Pisteytysohjeet

2016-01-25T07:42:14+02:00

Tehtävä 1

Psykologisen tutkimuksen perushaasteena on, että kaikki päätelmät ihmisen mielensisäisistä toiminnoista ovat välillisiä ja perustuvat osanottajien omiin kuvauksiin ja selityksiin. Mitkä tekijät vaikuttavat ihmisen omasta psyykkisestä toiminnastaan (ajattelu, tunteet, sosiaaliset kokemukset) antamien kuvausten ja arviointien luotettavuuteen?

Ihmisen psyykkisestä toiminnastaan antamien raporttien luotettavuudella tarkoitetaan sitä, kuinka yhdenmukaisia psyykkiset kuvaukset ovat yhdestä raportointitilanteesta (tai ihmisestä) toiseen ja kuinka käyttökelpoista tietoa ne antavat ihmisen psyykkisen toiminnan tutkimukselle. Ihmisten esittämien psyykkisen toiminnan kuvausten luotettavuuteen vaikuttavat esimerkiksi

a) ikä ja kypsyys (lasten kuvaukset vähemmän luotettavia kuin aikuisten);

b) kokemusten muuttaminen yhdestä tiedon esittämisen muodosta toiseen (visuaalisesta kielelliseen);

c) jälkikäteinen ja viivästetty pikemmin kuin samanaikainen tai nopeasti seuraava raportointi;

d) emotionaalisesti latautuneiden kokemusten värittyminen raportointihetken emotionaalisen tilan vaikutuksesta;

e) psyykkinen tasapaino (kyky tuottaa realistisia psyykkisiä kuvauksia);

f) toistuvien ja rutiininomaisten versus ainutkertaisten kokemusten välittyminen;

g) tietämyksen ja asiantuntijuuden taso (oppia tulkitsemaan omaan asiantuntijuusalaan liittyviä kokemuksia).

Vaikka ihmisten kuvaukset omista kokemuksistaan olisivat monessa suhteessa epäluotettavia, ne voivat toimia olennaisena psykologisen tutkimuksen aineistona, jota tutkijat analysoivat, tulkitsevat ja erittelevät. Terapiatyössä haarukoidaan kokemusten psyykkistä merkitystä toistuvissa istunnoissa, joiden kautta syntyy asteittain kuva kyseisen henkilön mielentilasta. Psykologisissa tutkimuksissa on usein monia osanottajia tai osanottajaryhmiä, joiden kuvausten yhdenmukaisuuksien tai eroavuuksien tutkimuksella on tärkeä merkitys. Tiedon kerääminen täsmällisiin kysymyksiin kontrolloiduissa oloissa, strukturoidut kysymykset ja reaktioaikojen mittaaminen saattavat parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Ansiokkaassa vastauksessa luotettavuutta voidaan käsitellä suhteessa pätevyyteen (validiteettiin), vaikka tehtävässä ei sitä suoraan kysytä.

3 p. Vastauksessa esitetään joitakin oikeaan osuvia ajatuksia tutkimushenkilöiden psyykkisten kuvausten ja selitysten luotettavuudesta. Vastaus osoittaa kokelaan ymmärtävän auttavasti, miksi psyykkisten raporttien luotettavuus on ongelma psykologisessa tutkimuksessa.

5 p. Vastauksessa esitetään monipuolinen ja syvällinen analyysi ihmisten psyykkisten kuvausten luotettavuuteen vaikuttavista tekijöitä. Ansiokkaassa vastauksessa käsitellään kokonaisvaltaisella ja syvällisellä tavalla sitä, kuinka psykologisessa tutkimuksessa pyritään ylittämään psyykkisten kuvausten luotettavuuteen liittyviä rajoituksia.

Tehtävänannossa mainitaan tieteellinen tutkimus ensimmäisessä lauseessa, mutta itse tehtävälauseessa ei mainita tutkimuskontekstia. Tästä syystä on hyväksyttävä myös sellaiset vastaukset, joissa opiskelija tarkastelee itseä koskevien kuvausten epätarkkuutta muissa asiayhteyksissä (esim. ongelmanratkaisun kulun kuvaaminen tai omien tunteiden erittely jollakin hetkellä). Tiedekäsitteiden käyttö on ansio, mutta ei vaatimus.

Mahdollisia käsiteltäviä näkökulmia YTLn manitsemien lisäksi:

subjektiivisuus/objektiivisuus
anonymiteetti
tulkinta
sosiaalinen suotavuus
tilannetekijät
motivaatio, motiivit (esim. mitä varten tutkimusta tehdään, sen merkitys itselle)
kulttuurin vaikutus
kysymysten muotoilu ja ymmärtäminen, kieli, kielelliset kyvyt
vireystila
tarkkaavaisuuden suuntautuminen
havaintojen luotettavuus
skeemat, havaintokehä
muistin toiminta
valemuistot
unet
metakognitiiviset taidot (vrt. lapset - aikuiset)
aivotoiminnan häiriöt, psyykkinen tasapaino
minäkäsitys, itsetunto
aiheen sensitiivisyys
dynaaminen tiedostamaton, defenssit
itsereflektio, introspektio
esim. emootiotutkimus, emootioiden nimeäminen hankalaa
erilaiset tiedonkeruutavat (monta lisää luotettavuutta; triangulaatio)
introspektio/kysely/haastattelu/havainnointi/testit - käsittely eri tiedonkeruutapojen kautta mahdollinen

3 p. Vastaaja ymmärtää omasta psyykkisestä toiminnasta annettujen kuvausten erityisluonteen ja erittelee joitakin kuvausten luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Vastaus ei pohjaudu pelkästään arkielämän esimerkkeihin, vaan sitä on pyritty käsittelemään psykologisesti, esim. psykologian käsitteitä löytyy edes jonkin verran.

5 p. Asiaa on tarkasteltu useammasta eri näkökulmasta. Vastauksessa on esimerkiksi eritelty sitä, milloin kuvaukset ovat erityisen epäluotettavia ja missä tilanteissa kuvauksia voidaan kuitenkin pitää riittävän luotettavina esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen kannalta. On mahdollista vertailla esim. behaviorismia ja kognitiivista tai psykoanalyyttista näkökulmaa.

Tehtävä 2.

a) Määrittele, mitä tarkoitetaan attribuutioilla. (2 p.)

b) Pohdi yksilön omaksuman attribuutiotyylin vaikutusta hänen suhtautumiseensa epäonnistumiseen esimerkiksi pääsykokeessa. (4 p.)

a) 2p. Vastauksessa osataan määritellä selkeästi, mitä attribuutiolla tarkoitetaan, mukaan lukien sisäisen ja ulkoisen attribuution erottaminen toisistaan.

