8. Metsän selkärankaiset

Luvun sisällys

2017-12-19T12:50:22+02:00

8.1 Suuria lajeja, vähän yksilöitä
8.2 Yksilömäärä vaihtelee

8.3 Hirvieläimet laiduntavat
8.4 Pedot syövät muita selkärankaisia
8.5 Pienet nisäkkäät

8.6 Kuvagalleria metsän nisäkkäistä
8.7 Paljon muuttavia laululintuja, vähän paikallisia

Lintuopas
Nisäkäsopas

8.1 Suuria lajeja, vähän yksilöitä

2018-07-02T17:59:11+03:00

Metsän selkärangattomia käsittelevässä luvussa opimme, että selkärangattomat metsän eläimet ovat kooltaan pieniä mutta niiden yksilömäärät ovat suuria. Selkärankaisten kohdalla tilanne on päinvastainen. Lajien yksilöt ovat suurikokoisia, ja yksilöitä on suhteellisen vähän.

Suomen metsien selkärankaisista linnut ja nisäkkäät ovat tasalämpöisiä eläimiä eli niiden ruumiinlämpö pysyy vakiona. Matelijat ja sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä eli niiden ruumiinlämpötila on riippuvainen vallitsevasta lämpötilasta.

Monilla nisäkkäillä ja linnuilla on reviiri. Reviirillä tarkoitetaan aluetta, jota yksilö tai vaikkapa lauma puolustaa, eli aluetta jolta etsitään ravintoa ja jossa lisäännytään. Reviirillä ei suvaita muita saman lajin yksilöitä tai laumoja. Reviirien vuoksi tietylle alueelle mahtuu vain rajallinen määrä yksilöitä, minkä vuoksi nisäkkäiden ja lintujen yksilömäärät metsissä ovat pieniä.

Järripeippo ilmoittaa laulullaan reviiristään.

Suurikokoisilla lajeilla reviirit ovat hyödyllisiä, koska ne turvaavat riittävän määrän ravintoa. Suurikokoiset lajit tarvitsevat paljon ravintoa, jotta ne voivat ylläpitää tasaista ruumiin lämpötilaa, kasvaa ja lisääntyä.

Lintuja
Ryhmä	Rakenne	Ravinto	Lajeja	Muuta
Varpuslinnut: hyönteissyöjät	ohut nokka	hyönteiset	pajulintu, kirjosieppo	muuttolintuja
Varpuslinnut: siemensyöjät	tukeva nokka	kesällä hyönteiset, muulloin siemenet	peippo, käpylintu	osa talvehtii
Tiaiset	ohut nokka	hyönteiset, talvella siemenet	talitiainen	osa tulee talvella ruokinnoille, pesivät mm. linnunpöntöissä
Pöllöt	tuuhea höyhenpeite, raatelunokka	pienet jyrsijät, linnut	helmipöllö, huuhkaja	vaeltavat tarvittaessa
Haukat	raatelunokka	nisäkkäät ja linnut	varpushaukka	nopeita saalistajia
Tikat	tankea pyrstö, vahva nokka	hyönteiset, siemenet	käpytikka, palokärki	käpytikkoja tulee myös lintulaudoille

NISÄKKÄITÄ
Ryhmä	Rakenne	Ravinto	Lajeja	Muuta
Hyönteissyöjät	pienet hampaat	hyönteiset, lierot jne.	päästäinen, kontiainen	talvella lumipeitteen alla suojassa
Hirvieläimet	sorkkajalat	kasvien osat	hirvi, valkohäntäkauris, poro	tärkeitä metsästyslajeja, poroja hoidetaan Lapissa
Jyrsijät	pieniä, talttamaiset hampaat	kasvien osat	metsämyyrä, metsähiiri, orava	suuret kannanvaihtelut
Petoeläimet	sopeutunut saalistamiseen ja saaliin käsittelyyn	muut eläimet	näätä, susi, karhu, ilves	osa kaikkiruokaisia

Muista lajioppaat: Lintuopas Nisäkäsopas

8.2 Yksilömäärä vaihtelee

2018-03-07T06:24:30+02:00

Diagrammissa on esitetty kettujen määrän vaihtelua.

X-akselilla on aika ja y-akselilla on kettujen määrä (populaation koko).

