestari piti meille puheen ja saimme kirjoittaa nimemme vieraskirjaan. Sen jälkeen kävelimme kaupungin avolouhoskaivokselle kuuntelemaan opastettua kierrosta. Siirryimme kaivoksen infotaulujen kautta Hötenslebeniin rajamuistomerkille. Söimme paikallista hernekeittoa ja saimme kuulla Schöningenissä asuvalta brittimieheltä, millaista oli elää toisen maailmansodan jälkeisten aluejakojen aikaan rajan lähettyvillä. Illalla kokoonnuimme vielä yhdessä koululle viettämään iltaa. Suomalaiset oppilaat pitivät esitelmiä, lauloivat Ievan polkkaa ja tanssivat Antti Tuiskun tahtiin. Pääsimme myös laulamaan yhdessä herra Schwarzin valitsemaa "Wie schön du bist" -nimistä laulua ja saimme koululta muistoksi jojot.

Schöningenin avolouhoskaivos

Iso-Britannian ja Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeiden välinen raja Hötenslebenissä

Tiistai 6.10.

Lähdimme aikaisin aamulla junalla Helmstedtistä kohti Berliiniä hyvästien jälkeen. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana satoi vettä, ja meille sanottiin, että taivaskin itkee meidän lähtömme takia. Berliinistä lensimme tutulle Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta jatkoimme vielä Joensuuhun. Viimeisen lennon jälkeen otimme vielä muutaman ryhmäkuvan ja lähdimme kotiin.

Oona Holopainen 3A

Hyvää itsenäisyyspäivää 2015

2015-12-04T15:51:29+02:00

Outokummun lukiossa välitettiin jälleen veteraanien viestiä eteenpäin

Itsenäisyyspäivän alla Outokummun lukiossa siirrettiin sotaveteraanien vuonna 2000 antama viestikapula taas uudelle ikäluokalle. Viisitoista vuotta sitten lukioihin tuotiin Suomen veteraaniliittojen valtuuskunnan viestikapula, ja uskollisesti myös Outokummun lukion oppilaskunta on huolehtinut, että viesti siirretään vuosittain nuoremmalle ikäpolvelle.

Sodan aikana veljeä ei jätetty, ja tämän hengen vaalimista veteraanien luovuttamassa viestissä korostetaan. Viestin keskeisin toive on, että nuoria ei unohdeta. ”Nuorisossa on itsenäisen maan, vapaan kansan tulevaisuus”, veteraanien viestissä muistutetaan.

Maija Mietala ja Matias Koistinen
luovuttivat veteraanien viestikapulan
tänä vuonna.

Neulegraffitityöpaja 13.11.

2015-12-12T08:48:02+02:00

Kuvat: 1 vuositason opiskelijat

Neulegraffitityöpaja perjantaina 13.11.2015

Kun koulun muu väki oli perjantaina 13.11. Joensuussa tutustumassa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoihin sekä teatteriin ja Carelicum-museoon, lukion ykköset ahkeroivat neulegraffitityöpajassa.

Materiaalia töihin tekivät myös vanhukset
Outokummun palvelutalolla,
hoitokoti Onnissa ja
hoivakoti Hopeakuusessa.

Suuri kiitos kaikille neulojille ja virkkaajille!

Työpajaa ohjasi taidehistorioitsija, kulttuurisuunnittelija Anna Vepsä Kuopiosta, lukiomme entinen opiskelija. Kiitos Annalle asiantuntemuksesta ja ystävällisestä ohjauksesta.

Aikaansaannoksia:

Joona Vainikainen ja Emilia Tuononen ohjasivat sujuvasti muun ohessa sirkustaidetyöpajaa. Jokainen sai puolen tunnin ajan kokeilla taitojaan.

Lukiolaisista kuoriutui akrobaatteja.