b) 4 p. Vastauksessa eritellään oivaltavasti oppilaitoksen pääsykokeessa epäonnistumiseen liittyviä sisäisiä ja ulkoisia attribuutioita. Vastauksessa ymmärretään, että attribuutioilla on tärkeä rooli siinä, kuinka yksilö selittää menestymiseen ja epäonnistumiseen liittyviä tekijöitä, ja että attribuutiot voivat tämän kautta merkittävästi vaikuttaa hänen toimintansa ja kehitykseensä. Vastauksessa pohditaan sisäisten ja ulkoisten attribuutioiden eroa pääsykoetilanteeseen liittyvän epäonnistumisen selittämisessä. Sisäiset tekijät voivat liittyä esimerkiksi omaan osaamiseen, valmistautumiseen, psyykkiseen tilaan ja kyvykkyyteen. Ulkoiset tekijät puolestaan voivat liittyä siihen, kuinka paljon oli aikaa valmistautumiseen, kuinka selkeitä olivat ohjeet ja materiaalit ja mitä kokeessa loppujen lopuksi kysyttiin. Ihmiset voivat omaksua erityisen attribuutiotyylin eli taipumuksen selittää asioita sisäisten tai ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Jos oletetaan epäonnistumiseen johtaneiden sisäisten ja ulkoisten teki-jöiden olevan pysyviä, tämä saattaa johtaa siihen, että lakkaa yrittämästä. Olennaista on, uskooko yksilö pystyvänsä vaikuttamaan tilanteeseen vai ei. Ansiokkaassa vastauksessa attribuutioiden tarkastelu voidaan kytkeä muiden psykologisten käsitteiden, esimerkiksi minäpystyvyys, yhteyteen. Vahvan minäpystyvyyden varassa epäonnistuminen selittyy luontevasti sen perusteella, että valmistautuminen oli riittämätöntä, opiskelustrategiat vääriä ja ulkoiset olosuhteet epäedullisia. Heikko minäpystyvyys saattaa johtaa siihen, että yksilö syyttää omia kielteisiä ominaisuuksiaan ja kyvyttömyyttään epäonnistumisesta. Tämä saattaa johtaa siihen, että hän alentaa akateemisia tavoitteitaan.

Haastetta tehtävän arviointiin tuo se, että kysymys on jaoteltu kahteen osaan.

a) Attribuutiolla viitataan yksilön tapaan selittää toiminnan syitä. Saadakseen a-kohdasta 2 p. kokelaan tulee määritellä attribuutio ja sisällyttää määritelmään vähintään yksi seuraavista näkökulmista: sisäinen-ulkoinen, pysyvä-väliaikainen, oman-muiden toiminnan arviointi, attribuutioerhe tai kytkeä käsite sosiaaliseen kognitioon.

b) Tulee tarkastella attribuoinnin vaikutusta käytännön tilanteessa. Tehtävänannossa annetaan esimerkiksi pääsykokeessa epäonnistuminen, mutta halutessaan kokelas voi valita jonkin muunkin epäonnistumisen kuin esimerkkitilanteessa. Hyvässä analyysissä hyödynnetään useita näkökulmia.

Mahdollisia näkökulmia ovat esim.

sisäinen attribuointi: itsen syyttäminen epäonnistumisesta
- haaste minäpystyvyyden kokemukselle
- vaikutus tavoitteiden asetteluun
ulkoinen attribuointi: olosuhteiden ja tilanteen syyttäminen epäonnistumisesta
- selittely toimii defenssinä
- suojaa yksilön minäpystyvyyden kokemusta
pysyvä sisäinen attribuointi: epäonnistumisen selittäminen pysyvillä, sisäisillä tekijöillä
pysyvä ulkoinen attribuointi: suojaa itsetuntoa, mutta voi johtaa epärealistisiin käsityksiin itsestä
attribuutioerheet:
- ihminen suojaa minäkäsitystään selittämällä epäonnistumisiaan ulkoisilla tekijöillä
- masentuneille ihmisille on tyypillistä selittää epäonnistumisia toistuvasti sisäisillä tekijöillä
- muiden epäonnistumisia ihminen on taipuvainen selittämään sisäisillä tekijöillä → toimijan ja tarkkailijan ero
kulttuurin vaikutus attribuointiin: kollektivistisissa kulttuureissa on tyypillisempää selittää epäonnistumisia ulkoisilla tilannetekijöillä, individualistisissa kulttuureissa puolestaan sisäisillä tekijöillä

Opettaja antaa tehtävästä vain yhdet kokonaispisteet. Niitä antaessaan opettajan tulee huomioida kokonaisuus. Vahva b-kohta voi kompensoida a-kohdan puutteita – ja päinvastoin. Hyvät pisteet saadakseen kokelaan tulee nivoa teoreettiset näkökulmat käytännön tilanteiden pohtivaan tarkasteluun.

Tehtävä 3.

Joissakin tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että uskonnollisten ja ei-uskonnollisten ihmisten aivojen rakenteet eroavat toisistaan. Uskonnollisten ihmisten aivojen otsalohkot vaikuttavavat olevan suurempia ja hippokampus pienempi kuin ei-uskonnollisilla ihmisillä. Mitä sellaisia kognitiivisia eroja näiden kahden ryhmän välillä voidaan ajatella olevan, jotka liittyvät näihin aivojen rakenteellisiin eroihin?

Hyvässä vastauksessa esitellään kunkin aivoalueen toimintoja. Otsalohkot liitetään usein tarkkaavuuteen, motoriikkaan, kielen tuottamiseen ja toiminnanohjaukseen. Vastauksessa voidaan esittää näiden taitojen olevan uskonnollisilla ihmisillä ateisteja parempia. Hippokampus liitetään usein uusien asioiden oppimiseen. Vastauksessa voidaan ehdottaa uskonnollisten ihmisten olevan tässä ateisteja huonompia. Ansiokkaassa vastauksessa voidaan pohtia edelleen ryhmätason tulosten yleistettävyyttä yksilötasolle, rakenteellisten löydösten yleistettävyyttä toimintoihin ja vaikkapa sitä, ovatko aivotason erot näiden kahden ryhmän välillä syy, seuraus vai liittymätön rinnakkaisilmiö uskonnollisuudelle.

3 p. Vastauksessa osataan mainita jokin kumpaankin aivoalueeseen liittyvä toiminto sekä päätellä oikein ryhmien välisen eron suunta. Suurempi alue yhdistetään usein parempaan toimintaan.

5 p. Vastauksessa osataan mainita useampia aivoalueisiin liittyviä toimintoja, päätellä oikein eron suunta sekä pohtia, kuinka luotettava päätelmä on. Ansiokkaassa vastauksessa päätelmän luotettavuutta voidaan pohtia laajemmin.

Facebook-ryhmässä tehtävänantoon suhtauduttiin hyvin kriittisesti.

3 p. Kokelas osaa liittää muutamia seuraavista tehtävistä otsalohkoihin ja hippokampukseen ja tekee pari mielekästä tulkintaa yhteydestä uskonnollisuuteen/ei-uskonnollisuuteen. Vaikka tehtävässä kysytään kognitiivisia eroja, tämän rajauksen tarkkaa noudattamista ei vaadita vastauksessa.

