https://peda.net/id/11c1f2bc7d0 2020-02-15T19:23:57+02:00 https://peda.net/:static/535/peda.net.logo.bg.svg <div class="license">Tämän sivun lisenssi <a rel="license" href="https://peda.net/info">Peda.net-yleislisenssi</a></div> https://peda.net/id/6677fc927d0 2020-02-27T19:27:52+02:00 <p><strong><span class="editor underline"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=KfvYQgT2M-k" rel="nofollow ugc noopener">Video fotosynteesistä</a><br/> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=q-fKQuZ8dco" rel="nofollow ugc noopener">Video soluhengityksestä</a><br/> </span></strong>/ Videot ovat ulkoisiin palveluihin ja niissä saattaa olla saavutettavuuden esteitä.<strong><span class="editor underline"><br/> </span><br/> <strong class="editor red">SOLUJEN TOIMINTA TARVITSEE ENERGIAA</strong></strong></p> <p><strong class="editor red">A. Energian sitomiseen kykenevät omavaraiset (autotrofit) eliöt </strong></p> <b>1.</b> <b>F</b><strong>otoautotrofit </strong>valmistavat Auringon säteilyenergian avulla hiilidioksidista ja vedestä glukoosia, jonka sidoksiin on tallentuneena kemiallista energiaa. Tätä kutsutaan <strong>yhteyttämiseksi valon avulla eli fotosynteesiksi. Fotoautotrofisia eliöitä ovat </strong>kasvit, levät ja syanobakteerit.<br/> <p><b>Fotosynteesi on ehkä maapallon tärkein biokemiallinen reaktio, koska sen avulla fotoautotrofit tuottavat</b><b> </b></p> <p><b>a. glukoosia ja sitä jatkojalostamalla muita orgaanisia yhdisteitä itselleen ja samalla kuluttajille ja hajottajille.</b></p> <p><b>b. hapen ilmakehään</b></p> <p><b>c. puutavaraa, nautintoaineita, lääkkeitä, kuituja, yms. raaka-aineita</b></p> <p><b>2.</b><strong> Kemoautotrofit </strong>valmistavat glukoosia hiilidioksidistä, sillä energialla, jonka saavat hapettamalla epäorgaanisia yhdisteitä esim. rikkivetyä. Tätä kutsutaan <b>kemosynteesiksi</b>. Tietyt bakteerit ja arkeonit ovat kemoautotrofeja. </p> <strong>Toisenvaraiset (heterotrofit) eliöt eivät kykene sitomaan energiaa, vaan saavat energiansa ”syömällä” muita eliöitä.<br/> <br/> <strong class="editor red">FOTOSYNTEESI</strong><br/> yksinkertaistettu reaktioyhtälö:<br/> valoenergia + 6 H2O + 6 CO2 + -&gt;6 O2 + C6H12O6 <br/> <br/> </strong><strong>Fotosynteesin reaktiot jaetaan valo- ja pimeäreaktioihin:<br/> </strong><br/> <strong>1. Valoreaktiot</strong> tapahtuvat<b> viherhiukkasen</b> (kloroplasti) <b>yhteyttämiskalvostolla</b> (tylakoidikalvosto). <b>Valoreaktioiden lähtöaine on vesi ja reaktiotuote on happi.</b><br/> <ul> <li><b>Auringon valon fotonien</b> energia imeytyy viherhiukkasten yhteyttämiskalvostolla oleviin klorofylli-molekyyleihin, jotka siirtyvät korkeammalle energiatasolle. </li> <li><b>O</b><span><b>sa viritysenergiasta käytetään veden hajottamiseen vedyksi ja hapeksi.</b> </span>Hapen kasvisolu käyttää osin itse ja osa siitä vapautetaan ilmaan tai veteen<b>. </b>Vedestä peräisin olevat<b> vetyionit kiinnittyvät vedynsiirtäjään</b> (NAPD -&gt; NAPDH) ja niitä tarvitaan myöhemmin pimeäreaktioissa.</li> <li>Loppuosa valoreaktioiden energiasta käytetään <b>ATP-molekyylien</b> muodostamiseen ja niitäkin tarvitaan myöhemmin pimeäreaktioissa.</li> </ul> <p><b>2. Hiilen yhteyttämisreaktiot (pimeäreaktiot)<br/> </b>Tapahtuvat viherhiukkasen nestemäisessä <b>välitilassa</b> eli stroomassa. <b>Hiilen yhteyttämisreaktioiden lähtöaine on hiilidioksidi ja reaktiotuote on glukoosi.