Kun ruoka- ja sääolot ovat suosiolliset, myyrien määrä lisääntyy. Niitä voi olla metsässä aluksi vain muutamia, mutta koska ne lisääntyvät nuorena ja tuottavat paljon poikasia, niitä voi vilistää metsässä pian suuria määriä.

Kun myyriä on paljon, ketut tuottavat paljon poikasia. Niidenkin määrä siis lisääntyy, kuten oheisesta kaaviosta huomaat.

Vähitellen kuitenkin erilaiset tekijät, kuten ehkä taudit ja myyrien määrän väheneminen, estävät kettujen määrän lisääntymisen. Tämä kohta on kuvattu diagrammissa katkoviivalla (ympäristön kantokyky). Näin kettujen määrä ei kasva enempää.

8.3 Hirvieläimet laiduntavat

2018-03-07T06:25:26+02:00

Suomen metsissä on melko vähän suuria kasvinsyöjäeläimiä, jos verrataan vaikkapa Afrikan savanneihin.

Suomen metsissä elää muutamia suuria kasvinsyöjiä. Näistä tutuin ja samalla suurin on hirvi. Hirvet elävät lähinnä vain talvella pienissä laumoissa. Kesäisin hirvet liikkuvat joko yksittäin tai muutaman yksilön ryhminä. Vaikka hirviä on suhteellisen vähän, niillä on vaikutusta muun muassa metsätaloudelle. Hirvet syövät runsaasti puiden taimia ja voivat syödä tietyltä paikalta kaikkien istutettujen männyn taimien latvaosat. Tämän seurauksena taimen pituuskasvu tyrehtyy eikä siitä koskaan kasva suorarunkoista, isoa puuta.

Muita Suomessa tavattavia hirvieläimiä ovat mm. metsäkauris, metsäpeura ja valkohäntäkauris. Poroja on runsaasti Lapissa, mutta ne ovat ihmisen hyötyeläimiä, hieman samaan tyyliin kuin esimerkiksi varsinaisina kotieläiminä pidettävät lampaat.

Hirvi on metsiemme suuri kasvinsyöjä. Autoilijoiden pitää varoa hirviä muun muassa keväisin ja syksyisin, kun hirvet vaeltavat uusille alueille.

8.4 Pedot syövät muita selkärankaisia

2018-03-13T07:44:19+02:00

Pedoilla tarkoitetaan eläimiä, jotka käyttävät muita selkärankaisia ravinnokseen. Esimerkiksi nisäkkäistä susi on tyypillinen peto, joka saalistaa ravinnoksi hirviä. Ravintoketjussa susi on siis hirven yläpuolella. Hirvi on kasvinsyöjä eli 1. asteen kuluttaja ja susi vastaavasti petona on 2. asteen kuluttaja.

Karhu ja susia kuolleen eläimen raadolla eli haaskalla.

Nisäkkäistä tutuimpia petoja ovat susi, ahma, karhu ja kettu. Susi ja ahma ovat lihansyöjiä. Niiden ravinto muodostuu käytännössä kokonaan muista selkärankaisista eläimistä. Karhu ja kettu käyttävät myös kasviperäistä ravintoa, kuten marjoja ja siemeniä, eli ne ovat kaikkiruokaisia, samaan tapaan kuin me ihmisetkin.

Lintujen kohdalla puhutaan usein petolinnuista, jolloin tarkoitetaan lähinnä kotkia, haukkoja ja pöllöjä. Petolintujen ravinto koostuu lähinnä pienemmistä nisäkkäistä ja linnuista, ja ne ovat lihansyöjiä. Myös linnuissa on monia kaikkiruokaisia lajeja. Esimerkiksi varis voi saalistaa muita lintuja, erityisesti linnun poikasia, mutta se syö runsaasti marjoja ja siemeniäkin.

Kettu on peto, jonka ruokavalioon kuuluu myös muun muassa marjoja.

8.5 Pienet nisäkkäät

2018-07-02T18:02:17+03:00

Metsissämme ei elä pelkästään lintuja ja suuria nisäkkäitä.

Jyrsijät ovat yleisiä metsien eläimiä. Muun muassa myyrät, hiiret ja oravat ovat jyrsijöitä. Jyrsijät ovat kasvinsyöjiä. Niiden etuhampaat ovat suuret ja talttamaiset ja poskihampaat sopivat kasviaineksen hienontamiseen.

