10. Metsien uhanalaiset lajit

Luvun sisällys

2018-07-20T09:30:59+03:00

10.1 Uhanalaisuuden perusteita
10.2 Lajien uhanalaisuuden arviointi

10.3 Uhanalaisia lajeja
10.4 Kuvia uhanalaisista suurpedoista
10.5 Metsäpeura katosi ja palasi valtaamaan asemaansa takaisin
10.6 Palaako naali enää?
10.7 Valkoselkätikan rummutus kaikuu taas

10.8 Uhanalaisten lajien elinympäristöjen suojelu ja lainsäädäntö
10.9 Metsätaloudella on vaikutusta uhanalaisiin eliöihin

10.1 Uhanalaisuuden perusteita

2018-07-03T07:07:58+03:00

Uhanalaisella lajilla tarkoitetaan lajia, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon tai hävitä joltakin alueelta. Ihminen on ollut aiheuttamassa suuren osan lajien sukupuutoista ja lisää monissa tapauksissa lajin uhanalaisuutta omilla toimillaan.

Naali on äärimmäisen uhanalainen laji Suomessa.

Esimerkiksi naalin kohtaloksi on koitunut kaunis turkki. Ihminen on turhamaisuudessaan romahduttanut naalikannat sukupuuton partaalle. Kesy ja utelias eläin on ollut turkismetsästäjille helppo saalis. Metsästys on esimerkki ihmisen välittömästä vaikutuksesta naalin uhanalaistumisessa. Ihminen aiheuttaa myös välillisesti naalin uhanalaistumiseen, sillä ilmastonmuutoksen myötä naalin elinalueet kaventuvat.

Uhanalaisimpia ovat luonnontilaisten metsien lahopuustosta riippuvaiset eläimet, kasvit ja sienet. Suomen kaikista uhanalaisista lajeista 36 % elää metsissä. Uhanalaisista metsälajeista yli 80 % elää vanhoissa metsissä. Eniten uhanalaisia lajeja on selkärangattomien ja sienten ryhmissä. Monet kovakuoriaiset esiintyvät ainoastaan vanhoissa metsissä. Vanhoissa lehdoissa on monia uhanalaisia tatteja, helttasieniä ja kovakuoriaisia. Nuorissa lehdoissa on lisäksi paljon uhanalaisia perhosia. Koska paloalueet ovat nykyään harvinaisia, niiden hyönteislajit ovat myös uhanalaisia.

Keltarihmakääpä on vanhojen metsien erittäin uhanalainen kääpälaji.

Yle: ahma Yle: hämeenkylmänkukka

10.2 Lajien uhanalaisuuden arviointi

2018-07-03T07:09:17+03:00

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt uhanalaisluokitukset. Luokitus jakaa eliöt ryhmiin häviämisvaaran mukaan (lyhenteet englanninkielen mukaan) kuuteen luokkaan.

UHANALAISUUSLUOKAT
Luokka	Selitys	Esimerkkejä nisäkäs- ja lintulajeista
hävinneet (EX)	Viimeinenkin yksilö kuollut.	vesikko Suomessa
äärimmäisen uhanalaiset (CR)	Laji hävinnee luonnosta ilman onnistuneita suojelutoimia.	kiljukotka, ahma, naali
erittäin uhanalaiset (EN)	Suuri uhka hävitä lähitulevaisuudessa.	susi, tunturihaukka
vaarantuneet (VU)	Kanta pienentynyt nopeasti: uhka hävitä jonkin ajan kuluessa.	karhu, euroopanmajava, ilves, liito-orava, muuttohaukka
silmällä pidettävät (NT)	Laji ei yleinen mutta voi harvinaistua lähitulevaisuudessa.	metsäjänis, metsäpeura, huuhkaja
elinvoimaiset (LC)	Kanta runsas ja vakaa	mm. suurin osa jyrsijälajeista

Kukin luokka tarkoittaa tietyn suuruista todennäköisyyttä sille, että laji häviää Suomesta tai muulta tarkasteltavalta alueelta. Lajin uhanalaisuusluokitus perustuu levinneisyysalueen kokoon, populaation kokoon sekä populaatiokoon seurannassa selvitettyihin muutoksiin.

Uhanalaisuutta arvioitaessa arviointi toteutetaan hallinnollisin perustein rajatulla alueella. Tyypillisesti arviointi toteutetaan valtiokohtaisesti. Tämän vuoksi laji voi olla tietyssä valtiossa esimerkiksi tehometsätalouden vuoksi häviämässä ja erittäin uhanalainen, mutta naapurivaltiossa se on runsaslukuinen ja elinvoimainen. Valtioiden sisällä uhanalaisuutta tarkastellaan alueellisesti, toisinaan hyvinkin pienillä alueilla.

Uhanalaisuutta ei tule tulkita siten, että pelkästään harvinaisimmat ja varsinaisiin uhanalaisluokkiin kuuluvat lajit olisivat suojelun tarpeessa. Suojelutoimet auttavat myös niitä lajeja, jotka ovat nykyisellään elinvoimaisia ja runsaita.