</b></p> <ul> <li>Reaktioihin tarvitaan <b>hiilidioksidia</b> ja vedynsiirtäjän tuoma vety, joka on tuotettu valoreaktiossa, joista rakennetaan pitkässä reaktiosarjassa <b>glukoosia.</b></li> <li>Energia pimeäreaktioihin saadaan runsasenergisistä ATP-molekyyleistä, jotka on tuotettu valoreaktioissa. </li> <li>Eivät tapahdu pimeässä, vaan välittömästi valoreaktion jälkeen.</li> </ul> <a href="https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/solu-bi2-ja-bi5/mssjve/esytfjvyts/aviherhiukkanen-png#top" title="aviherhiukkanen.PNG"><img src="https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/solu-bi2-ja-bi5/mssjve/esytfjvyts/aviherhiukkanen-png:file/photo/f87ac72190d8bc6803b6ce7e6f9a131b7e02b177/aviherhiukkanen.PNG" alt="" title="aviherhiukkanen.PNG" class="inline" loading="lazy"/></a><br/> <em>wikimedia commons / ulompi ja sisempi kalvo, strooma eli välitila ja <br/> yhteyttämiskalvostot eli tylakoidikalvostot<br/> <br/> </em><b>Fotosynteesin tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat:</b><br/> <ul> <li>ilmakehän CO2- pitoisuus</li> <li>valon määrä</li> <li>valon laatu</li> <li>lämpötila</li> <li>kosteusolot</li> <li>ravinteiden saatavuus </li> </ul> <p><strong><strong class="editor red">B. KAIKKI ELIÖT VAPAUTTAVAT ENERGIAA joko soluhengityksen tai käymisreaktioiden avulla.</strong><span class="editor underline"><br/> </span></strong></p> <ul> <li><b>Solut tarvitsevat energiaa mm. aineiden kuljetukseen solukalvon läpi, dna:n kahdentumiseen, proteiinisynteesiin ja solun jakautumiseen.</b></li> <li>Energian vapauttaminen tapahtuu yleisimmin <strong>soluhengityksen </strong>avulla <b>glukoosin sidoksia hajottaen.</b></li> <li><span>Soluhengityksen yksinkertaistettu reaktioyhtälö:<br/> <b>C6H12O6 + 6 O2 + 38 ADP + 38 P -&gt; (38 ATP) + 6 CO2 + 6 H2O</b></span><b><strong></strong></b></li> </ul> <b><strong></strong></b><br/> <b><strong>Soluhengitys </strong>voidaan jakaa kolmeen reaktiosarjaan:</b> <br/> <ol> <li><strong> </strong><strong>Solulimassa </strong>tapahtuu <strong>glykolyysi,</strong> jossa <b>glukoosi hajoaa kahdeksi palorypälehapoksi</b>, jolloin vapautuu pieni määrä energiaa<b> (2 ATP-molekyyliä)</b> ja vetyioneja, jotka voidaan kuljettaa vedynsiirtäjissä mitokondrioon. <b>Glykolyysi ei vaadi happea</b>.</li> <li><strong> </strong><strong>Mitokondriossa </strong>tapahtuu <strong>sitruunahappokierto,</strong> jossa palorypälehapot muuttuvat muiksi yhdisteiksi, <b>vapautuu hiilidioksidia ja vetyioneja ja vedyn elektroneja</b>. Kaksi jälkimmäistä jatkavat kulkuaan mitokondrion sisäkalvolle. Syntyy myös <b>2 ATP-molekyyliä energiaa.</b></li> <li><strong> </strong><strong>Mitokondrioiden poimusella sisäkalvolla </strong>tapahtuu <strong>elektroninsiirtoketju.</strong> <span>Elektroninsiirtoketju tarkoittaa sitruunahappokierrossa tuotettujen elektronien (-) kuljettamista elektroninsiirtäjältä toiselle, jolloin ne vapauttavat aina siirtyessään hieman energiaa. Tämän energian avulla </span>vetyionit (+) pumpataan kalvon toiselle puolelle, jolloin syntyy <span>sähköinen jännite-ero kalvon eri puolille. Lopulta jännite-eron kasvettua tarpeeksi suureksi vetyionit virtaavat kalvon toiselle puolelle saaden tietyn proteiinin pyörimään vinhasti. Tällä liike- energialla saadaan ladattua paljon ATP-molekyylejä <b>(32 ATP-molekyyliä). Elektroninsiirtoketju vaatii happea,</b></span> koska happi ottaa lopuksi vastaan vedyn elektronit ja reaktiotuotteena syntyy vettä.