KAIKILLE PAKOLLISET TEHTÄVÄT

2022-11-08T12:40:58+02:00

Tee opppikirjaan kpl 11
t. 1 ja t. 9.

Putinin pyhä sota

2022-11-07T13:06:53+02:00

Voit lukea Ville Similän alkuperäisen jutun tämän linkin kautta, jos sinulla on Helsingin Sanomien tunnukset. HS 4.11.2022

Putinin pyhä sota

Jumala oli osoittanut Venäjälle tehtävän slaavikansojen johtajana, ja vuonna 2014 Putin kertoi saattavansa sen loppuun. Venäjän kirkko on siinä vankkumattomana tukena.

Ville Similä HS, teksti

Hanna Rihto HS, kuvitus

Hyökkäyskäskyä ei ollut vielä annettu. Panssarivaunut odottivat yhä Ukrainan rajoilla, kun Moskovan patriarkka Kirill julkaisi onnitteluviestin presidentti Vladimir Putinille.

”Urheus ja rohkeus, rohkeus ja päättäväisyys, palava rakkaus isänmaata kohtaan ja valmius uhrautua – nämä ominaisuudet ovat tehneet kansastamme erityisen vuosisatojen ajan”, Kirill kirjoitti.

Se oli suora viittaus hyökkäykseen, jota kaikki jo odottivat. OIi helmikuun 23. päivä. Ja nyt Venäjän kirkko asettui hyökkäyksen tueksi.

Vain muutaman tunnin kuluttua panssarivaunut jyrisivät Ukrainan rajojen yli, ja ohjukset alkoivat moukaroida Ukrainan kaupunkeja.

Putinin pyhä sota oli alkanut.

Sota juuri Ukrainassa on Venäjälle kahdesta syystä pyhä.

Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto löi Ukrainassa natsi-Saksan. Uusi hyökkäyssota on esitetty tämän jatkona: Ukraina mukamas pitäisi puhdistaa natseista, joita siellä jostain syystä yhä kuhisee – maassa, jota johtaa juutalainen presidentti.

Tässä ei tietysti ole mitään järkeä. Historioitsija Timothy Snyder on nimittänyt perustelua ”skitsofasismiksi”: Venäjän fasistinen hallinto perustelee fasistista hyökkäystään fasismin vastustamisella.

Mutta Ukrainan sodassa on kyse vielä syvemmästä pyhästä, kirkon ja Venäjän alkuperäisestä yhteydestä – Venäjästä itsestään.

Siitä Putin on puhunut uudestaan ja uudestaan.

”Krimillä [– – ] on venäläisille korvaamaton kulttuurinen ja jopa pyhä merkitys, niin kuin Jerusalemin Temppelivuorella muslimeille tai juutalaisille”, Putin sanoi puheessaan joulukuussa 2014.

Siinä Putin viittaa ei vähempää kuin tuhat vuotta vanhoihin tapahtumiin.

"Se on totuus Venäjän historiakuvassa. Se vaikuttaa oikeasti.”

Kerrotaan, että Vladimir Suuri otti Krimillä kasteen vuonna 988. Hän perusti Ukrainan alueelle valtakunnan, josta käytetään nimeä Kiovan Rus.

Vladimirin kaste on Venäjän alkumyytti. Myytin mukaan kaste yhdisti slaavit ja ortodoksisen kristinuskon. Samalla Jumala osoitti Venäjälle tehtävän slaavikansojen johtajana.

Todellisuudessa Moskova ei vielä satoihin vuosiin ollut juuri kyläpahasta kummempi.

Yli tuhat vuotta vanhoilla tapahtumilla ei pitäisi olla mitään tekemistä tämän päivän kanssa – saati että ne oikeuttaisivat hyökkäyssodan. Ja eikö Kiovan valtakunnan perillinen ole pikemminkin Ukraina kuin Venäjä?

Järjestä ei taaskaan ole kysymys. ”Se ei ole rationaalista, vaan se on kirkon oppi”, sanoo Itä-Suomen yliopiston professori Jukka Korpela. ”Se on myös totuus Venäjän historiakuvassa. Se vaikuttaa oikeasti.”

Korpela on yleisen historian professori, joka on tutkinut muun muassa Venäjän keskiaikaa. Hän on myös diakoniksi vihitty ortodoksi.

Venäjä ei hyökkää, vaan ottaa omansa takaisin – siis Vladimir Suuren valtakunnan. Siksi on tärkeää, että kirkko hyökkää Putinin rinnalla.

