9. Metsän vuodenajat

Luvun sisällys

2017-12-19T12:52:54+02:00

9.1 Suomen luonto on sopeutunut vuodenaikojen vaihteluun
9.2 Kasvien vuodenkierto

9.3 Linnut sopeutuvat eri tavoin Suomen vuodenaikoihin
9.4 Kevät on heräämisen aikaa
9.5 Kesällä metsä kuhisee elämää
9.6 Syksyllä valmistaudutaan talveen
9.7 Talven hiljaisuus
9.8 Talviaktiivisten eläinten sopeutumiskeinoja

9.9 Kasvien selviytymistapoja
9.10 Miten metsän pienimmät eläimet selviytyvät?
9.11 Unta ja horrosta

9.1 Suomen luonto on sopeutunut vuodenaikojen vaihteluun

2018-07-02T19:45:54+03:00

Päiväntasaajalla olosuhteiden vaihtelu vuoden aikana on vähäistä. Eliöt ovat sopeutuneet jatkuvaan lämpöön ja suhteellisen säännöllisiin sateisiin. Päivän pituuskin on sama kautta vuoden. Elämän kannalta tällaiset olosuhteet ovat suotuisat, ja niinpä päiväntasaajan alueen sademetsissä lajeja on enemmän kuin missään muualla.

Suomessa tilanne on toinen. Olosuhteet vaihtelevat suotuisien ja elämän kannalta liki mahdottomien välillä. Suomen luonnossa on neljä vuodenaikaa.

Talvi on ankaraa aikaa, kun taas kesällä lämpötila pysyttelee yli kymmenessä asteessa ja valoa riittää kasvien yhteyttämiseen. Kasvit kasvavat ja lisääntyvät, mikä tuottaa ravintoa eläimille. Hyönteisiä ja muita selkärangattomia vilisee kaikkialla, ja niistä saavat ruokaa isommat eläimet. Metsät kaikuvat etelämpää tulleiden muuttolintujen laulusta.

Vuodenajat: talvi, kevät, kesä ja syksy.

9.2 Kasvien vuodenkierto

2016-11-11T15:59:45+02:00

9.3 Linnut sopeutuvat eri tavoin Suomen vuodenaikoihin

2018-07-02T19:49:25+03:00

Suomen linnuilla on kaksi erilaista tapaa viettää talvi. Ne ovat joko paikkalintuja tai muuttolintuja.

Paikkalinnut elävät Suomessa läpi vuoden. Esimerkiksi töyhtötiainen on paikkalintu. Paikkalinnut viettävät siis talven kotimetsässä tai sen läheisyydessä.

Talvella ravinnon saanti on vaikeaa. Kylmyyttä kestetään vain, jos päivittäin saadaan riittävästi energiaa.

Töyhtötiainen.

Keväällä töyhtötiaiset aloittavat pesintänsä aikaisemmin kuin monet muuttolinnut, kuten kirjosieppo. Töyhtötiaisella voikin olla jo lähes täysikasvuiset poikaset siinä vaiheessa, kun kirjosieppo on vasta aloittanut muninnan.

Syksyllä töyhtötiaisen ei tarvitse kerätä muuttomatkaa varten rasvavarantoja. Talvisin töyhtötiaisia voi nähdä myös lintujen talviruokinnoilla, mutta yleensä ne elävät metsästä löytyvällä ravinnolla. Muita paikkalintuja ovat mm. metso, palokärki ja korppi.

Muuttolinnuilla vuoden viettoon kuuluu kaksi muuttomatkaa. Keväisin muuttolinnut muuttavat pohjoiseen pesimään. Ne viettävät kesän pohjoisessa, josta ne palaavat syksyllä takaisin etelään talvehtimaan. Esimerkiksi kirjosiepot talvehtivat Afrikassa, josta ne muuttavat huhti–toukokuun aikana Suomeen.