Otsalohkot:

tunteiden säätelyn perusta, itsekuri
työmuistin toiminta ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen
toiminnanohjauksen perusta:
- lasten ja nuorten lyhytjänteisyys - aikuisen sisäinen kontrolli
- sosiaalisen vuorovaikutuksen joustavuus
- motorisen toiminnan ohjaus
persoonallisuus (otsalohkovauriot, esim. Phineas Gage)
Brocan alue

Hippokampus:

tärkeä muistitoiminnoissa, erityisesti tiedon väliaikaisessa varastoinnissa ennen aivokuorelle tallentumista
HM, amnesiat
hippokampukset sijaitsevat ohimolohkojen sisäosissa
hitaasti kypsyvä järjestelmä
avaruudellista muistia vaativa ammatti saattaa kehittää hippokampusta
osa limbistä järjestelmää, mantelitumake vieressä
- hippokampus osallistuu mantelitumakkeen reaktioiden hillitseminen
- yhteisvaikutusta emotionaalisesti värittyneiden muistojen synty
- ei voi tehdä johtopäätöksiä uskonnollisten ihmisten säikähtämistaipumuksesta
kuinka tulkitaan uskonnollisten ihmisten pienempää hippokampusta
- varsinkin tietopohjaiset asiat kulkevat työmuistista hippokampuksen kautta säilömuistiin

5 p. Suurempia virheitä välttäen useampia edellisistä.

Lisäksi paremmin perusteltuja kytkentöjä tehtävänantoon, esim.

impulssikontrolli, tunteiden hillintä ja tunnollisuus vahvempaa uskonnollisten yhteisöjen normeja tarkkaan omaksuneilla, esim. muslimien paasto
uskonnollisten tekstien jopa sanatarkka muistiin painaminen
päätöksenteko ja toiminnan suunnittelu pitkällä tähtäimellä aktivoi otsalohkoa
tarkkaavaisuuden kehittyminen esim. meditaatioharjoituksissa aktivoi otsalohkoa
hippokampuksen pienempi koko voi liittyä alhaisempaan koulutustasoon, mikä saattaa olla yhteydessä uskonnollisuuteen

Samoin sellaisten hermoston toimintaan liittyvien seikkojen huomioiminen kuin

rakenteen koko ei tarkoita samaa kuin hermosolujen toiminnan aktiviteetti
aivoalueiden toiminnalliset erot ovat yksilöllisiä

Vastaustyylin ansiot (tulkinnat muotoillaan ehdotuksina eikä faktatietoina) ja yleiset psykologiset kytkennät esim. plastisiteettiin, BigFive -piirteisiin, älykkyyteen, esim. tunneäly ja Sternbergin teorian käytännöllinen älykkyys. Ainerajat ylittävä käsittely voi myös olla lisäansio

Kokelaalla on oikeus suhtautua tehtävänantoon rennosti.

Tehtävä 4.

Minkälaisia kehityspsykologisia vahvuuksia on 7–12-vuotiaalla koululaisella?

Vertaissuhteet ovat 7–12-vuotiaille tärkeitä; he sekä osaavat toimia ryhmässä että pitävät ryhmässä olemisesta ja yhteisestä tekemisestä. He osaavat noudattaa sääntöjä ja innostuvat monista uusista asioista. Tunteiden säätely on jo niin kehittynyttä, että ryhmässä toimiminen onnistuu. Taitojen ja tietojen oppiminen on monissa asioissa helpompaa kuin nuorempana tai vanhempana. Muistitoiminnot ovat hyvin kehittyneet. Looginen ajattelu ja päättelykyky kiinnostavat ja kehittyvät. Moraali kehittyy. 7–12-vuotias tarvitsee vielä aikuisen apua eikä ole vielä niin autonominen kuin aikuinen. Hän on joustava eli kykenee yleensä sopeutumaan monenlaisiin tilanteisiin, kunhan ne ovat turvallisia, eli kaverit ja opettaja ovat mukana. Lisäansiona voisi ajatella, että jos kokelas kirjoittaa käytösongelmista tai oppimisvaikeuksista, hän osaa puhua niistä tämän kysymyksen kannalta oikeasta näkökulmasta.

3 p. Kokelas on ymmärtänyt kysymyksen oikein, eli hän käsittelee kehityspsykologisia vah- vuuksia suhteessa koulunkäyntiin oikeanikäisillä lapsilla. Vastauksessa käsitellään muutamaa vahvuutta oikeaan osuvalla tavalla.

5 p. Kokelas käsittelee tämänikäisen lapsen monitahoisia kehityspsykologisia vahvuuksia suhteessa koulunkäyntiin ja liittää ne asianmukaisiin kehityspsykologisiin teorioihin ja tutki- muksiin.

Tehtävänannossa pyydetään tarkastelemaan 7–12 vuotiaiden koululaisten vahvuuksia, mutta tehtävää ei ole rajattu koulunkäyntiin. Tämä tekee vastauksesta vaikeamman kohdentaa. Kehityspsykologinen vahvuus ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä eikä sitä esiinny lukion oppikirjoissa. Sen voi ymmärtää yksinkertaisesti siltä pohjalta, mitä myönteistä on kouluikäisen kehitysvaiheessa. Vertailu muihin ikävaiheisiin on mahdollinen tapa rakentaa vastausta.

Mahdollisia sisältöjä:

kokelas voi tarkastella kouluikäisen kehitystä esim. sosiaalisten suhteiden (vertaissuhteet ja perhesuhteet), tunne-elämän ja persoonallisuuden kehityksen, oppimisen ja kognitiivisen kehityksen näkökulmista
ryhmän jäsenyys, erilaisten roolien harjoittelu
oppiminen ja uusien haasteiden selättäminen korostuu
onnistumisen kokemukset tärkeitä
roolileikit, pelit, ongelmanratkaisu nautinnollisia
Kohlbergin moraaliteoria (2. ja 3. vaihe)
- reiluus ja vastavuoroisuus
- hyvien ihmissuhteiden säilyttäminen
Eriksonin 4. vaihe (ahkeruus-alemmuus)
Freudin teorian latenssivaihe
Vygotsky ja lähikehityksen vyöhyke
Piaget’n konkreettiset operaatiot sujuvat
- jono, luokittelu, transitiivisuus, desentraatio, pysyvyys
empatian, mielen teorian ja sosiaalisen tiedonkäsittelyn (sosiaalinen kognitio) taidot

3 p. Kokelas tarkastelee osuvasti muutamaa kehitysvaiheen piirrettä vahvuuksien näkökulmasta.

5 p. Tarkastelu on jäsentyneempää ja ankkuroituu vahvemmin kehityspsykologiseen tietoon kuten tutkimuksiin tai teorioihin.

Tehtävä 5.

Valitse jokin harrastus ja tarkastele sen kognitiivisia vaikutuksia.

Tehtävä tarjoaa kokelaalle mahdollisuuden valita käsittelemänsä aihepiiri omien kiinnostus- tensa, osaamisensa ja tietämyksensä perusteella. Tehtävä sallii kokelaan itse määritellä tarkastelemansa harrastuksen niin, että vastauksessa voi tavanomaisten musiikkiin, esittäviin taiteisiin, urheiluun tai tietokoneiden pelaamiseen liittyvien aiheiden lisäksi käsitellä monia muitakin teemoja. Harrastuksen oivaltavaa tarkastelua pidetään vahvuutena. Tehtävässä edellytetään valitun harrastuksen erittelemistä suhteessa kognitiiviseen toimintaan eli ihmi sen tiedonkäsittelyn ja älykkään ja luovan toiminnan eri ulottuvuuksiin. Hyvässä vastauksessa valitaan kokelaan hyvin tuntema harrastus, jolla on monitahoisia vaikutuksia yksilön kognitiiviseen kehitykseen. Vastauksessa voidaan käsitellä esimerkiksi harrastuksen vaikutuksia hahmontunnistukseen, toiminnan automatisoitumiseen, tiedonkäsittelyyn ja muistamiseen sekä asiantuntijuuden kehittymiseen (taitavan ja luovan suorituksen asteittainen jalostuminen). Sisäisten mallien teoria tarjoaa aineksia harjoitteluun liittyvän osaamisen erittelylle. Hyvässä vastauksessa pohditaan sitä, kuinka harrastuksen henkilökohtainen merkitys, siihen liittyvän harjoittelun sinnikkyys, jaksottelu ja pitkäaikaisuus vaikuttavat kognitiiviseen kehitykseen. Ansiokkaassa vastauksessa aihepiiriä voidaan käsitellä myös suhteuttaen kognitiiviset prosessit muihin psykologian osa-alueisiin, kuten motivaatioon, identiteettiin ja persoonallisuuteen ja sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön, kunhan käsittely ankkuroituu kognitiiviseen kehitykseen.

