Kasvien tuntomerkit

Viittausohje

2016-02-25T19:12:46+02:00

Merja Hartikainen: Kasvin tuntomerkit
Katso viittausohje.

Kuvaa vanhan omenapuun vuosi

2015-12-13T23:16:44+02:00

Mikäli haluaa kuvata jonkin omenapuun ominaisuudet hyvin tarkkaan, puuta ja sen osia kannattaa kuvata eri vuodenaikoina. Talvella lehdettömään aikaan puun muoto tulee esimerkiksi hyvin esille. Hedelmät kannattaa kuvata silloin, kun ne ovat kypsiä. Samaan kuvaan kannattaa kerätä useita kokonaisia omenoita, asetella niitä sivuittain, ylös- ja alassuin ja lisätä niiden vierelle halkileikattuja omenoita.

Omenoiden lehtien värissä ja muodoissa, kukkien koossa ja muodossa, kukinta-ajassa, puun rungon kasvutavassa ja muodossa sekä satoisuuden jaksottaisessa vaihtelussa on myös eroa.

Voi kuvata myös omenapuusta nauttivia eläimiä ja herkkuja, joita sen hedelmistä tehdään. Omenapuun tarinaa voi täydentää erilaisilla tiedoilla ja kertomuksilla. Haastattele isovanhempiasi ja vanhempiasi tai talon entistä omistajaa. Kysy mistä puu on tullut ja miksi juuri se lajike pihalle valittiin. Selvitä millainen lajike on yleensä ja mitkä ovat sen ominaisuudet.

Milloin kasvin tuntomerkit ovat näkyvissä?

2016-02-25T19:13:14+02:00

Kasvin lajikkeen tunnistamisen paras ajankohta riippuu kasviryhmän ominaisuuksista. Useimpien kasvien parhaat tuntomerkit löytyvät kasvin kukkiessa ja hedelmien kypsyessä. Kuvassa on esimerkiksi kypsänäkin hyvin vaaleamarjainen tyrni, jonka lehdet kohoavat ylöspäin. Tyrnien lehdet ovat yleensä harmaat johtuen lehtien pinnalla olevista karvoista.

Omenien kesä-, syys- ja talvilajikkeet

Paras aika omenalajikkeiden selvittämiseksi on syksy, koska omenalajikkeet tunnistetaan niiden kypsistä hedelmistä. Osa omenoista on kesälajikkeita, jolloin hedelmät ovat kypsiä elo-syyskuun alussa. Syyslajikkeiden hedelmät kypsyvät syys-lokakuussa, kun taas talvilajikkeiden hedelmät kypsyvät hyvinkin myöhään, osa vasta talvivarastoinnin aikana. Omenan hedelmä on kypsä, kun sen siemenet ovat muuttuneet valkoisista ruskeiksi.

Omenoiden lehtien värissä ja muodoissa, kukkien koossa ja muodossa, kukinta-ajassa, puun rungon kasvutavassa ja muodossa sekä satoisuuden jaksottaisessa vaihtelussa on myös eroa. Mikäli haluaa kuvata jonkin omenapuun ominaisuudet hyvin tarkkaan, puuta ja sen osia kannattaa kuvata eri vuodenaikoina. Talvella lehdettömään aikaan puun muoto tulee esimerkiksi hyvin esille. Tosin omenapuiden leikkaus muuttaa niiden luonnollista kasvutapaa ja tuolloin puun luontainen kasvutapa ei ole selvästi esillä.

Rento vai pysty varsi?

2016-02-25T19:12:59+02:00

Kasvutapaan vaikuttaa mm. kasvin varsi (monivuotisilla kasveilla runko), lehtiasento, oksa(verso)kulma ja kasvin lisääntymistapa.

Kasvin varsi voi olla pysty, lamoava eli rento, koheneva tai maanmyötäinen. Lehtiasento voi olla ruusukkeinen tai kierteinen, sekä vastakkainen, vuorottainen, säteittäinen tai limittäinen. Esimerkiksi siperianunikon lehdet ovat ruusukkeena, kun taas idänunikolla osa lehdistä kiinnittyy varteen kierteisesti.

Kasvin lisääntymistapa vaikuttaa siihen, millaisia kasvustoja laji muodostaa. Juuriversoista voimakkaasti leviävä juhannusruusu muodostaa helposti laajan tiheän pensaikon, kun taas vähän juurivesoista leviävä punalehtiruusu esiintyy harvempana kasvustona.

Kasvutapa

2016-02-25T19:13:27+02:00

Ruohomainen vai puumainen?