Syy pohjoiseen muuttoon on hyvä ravintotilanne Suomen kesäisessä luonnossa. Poikaset kasvatetaan kesän aikana ja lopulta taas valmistaudutaan syksyiseen muuttomatkaan kohti Afrikkaa. Kirjosieppo muuttaa talveksi etelään, sillä Suomesta ei silloin löydä hyönteisiä ruuaksi. Voidaankin sanoa muuttolintujen muuttavan ruokapöydästä toiseen.

Kirjosieppo.

Vaelluslinnut vaeltavat. Tämä tarkoittaa sitä, että ne eivät lennä tiettyä reittiä vuodesta toiseen, vaan ne vaeltavat tarpeen tullen ravinnon määrän mukaan. Käpylinnut, tiaiset ja pähkinähakki ovat esimerkkejä vaelluslinnuista.

Pähkinähakkeja saapuu Siperiasta maahamme joinakin syksyinä. Tarkkojen aistiensa avulla ne löytävät sembramännyt, joiden siemenet ovat hakkien lempiruokaa.

Pähkinähakki.

9.4 Kevät on heräämisen aikaa

2018-07-03T07:05:40+03:00

Keväällä päivä pitenee ja lämpötila kohoaa. Kasvukausi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila ylittää +5 °C. Tämä tapahtuu Etelä-Suomessa huhtikuun lopussa ja Pohjois-Suomessa vasta touko–kesäkuun vaihteessa.

Eteläisessä Suomessa monet kasvit heräävät jo ennen varsinaisen kasvukauden alkua. Esimerkiksi sinivuokot kukkivat usein jo huhtikuun puolessa välissä. Kevään ensimmäiset kukkivat kasvit ovat monivuotisia lajeja.

Sinivuokko kukkii aikaisin keväällä.

Lehtipuilla lämpötila vaikuttaa silmujen aukeamiseen. Kun lämpötila kohoaa 0 °C:n yläpuolelle riittävän pitkäksi aikaa, silmut turpoavat ja lopulta avautuvat. Silmuista kasvaa uusia lehtiä ja lisääntymiseen tarvittavia heteitä ja emejä eli kukintoja. Esimerkiksi keväiset pajunkissat ovat juuri auenneita kukintoja.

Lämpötilalla on vaikutusta horrostavien eläinten heräämiseen. Esimerkiksi kyykäärmeet heräävät päivälämpötilojen kohotessa kunnolla plussalle. Samoin karhut ja mäyrät lähtevät liikkeelle lämpötilan noustessa nollan yläpuolelle riittävän pitkiksi ajoiksi. Monet aikuisina talvehtivat selkärangattomat lähtevät jo varhain liikkeelle.

Metsäjäniksen karvan vaihtoa säätelee vuodenaikojen valon määrän vaihtelu.

Päivän pituus säätelee nisäkkäiden talvikarvan vaihtumista kesäkarvaan. Esimerkiksi lumen jo sulettua voi vielä nähdä kokonaan valkean metsäjäniksen, sillä karvanvaihto on sidoksissa päivän pituuteen.

Linnut valmistautuvat keväällä pesintään. Suomessa talvehtineet lajit aloittavat pesintänsä aiemmin kuin muuttolinnut.

9.5 Kesällä metsä kuhisee elämää

2018-07-02T19:52:19+03:00

Kesällä koko metsä on elossa. Linnuilla on poikaset ruokittavana. Hyttysiä on kaikkialla. Maassa kuhisee paljon erilaisia selkärangattomia eläimiä. Kun kesällä katsoo minne tahansa, näkyy liikettä ja kaikkialla on vihreää.

Kasveille kesä on kasvun aikaa. Kesällä kasvien yhteyttäminen on kiivaimmillaan, sillä lämmintä ja valoa on riittämiin. Kesän aikana monivuotiset kasvit varastoivat energiaa juuriin.