3 p. Kokelas valitsee eriteltäväksi jonkin hyvin tuntemansa harrastuksen ja osaa esittää joitakin oikeaan osuvia näkökulmia sen vaikutuksesta kognitiiviseen kehitykseen.

5 p. Vastauksessa esitetään kokonaisvaltainen ja syvällinen kuvaus valitun harrastuksen vaikutuksista kognitiiviseen kehitykseen. Kokelaalla on paljon harrastukseen liittyvää jäsentynyttä tietoa, jota luontevasti suhteutetaan kognitiivisen kehityksen erittelyyn. Ansiokkaassa vastauksessa kognitiivisia prosesseja voidaan suhteuttaa myös muihin psyykkisen toiminnan ulottuvuuksiin, kuten tunteet, motivaatio, sosiaaliset suhteet ja verkostot.

Tehtävä edellyttää jonkin harrastuksen tarkastelemista suhteessa erilaisiin kognitiivisiin toimintoihin ja niiden kehittymiseen. Opiskelija voi kuvata harrastamisen merkitystä havaintotoimintojen, tarkkaavaisuuden, muistin, kielellisten taitojen ja ajattelun näkökulmasta. Myös metakognitiivisia kykyjä, toiminnan säätelyä, älykkyyttä, luovuutta tai jopa viisautta voidaan tarkastella. Opiskelija voi soveltaa tehtävässä kognitiivisiin prosesseihin liittyviä perustavia selitysmalleja (kuten havaintokehän periaate tai toimintojen automatisoituminen) tai yksittäiseen kognitiiviseen prosessiin liittyvää tarkempaa tietoa (esim. asiantuntijuuden kehittyminen tai tarkkaavaisuuden valikoituminen).

3 p. Opiskelija tietää, mitä kognitiivisella toiminnalla tarkoitetaan ja rajaa vastauksen tässä suhteessa oikein. Hän kykenee osoittamaan muutamia yhteyksiä harrastuksen ja kognitiivisen toiminnan välillä. Parin kognitiivisen toiminnan tarkastelu riittää.

5 p. Harrastuksen ja kognitiivisten toimintojen yhteyksiä tarkastellaan monipuolisesti ja jäsentyneesti psykologisten käsitteiden varassa. Kognitiivisia vaikutuksia osataan kuvaamisen lisäksi perustella. Tarkastelu on moniulotteista, esimerkiksi harrastuksen mahdollisia kognitiivista toimintaa kuormittavia tai rajaavia vaikutuksia voidaan myös pohtia.

Lisäansiona on pohtia kognitiivisia vaikutuksia plastisiteetin näkökulmasta.

Tehtävä 6.

Runoilija Eino Leino lainaa runossaan Väinämöistä ‘Kell’ onni on, se onnen kätkeköön’. Arvioi psykologisen tiedon näkökulmasta, missä määrin Väinämöisen ohjeen noudattaminen ehkäisee tai tukee psyykkistä hyvinvointia.

Tämä on keskeinen psyykkiseen hyvinvointiin liittyvä kysymys. Vuorovaikutus muiden ihmis- ten kanssa on tärkeää psyykkisen hyvinvoinnin saavuttamiselle ja ylläpitämiselle. Läheiset ihmissuhteet perustuvat myös tunteiden jakamiseen. Voi kysyä, miten ihmissuhteet toimi- vat, jos salaa tunteitaan. Kehityspsykologisesti tarkasteltuna on tärkeää, että aikuinen virit- täytyy lapsen myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin. Peilisolujen ansiosta yhden onnesta tulee toisenkin onni. Kun ihminen näkee onnellisen ihmisen, myös hän tulee onnellisemmaksi, koska tunteet tarttuvat. Hyvän mielen on todettu olevan monella tavalla hyödyllistä ihmisel- le. Hyvällä mielellä jaksaa paremmin ja suoriutuu tehtävistään paremmin. Tunteiden sääte- lyn näkökulmasta tunteita ei ole hyvä kontrolloida liikaa. Suomalaisessa kulttuurissa ja Einon Leinon runossa ohjetta on tulkittu myös kateuden näkökulmasta, eli ihmisen kannattaisi kät- keä onnensa, etteivät muut olisi hänelle kateellisia. Voi myös ajatella, että onnella ylpeily on huonoa käytöstä ja altistaa ihmisen kateudelle ja kiusaamiselle. Ohjetta voi arvioida myös näistä näkökulmista.

3 p. Kokelas osaa tarttua kysymyksen kannalta keskeisiin psyykkisen hyvinvoinnin element- teihin.

5 p. Kokelas tarkastelee neuvoa laajemmin ottaen huomioon tunteiden säätelyn, kehityspsy- kologisen näkökulman ja aivojen toiminnan.

Opiskelija voi lähestyä kysymystä monesta eri näkökulmasta

Kehityspsykologia:

sosioemotionaalinen kehitys
tunteiden yhteensoinnuttaminen
kiintymyssuhteet
Matteus-vaikutus

Sosiokulttuurinen

kateus sosiaalisena tunteena
negatiivisuus/valittaminen käyttäytymisen kulttuurisena ilmentymänä kuten oman onnen/pärjäämisen esilletuominen
yksilö- ja yhteisökeskeiset kulttuurit

Persoonallisuuspsykologia:

introvertti/ekstrovertti -jaottelu
temperamentti
Big Five
kognitiivis-konstruktiivinen teoria (esimerkiksi ajatusvääristymät)
sosiokognitiivinen (mallintaminen ja sen vaikutus)
negatiivinen/masennuksen kehä

Kognitiivinen psykologia ja aivotutkimus

peilisolut ja niiden merkitys
tunteiden tarttuminen, myös stressin ja negatiivisuuden tarttuminen (uudet tutkimukset)
otsalohkot: itsesäätely, toiminnanohjaus
skeemat, havaintokehä

Mielenterveys

eri häiriöiden vaikutus esim. ajatuksen vääristymät, negatiivinen kehä (ehkäiseviä esim. masennus, ahdistus, jotkin persoonallisuushäiriöt)
psyykkisen itsesäätelyn (ja stressinhallinnan) merkitys

Hyvässä vastauksessa pohditaan myös, mitä on psyykkinen hyvinvointi/pahoinvointi ja miten nämä kytkeytyvät esim. yllä oleviin näkökohtiin. Olennaista vastauksessa ovat monipuoliset, oivaltavat näkökulmat sekä psyykkistä hyvinvointia ehkäisevän että tukevan näkökulman kannalta.

