https://peda.net/id/1f91da2442c 2026-04-28T09:18:50+03:00 https://peda.net/:static/539/peda.net.logo.bg.svg <div class="license">Tämän sivun lisenssi <a rel="license" href="https://peda.net/info">Peda.net-yleislisenssi</a></div> https://peda.net/id/3443f66442c 2026-04-28T09:19:25+03:00 <div> <h2>Kauhunovelli: <strong>Viimeinen valotunti</strong></h2> <p>Koulun käytävillä oli hiljaista. Olin jäänyt jälkeen, koska etsin unohtunutta puhelintani, ja nyt olin yksin. Vahtimestari oli varmasti jo lukinnut ulko-oven, sillä kello seinällä näytti vähän yli kuusi.</p> <p>“Loistavaa”, mutisin itsekseni. “Juuri tänään.”</p> <p>Koulu tuntui erilaiselta iltaisin. Varjot olivat pidempiä ja ilma painavampi. Askelteni ääni kaikui liian kovaa, kuin joku olisi kulkenut perässäni.</p> <p>Muistin yhtäkkiä, missä puhelimeni oli ollut.<br/> “Kellarin salissa”, sanoin ääneen, aivan kuin puhuminen olisi tehnyt tilanteesta turvallisemman.</p> <p>Astuin portaisiin, jotka veivät alas. Valot räpsähtivät. Hetken ajan ne sammuivat kokonaan.</p> <p>“Älä nyt”, huokaisin. “Ei ole aika tällaiselle.”</p> <p>Valot syttyivät uudelleen, mutta tunne rinnassani ei helpottunut. Käytävässä leijui outo haju, vähän kuin kostea multa. Kun saavuin salin ovelle, huomasin sen olevan raollaan.</p> <p>“Olinhan minä tämän kiinni laittanut…” kuiskasin.</p> <p>Työnsin oven varovasti auki.<br/> “Onko täällä joku?” kysyin. Ääneni kuulosti pienemmältä kuin olisin halunnut.</p> <p>Vastausta ei tullut.</p> <p>Salissa oli pimeää, mutta lavalla paloi himmeä valo. Sen edessä seisoi vanha peili. En muistanut nähneeni sitä aiemmin. Lähestyin sitä varovasti ja katsoin omaa heijastustani.</p> <p>“Hei… mitä ihmettä?” sanoin.</p> <p>Heijastus ei liikkunut samaan aikaan kuin minä. Se hymyili.<br/> “Et sinä ole minä”, kuiskasin.</p> <p>Heijastus nyökkäsi hitaasti.</p> <p>“Aika on melkein loppu”, se sanoi. Ääni kuulosti omaltani, mutta ontolta.</p> <p>“Aika mille?” kysyin ja otin askeleen taaksepäin.</p> <p>“Valotunnille.”</p> <p>Silloin valot sammuivat kokonaan.</p> <p>“Ei! Odota!” huusin ja hapuilin pimeässä. Kuulin askeleita vierestäni. Joku tarttui ranteeseeni, ja kylmä käsi puristi tiukasti.</p> <p>“Viimeinen valotunti alkaa nyt”, ääni kuiskasi korvani juuressa.</p> <p>Kun valot syttyivät uudelleen, sali oli tyhjä. Peili oli poissa.<br/> “Ohhoh…” kuiskasin helpottuneena.</p> <p>Mutta puhelimeni loisti lattialla. Sen ruudulla oli avoinna viesti, jota en ollut kirjoittanut:</p> <p><em>Harjoitukset alkavat klo 18. Älä ole myöhässä.</em></p> <p>Seuraavana päivänä koulun ilmoitustaululla oli lappu:<br/> <strong>Etsitään vapaaehtoisia iltanäytäntöön.</strong></p> <p>Katsoin listaa ja nielaisin.<br/> “Ei tämä ole mahdollista”, sanoin hiljaa.</p> <p>Nimeni oli kirjoitettu siihen jo valmiiksi.</p> </div> 2026-04-28T09:19:25+03:00