14. Väestö

Luvun sisällys

2018-01-02T06:18:23+02:00

14.1 Mistä tulemme

14.2 Asutus leviää koko maahan
14.3 Suomen vähemmistöryhmät

14.4 Keskeisiä termejä
14.5 Maahanmuuttajat
14.6 Siirtolaisuus Suomesta

14.7 Suomen väestönkasvu hidastuu
14.8 Väkiluku muuttuu
14.9 Väestöpyramidit eri valtioissa

14.1 Mistä tulemme?

2017-01-10T06:01:44+02:00

Suomeen on aikojen kuluessa levittäytynyt asukkaita useasta eri suunnasta. Mannerjään vetäydyttyä ja ilmaston muututtua suopeammaksi asutus alkoi levitä Suomeen etelästä noin 10 000 vuotta sitten. Nämä Suomen ensimmäiset asukkaat saivat elantonsa metsästämällä riistaa, pyytämällä kalaa sekä keräilemällä metsän antimia.

Maamme väkimäärä oli tuolloin pieni, koska pyynti- ja keräilytalous on melko tehotonta ja ruokaa ei riittänyt kaikille. Suomen väestö oli noihin aikoihin muutamien tuhansien kokoinen hajanainen ryhmä, joka asutti lähinnä rannikoitamme.

Väkiluku alkoi kasvaa vasta, kun opittiin viljelemään maata ja hoitamaan karjaa. Näin ruokaa riitti suuremmalle ryhmälle ja voitiin asettua paikoilleen. Samalla siis luotiin pohjaa asutuskeskittymien ja myöhemmin kaupunkien synnylle. Etelä-Suomen alueella maanviljelyä harjoittaneet asukkaat siirtyivät maahamme todennäköisesti etelästä noin 4 000–5 000 vuotta sitten.

Pohjanmaan ja Lounais-Suomen ruotsinkielisen väestön vahva asutushistoria puolestaan perustuu 1200-luvulla tapahtuneeseen muuttoliikkeeseen Ruotsista Suomen rannikkoalueille. Edelleenkin näillä alueilla on paljon ruotsinkielistä väestöä.

14.2 Asutus leviää koko maahan

2018-12-16T13:26:17+02:00

Lähinnä rannikoille keskittynyt asutus levisi jokien varsia myöten sisämaahan. Varsinkin Pohjanmaalla syntyi asutusta, joka seuraili joenvartta. Säännöllisesti tulvivat joet toivat myös jokien varsille perustetuille pelloille ravinteikasta lietettä. Näin asutus levisi nauhamaisesti joen vartta pitkin yläjuoksulle päin.

Sisämaan järvien rannoille alkoi syntyä myös lisää asutusta, kun järviä ympäröiviä maita alettiin raivata viljelykäyttöön. Etelä-Suomen maatalouden kehittymistä helpottivat suotuisa ilmasto, hedelmällinen savimaa ja tasainen maasto. Varsinais-Suomen ja Uudenmaan paksut savikerrokset ovat syntyneet jokien tuoman saven kerrostuessa merenpohjaan.

Vaara-Suomessa asutus ja pellot ovat puolestaan vaarojen laella, koska maa on siellä hedelmällisempää ja halloja esiintyy harvemmin kuin laaksoissa. Voimakas muuttoliike muualle Suomeen ja kaupunkeihin on vähentänyt jo ennestäänkin harvaan asutun Vaara- Suomen väestöä.

Asutuksen leviämiseen liittyi vahvasti maanviljelyn harjoittaminen, joten maatalouteen huonosti sopivat alueet asutettiin viimeisenä. Tällaisia alueita olivat Lapin erämaa-alueet, joilla tosin oli jo ollut pitkän aikaa saamelaisasutusta. Saamelaiset eivät viljelleet maata, vaan saivat elantonsa poronhoidosta, metsästyksestä, keräilystä ja kalastuksesta.

Väestön kasvaessa syntyi yhä suurempia asutuskeskittymiä, joista ajan saatossa kehittyi kaupunkeja. Näitä varhaisia kaupunkeja syntyi liikenteellisesti tärkeille paikoille, kuten rannikon satamien ääreen, teiden risteyksiin ja myöhemmin rautateiden solmukohtiin.

Suomen kaupunkien synnystä, kehityksestä ja kaupunkirakenteesta kerrotaan enemmän kaupunki-luvussa.

