Johdanto

2022-10-21T11:58:28+03:00

Historiaa ja "nykypäivää"
Vuonna 1980 kirjolohelle rehukerroin oli n.1,8 – 1,9 ja rehussa oli fosforia n. 1,3 % --> 2000 kg rehua sisälsi siis 26 kg fosforia. Kalaan siitä sitoutui sama kuin nykyisinkin eli 0,4 % kalan painosta. Vuonna 2017 rehukerroin oli noin 1,0 ja fosforia noin 0,9% --> 2000 kg rehua sisälsi18 kg fosforia:

Vuonna 1980 saatiin kalaa aikaan 1100 kg, johon sitoutui 4,4 kg fosforia, jäljelle jäi 21,6 kg fosforia
Vuonna 2017 saatiin kalaa 2000 kg, johon sitoutuu 8 kg ja jäljelle jäi 10 kg fosforia

Jäännösfosforin määrä yhtä tuotettua kalakiloa kohti:
Vuonna 1980: 21,6 kg P / 1100 kg = 19 g/ kala-kg
Vuonna 2017: 10,0 kg P / 2000 kg = 5 g/ kala-kg

Nämä 5 fosforigrammaa per kala-kg jakautuvat jotakuinkin puoliksi liuenneeseen ja kiinteään osaan.

Kalankasvatuksen ympäristösuojeluohje, Ympäristöministeriö I/2013
Sisämaan allaskasvatuksessa kuormitusta pienennetään sekä teknisillä ratkaisuilla, että laitoksen ja kalojen hyvällä hoidolla. Vanhojen maauomalaitosten vesistökuormitusta vähennetään ruokintaa optimoimalla, käyttämällä mahdollisimman vähän kuormittavia rehuja, käyttämällä hapekasta vettä ja poistamalla lietettä riittävän tehokkaasti tarkoitukseen soveltuvilla puhdistusmenetelmillä.

Läpivirtauslaitoksen ravinnekuormituksen alentamismenetelmiä
Luonnonvarakeskuksen kärkihankkeeseen liittyvä tehtävä selvittää olemassa olevien läpivirtauslaitosten tuotannon kasvun mahdollistavia toimia niin, ettei ravinnekuormitus lisäänny.

Kalojen ulostepartikkelit ovat yleensä laskeutuvia. Läpivirtauslaitosten osalta tämän jakeen kiinniottaminen maauoma-altaista on hankalaa, mutta pyöröaltailla onnistuu kohtalaisen hyvin. Pyörivä virtaus saa aikaan partikkelien kerääntymisen keskelle pyörrettä. Kasvatusolosuhteiden parantamisella taas pyritään pitämään jatkuva tehokas kalankasvu yllä. Virtaamasta ja hyvästä happitilanteesta huolehtiminen ovat helpoimmat tavat.

Vaikutukseltaan ratkaisun pitää olla sellainen, että sen aiheuttama tuotannon lisäys kattaa kustannukset ja tuottaa vielä voittoa, mutta ravinnekuormitus ei nouse yli luvan salliman.

Maailmalla ideoituja kokeiluita:

1) Ilmastuksen avulla lietettä keräävien virtausten aikaansaaminen ja kiintoaineen poistaminen
altaasta virtauksen mukana:

2) Altaiden jakaminen soluihin tai pyörövirtausta hyödyntävät maa-altaat, joista kiintoaine pyritään
poistamaan samaan tapaan:

Tuotannon lisäys lisähapetuksella:

Arvio tuotannon lisäyksestä 8-12 tonnia.

Tuotannon lisäys lisähapetuksella ja kiintoaineen talteenotolla:

Arvio tuotannonlisäyksestä 28-32 tonnia.

Tuotannon lisäys allassaneerauksella ja veden uudelleenkäytöllä:

Arvio tuotannon lisäyksestä yli 80 tonnia.

Kasvatusolosuhteiden varmistaminen on tärkeää. Hyvät olosuhteet, ei katkoksia ruokinnassa, jolloin kala lisää massaa jatkuvasti.

Ensimmäisenä kalan hyvinvointiin ja tehokkaan kasvun rajoittavana tekijänä on matala happitilanne. Seuraavana on veden lämpötila, josta siitäkin usein johtuu hapen puute ensimmäisenä vaikutuksena. Äkilliset vedenlaadun vaihtelut esimerkiksi lämpötilan tai pH:n osalta voivat vaikuttaa kasvua häiritsevästi.

Elo-syyskuun vaihteessa käynnistettiin hapen käytön testejä kolmella kalanviljelylaitoksella, joista kahdella on maa-altaita ja yhdellä lujitemuovialtaita.

Kalojen hapentarve
Kirjolohen hapentarve riippuu veden lämpötilasta, ruokinnasta ja kalan liikkumisesta. Veden lämmetessä hapen kylläisyysarvo alenee eli veteen sitoutuu vähemmän happea. Samalla kalan aktiivisuus nousee ja rehua kuluu enemmän ja kasvu on nopeampaa, jolloin myös hapen tarve kasvaa. 70%:n happikylläisyys on raja, jonka alapuolella ruuansulatukseen ei riitä tarpeeksi happea. Hapen vajauksessa kala alka hyödyntää kudoksistaan energiaa, joka
on kasvusta pois.

Hapenliuotuslaitteet
Kokeiluun osallistuneille laitoksille suunniteltiin perushapetussysteemit. Kesä oli kylmä ja veden lämmöt pysyivät
kalankasvattamiselle suosiollisina ja lisähapen tarve oli vähäisempi keskimääräiseen kesään verrattuna.

Hapetustestisysteemit olivat kahta eri tyyppiä, kartiohapettimet ja kolonnihapetin:

Vasemmalla kartiohapetin, oikealla kolonnihapetin.

Hapen hankinta
�Hapen hintaa vertailtiin nestehappisäiliön ja generaattorihapen kesken. Ensimmäisen koelaitoksen tapauksessa
hapenhankinta valmiina nestemäisenä oli käytännöllisin ja edullinen valinta. Toisen koelaitoksen hapentarve oli pienempi ja sinne kiinteät kustannukset säiliövuokrasta nostavat generaattorin hankinnan järkeväksi.

Hapetuksesta
Ensimmäisellä koelaitoksella tehtiin neljälle maa-altaalle hapetusjärjestelmä kartiohapettimiin perustuen. Testiä täydennettiin keraamisin hapettimin, joita sijoitettiin viereisiin altaisiin. Vertailu altaissa ei ollut lisähappea.

Happiveden jakaminen altaaseen tulevan virtauksen mukana:

Mittauksien keskiarvot
Happipitoisuuden muutos mitattuna altaan tulovedestä ja poistovedestä (ensimmäinen koelaitos):

Keraamiset hapettimet, hapen virtaama noin 15 l/ min per allas --> Happipitoisuus laski n. 0,45 mg/l
Vertailuallas, ei hapetusta --> Happipitoisuus laski n. 1,0 mg/l
Kartiohapetut altaat, hapen virtaama noin 20 l/min per allas --> Happipitoisuus nousi noin 1,2 mg/l

Lähde ja lisää aiheesta:
Lisähapetus ja muu tekniikka sisävesilaitosten kuormituksen pienentämiseksi.pdf