Vuosi 2014 oli suuri käänne myös kirkossa.

Kaikissa uskonnoissa pitää jotenkin sovittaa teologia tosimaailmaan. Se vaatii melkoista temppuilua: pyhät kirjoitukset ovat ristiriitaisia sisäisestikin, saati sitten nykymaailman kanssa.

Venäjän ortodoksisen kirkon ajattelussa suuressa roolissa on ”venäläisen maailman” käsite, jossa oikeaoppinen kristinusko hallitsee maailmaa.

Pitkään Venäjän kirkossa oli mahdollista haikailla ”venäläisestä maailmasta” ja tehdä silti hyvää yhteistyötä maailman muiden kirkkojen kanssa. Putin muutti tämän kahdeksan vuotta sitten.

Vuonna 2014 Venäjä valloitti Ukrainalta Krimin niemimaan ja aloitti Itä-Ukrainassa sodan. Se oli suuri käänne myös kirkossa, sanoo yliopistotutkija Heta Hurskainen Itä-Suomen yliopistosta.

”Ukrainalaisista alettiin puhua veljeskansana, joka on lankeamassa lännen harhaan: Länsi ’houkuttelee’ Ukrainaa pois itäisestä ortodoksisesta uskosta. Silloin alkoi kehittyä ajatus, että Ukraina on veljeskansa, joka täytyy ’pelastaa’ ”.

Putin löysi kirkon. Vai löysikö kirkko Putinin?

Patriarkka Kirillille tämä ei ollut retoriikkaa, vaan uusien sielujen hankintaa.

Moskovalle avautui nyt mahdollisuus ”pelastaa” loputkin Ukrainan ortodoksit Moskovan patriarkaattiin ja näin laajentaa patriarkaatin alaa eli ”venäläistä maailmaa”. Osa Ukrainan ortodokseista on kuulunut Moskovan patriarkaattiin, osa muihin kirkkokuntiin.

On tietenkin käynyt päinvastoin kuin Kirill toivoi. Hyökkäyksen jälkeen Moskovan patriarkaatti on menettänyt entisestään jalansijaansa Ukrainassa.

Ihmiset poistuivat pääsiäisjumalanpalveluksesta Svjato-Troitskin kirkossa Ukrainan Mariupolissa huhtikuussa. (ALEXANDER JERMOTŠENKO / REUTERS)

Putinin ja kirkon välit alkoivat lähentyä jo ennen Krimin valtausta. 2000-luvun loppuun mennessä oli käynyt selväksi, että pelkällä talouskasvulla Putin ei pystyisikään ostamaan kaikkien venäläisten suosiota.

Kaupunkien keskiluokka sai mennä. Mielenosoitukset pantiin tiukasti kuriin, seksuaalivähemmistöt ja ”turmeltunut länsi” liitettiin yhteen. Ja turmeltunut länsi alkoi olla syypää kaikkeen.

Tutkimusten mukaan 2000-luvun alussa venäläisten uskonnollisuus lisääntyi, vaikka se ei jumalanpalveluksissa näkynytkään. Sekä Jumalaan uskovien että itsensä uskonnolliseksi mieltävien venäläisten määrä kuitenkin kasvoi selvästi.

Putin löysi kirkon. Kirkon avulla Putin saattoi puhua ydinkannattajilleen, joille upposi kirkon lännenvastainen, imperialistinen ja homofobinen sanoma. Vai löysikö kirkko Putinin?

”On hankala sanoa, kumpi on ollut ensin aloitteellinen”, Hurskainen sanoo. ”Venäjän ortodoksinen kirkko on halunnut rakentaa asemaansa Neuvostoliiton kirkolle vihamielisen yhteiskuntarakenteen jälkeen. Putin on nähnyt kirkossa yhteistyökumppanin.”

Nykypäivänä kirkko tarvitsee vakaata hahmoa, johon luottaa.

”Yksi vahva maallinen johtaja auttaa kirkkoa omien tavoitteiden saavuttamisessa ja johtaa kansaa kirkon arvojen mukaisesti”, Hurskainen sanoo.

Vihapuhe vähemmistöjä vastaan on keskeisessä osassa myös Ukrainan hyökkäyssodan perusteluissa. Maaliskuussa Kirill kertoi puheessaan, että Ukrainassa käydään taistelua maallistunutta länttä ja Pride-paraateja vastaan.