3p. Opiskelija tuo esiin muutamia yllämainittuja näkökulmia perustelujen tai osuvien esimerkkien kera. Vastaus voi painottua joko tukevaan tai ehkäisevään näkökulmaan.

5p. Opiskelija pohtii sekä tukevaa että ehkäisevää näkökulmaa monipuolisesti useista eri näkökulmista käsin. Vaihtoehtoisesti näkökulmia voi olla vähemmän, mutta niitä on pohdittu syvällisesti, oivaltavasti tai jäsentyneesti psykologisen tiedon kehikossa.

Hyvässäkään vastauksessa ei tarvitse olla mukana kaikkia eri näkökulmia ja lähestymistapoja.

Tehtävä 7.

Miten tutkisit itsesäätelyn kehitystä leikki-ikäisillä lapsilla?

Hyvässä vastauksessa johdatetaan ensin aiheeseen kuvaamalla leikki-ikäisen (2/3–6-vuotiaan) lapsen kehitykseen liittyvät keskeiset sisällöt ja piirteet ja selvitetään, mitä itsesäätelyllä tarkoitetaan.

Leikki-iässä minän rakenteet (minäkäsitys, itsetunto, omatunto, ihanneminä) kehittyvät ja lapsi harjoittelee itsenäisyyttä, aloitteellisuutta ja toisten kanssa toimimista. Vähitellen lapsi jaksaa odottaa tarpeiden tyydyttämistä ja oppii säätelemään käyttäytymistään ryhmänsä normien ja sääntöjen mukaan. Tunne-elämän kehitykseen kuuluu tunteiden tunnistaminen, ilmaiseminen ja tunnereaktioiden säätely, joka vähitellen siirtyy vanhemmilta lapselle ja ulkoisesta toiminnasta sisäiseen psyykkiseen työhön. Itsetunto ja kontrolloiva itsesäätely perustuvat omantunnon syntyyn ja kykyyn tuntea empatiaa. Itsesäätelykyvyn ansiosta lapsi oppii arvioimaan tekojensa seurauksia ja suuntaamaan toimintansa tavoitteiden mukaisesti. Tätä kehitystä tukee kognitiivinen kehitys; kielen omaksumisen myötä lapsi pystyy ilmaisemaan monimutkaisempia tunnesävyjä, samalla kun ajatukset jäsentyvät ja auttavat lasta ohjaamaan toimintaansa.

Tutkimussuunnitelman laatimiseksi kokelas valitsee kyseessä olevasta aiheesta mielekkään tutkimusongelman ja rajaa kysymyksenasettelunsa toteuttamiskelpoiseen muotoon. Hän esittelee tutkittavat muuttujat ja valitsee kehityspsykologisen muutoksen tutkimiseen sopivan tutkimusasetelman (esim. kokeellinen tutkimus, tapaustutkimus, pitkittäis- tai poikittaistutkimus). Vastauksessa valittu tutkimusote kuvaillaan ja valinta perustellaan. Selitetään osanottajien valinta ja se, millaisia ryhmiä he edustavat (esim. ikä, tytöt ja pojat; tutkimus- ja vertailuryhmä).

Kuvataan, millaisin menetelmin lasten itsesäätelytoiminnasta kerätään tietoa (esim. observointi, koe tai psykologiset testit). Ansiokkaassa vastauksessa tulee miettiä aineiston käsittelyä, pohtia odotettuja tutkimustuloksia, tutkimuksen merkitystä ja hahmottaa, millaiseen joukkoon tutkimuksen tulokset voidaan yleistää. Lopuksi tulee arvioida suunnitellun tutkimuksen luotettavuutta ja pätevyyttä sekä tutkimussuunnitelman mahdollisia puutteita ja virhetekijöitä.

3 p. Kokelas kuvaa tutkittavaa ilmiötä, itsesäätelyä, kytkettynä kyseessä olevaan lapsen kehitysvaiheeseen ja osaa pääpiirteisesti laatia toimivan tutkimusasetelman, jolla voisi tutkia itsesäätelyn kehittymistä leikki-ikäisillä lapsilla. Tutkimusongelma on määritelty. Tutkimusote ja valitut tutkimusmenetelmät ovat luontevia tutkittavan aiheen ja tutkittavien ikäryhmän kannalta.

5 p. Kokelas kuvaa edellisen lisäksi tarkemmin tutkittavaa ilmiötä ja esittää kehityspsykologisessa tutkimuksessa käytössä olevia tutkimusasetelmia ja perustelee oman valintansa näistä. Tutkittavat muuttujat määritellään. Tutkimussuunnitelma on selkeä, kekseliäs ja mielekkäästi sidottu tutkittavaan ilmiöön, jota ankkuroidaan psykologiseen tietoon lapsen sosioemotionaalisesta ja kognitiivisesta kehityksestä. Tutkittavien lasten ikävaihe ja muita ominaisuuksia on otettu tutkimusasettelussa huomioon, ja tutkimukseen liittyvät keskeiset vaiheet kuvaillaan perusteellisesti. Pohditaan syvällisesti otoksen valintaperusteita ja edustavuutta, tiedonkeruumenetelmien valintaa sekä näihin valintoihin liittyviä mahdollisia ongelmia ja rajoituksia, jotka koskevat yleistettävyyttä ja objektiivisuutta. Vastauksessa käsitellään luotettavuuteen (reliabiliteetti) ja pätevyyteen (validiteetti) liittyviä näkökohtia ja pohdiskellaan tutkimukseen liittyviä eettisiä näkökohtia.

Tehtävän fokuksena on laatia tutkimussuunnitelma, johon liittyy ongelman asettaminen, osanottajien määritteleminen, tutkimusotteen ja tiedonkeruumenetelmän valitseminen, tulosanalyysin hahmottaminen ja tutkimuksen arviointi.

Tutkimussuunnitelman laadintaa ei selkeän kategorisesti esitetä YTL:n tehtävänannossa, joten pisteitä (1-2) voinee antaa esimerkiksi tiedonkeruumenetelmiin liittyvistä pohdinnoista. Samoin YTL:n kuvaamat pohdinnat leikki-ikäisen tunne-elämästä ja säätelystä voivat ilman varsinaista tutkimussuunnitelmaa antaa esimerkiksi yhden pisteen.

Leikki-iän kuvailu laajasti ei ole tehtävänannon mukaista. Leikki-ikäisen itsesäätelyä ei ole tarkoitusta selittää psykologian tiedoilla vaan laatia ilmiön tutkimiseksi suunnitelma, huom: “miten tutkisit...”. Tulkinta eroaa YTL:n ohjeesta.

Itsesäätelyn käsite pitää määritellä. Itsesäätely voidaan mieltää psyykkiseksi itsesäätelyksi tai toiminnanohjaukseksi (oppikirjasarjat eroavat käsitteen käytössä). Kokelaan antamaan itsesäätelyn määritelmään sopiva tutkimusongelma tulee operationalisoida. Myös leikki-iän ajoitus ikävuosiin 2(3)-6 -vuoteen pitäisi vastauksesta löytyä.

3 p. Kokelas esittää jokseenkin toteutettavissa olevan tutkimussuunnitelman: hypoteesin tai tutkimusongelman, tutkimusmenetelmien ja tutkimuksella saadun tiedon kuvailu, kunhan ne liittyvät leikki-ikäisen itsesäätelyyn. Kolmeen pisteeseen riittää itsesäätelyn ja leikki-iän määrittely löyhähkösti.