Loppukesästä kasvien ja eläinten toiminnan painopiste siirtyy kasvusta talveen varautumiseen. Monilla nisäkkäillä se tarkoittaa rasvakerroksen kasvattamista, muuttolinnuilla muuttomatkaan valmistautumista.

Kesäinen koivikko.

9.6 Syksyllä valmistaudutaan talveen

2018-07-02T19:53:15+03:00

Vilkkaan kesän jälkeen syksy on valmistautumista talveen. Talven lähestyessä olosuhteet muuttuvat monin tavoin. Päivän valoisa aika lyhenee, minkä seurauksena kasvien mahdollisuus yhteyttäminen vähenee. Päiväaktiivisilla eläimillä on vähemmän aikaa hankkia tarvitsemaansa ravintoa. Lämpötila alenee, mikä myös vähentää kasvien yhteyttämistä. Niin sanottu kasvukausi, eli aika, jolloin vuorokauden keskilämpötila on asettunut +5 °C:n yläpuolelle, päättyy eteläisimmässä Suomessa lokakuun lopulla, ja pohjoisimmassa jo syyskuun alussa.

Vaihtolämpöisten eläinten liikkuminen ja elintoiminnot hidastuvat. Tasalämpöisillä eläimillä kuluu yhä enemmän energiaa ruumiinlämmön ylläpitämiseen.

Syksyllä lehtipuut ottavat lehdissä olevat tärkeät aineet varastoon runkoon ja lopulta pudottavat lehtensä. Tästä seuraa värikäs ruska. Ennen talven tuloa muodostuvat uudet silmut seuraavaa kevättä varten. Havupuilla neulaset ovat monivuotisia ja säilyvät talven yli.

Syksyllä muuttolinnut muuttavat etelään. Selkärankaiset vaipuvat horrokseen ja karhu menee talviunille. Syksyn aikana metsä hiljenee asteittain. Monet kasvit kuihtuvat pois ja vihreys katoaa ennen talven tuloa.

Syksyllä on kuitenkin yksi eliöryhmä, joka vasta aloittaa lisääntymiskautensa kesän lopulla syksyn alkaessa. Tämän eliöryhmä on sienet. Sienille syksyn kosteus on tärkeää. Sienet ovat kesän aikana kasvattaneet sienirihmastoa maan uumenissa.

Syksyllä sateiden lisääntyessä rihmastoista kasvaa itiöitä tuottavia itiöemiä, joiden avulla sienet lisääntyvät. Talven tullen myös sienten itiöemät kuolevat pois.

Monet sienet kasvattavat itiöemiä syksyllä.

9.7 Talven hiljaisuus

2017-01-24T05:33:19+02:00

Kun lämpötila laskee nollan alapuolelle, vesi jäätyy. Jäistä vettä eivät kasvit pysty hyödyntämään. Jos soluissa oleva vesi jäätyy, se on monille eliöille tuhoisaa, sillä jäätyminen rikkoo solun rakenteita.

Kun talvi tulee, lumikerros usein peittää maan. Monilla eläimillä se vaikeuttaa liikkumista ja ravinnon löytämistä. Kylmästä, lehdettömästä ja lumen peittämästä luonnosta selkärangattomat eläimet näyttävät kadonneen, joten esimerkiksi monet hyönteisiä syövät linnut ovat joutuneet muuttamaan lämpimämmille alueille.

Talvinen koivumetsä.

Vaikka talven pakkasessa värjöttävä metsä vaikuttaa elottomalta, elämä jatkuu sen siimeksessä. Niin kasveilla kuin eläimilläkin on kehittynyt keinoja selvitä tuon haastavan jakson yli kevääseen.

9.8 Talviaktiivisten eläinten sopeutumiskeinoja

2018-07-03T07:06:29+03:00

Pohjolan eläimillä talveen valmistautuminen alkaa, kun kesä vaihtuu syksyyn. Eläimen on syötävä mahdollisimman paljon, sillä ihonalainen rasvakerros toimii talvella lämpöeristeenä.