Venäjän tuolloinen pääministeri Vladimir Putin suuteli Moskovan patriarkkaa Kirilliä pääsiäisjumalanpalveluksessa 2011. (SERGEI KARPUKHIN / REUTERS)

"Kirill ei näe demokratiaa hyvänä."

Myös venäläiset ovat nykyään melko maallistunutta kansaa. Uskonnolliseksi itsensä määrittelevien joukko vähenee, niin kuin länsimaissakin. Vain muutama prosentti venäläisistä käy säännöllisesti jumalanpalveluksissa.

Putin ei siis tarvitse kirkon tukea siksi, että se toisi hänelle lisää suosiota. Mutta kirkko pönkittää Putinin epädemokraattista hallintomallia.

”Koko Venäjän valtio on legitimoitunut sillä tavalla, että kirkko legitimoi Venäjän vallan”, Korpela sanoo. Valtio siis ansaitsee olemassaolonsa sillä, että se puolustaa kirkkoa.

Kirkko taas tukee mielellään Putinia, koska se pitää demokratiaa epäilyttävänä.

”Kirill ei näe demokratiaa hyvänä, koska siihen liittyy vapaus valita ’vääränlainen’ johtaja. Kirkko haluaa olla kansan moraalinen ohjaaja, ja yksi vahva johtaja palvelee siinä hyvien päämäärien hyväksi”, Hurskainen sanoo.

”Johtotason yhteistyö on molemmille houkutteleva. Siihen ajatusmaailmaan sopii näkemys vahvasta johtajuudesta, jonka näkemykset laskeutuvat johdosta alaspäin.”

Näin on käynytkin. Moskovan patriarkaatilla on sata miljoonaa jäsentä, lähes kolmannes maailman kaikista ortodokseista. Kirkossa ei ole syntynyt minkäänlaista vastarintaliikettä sotaa kohtaan.

Ainoastaan 280 pappia ja diakonia allekirjoitti adressin, joka vastustaa hyökkäyssotaa.

Mitenkään muuten ei voisi ollakaan, Jukka Korpela sanoo. Ortodoksisessa kirkossa ei ole yksityisajattelijoita.

”Venäjän kirkolle, ja Venäjän kulttuurille, oppositio ei ole konstruktiivinen voima, niin kuin läntisessä ajattelussa”, Korpela sanoo. ”On vain korkein totuus, jonka johtaja saa Jumalalta. Sen vastustaminen ei ole vain moraalitonta, se on syntiä. Systeemiin ei kuulu kyseenalaistaminen. Juonimista on toki, ja kaikenlaista selkään puukotusta, mutta ei oppositiota.”

Heta Hurskainen huomauttaa, että pappeja ja diakoneja koskevat samat lait kuin muitakin Venäjän kansalaisia. Sodan vastustamisesta voi joutua vankilaan.

Liberaalit voimat on savustettu kirkosta.

Hyökkäyksen aiheuttamaa järkytystä on purettu Kirillin hahmoon. Kirillin mielenterveyttä on epäilty hieman kuten Putininkin.

Kirill on kuitenkin vain yksi lenkki pitkässä ketjussa. Hän ei ole kaapannut kirkkoa vaan päinvastoin asettunut omalle paikalleen.

”Kirkon johtajana Kirill antaa kasvot sille, mitä kirkko sanoo. Mutta se ei ole hänen yksityinen agendansa, vaan kuvastaa kirkossa esiintyvää isänmaallisuutta tukevaa ajattelutapaa. Hyökkäyssodan tukeminen ei ole muutos, vaan valitettava jatkumo”, Hurskainen sanoo.

Kun Kirill nimitettiin Moskovan patriarkaksi 2009, valinta ei erityisemmin nostattanut kulmakarvoja. Kirill oli maltillinen kirkon keskilaidan kulkija, joka kannatti ekumeniaa eli kirkkojen välistä yhteistyötä ja vieraili siksi usein länsimaissa.

Erityisen hyvin hänet tunnettiin Suomessa. Kirill nimitettiin 1984 Viipurin piispaksi ja myöhemmin arkkipiispaksi, ja hän oli Suomessa toimivien Moskovan patriarkaatin alaisten kirkkojen yhteyshenkilö. Hän oli muun muassa mukana vihkimässä Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leoa piispaksi vuonna 1979.

Venäjän kirkossa vaikutti Neuvostoliiton hajottua liberaalisiipi, Heta Hurskainen sanoo. Kirill ei kuulunut liberaaleihin, mutta ei jyrkimpiin konservatiiveihinkaan.