Ja oheistoimintaa:

Amazing Race II

2015-12-12T08:49:38+02:00

Teksti: Jessica Shemeikka, 2B

Amazing race Outokumpu vol.2

Koulussamme järjestettiin torstaina 22.10 toistamiseen Amazing race Outokumpu -aiheinen liikuntailtapäivä. Tarkoituksena oli kolmen hengen joukkueissa kiertää Outokumpua erilaisten rastien perässä vihjeiden avulla.

Kolme parasta joukkuetta:
1. Team billa fat’n husky (Ville, Kerkko ja Kalle)
2. Laura, Sanni ja Ellla
3. Fc Höyry (Erno, Joni ja Sami P.)
Erikoismaininnan sai بوكيمون (Pokemon arabiaksi)- joukkue tehdessään ennätyksen nopeuspelissä kirkon rastilla.

Sirkus: Sirkuksen rastilla tehtävänä oli suorittaa kolmessa kohdasta kaksi ja tämän jälkeen vielä tehdä pyramidi.
Leppäsen Leipomo: Leppäsen Leipomossa piti syödä munkki nuolematta tai pyyhkimättä huulia. Mahtoi olla vaikeaa!

VÄLKE: VÄLKE:llä tarkoituksena oli piirtää ihminen sokkona. Yksi joukkueen jäsenistä piirsi kasvot, toinen vartalon ja kolmas kädet ja jalat.

Kirkko: Kirkon rasti oli jakautunut kolmeen osaan. Yhden piti tunnistaa sokkona maistelemalla Suffeli-patukka muiden herkkujen joukosta, toisen piti pelata NHL-peliä ja saada siinä maali tai pelata biljardia ja kolmannen tehtävä oli pelata nopeuspeliä ja saada sata pistettä.

Opettajat: Opettajien rastilla vaihtoehtoja oli kaksi: äly tai kunto. Älyssä piti ratkaista kolmion hypotenuusan pituus. Kunnossa piti hyppiä kaivoksen rappuset mukanaan vesiastiat. Näytti aika kuntoa vaativalta hommalta.

SPR: SPR:n rastilla tarkoituksena oli näyttää miten toimia, jos maassa makaa ihminen. Lopulta jopa elvytettiinkin. Hyväksytyn suorituksen jälkeen mukaansa sai oikeaoppiset ohjeet miten elvyttää.

Lasten kaivos: Lasten kaivoksella oli niin sanottu kuoleman rata, sillä yhden joukkueen jäsenistä piti kiivetä rikastamolaitosta muistuttavaan kiipeilytelineeseen ja mennä sen ympäri täysin sokkona vain oman joukkueensa muiden jäsenten äänen avulla.

Nuorisovaltuusto: Nuorisovaltuustonkin rastilla oli useampi vaihtoehto. Sai valita älyn tai taidon välillä. Älyssä piti ratkaista tulitikkutehtävä ja eräs ryhmä sai suoritettua tämän alle minuuttiin. Taidossa piti ensin pelata peppupalloa, joka näytti aika hauskalta. Peppupallon jälkeen piti virkata ketju.

https://peda.net/id/483ad8ca7

Mielipiteitä liikuntailtapäivästä:
”Oli ihan jees kokemus. Munkit hyviä, mutta sattuu”
”Oli tosi kivat rastit, vihjeet hyviä. Hyvin järjestetty juttu”
”Rastit oli erilaisia ja hauskoja. Vihjeet olivat hyviä. Kävelemistä ehkä vähän liikaa, onneksi ei kuitenkaan satanut paljoa”
”Ihmiset olivat innokkaita ja näytti, että oli mukavaa, vaikka olikin huono sää. Ihmiset olivat myös tosissaan mukana. Rastin pitäminen oli mukavaa”
”Tykkäsin, rastien sijoitukset vähän huonot, mutta rastien tehtävät kivoja”
”Hauskaa, pitäjän näkökulmasta oli hauska katsoa onnistumisia.”
”Mukavaa oli ja tehtävät oli hyviä! Väsyttää ja huomenna jalat on varmasti jumissa.”
”Varpulla ja Timpalla oli kauhean kivaa, porukat innokkaita ja suhtautuivat tehtäviin antaumuksella. Oli kiva saada olla mukana ja toivottavasti saadaan olla jatkossakin.”