Kasvia tunnistettaessa kannattaa kiinnittää huomioita ensiksi kasvin yleisolemukseen ja kasvutapaan. Useimmissa tapauksissa jo yleissilmäyksellä kasvi voidaan luokitella puu- tai ruohovartiseksi kasviksi. Puuvartisia kasveja ovat puut, pensaat ja puuvartiset köynnökset. Niiden puutunut verso katkeaa terävästi napsahtaen.

Puutarhan ruohovartisia viljeltyjä kasveja ovat yksivuotiset (annuellit) ja monivuotiset (perennat) kukkivat kasvit, sipuli- ja mukulakasvit, yrtit ja rohdokset, vihannekset sekä vilja- ja nurmikasvit. Ruohovartiset kasvit lakastuvat syksyllä ja niiden juuret ja tai muut vastaavat osat ja siemenet talvehtivat.

Kuvassa on ilmasipuli, joka on monivuotinen ruohovartinen sipulikasvi. Pystyn varren päähän kasvaa pieniä itusilmuja, pikkusipuleita, jotka ovat syötäviä. Ilmasipulin vieressä kasvaa humalaa, jonka versot ovat köynnöstäviä, rentoja. Myös humala on monivuotinen, ruohovartinen kasvi, koska sen versot kuolevat talveksi. Talvehtivan juurakon avulla humala jatkaa kasvuaan keväällä.

Kukkia ja kukintoja

2015-12-13T22:53:42+02:00

Ruusukasveja ja ristikukkaisia

Kukkamuodot ja kukkien tapa muodostaa tietynlaisia kukintoja ovat kasvin luokittelussa erittäin tärkeitä. Kullakin kasviheimolla on tietynlainen kukka, esimerkiksi ruusukasvien heimossa (Rosaceae) tavallisesti kukan viisi verho- ja terälehteä ympäröivät kukan keskustaa ruusumaisesti, kun taas ristikukkaisten lajien (Brassicaceae) kukassa on neljä kehä- ja verholehteä ristimäisesti.

Kuvassa alla on valamonruusu, jonka kukan keskellä on emi ja sitä ympäröivät keltaiset heteet. Valamonruusun terälehdet ovat karmiinin punaiset. Ruusuja jalostettaessa terälehtien määrää on lisätty, koska on haluttu aina vain suurempikukkaisia lajikkeita. Tällöin on luotu kerrattuja ruusuja. Kuvan keskellä on kolme kuihtunutta kukkaa, joiden kukkapohjus on jäänyt jäljelle. Kukkapohjuksen ympärillä on viisi höyhenmäistä verholehteä. Kiulukka syntyy kukkapohjuksen alle hedelmöityneestä kukasta.

Kukat ja kukinnot

Kukkien väri, kukan eri osien kokoerot, karvaisuus ja lukumäärä ovat esimerkkejä kukan rakenteiden tarkemmista tuntomerkeistä. Ruusukasvien kukat esiintyvät kasvissa yksittäin, mutta useiden heimojen kukista muodostuu niille tyypillisiä kukintoja. Ristikukkaisilla kasveilla kukinnot pitenevät hedelmävaiheessa usein tertuiksi, kun taas sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) kukinto on sarja- tai kerrannaissarja.

Hedelmä

2016-02-25T19:13:45+02:00

Aikaisin keväällä kukkineet kasvit muodostavat hedelmiä jo alkukesällä. Hedelmistä tunnetuimpia muotoja ovat marjat (mustikka), luumarjat (luumu), kerrannaismarjat (vadelma) ja pohjushedelmät (mansikka). Omenan hedelmä ei kasvitieteellisesti ole hedelmä, vaan se on pohjushedelmä.

Hedelmät syntyvät emin sikiäimen seinämästä, kun taas omena syntyy kukkapohjuksesta eli emin alapuolella olevista osista. Kuvassa ylhäällä on tyrnin luumarjoja. Tyrnin sisällä oleva siemen ( ns. luu) kannattaa pureskella, koska se sisältää runsaasti terveyttä edistäviä aineita, kuten rasvahappoja.

Hedelmät ovat yksinkertaisimmillaan tuppiloita, palkoja, lituja tai erilaisia kotia, joista paljaat siemenet vapautuvat ympäristöönsä. Esimerkiksi unikoilla on reikäluomainen kota, jonka yläosaan avautuu reikiä, kun taas pioneilla on laitaluomainen kota, jonka kota avautuu tyveä myöten pitkittäin.

