koira

2021-04-22T10:43:22+03:00

Tulin kotiin pitkän päivän jälkeen. Menin tapani mukaan ikkunalle ja katsoin ulos. Katseeni kiinnittyi koiraan, jota aloin katselemaan tarkemmin ja tajusin, että sehän on minun vanha koirani. Ajattelin, että lähtisin ulos katsomaan sitä, mutta en kuitenkaan mennyt, koska kohta pitää taas lähteä liikenteeseen, joten tyydyin katsomaan sitä vain huoneeni ikkunasta. Annoin sen kaksi vuotta sitten pois, koska aikani ei riittänyt sen hoitoon. Se näytti erittäin lahalta, lienekkö karannut kotoa tai uudet omistajat vaan hyljänneet sen, koska he vaikuttivat ostohetkellä välinpitämättömiltä.. Mutta tajusin sen liian myöhään. Sen turkki oli likainen ja takussa, olihannse kasvanut siitä, mitä se oli minulla olo aikanaan, kynnet olivat kuin korpilla, näyttäisi, että niitä ei ole leikattu kertaakaan sen kahden vuoen aikana.
Koira tuli minulle aikoinaan yhden ystäväni kautta, kun hänen koiransa sai pentuja. Minulla oli silloin kauhea koirakuume, joten kysyin, että saisinko häneltä yhden pennun pieneen hintaan. Tämä tietenkin sopi ystävälleni ja loppujen lopuksi sain tämän koiran ilmaiseksi, mikä toisaalta tuntui vähän väärältä siihen nähden, että ystäväni käyttää kaiken aikansa ja rahansa kiriin ja minä sitten saan yhden pennun ilmaiseksi. Mutta minun ei passannut valittaa, koska sainhan koirakuumeeni taltutettua. Siinä parin vuoden aikana koulutin koirastani hyväkäytöksisen herrasmiehen, joten se ei pissinyt tai kakkinut koskaan sisälle, mitä nyt pentu-aikoina tietenkin vahingossa.
Yhtäkkiä kuulen, kun huoneeni ovi avautuu. Sisääntulija on mieheni, joka kävelee luokseni ja sanoo: "Koira on jo vanha, se pitäisi lopettaa"
Vastaan hänelle; "Se ei ole meidän harteillamme, koska minä myin sen ajanpuutteeni vuoksi. Mutta kerta se on jätetty heittille, niin kai pitäisi tehdä"
Mieheni vastaa minulle puoli jämäkästi; "Ei kai, vaan se pitää lopettaa. <se on ollut ties kuinka kauan ilman ruokaa ja vettä, yksin kylmyydessä vailla kotia. Etkö näe, että se todella kärsii?!"
"Näen kyllä ja tiedän että niin pitäisi tehdä, mutta olihan se minulle niin rakas. en vain kykenisi..", vastaan itku kurkussa
"Olen tukenasi kokoajan, mutta se olisi koiralle parasta."
"Joo. teemme niin" vastaan.
Tämän keskustelun jälkeen ajattelin sitä koiraa ja omia tunteitani. Toisaalta haluaisin, että se jatkaisi elämää, meidän taloudessamme, koska minulla on aikaa. Mutta, koska se on niin vanha, haluaisin sen lopetettavaksi, jottei sen tarvitsisi kärsiä enää. Niin teemme, viemme sen lopetettavaksi tänä iltana, ajattelin ja lähdin kohti keittiötä ja valmistunutta ruokaani.

Lähdimme ruokailtuamme kohti koiraa ja tervehdimme sitä. Se tunnisti minut joten lähdimme eläinlääkäriä kohti. Pääsimme perille ja meille selvisi, että se on tosiaan jätetty heitteille kuukausi sen jälkeen, kun myin sen. Koira sai piikin ja ei aikaakaan, kun se siirtyi iäisyyteen, silloin annoin kyynelten tulla.