Jessica Shemeikka 2B

Vieraita Paraisilta

2015-12-12T08:52:09+02:00

Outokummun lukio sai vieraita Paraisilta elokuun lopussa.
Läs mer på svenska och finska.

Tekstit:
JanErik Kortteinen
Fanny Engström, Ida v. Schantz
Pargas svenska gymnasium

Bilder: Från elever och lärare i Pargas svenska gymnasium

Lukion vieressä maan alla - kaivostunnelin seinää vierailijan silmin.

Pargas svenska gymnasium besökte Outokumpu gymnasium 26. - 28.8.2015

Vi startade utanför skolan med buss på onsdag morgon. Starten försenades på grund av tekniska problem, så chauffören bjöd glass åt alla hungriga passagerare då vi pausade i Tammerfors. Då vi kom fram var vi alla trötta men nöjda med vårt övernattningsställe, på en lägergård, i närheten av Outokumpu. Där fick vi möjlighet att bada bastu och simma i den vackra sjön, och vi åt vinbär direkt från buskarna på
gården. Efter ett kvällsmål gick vi och sova, eftersom väckningen var tidig.

På torsdag morgon startade vi från lägergården med buss mot Outokumpu gymnasium, som finns i den gamla gruvans utrymmen. Skolan är en hög gammal träbyggnad alldeles vid gruvans kant. Vi fick möjligheten att gå in i gruvan under jorden och delta i en guidad tur. Det var många som hade lite kallt, men det var en upplevelse.

Efter maten började det regna, men utan att bry oss om regnet fortsatte vi raskt med att spela frisbeegolf med Outokumpus gymnasieeleever. På eftermiddagen åkte vi ut till en ås och fick där njuta av den vackra naturen. På kvällen åt vi en pizza buffé i en restaurang i centrum av Outokumpu.

På fredagen besökte vi Valamo kloster, där vi hade en guidad tur och en möjlighet att köpa hem souvenirer. Resten av resan gick problemfritt förutom det konstanta regnet. Vi vill tacka Svenska kulturfonden och Hem och Skola, vilka har sponsorerat vår resa.

JanErik
Kortteinen
från Pargas svenska gymnasium

Pargas svenska gymnasium vieraili Outokummun lukiossa 26. - 28.8.2015

Lähdimme matkaan keskiviikkoaamuna noin kello kahdeksalta koulun ulkopuolelta. Matkamme lähtö viivästyi teknisten ongelmien takia, joten hiukan myöhässä pääsimme lähtemään. Myöhästymisen takia linjaauton kuljettajamme osti Tampereella koko bussilliselle nälkäisiä matkustajia jäätelöä. Perille päästyämme olimme väsyneitä mutta tyytyväisiä yöpymispaikkaamme, joka oli Outokummun läheisyydessä. Siellä saimme mahdollisuuden saunoa kauniin järven rannalla, ja söimme viinimarjoja
suoraan pensaasta pihalla. Iltapalan jälkeen menimme yöpuulle, koska aamulla olisi aikainen herätys.

Torstaiaamuna lähdimme bussilla Outokummun lukioon, joka sijaitsee vanhan kaivosopiston tiloissa. Sisällä tilat eivät olleet kummoiset mutta ulkokuori oli korkea vanha puurakennus, joka säväytti komeudellaan. Saimme vierailla kaivoksella joka sijaitsee maan alla, joten aika moni oli kylmissään. Kokemus rikkaampana siirryimme syömään jonka jälkeen sade taas epäonneksemme alkoi. Reippaina kuitenkin siirryimme heti frisbeegolffaamaan Okun lukiolaisten kanssa. Samassa seurueessa ajoimme harjulle Outokummun kaunista luontoa ihailemaan. Tämän jälkeen pääsimme keskustaan hotelli Malminkummun pizzabuffettiin syömään.