</li> </ol> <a href="https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/solu-bi2-ja-bi5/mssjve/esytfjvyts/amitokondrio-png#top" title="amitokondrio.PNG"><img src="https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/solu-bi2-ja-bi5/mssjve/esytfjvyts/amitokondrio-png:file/photo/fe01e0c20beb3873b2f855b72addc664b634ec77/amitokondrio.PNG" alt="" title="amitokondrio.PNG" class="inline" loading="lazy"/></a><br/> <p><br/> <em>wikimedia commons / Mariana Ruiz </em></p> <p><strong class="editor red">KÄYMISREAKTIOT</strong></p> <ul> <li><strong>Anaerobiset eliöt</strong> pystyvät vapauttamaan energiaa ilman happea käymisreaktioiden avulla.<b> Esimerkiksi hiiva on sieni, joka kuitenkin hapen puuttuessa voi vapauttaa energiaa myös alkoholikäymisellä. Maitohappobakteerit taas ovat esimerkkejä eliöistä, jotka vapauttavat energiaa maitohappokäymisellä. Jotkin eläinsolut voivat myös rasituksessa hetkellisesti vapauttaa energiaa maitohappokäymisellä.</b></li> </ul> <p> <strong>Alkoholikäyminen</strong> </p> <ul> <li><strong>Glykolyysi</strong> solulimassa, jossa syntyy 2 palorypälehappoa ja <strong>2 ATP-molekyyliä.</strong></li> <li>Tämän jälkeen muodostuu vielä <strong>hiilidioksidia ja etanolia</strong></li> </ul> <p> <strong>Maitohappokäyminen</strong> </p> <ul> <li><strong> </strong><strong>Glykolyysi </strong>solulimassa, jossa syntyy 2 <strong>palorypälehappoa ja 2 ATP-molekyyliä.</strong></li> <li>Tämän jälkeen muodostuu maitohappoa.<strong></strong></li> </ul> <b>kevät 2018 t.5 energian tuotto (vapautus) prokaryooteilla ja eukaryooteilla soluilla</b><br/> <a href="http://yle.fi/plus/abitreenit/2018/kevat/BI-fi/BI-fi/index.html" rel="nofollow ugc noopener"><b>http://yle.fi/plus/abitreenit/2018/kevat/BI-fi/BI-fi/index.html</b></a><br/> <b>YTL:n hyvän vastauksen piirteet (kevät 2018)<br/> <a href="https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2018_K/2018_k_bi.pdf" rel="nofollow ugc noopener">https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2018_K/2018_k_bi.pdf</a><br/> <br/> syksy 2016 t. 2 viherhiukkasen rakenne ja fotosynteesi<br/> <a href="https://drive.google.com/file/d/0B8Ec8LLK7gzHN2hmdDVVWGYtQlk/view" rel="nofollow ugc noopener">https://drive.google.com/file/d/0B8Ec8LLK7gzHN2hmdDVVWGYtQlk/view</a><br/> YTL:n hyvän vastauksen piirteet (syksy 2016)<br/> <a href="https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2016_S/2016_S_BI.pdf" rel="nofollow ugc noopener">https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2016_S/2016_S_BI.pdf</a><br/> </b> 2017-08-09T16:48:18+03:00 https://peda.net/id/a4d86a3e501 2022-10-11T16:52:18+03:00 <b><b><strong class="editor red">Solukalvon rakenne ja toiminta<br/> </strong><br/> <a href="https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/solu-bi2-ja-bi5/mssjve/nimet%C3%B6n-a4d8/asolukalvo-png#top" title="asolukalvo.PNG"><img src="https://peda.net/p/hanna.hirvela/bi6/solu-bi2-ja-bi5/mssjve/nimet%C3%B6n-a4d8/asolukalvo-png:file/photo/8bb1ab75941d41041394cb9963b09f0b8c5125c1/asolukalvo.PNG" alt="" title="asolukalvo.PNG" class="inline" loading="lazy"/></a><br/> </b></b><em>Wikimedia commons / DhatfielD and Mariana Ruiz</em><br/> <br/> <p>A. Solukalvo muodostuu kahdesta <b>fosfolipidi-kerroksesta</b>.</p> <p>B. Solukalvolla on<b> proteiineja</b> joko kokonaan tai osittain uponneena lipidikerroksiin. Ne voivat toimia:</p> <ul> <li><b>kanavaproteiineina mm. vesikanavat</b></li> <li><b>kantajaproteiineina</b></li> <li><b>kuljettajaproteiineina</b></li> <li><b>Ionipumppuina</b></li> <li><b>reseptoriproteiineina</b></li> <li><b>kiinnittymisproteiineina</b></li> </ul> <p>C. sekä <b>hiilihydraatteja</b>, joiden avulla solut tunnistavat toisiaan ja solun ulkopuolisia rakenteita.