Nyt liberaalit voimat on savustettu kirkosta, kuten Venäjällä muutenkin.

Sen sijaan jyrkin konservatiivisiipi ei ole kadonnut mihinkään. Se vaikuttaa myös kirkon sisällä ja kirjaimellisesti saarnaa sodan ja kansanmurhan puolesta.

Esimerkiksi Murmanskin metropoliitta Mitrofan pauhaa saarnoissaan, että Venäjä taistelee Ukrainassa antikristusta vastaan. Hän kuvailee ukrainalaisia rasistisesti, Kirkko ja kaupunki -lehti kertoo, ja varoittaa maailman vajoavan pimeyteen, jos Venäjä häviää. Mitrofan on myös entinen laivastoupseeri.

Aktiivinen väkivallan saarnaaminen on hätkähdyttänyt monia eniten. Jo alakoulussa kerrotaan, kuinka kristinuskon tärkein periaate on väkivallattomuus. Uskonnontunneilla opetetaan tarinoita toisen posken kääntämisestä.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on puhdas hyökkäyssota. Silti Venäjän kirkko on antanut hyökkäykselle vankkumattoman tukensa.

Niin sen pitää tehdäkin: seistä keisarin tukena, jotta keisari tukisi kirkkoa.

Miksei Kirilliä julistettu harhaoppiseksi aiemmin?

Sotia on tuhannen vuoden aikana tullut ja mennyt. Venäjän hallitsijan ja kirkon suhde on jatkunut kautta vuosisatojen, jopa Neuvostoliiton aikana, Jukka Korpela sanoo.

”Kirill ei tee valintoja, vaan se on hänen historiallinen roolinsa. Suhde syntyi 1300-luvulla Moskovan hallitsijan ja kirkon välille”, Korpela sanoo. ”Moskovan vallalle kehittyi rooli, että se on oikeaoppisen kristikunnan puolustaja. Valtio puolustaa kirkkoa ja kirkko valtiota.”

Moskovan patriarkka Kirill osallistui asevoimien johtoneuvoston kokoukseen Moskovassa joulukuussa 2018. (MIKHAIL KLIMENTJEV / ZUMA)

Suomessa on harjoitettu itseruoskintaa siitä, ettei Venäjän uhkaa tunnistettu aikaisemmin, vaikka ennusmerkit olivat selvät.

Olisiko myös Suomen ortodoksisen kirkon pitänyt havahtua Venäjän ja Moskovan patriarkaatin aggressiivisuuteen viimeistään Krimin valtauksen jälkeen? Miksei Kirilliä julistettu harhaoppiseksi jo silloin?

Arkkipiispa Leo vastaa, että tietysti koko maailma olisi voinut herätä.

”Ei silloin heti eikä pitkään aikaan oikein tajuttu, minkälainen askel siinä on otettu, ja mitä siitä seuraa. Nyt on hyvä sanoa, että meidän ja muidenkin olisi pitänyt olla sanomassa joitakin”, Leo sanoo.

Suomen ortodoksinen kirkko ei kuulu Moskovan patriarkaattiin. Mutta kirkon historia on slaavilaista historiaa, Leo myöntää. Myös myrkyllinen venäläisen maailman käsite on osa sitä.

”Kun lähdetään Kiovan kasteesta kohti Novgorodia ja Laatokan ympäristöön, niin sieltä se kirkon historia tulee. Historialle emme muuta voi, ja se pitää nähdä sellaisena kuin se on. Nyt on tämä tilanne, ja se on äärimmäisen ikävä. Sen sanomme suoraan.”

Ville Similä, teksti

Hanna Rihto, kuvitus

Tuija Pallaste, tuottaminen ja editointi

Pinja Saarela, ulkoasu

Oikaisu 4.11. klo 12.40: Vuonna 1979 nykyinen Moskovan patriarkka Kirill oli mukana vihkimässä Leoa piispaksi, ei siis papiksi, kuten jutussa aluksi virheellisesti kirjoitettiin.

kpl 11 Ortodoksinen Eurooppa

KAIKILLE PAKOLLISET TEHTÄVÄT

Putinin pyhä sota

Putinin pyhä sota

Jumala oli osoittanut Venäjälle tehtävän slaavikansojen johtajana, ja vuonna 2014 Putin kertoi saattavansa sen loppuun. Venäjän kirkko on siinä vankkumattomana tukena.