14.3 Suomen vähemmistöryhmät

2017-02-13T04:45:53+02:00

Suomen valtaväestön rinnalla elää useita perinteisiä vähemmistöryhmiä, joista suomenruotsalaiset ovat suurin ryhmä. Heitä on noin 290 000 eli noin 5,3 % Suomen väestöstä. Ruotsinkielisten määrä Suomessa on vähentynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti johtuen syntyvyyden laskusta ja muuttoliikkeestä Ruotsiin.

Suurin osa suomenruotsalaisista asuu Pohjanmaan rannikkokunnissa, Uudellamaalla sekä Turussa ja Ahvenanmaalla. Valtaväestöön verrattuna suomenruotsalaisten elinikä on pidempi, mikä johtuu terveellisestä ruokavaliosta ja yhteisöllisyydestä sekä positiivisesta elämänasenteesta.

Monet rannikon kunnat ovat kaksikielisiä.

Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueille sijoittuva Saamenmaa on noin 75 000–100 000 saamelaisen asuttama pohjoinen alue, jolla edelleenkin suuret porolaumat vaeltavat erämaissa. Keräily, metsästys, kalastus ja poronhoito ovat olleet pitkään tärkeitä saamelaisten elinkeinoja, mutta nykyään yhä useampi saamelaisista saa elantonsa muista kuin näistä perinteisistä elinkeinoista.

Saamelaisten elämä perustui aikaisemmin pitkälti monitalouteen, jossa luonnonvaroja hyödynnettiin vuodenajan kierron mukaan. Saamelaisten tarkkaa määrää on vaikea arvioida, koska saamelaisuuden määrittäminen ei ole aivan yksinkertaista. Määrittelyperusteena voidaan pitää elinkeinoa, kulttuuria tai kieltä. Tästä johtuen Suomen saamelaisten määrä voi vaihdella melko paljon eri lähteissä. Tällä hetkellä Suomessa asuvien saamelaisten määrän arvioidaan olevan noin 10 000. Saamelaisten alkuperäisasema on vahvistettu Suomen perustuslaissa ja saamen kielen asemaa on parannettu kouluissa ja monen pohjoisen kunnan virastoissa saa saamenkielistä palvelua.

Utsjoella puhutaan saamea.

Romanit ovat vähemmistöryhmä, jonka alkuperä juontaa juurensa Intian pohjoisosaan, josta romanit lähtivät noin tuhat vuotta sitten liikkeelle. Romaneja arvioidaan olevan Euroopassa noin 10–15 miljoonaa, joista noin 10 000 asuu Suomessa. Lisäksi Ruotsissa asuu kolmisentuhatta suomalaista romania. Suomeen romanit saapuivat Ruotsin kautta 1500-luvulla. Romanien kulttuuriin kuuluu erityisesti vanhempien ihmisten kunnioitus sekä perinteitä noudattava pukeutuminen.

14.4 Keskeisiä termejä

2018-12-16T13:26:55+02:00

Väestötutkimuksessa keskeisimpiä termejä ovat syntyvyys ja kuolleisuus. Nämä luvut ovat suhdelukuja, jotka ilmoittavat syntyneiden ja kuolleiden lukumäärän tuhatta asukasta kohti vuodessa. Käytännössä nämä luvut siis ilmoitetaan promilleina. Nämä tekijät ja muuttoliike vaikuttavat välittömästi alueen väestön kokoon. Näitä tekijöitä kutsutaankin välittömiksi tekijöiksi.

Taudit, ravinnonsaanti, luonnonkatastrofit, sodat ja köyhyys ovat esimerkkejä välillisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat väestön määrään välittömien tekijöiden kautta. Esimerkiksi katovuodet nostavat kuolleisuutta ja hyvä terveydenhuoltojärjestelmä laskee sitä.

Väestönmuutos: syntyneet + tulomuuttajat - kuolleet - lähtömuuttajat.

Luonnollisella väestönkasvulla tarkoitetaan syntyvyyden ja kuolleisuuden erotusta. Kun tästä vähennetään lähtömuutto ja lisätään tulomuutto, puhutaan todellisesta väestönkasvusta.

Kun muuttoliike suuntautuu maan rajan yli toiseen maahan, kysymys on maastamuutosta. Maassamuutolla tarkoitetaan sitä, kun muutto tapahtuu valtion sisällä kunnasta toiseen tai kunnan sisällä. Osa Suomen kunnista on muuttovoittoalueita osa muuttotappioalueita. Muuttotappiokunnissa lähtömuutto on suurempaa kuin tulomuutto, kun taas muuttovoittokunnissa tulomuutto on suurempaa kuin lähtömuutto. Osa Suomesta ulkomaille muuttavista palaa joidenkin vuosien päästä takaisin Suomeen. Näitä suomalaisia paluumuuttajia löytyy erityisesti niiden 1960- ja 1970- luvun taitteessa Suomesta Ruotsiin muuttaneiden joukosta. Useat ovat palanneet synnyinmaahansa eläkepäivilleen.