Osa eläimistä tekee talveksi varastoja. Olet voinut nähdä syksyllä puussa oksanhankaan laitetun sienen, jonka orava on laittanut kuivumaan. Osa eläimistä vaihtaa talven ajaksi ruokavaliotaan. Esimerkiksi metsot syövät talvella männyn neulasia syksyn marjapitoisen ravinnon jälkeen.

Kärpän talvipuku on lähes kokonaan valkoinen.

Eläimillä tapahtuu turkissa ja höyhenpeitteessä monia muutoksia. Nisäkkäillä talviturkki paksunee ja linnuilla höyhenpeite vahvistuu. Eräillä lajeilla talviturkki on täysvalkoinen.

Tutuimmalla suojavärin vaihtajalla, metsäjäniksellä, on toinenkin keino selviytyä ja liikkua lumisissa metsissä. Metsäjänis pystyy levittämään varpaansa niin sanotuksi lumijalaksi, joka estää luminietoksiin vajoamista. Joillakin sorkkaeläimillä kuten porolla on leveät sorkat, joilla se voi kaivaa ravintoa syvästäkin lumesta. Pehmeässä maassa sorkat levittäytyvät entisestään, joten liikkuminen lumisissa maastoissa onnistuu.

Lumi antaa eläimille suojaa kylmyydeltä. Pikkunisäkkäät liikkuvat lumen alla käytävissään ja etsivät ravintoa ympäri vuorokauden. Esimerkiksi päästäisillä on vilkas aineenvaihdunta. Ne tarvitsevat vuorokaudessa oman painonsa verran ruokaa, joten ne ovat varsinaisia ruoan suurkuluttajia.

Lumipeite parantaa metsähiiren selviytymismahdollisuuksia, kunhan hiiri malttaa pysyä lumipeitteen alla.

Metsäkanalinnut, kuten teeret, tekevät lumikuoppia eli kieppejä sukeltamalla suoraan lennosta lumen sisälle. Eristävästä lumikerroksesta suojaa hakevat myös jänikset kaivautumalla lumikuoppiin.

Suomeen talveksi jäävillä linnuilla kylmyys ei ole suurimpia ongelmia. Ongelmana on, että ehtiikö lyhyen päivän aikana löytää riittävästi ravintoa. Varislinnut etsivät parvissa ruokaa varsinkin erilaisista kulttuuriympäristöistä. Siemensyöjälintuja olet voinut nähdä talventörröttäjissä siemeniä etsimässä. Tiaiset ovat tutuimpia ruokintalaudoilla vierailevia lintuja, mutta liikkuvat lisäksi metsissä havupuiden kaarnan alta kaivamassa hämähäkkejä ja hyönteisiä.

Tiaissekaparvessa elämisestä on ruoan löytämisen lisäksi hyötyä puolustautumisessa vihollisia vastaan. Tiaiset etsivät yöksi suojaa kylmyydeltä puun koloista ja linnunpöntöistäkin. Puun oksilla yöpyvät linnut pörhistelevät höyhenensä ilmavaksi kerrokseksi. Petolinnut saalistavat jonkin verran ruokintapaikkojen lintuja, mutta petolintuja on vähän verrattuna pikkulintujen määrään. Yleensä petolinnut saavat saaliikseen heikkokuntoisimpia pikkulintuja.

Yle: talvi

9.9 Kasvien selviytymistapoja

2018-07-02T19:56:28+03:00

Kasvit eivät voi paeta kylmyyttä ja pimeyttä. Ne eivät myöskään kykene lämmittämään itseään, kuten monet eläimet. Tuon kylmyyden sietoon kasveilla on kuitenkin monia menetelmiä.

Yksivuotiset kasvit kuolevat syksyllä. Ennen talven tuloa ne ovat ehtineet tuottaa siemeniä, joista uudet yksilöt lähtevät keväällä kasvuun. Siemenet ovat rakenteeltaan kestäviä ja ne säilyvät hyvin lumipeitteen alla.