5 p. Selkeämpi ja monipuolisempi tutkimussuunnitelma, joka on toteuttamiskelpoinen. Esimerkiksi tiedonkeruumenetelmien ja otoksen valintaperusteiden syvällistä pohdintaa ei kuitenkaan odoteta.

Kokelas voi arvioida laatimansa tutkimussuunnitelman eri osia joko kehityspsykologisen tiedon tai tutkimuskäsitteiden (validiteetti, reliabiliteetti, poikittaistutkimus, eettiset tekijät lapsen tutkimuksessa ym.) pohjalta, mikä hyvin tehtynä on lisäansio.

Tehtävä 8.

Pohdi oheisen materiaaline ja psykologisen tiedon valossa yksilöiden suhdetta omaan kehoonsa.

Hyvässä vastauksessa kokelas osaa pohtia sekä aineiston tuottamaa tutkimustietoa että psykologisia käsitteitä ja teorioita monipuolisesti suhteessa yksilön käsitykseen omasta kehostaan. Vastaukseen voi hakea näkökulmia esimerkiksi kehityspsykologiasta (esim. itsetunto, ideaaliminän kehitys), sosiokulttuurisista tekijöistä (kulttuuriset mallit ja normit), mielenterveydestä (esim. anoreksia, oman kehon hallinta osana itsesäätelyä), motivaatiopsykologiasta (esim. kehonrakennus suoritusmotivaation lähteenä ja sitä kautta yksilön sisäisenä palkintona), ja/tai oppimispsykologiasta (esim. mallioppiminen). Ansiokkaassa vastauksessa aineisto ja psykologiset teoriat kytkeytyvät analyyttiseen ja pohdiskelevaan otteeseen. Ansiokkaassa vastauksessa voi näkyä sekä se, että suhde omaan kehoon voi olla ongelmallinen, mutta myös terve ja kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva.

3 p. Vastauksessa osataan poimia aineistosta joitain näkökulmia yksilöiden käsitykseen omasta kehostaan. Vastauksessa on osattu käyttää myös jotain aineiston ulkopuolista psyko- logista käsitettä tai teoriaa oikein

5 p. Vastaus on monipuolisempi ja analyyttisempi. Vastauksessa käsitellään aineiston tuot- tamaa tietoa suhteessa psykologisiin käsitteisiin tai teorioihin, ja osataan tuoda useita aineiston ulkopuolisia psykologisia näkökulmia pohdintaan.

Tehtävä on haastava, koska se ei kohdennu selkeästi: etsitäänkö ja analysoidaanko selitettäviä tekijöitä, mihin aineisto viittaa, vai pohditaanko kehosuhdetta ilmiönä suhteessa psykologisiin teorioihin? Haastetta lisää se, että oppisisällöissä ei ole selkeää teoreettista viitekehystä, mikä selittäisi ihmisen suhdetta omaan kehoonsa. Tästä syystä kokelas joutuu keräämään aika irrallista materiaalia eri kursseista ja vastaus voi olla kovin luettelomainen.

Opiskelijat saattavat vastata tukeutuen kehityspsykologiseen viitekehykseen, jolloin käsitellään esimerkiksi joitain seuraavia tekijöitä: kehonkaava/body image, ydinminuus ja sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittyminen, murrosikä ja kehonkaavan häiriöt. Sosiokulttuurinen näkökulma tarjoaa myös välineitä vastaamiseen (esimerkiksi ihanteet, mallit, normit, roolit, stereotypiat, median rooli, sosiaalinen paine, konformisuus, sosialisaatio, individualistinen elämäntyyli).

Psyykkinen itsesäätely on myös luonteva näkökulma: oman kehon käyttäminen psyykkisen työn välineenä. Tähän liittyen kokelaat saattavat pohtia esimerkiksi kuntosalitreenausta, dopingia, kauneuskirurgiaa ja niiden mielekkyyttä sekä miettiä näiden ilmiöiden taustalla olevia tietoisia/tiedostamattomia motiiveja. Erilaiset syömishäiriöt oletettavasti mainitaan myös tässä yhteydessä ja vaikkapa syömisen/syömättömyyden käyttäminen vallan välineenä. Mallioppiminen, samastuminen ja esimerkiksi sisäiset mallit voidaan sisällyttää oppimispsykologiseen viitekehykseen. Lisäksi evoluutiopsykologinen näkökulma voi antaa joitain selityksiä: pullea nainen = hyvä imettäjä, paljon maitoa; lihaksikas mies = hyvät geenit, terveet lapset jne.

Aineiston jotkut virkkeet ovat kielellisesti hankalia, joten vastaajan virheymmärryksiin voi suhtautua lempeästi. Tehtävän fokus on kuitenkin tehtävänannon “Pohdi … yksilöiden suhdetta omaan kehoonsa.”

3 p. Kolmeen pisteeseen riittää jomman kumman tutkimusaineiston käsittely, mutta se ei riitä, että toistaa joitain tehtävänannossa mainittuja tuloksia vaan niitä pitää osata liittää jollain lailla psykologiseen tietoon ihmisen suhteesta omaan kehoonsa. Kolme pistettä saa, kun osaa mainita muutamia psykologia tekijöitä, joiden avulla voi selittää yksilön suhdetta omaan kehoonsa. Vastaus voi olla kuvaileva ja luettelomainen.

5 p. Kokelas käsittelee yksilön suhdetta omaan kehoonsa monipuolisesti, yhdistellen psykologista tietoa eri näkökulmista. Lisäansiona voisi pitää esimerkiksi sitä, että osaa arvioida annetun materiaalin luotettavuutta (cross cultural study = tutkittiin eri kulttuureista olevia ihmisiä). Tai osaa pohtia kysymystä siitä, kuka naisen/miehen ruumiin oikein omistaa? Lisäansio voisi olla myös kyky kyseenalaistaa vaikkapa terveys-/fitness-busineksen mielekkyys.

Tehtävä 9.

Tarkastele oheisen artikkelin ja psykologisen tiedon pohjalta nuoruusiän päihteiden käyttöä ja sen yhteyttä myöhempään hyvinvointiin.

Hyvässä vastauksessa nuoruusiän alkoholinkäyttöä käsitellään laaja-alaisesti monesta näkökulmasta kytkien vastaukseen myös aineistosta saatavaa materiaalia. Nuorten alkoholinkäyttö voidaan liittää esim. nuoruusiän kehitykseen (esim. identiteetti, kaverisuhteet, tunteiden säätelyn kehitys, nuorisokulttuuri), aivojen kehitykseen (otsalohkon kehitys) tai mielenterveyteen. Hyvässä vastauksessa huomioidaan nuoren oma aktiivinen rooli kehityskaaren määräytymisessä perimän ja ympäristön rinnalla. Kysymyksessä kokelasta pyydetään myös tarkastelemaan alkoholinkäytön pitkittäisseurauksia, jolloin kokelaalta edellytetään jonkinlaisten kehityksellisten seurausten ja ansiokkaimmissa vastauksissa kehityksellisten mekanismien avaamista. Nämä kehitykselliset mekanismit voivat liittyä esimerkiksi kasautuviin kielteisiin vaikutuksiin, jolloin heikko menestys nuoruusiässä sulkee esim. mahdollisia myöhempiä koulutuksellisia/ammatillisia polkuja, aivojen kehityksessä tapahtuviin tekijöihin, mielenterveyden häiriöiden pysyvyyteen ja yhteisvaihteluun. Tähän vastaukseen kokelas voi liittää myös esim. terveystiedon kursseilta oppimiaan asioita, mutta hyvässä vastauksessa painotus on vahvasti psykologisissa tekijöissä, prosesseissa ja teorioissa.