Myös jäniseläimillä, jotka ovat jyrsijöiden lähisukulaisia, on talttamaiset etuhampaat. Metsissä elää metsäjäniksiä ja muun muassa puistojen ja peltojen laitamilla rusakkoja. Jyrsijät ja jäniseläimet ovat monien petoeläinten tärkeää ravintoa.

Metsissämme elää monia pieniä hyönteissyöjänisäkkäitä. Oikeammin ne syövät kaikkia selkärangattomia eläimiä, jotka ovat niille sopivan kokoista ruokaa. Esimerkiksi päästäiset syövät hyönteisiä ja muita selkärangattomia eläimiä.

Kontiainen eli aiemmalta nimeltään maamyyrä elää maan sisälle kaivamissaan tunneleissa, joissa se saalistaa maassa eläviä lieroja. Kontiaisia tavataankin lähinnä multavissa lehdoissa, joissa on runsaasti kastelieroja ja sopivan multava maa, johon on helppo kaivaa käytäviä.

Kontiainen saalistaa maan alla mm. kastelieroja.

Kaikki pedot eivät ole suuria. Metsissä elää muutamia pieniä näätäeläimiä. Lumikko ja kärppä ovat monessa mielessä myyrien kauhuja. Talvella lumipeite suojaa myyriä pöllöiltä melko hyvin, mutta kärppä ja lumikko ovat niin pienikokoisia, että ne pystyvät liikkumaan myyrien koloissa.

Näätä on kärppää ja lumikkoa suurempi näätäeläin. Se kykeneekin saalistamaan isompia eläimiä. Näätäeläimistä suurin on kuitenkin ahma, joka kykenee saalistamaan vaikkapa poron.

8.6 Kuvagalleria metsän nisäkkäistä

2019-08-22T11:45:18+03:00

: Metsähiirellä on isot korvat ja pitkä häntä.
: Metsämyyrän erottaa metsähiirestä mm. pienempien korvien perusteella.
: Metsäpästäinen on hyönteissyöjä.
: Metsäjänis
: Orava
: Liito-oravan suuret silmät mahdollistavat liikkumisen hämärässä metsässä. Liito-orava on levinneisyydeltään itäinen laji. Sitä ei tavata lainkaan Keski-Euroopassa.
: Hirvet uskaltautuvat välillä metsän suojasta pelloille.
: Metsäkauris on melko pienkokoinen kauris.
: Vakohäntäkauriita. Laji on istutettu Suomeen.
: Kettu on koiraeläin ja peto.
: Mäyrä on näätäeläin.
: Metsissä elää neljä harvinaista suurpetoa: karhu, ilves, susi ja ahma. Ahma on näätäeläin.

8.7 Paljon muuttavia laululintuja, vähän paikallisia

2018-07-09T08:33:48+03:00

Pajulinnun laulua kuulee Suomessa pohjoisinta Lappia myöden.

Metsän näkyvimmän tai oikeastaan kuuluvimman eläinryhmän muodostavat linnut. Keväisessä ja kesäisessä metsässä on runsaasti laulavia lintuja. Miksi linnut laulavat?

Linnut laulavat innokkaimmin keväällä ja kesällä eli silloin, kun linnut lisääntyvät. Lintujen laululla on kaksi eri merkitystä. Laulun avulla koiraat houkuttelevat naaraita valloittamalleen reviirille pesimään. Esimerkiksi kirjosiepot laulavat metsään sijoitettujen pönttöjen lähellä.

Koiraspuoliset linnut eivät laula vain naaraille, vaan myös toisille koiraille. Laulu on merkki varatusta reviiristä, jolle toisella koiraalla ei ole asiaa. Laululinnuista tutuimpia ovat peippo ja monet rastaat, kuten mustarastas ja punakylkirastas. Pajulintu ja metsäkirvinen ovat Suomen runsaslukuisimpia lajeja, vaikka niiden laulu jääkin usein vaille nimeä.

Suurin osa metsän laulavista linnuista on muuttolintuja, eli ne muuttavat talveksi etelään.

Navigointi

2016-12-28T09:09:03+02:00

Sisällys Tiivistelmä Tehtävät Nisäkäsopas Lintuopas Luvun alkuun