Alla tutustutaan metsäpeuran, naalin ja valkoselkätikan avulla siihen, miten uhanalaisuus voi muuttua.

10.3 Uhanalaisia lajeja

2019-08-22T11:45:18+03:00

: Metsäpeura katosi ja palasi valtaamaan asemaansa takaisin.
: Suomessa naalikannat romahtivat 1900-luvun alussa metsästyksen takia. Vaikka laji on rauhoitettu, sen kannat eivät ole elpyneet. Yhtenä syynä arvellaan olevan kettukannan runsastuminen tunturialueilla.
: Muuttohaukka on lintuja saalistava, soilla pesivä petolintu. Muuttohaukan kannat romahtivat ympäristömyrkkyjen vuoksi. Viime vuosikymmeninä muuttohaukka on runsastunut.
: Valkoselkätikan erottaa käpytikasta valkoisen selän perusteella. Valkoselkätikan tilanne on luonut uskoa luonnonsuojelutöitä tekevien keskuuteen. Voitiinhan viimeisimmässä uhanalaisarvioinnissa luokitus vaihtaa äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.
: Tikankontti kuuluu kämmekkäkasveihin. Sitä tavataan lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Se on silmälläpidettävä laji.

10.4 Kuvia uhanalaisista suurpedoista

2019-08-22T11:45:18+03:00

: Ihminen on metsästänyt sutta sen kotieläimille aiheuttaman uhan vuoksi. Susi rauhoitettiin Suomessa vuonna 1973. Sen metsästäminen on luvanvaraista.
: Susia on eniten alueilla, joissa on metsiä ja soita.
: Koira on jalostettu sudesta. Siksi susi ja iso koira muistuttavat toisiaan paljon niin ulkonäöltään kuin käyttäytymiseltäänkin.
: Ilves saalistaa usein kauriita väijyen niitä korkealta kiveltä.
: Tupsukorvat ja täplikäs turkki ovat ilveksen tuntomerkkejä.
: Karhulla on isot käpälät ja paksu turkki.
: Karhu näyttää kömpelöltä mutta se on nopea juoksija.
: Ahma on iso näätäeläin. Se pystyy vaeltamaan väsymättä pitkiä matkoja mm. raatojen toivossa.

10.5 Metsäpeura katosi ja palasi valtaamaan asemaansa takaisin

2018-07-20T09:33:29+03:00

Metsäpeura on Suomessa arvioitu silmälläpidettäväksi lajiksi, eikä se enää kuulu uhanalaisiin lajeihin. Metsäpeuran tarina on kuitenkin varsin mielenkiintoinen.

Vielä ennen 1800-lukua metsäpeuraa esiintyi laajalla alueella Suomessa. Se oli tärkeä riistaeläin. Metsästyksen vuoksi metsäpeuran kanta väheni 1800-luvun loppuun mennessä. Lopulta metsäpeura rauhoitettiin Suomessa vuonna 1913, kun se oli ehtinyt jo kadota maamme lajistosta.

Kymmenien vuosien poissaolon jälkeen 1940- ja 1950-luvuilla metsäpeuroja vaelsi Suomeen itärajan takaa silloisesta Neuvostoliitosta, mutta kannan elpyminen oli aluksi hidasta. Kuitenkin jo 1980-luvulla metsäpeuroja oli Suomessa jo yli 500 yksilöä. Metsäpeuroja siirrettiin aikanaan muutamia yksilöitä Suomenselän alueelle, jonne on muodostunut elinvoimainen kanta. Nykyisin metsäpeuroja elää erityisesti Kainuussa.

Ihminen on vuosisatojen aikana vaikuttanut voimakkaasti metsäpeuran esiintymiseen. Suomella on erityisasema metsäpeuran suojelussa, sillä lajia tavataan maailmanlaajuisesti nykyisin vain Suomessa ja Luoteis-Venäjällä. Metsäpeuran selviytymishistoria on perusesimerkki siitä, miten lajin luokittelu on muuttunut häviämisvaaran mukaan ja miten uhanalaisuutta tarkastellaan alueellisesti valtion sisällä. Tämänhetkisenä luokituksena on "silmällä pidettävä", vaikka maailmanlaajuisesti levinneisyysalue ei ole laaja eivätkä yksilömäärät ole suuret.

Metsäpeura katosi ja palasi valtaamaan asemaansa takaisin.

10.6 Palaako naali enää?

2018-07-20T09:33:38+03:00

Vielä sata vuotta sitten naali oli yleinen Lapissa. Metsästys oli kuitenkin 1900-luvun alussa niin voimakasta, että laji taantui nopeasti. Naali rauhoitettiin vuonna 1940. Pelkät rauhoittamistoimet eivät ole riittäneet elvyttämään lajin kantaa. Naalin uhanalaisluokitus on äärimmäisen uhanalainen, ja se on Suomen uhanalaisin nisäkäs.