3 p. Kokelas tarkastelee nuoren alkoholinkäyttöä ja sen pitkäaikaisia seurauksia jostain psy- kologisesti mielekkäästä näkökulmasta. Kolmen pisteen vastauksessa aineiston käyttö voi olla ohutta. Pelkän aineiston toistaminen ei riitä kolmeen pisteeseen.

5 p. Aiheen käsittely on monipuolisempaa ja sisältää useampia psykologisia käsitteitä tai teorioita. Vastauksessa on otettu huomioon aineiston tarjoama tieto.

7 p. Vastaukseen sisältyy viiden pisteen vastaukseen nähden syvällisempää pohdintaa suh- teessa psykologisiin käsitteisiin ja teorioihin. Vastauksessa on myös esitetty mahdollisia me- kanismeja, mitä kautta nuoruusiän alkoholinkäyttö heijastuu myöhempään hyvinvointiin.

Psykologian oppikirjasarjat eivät käsittele aihetta juurikaan. Aineiston antamien vinkkien perusteella kokelaat pääsevät kuitenkin liikkeelle. Aineistoon lyhennelty tutkimus on kuitenkin haastava hahmottaa. Tehtävänanto edellyttää aineiston käyttämistä.

Artikkelissa käsiteltiin ongelmajuomisen ja liiallisen/runsaan alkoholinkäytön yhteyttä myöhempiin vakaviin ongelmiin, mutta kysymyksessä käskettiin tarkastella nuoruusiän päihteidenkäytön yhteyttä myöhempään hyvinvointiin. Vaikka kokelas rajaisi vastauksen koskemaan vain alkoholia muut päihteet sivuuttaen tai keskittyisi vain ongelmajuomiseen kohtuukäytön sijaan, se ei ole rangaistava virhe.

Myöhemmän hyvinvoinnin ongelmat on määritelty aineistossa (päihderiippuvuus, opintojen keskeyttäminen, taloudelliset vaikeudet ja ihmissuhdeongelmat).

Kysymyksessä voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavia teemoja:

Päihteidenkäyttöön liittyviä syitä:

ihmisten viiteryhmällä on aina merkitystä heidän käyttäytymiseensä. Erityisesti nuoruudessa korostuu konformisuus, hyvässä ja pahassa. Kuohuntavaihe, identiteettikriisin pitkittyminen ja erilaiset sopeutumishaasteet (osa mielenterveyshaasteista, kehitystehtävien ratkeamattomuus, sosiaaliset ongelmat yms.) voivat edesauttaa päihteiden käytön aloitusta ja päihteisiin tukeutumista.
alkoholinkäyttö voi vaikeuttaa elämänhallintaa ja lisätä tuurijuopottelua.
otsalohkojen kehittymättömyys liitetään heikkoon impulssikontrolliin.
geneettinen alttius liittyy erityisesti alkoholismiin (esim. osa II –tyypin alkoholisteista), jossa humaltuminen tuottaa voimakasta mielihyvää, itsevarmuutta ja sosiaalista rohkeutta ilman krapulan oireita
moni riippuvuutta aiheuttava päihde aktivoi aivojen palkkiojärjestelmää, joka vapauttaa dopamiinia ja endorfiinia synapseihin. Riippuvuuteen liittyy perimän ja ympäristötekijöiden lisäksi elimistön sietokyvyn kasvu, vieroitusoireiden sietämättömyys ja psyykkisiä mekanismeja kuten tottumus.
perheen sosioekonomisella asemalla ja kasvatuskäytännöillä on sekä suojaavaa että riskejä lisäävää vaikutusta. Huono-osaisuus, turvaton kiintymyssuhde ja vanhempien päihdeongelmat vähentävät nuoren oppimia elämänhallinnan taitoja. Toisaalta lämminhenkinen, kannustava ja mahdollisuuksia tarjoava kasvuympäristö (esim. rakkaus ja rajat) lisää nuoren valtaa omaa elämäänsä kohtaan.
psyykkisen itsesäätelyn ja tunnetaitojen sisäistäminen vähentää päihteiden käyttöä itselääkintänä ja opiskeluun sekä ammattiin liittyvien tavoitteiden sisäistäminen motivoi työskentelemään oman elämänsuunnitelman toteuttamiseksi.

Päihteidenkäytön yhteys myöhempään hyvinvointiin:

Pitkäaikainen alkoholiriippuvuus aiheuttaa kognitiivisia ongelmia (mm. muistisairauksia ja päättelykyvyn heikkenemistä), rapauttaa toiminnan biologista perustaa (mm. aivot surkastuvat, sydänsairaudet ja motoriset ongelmat lisääntyvät) ja lisää psyykkisiä haasteita (mm. masennus, ahdistus) sekä sosiaalisia ongelmia (mm. aggressiivisuus, impulsiivisuus).
Päihderiippuvuus lisää elämänhallinnan ongelmia: kasautuvat ongelmat kaventavat elämänpiiriä ja lisäävät ihmisen sosiaalista, ammatillista sekä yhteiskunnallista syrjäytymistä.
Vaikka päihteidenkäyttö korreloi negatiivisesti hyvinvoinnin kanssa - artikkelissa esitettiin kausaalisuhde ongelmajuomisen ja myöhempien vakavien ongelmien välillä - determinismiä on syytä välttää: nuori itse, hänen lähiympäristönsä ja yhteiskunnan tukitoimet vaikuttavat nuoren elämänpolun muotoutumiseen
Yhteiskunnan ja lainsäädännön roolin voi huomioida: päihteidenkäytön kriminalisointi myös lisää ihmisten ammatillista ja sosiaalista syrjäytymistä (stigma, rikosoikeudellinen vastuu). Riittävästi resurssoidulla sosiaalipolitiikalla voidaan tukea nuoren elämänhallintaa ja hyvinvointia.
päihteidenkäytöllä voi olla myös positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille, esimerkiksi nousuhumala voi antaa rohkeutta lähestyä toisia ihmisiä ja edesauttaa ystävyys- ja rakkaussuhteiden syntymistä. Lasi viiniä voi rentouttaa ja laskea stressitasoa. Nuoruudessa opittu kohtuukäyttö voi lisätä hyvinvointia ja elämänlaatua, eivätkä päihteet pelkästään rapauta ihmistä.

Artikkelia koskevia pohdinnanaiheita:

Kokelas voi myös pohtia myös artikkelissa esiteltyä tutkimusta: voiko jaettu ympäristö olla identtisille kaksosille erilainen ympäristö? Jos perintötekijät ja kasvuolot olivat samat; mitkä olivat niitä tekijöitä, jotka saivat toisen kaksosista juomaan ja toisen ei; selittävätkö nämäkin tulosta vai onko vain sattumaa, että toinen joi ja toinen ei?
Kuinka paljon yhdellä tutkimuksella voi olla painoarvoa, vaikka se antaisi nuorten hyvinvoinnille olennaista tietoa?