Perjantaina vierailimme historiallisessa Valamon luostarissa, jossa meille annettiin opastettu kierros ja mahdollisuus ostaa viemisiä kotiin. Loppumatka sujui ongelmitta jatkuvaa sadetta lukuunottamatta. Haluaisimme kiittää reissustamme Svenska kulturfonden säätiötä ja Hem och Skola yhdistystä,
jotka sponsoroivat avokätisesti matkamme.

Fanny Engström, Ida v. Schantz
Pargas svenska gymnasium

Bilder: Från elever och lärare i Pargas svenska gymnasium

Se alkoi taas

2015-08-19T13:32:25+03:00

Ihana oppilaskunta järjesti ykkösille fuksiaiset viime torstaina.

Tässä kaikki näyttää vielä mahtavalta.

Että meiänkö pitäs hypätä tästä?

Mulla on tää ämpäri ihan muuten vaan mukana.

Pitäkäähän tiukasti kiinni siitä narusta.

Laulakaa kovempaa!
"Ykkösiä oomme me
tuskin mitään tiedämme.
Lukio on paikka uus,
kolme vuotta ikuisuus.
Juhani on pomomme…"

Hälytyskellot soivat.

Mennäänkö me kaivostunneleihin?

Huh. Valoa jälleen.

Ja riippusillalle. Tietysti kaikki yhtä aikaa...

Tässä he ovat! Kaikki tallessa.

Tulkaa vaan rohkeesti lähemmäks ja kääntykää...

...selin.

Ja näin:

Valmis lukiolainen!

(Kuvat: Outokummun lukion oppilaskunta)

0 kommenttia

Vaelluskurssi

2015-05-31T14:53:03+03:00

Outokummun ja Lieksan lukion vaelluskurssi 22.-23.5.2015

Vaelluskurssi järjestettiin Patvinsuon hienoon kansallispuistoon. Mukana oli 48 innokasta ja luontohenkistä opiskelijaa Outokummusta ja Lieksasta. "...Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana..."

Alkuinfo Patvinsuon luontotalolla

Leirielämää

Mäntypolun kävelyretki (4,8 km)
Kansallispuistossa puu palaa ja kaatuu, toisin kuin talousmetsässä.

On opiskeltava - paikasta riippumatta...

Iltanuotiolla

Aamupalalla

Suomunjärven ympärillä on Euroopan upeimmat hiekkarannat.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Haikeat jäähyväiset.

Teksti + kuvat copyright Miikka Metsola

0 kommenttia

Yhteiskuntaoppi 5-kurssin opintomatka Kuopioon

2015-05-30T18:19:26+03:00

Opintomatkamme määränpäänä oli tällä kertaa Kuopio ja sen erilaiset yhteiskunnan ongelmatilanteisiin erikoistuneet yksiköt. Vierailimme 14.4. Kuopion käräjäoikeudessa ja Kuopion vankilassa (aiemmin tunnettiin Kuopion lääninvankilana). Matkamme tavoitteena oli oppia eri Suomessa valtaa käyttäviä elimiä ja tutustua niiden toimintaan läheltä.

Käräjäoikeudessa pääsimme seuraamaan käytännössä, miten Suomen kolmanneksi korkein tuomioistuin käyttää sille annettua tuomiovaltaa. Päädyimme seuraamaan tapausta, jossa syytettynä oli noin 35-vuotias mies ja häntä syytettiin törkeästä kuoleman tuottamuksesta. Tapaus oli yksinkertaisuudessaan ambulanssin kuljettajan virhearviosta lähtenyt tapahtumaketju, joka johti ambulanssin ja henkilöauton nokkakolariin. Tilanne päättyi tuhoisasti 80-vuotiaan naisen kuolemaan. Syytteen oli nostanut kihlakunnan syyttäjä Heikki Ylisirniö. Mukana oikeuskäsittelyssä olivat tuomarin lisäksi kaksi maalikkotuomaria eli lautamiestä. Tapauksen ratkaisu löytyy seuraavasta linkistä: http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/karajaoikeus-ambulanssikuskille-sakot-kuolonohituksesta/2026567.