Monilla ruohovartisilla kasveilla maanpäälliset osat kuolevat syksyllä, mutta maan alla olevat maavarret ja juuret säilyvät. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi kielo ja oravanmarja. Kesän aikana ne varastoivat yhteyttämiään sokereita tärkkelyksenä maanalaisiin, talvehtiviin osiinsa.

Kasvuun lähteminen keväällä näiden ravintovarastojen ja valmiiden juurien avulla on paljon nopeampaa kuin siemenistä itävillä yksivuotisilla kasveilla. Kun maavarsi jää maahan talvehtimaan, on kasvupaikka valmiiksi vallattuna seuraavallekin kesälle. Kasveille on siis etua tästä monivuotisuudesta, ja suurin osa metsiemme ruohovartisista kasveista onkin monivuotisia.

Sammalet talvehtivat sellaisenaan, mutta pakkasilla ne eivät pysty yhteyttämään. Koivu on pudottanut lehtensä talveksi. Eräät ruohovartiset kasvit ovat ns. talventörröttäjiä. Männyn neulaset kestävät pakkasta. Kallioimarre on saniainen, jonka lehdet kestävät pakkasta.

Lehtipuut, monet pensaat ja muutamat varpulajit pudottavat lehtensä ennen talven tuloa. Puiset varret kestävät kylmyyttä hyvin, mutta tehokkaaseen yhteyttämiseen sopeutuneet lehdet eivät. Lehtien arvokas lehtivihreä kerätään ennen lehtien putoamista talteen oksien ja varsien sisään. Tällöin lehdissä olevat muut väriaineet tulevat näkyviin, ja lehdet loistavat ennen putoamistaan ruskan väreissä.

Ennen talvea nämä kasvit ovat myös kasvattaneet versoihinsa uusia silmuja, joista uudet versot lehtineen ja kukkineen lähtevät keväällä muodostumaan. Puutuneet, elossa säilyvät varret tuovat näille kasveille etua valokilpailussa, sillä keväällä niiden versot ovat jo valmiiksi ruohovartisia ylempänä.

Lehtipuille, kuten hieskoivulle, kehittyvät syksyllä silmut pudonneiden lehtien tilalle.

Osa kasveista kykenee talvehtimaan kokonaisina siten, että ne eivät edes pudota lehtiään. Sellaisia ovat havupuut, kataja ja osa varvuista, kuten puolukka ja variksenmarja. Nämä kasvit hyötyvät siitä, että niillä on yhteyttämään kykenevät lehdet valmiina heti, kun lämpöä, valoa ja nestemäistä vettä on keväällä saatavilla. Tätä varten niillä ovat pakkasta kestävät lehdet. Monilla kokonaisina talvehtivilla kasveilla lehdet ovat neulasmaiset. Niissä on kestävyyttä lisäävä vahapinta sekä monia jäätymiseltä suojaavia aineita.

Sammalet ja jäkälät ovat elämän historiassa hyvin vanhoja ja monilta osin alkeellisia ryhmiä. Siitä huolimatta ne kestävät kylmää erinomaisesti. Ne talvehtivat kokonaisina ilman, että jäätyminen niitä suuremmin haittaisi.

Monet sammalet ja jäkälien leväosakkaat kykenevät yhteyttämään heti, kun lämpötila nousee nollan yläpuolelle. Ankaria olosuhteita kestävinä niitä löytyy luontomme haastavimmista ympäristöistä, kuten paahteisilta kallioilta ja tunturipaljakoilta.

Palleroporonjäkälä säilyy läpi talven.

9.10 Miten metsän pienimmät eläimet selviytyvät?

2017-11-13T18:57:13+02:00

Selkärangattomista hyönteisistä vain pieni osa on talvella aktiivisia. Toki pakkasillakin lumella liikkuu hyönteisiä ja maaperässä punkkeja.