Pähkinöissä ja pähkylöissä siemenen ympärillä on sitä suojaava kova avautumaton kerros. Lohkohedelmä jakautuu osahedelmiksi, tällainen hedelmä on esimerkiksi vaahteroilla (Acer sp.) ja malvoilla (Malva sp.).

Kuvassa rohtosuoputken hedelmiä. Rohtosuoputki kuuluu sarjakukkaiskasvien heimoon, kuten tutut karhunputket. Sarjakukkaisten heimossa hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä. Kukin pieni siemenkimppu koostuu hedelmistä, jotka ovat kiinni keskipatsaassa. On helppo kuvitella, kuinka hedelmät lohkeavat toisistaan erilleen niitä hiukan painaessa kämmentä vasten.

Lehtien lapoja ja suonia

2016-02-25T19:14:32+02:00

Lehdissä on runsaasti erilaisia tuntomerkkejä. Lehtien osien nimet muistuttavat ihmisestä käytettäviä nimityksiä – on lapa, suonia, ruoti ja kanta.

Lehtilapa ja lehtisuonet muodostavat lehden vihreän osan. Lehtilapa kiinnittyy kasvin varteen pitkän lehtiruodin avulla. Kun vaikkapa koivun lehden irrottaa varovasti oksasta, huomaa, kuinka se irtoaa helposti lehtiruodin päässä olevan lehtikannan kohdalta.

Tuntomerkkejä lehdissä

Lehtiä on eri muotoisia ja niiden lehtilapa voi jakaantua esimerkiksi lehdyköiksi. Tällainen on esimerkiksi pihlajan lehti, jonka lehti koostuu 6-8 lehdykästä. Lehtien suonitus on erilainen eri lajeilla, samoin lehden reuna. On esimerkiksi sahalaitaisia, nyhälaitaisia tai aivan ehyitä lehden reunoja.

Suonillakin on väliä: Lapa voi olla esimerkiksi verkkosuoninen tai kourasuoninen kuten raparperilla ja vaahteralla. Jos suonet sijoittuvat lehtilavan yläpuolelle, lehtilapa on korkosuoninen. Sen tuntee sormella tunnustelemalla.

Lehdettömänä aikana kasveja voi tunnistaa pelkästään silmujen perusteella: silmusuomujen määrä ja muoto ovat eri lajeilla erilaiset.

Kuva kirjasta.

Varren tuntomerkkeinä piikit ja orat

2016-02-25T19:14:19+02:00

Kasvin varresta voi havainnoida varren täyteisyyttä ja poikkileikkauksen muotoa. Joillekin lajeille tyypillisiä ovat tietynlaiset varren orat: näitä ovat ruusujen piikit ja luumujen orat.

Osassa kasvilajeja on vain pitkäversoja, joissa lehdet kiinnittyvät suhteellisen kauaksi toisistaan ja osassa lajeja, kuten monilla hedelmäpuilla, on näiden lisäksi lyhytversoja, joissa lehdet ovat tiiviinä kimppuina.

Papulanruusulla on viininpunaiset kiulukat ja samanvärisiä hiukan käyriä piikkejä.

Kaljuja ja karvaisia tuntomerkkejä

2016-02-25T19:12:36+02:00

Kaikissa kasvin osissa voi olla tietynlaisia karvoja tai ne voivat puuttua, jolloin kasvin osa on sileä eli kalju. Karvojen tarkastelu vaatii usein suurennuslasin käyttöä. Esimerkiksi jasmikkeiden (Philadelphus sp.) suvussa puistojasmikkeen (Philadelphus lewisii var. gordonianus) verhiö on kalju kun taas hovijasmikkeen (Philadelphus pubescens) verhiö tiheän karvainen. Karvojen väri ja sijainti lehden tai kasvin muissa osissa voi myös vaihdella.

Kuvassa Mustialanruusun karvaisia kukkapohjuksia, verholehtiä, ja versoja. Ruusuilla on karvojen lisäksi puutuneita teräviä piikkejä, okaita.

Peruna juurimukuloistaan tunnetaan

2016-02-25T19:12:26+02:00

Myös maan alta löytyy kasvien tuntomerkkejä. Juurien haaroittumistapa, mukulajuurten muoto ja sijoittuminen, pääjuuren muoto ja väri ovat tärkeitä tuntomerkkejä vaikka perunalajikkeiden tai pionien tunnistuksessa.

Kuvassa Korteniemen perinnetilalla viljeltäviä itäneitä maatiaisperunoita. Mukuloiden ja itujen muoto sekä mukulan mallon väri ovat erilaisia kullakin lajikkeella.