Niitä suomalaisia, jotka asuvat maamme rajojen ulkopuolella, kutsutaan ulkosuomalaisiksi. Näitä ulkosuomalaisia arvioidaan jo olevan reippaasti yli miljoona. Suurin osa heistä asuu naapurimaassamme Ruotsissa. Omasta tahdostaan ulkomaille pysyvästi muuttanutta henkilöä kutsutaan siirtolaiseksi.

Jos ihminen joutuu vasten omaa tahtoaan muuttamaan kotimaastaan henkilökohtaisen vainon takia, kutsutaan häntä pakolaiseksi. YK:n määritelmän mukaan pakolaisia ovat sellaiset henkilöt, jotka pelkäävät tulevansa vainotuksi kotimaassaan kansallisuuden, rodun, uskonnon, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.

Niitä, jotka joutuvat muuttamaan pois asuinalueiltaan jonkin ympäristökatastrofin tai nälänhädän takia, kutsutaan ympäristöpakolaisiksi. Joka sekunti yksi ihminen maailmassa joutuu jättämään kotinsa jonkin ympäristökatastrofin takia. Tulvia, myrskyjä ja muita luonnonkatastrofeja pakenee vuosittain yli 20 miljoonaa ihmistä. Ympäristökatastrofeja pakenevien määrän arvioidaan nousevan 200 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.

Osa suomalaisistakin on joutunut kokemaan pakolaisuuden sotiemme aikana. Pakolainen voi hakea turvapaikkaa jostakin toisesta valtiosta, kuten Suomesta. Jos maahanmuuttoviranomaiset toteavat turvan tarpeelliseksi, kyseinen henkilö saa turvapaikan. Samalla tämä turvapaikanhakija saa pakolaisaseman. Tuhannet ihmiset eri puolilta maailmaa hakevat vuosittain turvapaikkaa Suomesta.

Pakolaisuus Syyriasta on ollut viime vuosina suurta. Pakolaisia virtaa erityisesti maihin, joissa on jo ennestään paljon siirtolaisia ja pakolaisia.

14.5 Maahanmuuttajat

2018-12-16T13:27:31+02:00

Maahanmuuton seurauksena ulkomaalaisten määrä Suomessa on lisääntynyt paljon viime vuosina. Erityisen paljon maahamme on saapunut väestöä naapurimaistamme Virosta ja Venäjältä. Suomessa asui vuoden 2015 lopulla yli 50 000 virolaista sekä lähes 31 000 venäläistä.

Osalla Suomessa vakituisesti asuvista henkilöistä on niin kutsuttu kaksoiskansalaisuus eli heillä on Suomen kansalaisuuden lisäksi jonkin muun valtion kansalaisuus.

Suomalainen yhteiskunta on muuttumassa maahanmuuton myötä yhä moninaisemmaksi erilaisten tapojen ja kulttuurien levitessä maahamme. Maahanmuuttajilla voi tulevaisuudessa olla merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa työikäisten suomalaisten siirtyessä eläkepäivilleen. Tällöin tarvitaan uusia osaavia työntekijöitä poisjääneiden tilalle.

Suomeen on muuttanut viime vuosikymmeninä aiempaa enemmän maahanmuuttajia.

14.6 Siirtolaisuus Suomesta

2018-12-16T13:25:53+02:00

Suomalaisia on muuttanut aikojen saatossa monelle eri mantereelle, mutta eniten suomalaissiirtolaisia on siirtynyt Yhdysvaltoihin, Kanadaan sekä Ruotsiin. On arvioitu, että ilman maastamuuttoa Suomen väkiluku olisi tällä hetkellä noin 6–7 miljoonaa.

Ensimmäinen suuri muuttoaalto alkoi 1800-luvun loppupuoliskolla, kun suomalaisia siirtyi Pohjois-Amerikkaan työn perässä ja ehkä hieman seikkailunhalustakin. Amerikkaan muuttaneiden sukulaisten viestit, joissa kerrottiin Amerikan mahdollisuuksista, houkuttivat monia muuttamaan rapakon taa. Erityisesti Pohjanmaalta lähdettiin sankoin joukoin siirtolaiseksi Amerikkaan. Ennen toista maailmansotaa Suomesta oli siirtynyt arviolta noin 370 000 suomalaista Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Toisen maailmansodan jälkeen maastamuutto kohdistui lähinnä naapurimaahamme Ruotsiin. Siirtolaisuus Ruotsiin jatkui aina 1970-luvun alkupuolelle saakka. Työntävinä tekijöinä suomalaisilla siirtolaisilla olivat Suomen työttömyys ja heikommat palkat. Ruotsi puolestaan veti puoleensa siirtolaisia, koska kehittyvä teollisuus tarjosi työpaikkoja ja huomattavasti paremman toimeentulon. Ruotsiin muutti vuosien 1945 ja 2000 välisenä aikana yli puoli miljoonaa suomalaista.