Oikeuskäsittelyn jälkeen siirryimme lounaalle, josta suuntasimme Kuopion vankilaan. Saimme ystävällisen vastaanoton vankilan apulaisjohtajan toimesta. Pääsimme koko ryhmänä liikkumaan vankilan eri osissa. Tutustuimme ns. matkaselleihin, vankien perhetapaamistiloihin ja vieraidentapaamistiloihin. Tosin emme päässeet näkemään vankeja, sillä emme halunneet häiritä heitä, eikä heille oltu etukäteen ilmoitettu mitään. Kuopion vankila koostuu avovankilasta ja suljetusta vankilasta. Kuopion vankila on tutkintavankila, jossa vangit ovat usein vain kaksi vuotta, jonka heidät siirretään eteenpäin muihin vankiloihin. Vankilassa on kokonaisuudessaan noin sata vankia. Vankilan apulaisjohtaja kertoi monia uusia asioita, joita useat meistä ei ollut tiennyt, kuten että vankilassa voi suorittaa tutkinnon. Esimerkiksi ylioppilaita valmistuu joka vuosi.

Yhteenvetona matka oli onnistunut ja kaikki viihtyivät paikoissa, jonne ei pääsisi tutustumaan joka päivä. Käytimme Kuopioon siirtymiseen omia autojamme.

Teksti: Valtteri Vauhkonen 2B

0 kommenttia

Penkkareiden muistelua

2015-05-30T18:04:53+03:00

Torstaina 12.2. vietettiin meidänkin lukiossamme penkinpainajaisia eli penkkareita. Abit olivat perinteisesti sotkeneet koulun ja tehneet pieniä kepposia, joista ”kärsivät” eniten ykköset, sillä siivoaminen jäi heidän kontolleen.

Ensimmäisillä tunneilla keskusradiosta kuului abiradio. Siihen sisältyi musiikkia ja abivisa, jossa oli jälleen kerran kinkkisiä kysymyksiä tämän vuoden abeista. Karkin määrässä ei tänä vuonnakaan tingitty vaan sitä oli runsaasti tarjolla abien kirmatessa ympäri koulua ja vieraillessa oppituneilla. Yksi päivän kohokohdista oli ehdottomasti abien opettajista kertovan videon katsominen. Naurua riitti kun seurasimme opettajien tuttuja hokemia ja tapoja abien näyttelemänä. Syömään pääsimme tavallista aikaisemmin ja tarjolla oli pitsaa sekä muita tavallisesta poikkeavia herkkuja.

Ruokailun jälkeen siirryimme Kiisu-teatteriin, jossa oli luvassa kakkosten järjestämää ohjelmaa. Tilaisuus avattiin äänestämällä monien upeiden pukujen joukosta se hienoin ja tänä vuonna parhaimman puvun tittelillä palkittiin Emmi Mietala hauskalla minion-asullaan. Lisäksi ohjelmassa oli erilaisia pelejä, joihin pääsi osallistumaan koko koulu opettajia myöten. Tilaisuus päättyi siihen, että kakkoset kantoivat abit kuorma-autoon ykkösten tekemän kunniakujan läpi ja pihalla seurasimme karkkisateessa abien lähtöä kuorma-autoajelulle.

Kuvat: Janita Vauhkonen 2B
Teksti: Laura Lievonen 2A

0 kommenttia

Wanhojen tanssit 2015

2015-03-25T10:22:11+02:00

Pukujen kirjoa ja tanssin huumaa. Siitä on Wanhojen tanssit tehty.