Syitä sille, miksi laji ei ole elpynyt, on selvitetty monin tutkimuksin. Ilmaston lämpeneminen ei yksin riitä selittämään tilannetta. Myös tunturialueiden ravintotilanteen heikentymisen, perinnöllisen rappeutumisen ja lähisukulaisen ketun yleistymisen arvioidaan vaikuttavan kannan nykytilaan.

Yhteispohjoismaisten selvitysten mukaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa elää yhteensä noin 200 naalia, joista suurin osa on Ruotsissa. Maamme pohjoisimmista kunnista on laskettu viime vuosina noin kymmenen naalia, jotka ovat todennäköisesti reissulaisia rajan takaa. Viimeisin pesintähavainto on Utsjoelta vuodelta 1996.

10.7 Valkoselkätikan rummutus kaikuu taas

2018-07-20T09:33:46+03:00

Valkoselkätikan tilanne on luonut uskoa luonnonsuojelutöitä tekevien keskuuteen. Voitiinhan viimeisimmässä uhanalaisarvioinnissa luokitus vaihtaa äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.

Kannassa tapahtuneet muutokset ovat määrällisesti huomattavat, kun vertaa pesimäaikaisten reviirien määrää: 1990-luvulla Suomessa oli alle 30 paria, v. 2004 pesimäreviirejä oli vain 66. Tämän jälkeen kanta on alkanut kasvaa. Vuonna 2009 reviirejä oli jo noin 160, ja vuoden 2016 seurannoista löytyi 250 pesimäreviiriä.

Kanta on kasvanut etenkin tikkojen elinympäristöjen suojelun ansiosta. Myös itärajan takaa on lentänyt lajikumppaneita maamme itä- ja kaakkoisosiin.

Kannan kasvua rajoittaa kuitenkin sopivien elinympäristöjen vähyys. Suojelutoimista elinympäristöjen suojelu ja lahopuun lisääminen ovat ensiarvoisia, sillä valkoselkätikka etsii ravinnokseen varsinkin lahoissa lehtipuissa elävien hyönteisten toukkia.

Valkoselkätikkojen esiintymisalueiden suojelu ja niillä toteutettavat hoitotoimet lisäävät monimuotoisuutta, sillä muutkin eläin- ja kasvilajit hyötyvät toimista. Elinympäristöissä lahopuun määrän lisääminen on parantanut esimerkiksi uhanalaisten kovakuoriaisten selviytymistä.

Yle: valkoselkätikka

10.8 Uhanalaisten lajien elinympäristöjen suojelu ja lainsäädäntö

2018-07-20T09:33:56+03:00

Suurin osa Suomen suojelluista metsistä on Pohjois-Suomessa, jossa sijaitsee laajat valtion erämaa-alueet ja useita suuria kansallispuistoja.

Etelä-Suomen metsät ovat maamme monimuotoisinta metsäluontoa, ja ne ovat pääosin yksityisomistuksessa. Etelä-Suomessa metsätalouden vaikutus luontoon on huomattavan suurta mm. hakkuiden vuoksi. Alueet ovat myös pirstaloituneet entisestään metsäautoteiden sekä muun rakentamisen vuoksi.

Suojeltuja metsiä on eteläisessä osassa maata vain alle kaksi prosenttia. Etelä-Suomen luonnonsuojelualueet ovat kuin pieniä saaria metsätalouden suuressa meressä. Näiden suojeltujen metsien ulkopuolella hakkuut kohdistuvat mm. vanhoihin kuusivaltaisiin metsiin. Erityisen uhanalaisia metsiä ovat reheväkasvuiset lehdot ja vanhat aarniometsät.

Suomessa luonnonsuojelua toteutetaan luonnonsuojelulainsäädännön avulla sekä EU:n luontodirektiivien kautta. Lisäksi metsälaissa on määritelty suojeltavia elinympäristöjä.

Riistaeläinten kohdalla metsästyslainsäädäntö rajoittaa metsästettävien lajien vähenemistä. Lajeja saa metsästää kestävän käytön periaatteen mukaisesti ja siten, että metsästys ei vaaranna riistaeläinkantoja.

10.9 Metsätaloudella on vaikutusta uhanalaisiin eliöihin

2018-07-20T09:34:05+03:00

Metsätalouden hoitotoimet aiheuttavat monen lajin uhanalaisuuden. Talousmetsässä puut korjataan pois ennen kuin ne kuolevat, ja hajottajaeliöille ei jää hajotettavaa lahopuuta. Juuri lahopuun puuttuminen on uhkatekijä monelle selkärangattomille ja sienille.

Talousmetsissä on vähemmän puulajeja kuin luonnonmetsissä. Yhden tai kahden puulajin istutusmetsät ovat kaventaneet lajiston monimuotoisuutta. Sekametsissä esimerkiksi haapa on tärkeä laji, sillä se antaa suojaa, ravintoa ja kasvupaikan eri lajeille.

Metsien hoidossa tulee huomioida uhanalaiset lajit. Laajat metsien avohakkuut vaikuttavat monien metsälajien elinvoimaisuuteen negatiivisesti.

Navigointi

2016-12-28T09:10:54+02:00

Sisällys Tehtävät Tiivistelmä Luvun alkuun