Ne ovat muuttaneet syksyllä ravintovarastojaan "jäänestoaineeksi", joka estää jääkiteiden muodostumista. Muodostuessaan jääkiteet rikkoisivat solurakenteita ja eläin kuolisi.

Suurin osa hyönteisistä on kylmänhorroksessa, jolloin niiden aineenvaihdunta on äärettömän hidasta.

Metsässä selkärangattomat hyönteiset talvehtivat lajista riippuen munana, toukkana, kotelona tai kylmähorrostavat aikuisena erilaisissa maan halkeamissa, karikkeen ja sammalen seassa tai erilaisissa kylmältä eristävissä koloissa.

Lapin kesän runsaista hyönteismääristä ei ole talvella tietoakaan. Hyönteiset talvehtivat yleensä munana, toukkana tai kotelona.

Päivän pituus ja lämpö säätelevät hyönteisten heräämistä. Kärpäsiä voi nähdä hereillä aurinkoisina ja lämpiminä kevättalven päivinä.

Keväällä varhain lentävät nokkosperhoset ovat talvehtineet aikuisina. Mitä enemmän heräilyjä on ollut talven aikana, sitä heikommat ovat selviytymismahdollisuudet.

Jos lämpötilat vaihtelevat talven mittaan, kuluu eläimen energiasta suuri osa heräilyihin kevääseen mennessä. Tasaisen kylmä talvi olisikin paras metsän pienimpien eläinten selviytymisen kannalta.

9.11 Unta ja horrosta

2018-03-18T06:46:28+02:00

Karhu, mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta. Syksyllä ne keräävät syömällä paksun rasvakerroksen. Sitä hitaasti talvipesässä kuluttamalla ne selviävät syömättä ja juomatta usean kuukauden pituisen talviunen ajan.

Ruumiin lämpötila laskee muutaman asteen eläimen normaalista ruumiinlämpötilasta, ja elintoiminnot hidastuvat. Energian kulutus pienenee. Näillä kolmella lajilla talviuneen vaipumisen suurin syy ei ole kylmyys vaan ravinnon puute. Ne eivät löytäisi talvisesta luonnosta riittävästi ravintoa.

Siili, lepakot sekä koivuhiiri ja tammihiiri vaipuvat talvihorrokseen. Talviuneen nähden talvihorros on selvästi syvempi tila, sillä eläin on tajuton, verenkierto on hidasta ja sydän lyö vain muutaman kerran minuutissa. Talvihorrostajan lämpötila laskee muutamaan asteeseen, mutta ei kuitenkaan nollan alapuolelle. Jos ruumiinlämpötila uhkaa laskea liian alas, lämmönsäätely käynnistyy rasvakerroksen polttamisella. Siilin horros ei ole täysin yhtäjaksoista, vaan oikeastaan "torkahtelua". Ne heräävät reilun viikon välein ja jatkavat sitten horrostamista.

Maalla elävillä selkärankaisilla vaihtolämpöisillä eläimillä ruumiin lämpötila seuraa ympäristön lämpötilaa. Käärmeet ja sisiliskot etsiytyvät syksyllä suojaisiin koloihin yleensä routarajan alapuolelle ja vaipuvat kylmänhorrokseen. Vaikka niiden ruumiinlämpötila laskee välillä jopa pariin pakkasasteeseen, ne voivat selvitä hengissä. Hengitys on hyvin vähäistä, ja eläimet ovat syvässä tajuttomuudessa.

TALVEN VIETTOTAPOJA
	Talviuni	Talvihorros	Kylmänhorros
Ruumiinlämpö	lähellä normaalia	muutama aste plussan puolella	lähellä nollaa, solut eivät jäädy rikki pakkasessakaan
Lajeja	karhu	siili, lepakot	vaihtolämpöiset: muun muassa matelijat, hyönteiset

Navigointi

2016-12-28T09:10:14+02:00

Sisällys Tehtävät Tiivistelmä Luvun alkuun