3 p. Kolmeen pisteeseen riittää joitakin aineistoon ja psykologiseen tietoon linkittyviä tulkintoja nuoruuden päihteidenkäytön syistä ja pitkäaikaisvaikutuksista. Artikkelissa annettiin tarkoituksenmukaisia tarkastelun lähtökohtia. Kuten YTL toteaa, kolmen pisteen vastauksessa aineiston käyttö voi olla ohutta. Vastauksessa on käytetty

5 p. Kokelaan vastaus on moniulotteinen; kokelas on esimerkiksi eritellyt päihdeongelmalta suojaavia ja päihdeongelman riskejä lisääviä tekijöitä uskottavasti. Vastauksessa esiintyy omaa ajattelua: esimerkiksi nuorten oma ja elinympäristön aktiivinen rooli nuorten elämänpolkujen luojana deterministisen Turmiolan Tommi -kauhistelun sijaan. Vastauksessa on selkeästi viitattu aineistoon.

7 p. Psykologisia teorioita ja mekanismeja sovelletaan perustellen aineistoon. Nature-nurture -kysymykseen yhdistäminen on ansiokasta, samoin psykologian tietoihin hyvinvoinnin rakentumisesta. Nuoren oma aktiivinen rooli elämänkohtalonsa luojana on myös rajallista: ihminen ei valitse perimäänsä, kasvatustaan tai valtaosaa psykologisista ominaisuuksistaan. Uutisen/tutkimusartikkelin punnitusta analyysista voi palkita.

Tehtävä +10.

Pohdi oheisen materiaalin, psykologisen tiedon ja arkielämän esimerkkien varassa aikaansaamattomuuden vaikutusta lukiolaisen elämänhallintaan.

Vastauksessa ymmärretään aikaansaamattomuuden ilmiö ja osataan liittää se analyyttisesti muun psykologisen tiedon yhteyteen. Tehtävä on suhteellisen avoin ja sallii kokelaalle paljon vapausasteita oman näkökulman valitsemisessa. Tehtävä kohdistuu elämänhallintaan, joka voidaan ymmärtää laajasti suhteessa perheeseen, ystäviin, kouluun ja muihin yhteisöihin (esim. harrastukset). Koska opiskelu on lukiolaisen elämän keskeinen haaste, aikaansaamattomuutta voidaan tarkastella suhteessa siihen, mutta esimerkiksi terveyskäyttäytymiseen tai sosiaalisiin suhteisiin suuntautuminen tarjoavat myös luontevia näkökulmia. Aikaansaamattomuutta voidaan tarkastella mm. suhteessa temperamenttiin, persoonallisuuteen, motivaatioon (minäpystyvyys, selviytymisodotukset), taitojen oppimiseen (toimintamallit, -rutiinit, tavat ja strategiat), metakognitioon (toiminnan suunnittelu, ohjaaminen ja arviointi), ihmisen psykososiaalisen kehityksen vaiheisiin (Erikson), minuuden ja identiteetin kehitykseen ja niin edelleen. Ansiokkaassa vastauksessa aikaansaamattomuuden pohdinta ankkuroituu omaan näkökulmaan sopiviin psykologisiin käsitteisiin, teorioihin ja tutkimuksiin, jotka auttavat muodostamaan ilmiöstä kokonaiskäsitystä.

3 p. Vastauksessa esitetään joitakin oikeaan osuvia ajatuksia lukiolaisen aikaansaamattomuuden vaikutuksesta lukiolaisen elämänhallintaan. Kokelas osaa auttavasti yhdistää annettua materiaalia psykologiseen tietoon ja liittää sen konkreettisiin arkielämän esimerkkeihin.

5 p. Vastauksessa esitetään hyvin jäsentynyt erittely aikaansaamattomuuden vaikutuksesta lukiolaisen elämänhallintaan. Kokelas esittää osuvia esimerkkejä, valottaa niitä analyyttisesti oheismateriaalin ja psykologisen tiedon varassa ja pohdiskelee monitahoisesti aikaansaamattomuuden ilmenemistä ja vaikutuksia.

7 p. Vastaukseen sisältyy monitahoinen ja kokonaisvaltainen analyysi aikaansaamattomuuden vaikutuksista lukiolaisen elämänhallintaan. Aiheen ja siihen liittyvien esimerkkien pohtiva käsittely ankkuroituu luontevasti psykologisiin teorioihin ja viitekehyksiin.

Materiaalissa ja YTLn ohjeistuksissa on lueteltu monia sopivia käsittelynäkökulmia ja psykologian käsitteitä. Kokelas on voinut jäsentää vastaustaan esimerkiksi materiaalissa kuvatun jaottelun avulla. Tehtävä mahdollistaa oppiainerajat ylittävän käsittelytavan, esim. terveystieto. Tehtävänannossa pyydetään tarkastelemaan aikaansaamattomuuden vaikutusta lukiolaisen elämänhallintaan. Tehtävänanto ei edellytä aikaansaamattomuuden syiden pohdintaa, mikä tekee vaikeaksi kytkeä vastausta psykologisiin teorioihin tai tutkimuksiin, joita YTL:n ohjeessa on lueteltu runsaasti. Elämänhallinta voidaan tässä ymmärtää usealla tavalla ja elämänhallinnan vaikeuksien vaikutusta ihmissuhteiden, opiskelun ym. kannalta voidaan vastauksessa tarkastella. Tehtävänannossa edellytetään materiaalin ja psykologisen tiedon soveltamisen lisäksi arkielämän esimerkkien pohtimista.

Materiaalissa

aikaansaamattomuus määritellään ja sitä kuvaillaan
tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen tulokset esitellään
aikaansaamattomuuden syitä eritellään
esitetään jaottelu kirjallisuudessa persoonallisuuden piirteiden mukaan huolettomiin ja ahdistuneisiin.
- artikkelissa käsitellään korkeakouluopiskelijoita, mutta lopussa viitataan aikaansaamattomien nuorten jaotteluun neljään ryhmään: impulsiiviset, perfektionistit, motivoitumattomat ja masentuneet; kehitysvaiheiden eroihin voi kiinnittää huomiota

3 p. Vastaus perustuu materiaaliin ja arkielämän esimerkkeihin, joita on kytketty ohuesti psykologiseen tietoon. Materiaalin sisältöä vain toistetaan, ehkä omin sanoin, ilman uusien näkökulmien avaamista. Vastaus kohdentuu aikaansaamattomuuden vaikutuksiin.

5 p. Vastaus on kohdennettu oikein ja se perustuu materiaaliin ja arkielämän esimerkkien lisäksi selkeästi psykologiseen tietoon. Materiaalin tietoja sovelletaan lukiolaisiin.

7 p. Edellisen lisäksi vastaus on analyyttinen, johdonmukainen kokonaisuus ja siinä voi olla tutkimusesimerkkejä. Materiaalia on käsitelty kokonaisvaltaisesti.

Lisäansiona voi olla esimerkiksi elämänhallinnan käsitteen problematisointi tai käytettyjen tutkimusmenetelmien arviointi. Kokelas voi pohtia, miten aikaansaamattomuuden ongelmaan voidaan vaikuttaa.

Syksy 2015