</p> <h3><strong class="editor red">Aineiden kulkeutuminen tai kuljetus soluun sisään ja ulos:</strong></h3> <strong><strong class="editor red"> </strong><br/> </strong><strong>1. PASSIIVINEN KULKEUTUMINEN</strong><strong><b><br/> </b></strong><b>on ilman energiaa tapahtuvaa aineiden siirtymistä suuremmasta pitoisuudesta pienempää pitoisuutta kohti.</b><br/> <ul> <li><b>A. Diffuusio</b> <ul> <li><b>Rasvaliukoiset aineet sekä happi ja hiilidioksidi</b> (ovat hyvin pienimolekyylisiä ja niillä ei ole sähköistä varausta) siirtyvät <b>diffuusion avulla soluun suoraan solukalvon läpi.</b></li> <li><b>Avustettu diffuusio</b> on passiivista aineiden kuljetusta solukalvon läpi ilman että energiaa kuluu, koska aineet kulkevat kohti pienempää pitoisuutta. <ul> <li><b>Avustetun diffuusion avulla esim. vesi pääsee soluun kanavaproteiinien </b>avulla esim. kasvisolujen vesikanavien eli akvaporiinien kautta. Tätä kutsutaan <b>osmoosiksi, mikä on avustetun diffuusion tyyppi, jossa vesi siirtyy puoliläpäisevän solukalvon läpi</b> kohti väkevämpää solunestettä, jotta ulko- ja sisäpuolen väkevyyserot tasoittuisivat. <ul> <li>Osmoosin ansiosta esim. kasvien juurisolut, jotka sisältävät sokeria ja ovat näin osmoottiselta arvoltaan väkevämpiä, saavat maaperästä suurimman osan tarvitsemastaan vedestä ilman energiaa.</li> </ul> </li> <li><b>Myös kantajaproteiinit ovat avustettua diffuusiota ja niiden kautta soluun pääsevät glukoosi ja aminohapot.</b> Yhdiste kiinnittyy kantajaproteiiniin samaan tapaan kuin substraatti kiinnittyy entsyymiin ja kuljetuksen jälkeen yhdiste ja kantajaproteiini irtautuvat toisistaan.</li> </ul> </li> </ul> </li> </ul> <ul> <li><b>B. Ionikanavat mahdollistavat ionien (sähköisesti varauksellisten yhdisteiden) kuljetuksen ilman energiaa, jos kuljetaan elektrokemiallisesti suuremmasta pitoisuudesta pienempään</b></li> </ul> <p><b>2. AKTIIVINEN KULJETUS, jota tarvitaan, kun aineita joudutaan ottamaan kohti suurempaa pitoisuutta.</b></p> <ul> <li><b>Kuljettajaproteiinit</b> kuljettavat aineita soluun pienemmästä pitoisuudesta suurempaan. Mm.<b> </b></li> <li><b>Ionipumput</b> ovat kuljettajaproteiineja, jotka ovat erikoistuneet sähköisesti varauksellisten ioneiden kuljettamiseen pienemmästä pitoisuudesta suurempaan. Energian kulumisen takia kuljettajaproteiinien toiminta on aktiivista kuljetusta. Energia saadaan kuljetukseen ATP- molekyyleistä, esim. hermosolujen natrium-kaliumpumppu (Na+-K+-ATPaasi). </li> </ul> <ul> <li><b>Endosytoosi</b> (solusyönti ja solujuonti) on tapa, jolla vaikkapa valkosolut solusyövät bakteereja.</li> </ul> <ul> <li><b>Eksosytoosi </b>(&quot;soluoksennus&quot;) on tapa, jolla vaikkapa isokokoinen hormoni eritetään ulos solusta.<em></em></li> </ul> <br/> <b>KEVÄT 2019 t.2 solukalvon toiminta</b><br/> <a href="http://yle.fi/plus/abitreenit/2019/kevat/BI-fi/index.html" rel="nofollow ugc noopener"><b>http://yle.fi/plus/abitreenit/2019/kevat/BI-fi/index.html</b></a><br/> <b>YTL:n hyvän vastauksen piirteet (kevät 2019)<br/> <a href="https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2019_K/2019_k_bi.pdf" rel="nofollow ugc noopener">https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2019_K/2019_k_bi.pdf</a></b><br/> <p><strong><em> </em></strong></p> <p> </p> 2020-02-15T19:14:37+02:00