Nykyään maastamuutto Suomesta on huomattavasti vähäisempää kuin suurimpina muuttovuosina ja yhä useamman muuttajan kohdemaa löytyy Keski-Euroopasta. Muuttajat tulevat useimmiten suurista asutuskeskuksista ja edustavat korkeasti koulutettua väestönosaa, joka hakee ulkomailta parempia työmahdollisuuksia, kansainvälistä kokemusta ja haasteita erilaisissa organisaatioissa ja yrityksissä.

Monet suomalaiset toteuttavat eläkkeelle päästyään pitkäaikaisen haaveensa eläkepäivistä jossain lämpimässä maassa. Niinpä osa suomalaisista siirtyy ainakin osaksi aikaa vuodesta esimerkiksi Espanjaan tai Thaimaahan asumaan. Näissä maissa asuminen ja muut elinkustannukset ovat alhaisempia kuin Suomessa.

Monet eläkeläiset ovat muuttaneet etelän lämpöön.

14.7 Suomen väestönkasvu hidastuu

2020-01-03T17:57:20+02:00

Suomen ollessa Ruotsin vallan alla suoritettiin koko valtakunnassa vuonna 1749 ensimmäinen väestönlaskenta, jonka mukaan Suomessa oli tuolloin 410 400 asukasta.

Kun elinolosuhteet paranivat, kuolleisuus laski syntyvyyden pysyessä yhä korkealla. Lapsia siis tehtiin edelleen paljon, mutta nyt yhä useampi lapsista selvisi aikuisikään, koska ravintoa oli paremmin saatavilla ja hygienia sekä terveydenhuolto paranivat. Tämä johti siihen, että Suomen väkiluku alkoi kasvaa merkittävästi.

Syntyvyys oli laskenut 1930-luvulle tullessa ja lasten keskimäärä perheessä oli hieman yli kaksi lasta. Sotavuosien aikana lapsia syntyi vähän, mutta heti sotien jälkeisinä vuosina tehtiin paljon lapsia. Näitä heti sodan jälkeen syntyneitä ikäluokkia kutsutaan suuriksi ikäluokiksi.

Koska syntyvyys ja kuolleisuus ovat nykyään lähes samalla alhaisella tasolla, Suomen väkiluku ei juuri kasva. Elintason noustessa opiskeluajat pitenevät ja siirtyminen työelämään tapahtuu myöhemmin kuin ennen. Samalla lapsientekoa lykätään eteenpäin. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut. Koska äidiksi tullaan yhä vanhempina, lapsia ei keritä tekemään kovin montaa.

Jos maahanmuuttoa Suomeen ei lisätä, tuloksena on todennäköisesti väkiluvun väheneminen muutaman vuosikymmenen kuluttua. Suomen väestön vanhentuessa ja työikäisten määrän vähentyessä maamme voi joutua tilanteeseen, jossa palveluiden tuottaminen vanhenevalle väestölle vaarantuu.

Suomen väestö (mm. ikäpyramidi) Wikipediassa

14.8 Väkiluku muuttuu

2016-12-30T12:40:56+02:00

14.9 Väestöpyramidit eri valtioissa

2017-12-06T15:40:59+02:00

Väestö- eli ikäpyramidissa esitetään väestön eri ikäluokkien määrää.

Väestöpyramidit voidaan jakaa kolmeen luokkaan:

vähiten kehittyneet maat: leveä kanta (suuri syntyvyys)
kehittyvät maat (syntyvyys on alkanut pienentyä → kanta ei ole enää kovin leveä)
kehittyneet maat (syntyvyys on pientä, suuret ikäluokat ovat vanhempaa väestöä).

Suomi kuuluu kehittyneisiin maihin, eli Suomen väestöpyramidi on alimman pyramidin kaltainen.

Globalis

Tutki Pohjoismaiden väestöpyramideja

Navigointi

2020-01-03T17:56:21+02:00

Termit Tehtävät Tiivistelmä Luvun alkuun