Outokummun ja Polvijärven lukioiden yhteiset wanhojen tanssit järjestettiin perjantaina 13.2.2015. Aamulla wanhat tanssivat Polvijärvellä ja myöhemmin iltapäivällä Outokummussa ja vielä illalla Polvijärvellä uudelleen. Wanhojen tansseissa tanssipareja oli 15, joista kolme paria oli polvijärveläisiä ja loput 12 paria outokumpulaisia. Isäntäparina vuoden 2015 tansseissa oli Laura Lievonen ja Juhana Jämsén, ja tanssien juontajana toimi Oona Holopainen.

Yleisesti ottaen tanssijoiden tunnelmat vaihtelivat hyvästä hiestä väsyneeseen olotilaan. Monista oli kivaa ja jännittävää olla tanssimassa ison yleisön edessä. Tytöt olivat nousseet parhaimmillaan jo aamuneljältä laittautumaan ja valmistautumaan hiustenlaittoon kampaajalle, kun taas poikien oli tarvinnut nousta vain laittamaan puku päälle ja tukka hyvin - ja menox!
Wanhojen astellessa tanssilattialle ja aloittaessa ensimmäisen tanssin monet huomasivat heti, ettei aloitustanssi ollut se sama perinteinen kuin viime vuosina, vaan tällä kertaa aloitustanssina oli poloneesi, ja sen jälkeen wanhat tanssivat perhevalssi-mignonin.
Myös wanhojen esittely oli erilainen: perinteisestä jonoesittelystä oli siirrytty riviesittelyyn.
Polvijärveläiset olivat suunnitelleet wanhojen oman tanssin ja poikien tanssin suunnittelivat outokumpulaiset - hulvatonta ja härskiä.
Wanhojen tanssit päättyivät perinteisesti kahteen yleisötanssiin.

Teksti ja kuvat:
Riitta Lappalainen ja Anni Manninen 1A

0 kommenttia

Lukion blogi

Mielipiteitä 13.12.2017 ÄI4-kurssilla

Vanhan apteekin kohtalo

Vanha blogi

Vanha blogi

Suomi 100 -puhe torilla

Kuukauden henkilö - lukiolaiset haastattelevat henkilökuntaa

Jaana Timosella on harvoin "normaali" työpäivä

Kaisa-Leena Haapasalo kokee työn lukiossa omaksi

____________________________________________________________ Päivi Pykäläinen on opettanut ruotsia jo 20 vuotta

_______________________________________________________________ Terveydenhoitaja Pirita Koistisen työssä parasta ovat lapset ja nuoret

Improvisaatioteatteri vierailulla - ÄI3-kurssilaiset kertovat

Teatteri-improvisaatiota Outokummussa

Huvia improvisaatiosta Outokummussa

Improvisaatioteatteri oli tällä kertaa hulvatonta komediaa ja saippuaoopperaa

Mitä improvisaatioteatteri on?

"Meidän paikka"

Ylioppilaaksi ja lähihoitajaksi sekä 75 lukiokurssia – Leo Juvoselle kolmoistutkinto

Ilmapallorunoja vapuksi

Ylioppilaaksi ja lähihoitajaksi sekä 75 lukiokurssia – Leo Juvoselle kolmoistutkinto

CERN tiedeleirikoulu, 24.11. – 29.11.2015

Opiskelua lukkarin koulussa

Saksan opintomatka 2015

Hyvää itsenäisyyspäivää 2015

Neulegraffitityöpaja 13.11.

Amazing Race II

Vieraita Paraisilta

Se alkoi taas

Vaelluskurssi

Yhteiskuntaoppi 5-kurssin opintomatka Kuopioon

Penkkareiden muistelua

Wanhojen tanssit 2015

____________________________________________________________

Päivi Pykäläinen on opettanut ruotsia jo 20 vuotta

_______________________________________________________________

Terveydenhoitaja Pirita Koistisen työssä parasta ovat lapset ja nuoret