Perusopetuksen kieliohjelman kehittämistarpeista opetuksen järjestäjien näkökulmasta

2026-04-16T09:15:48+03:00

Tässä policy briefissä kuvaillaan maamme perusopetuksen kieltenopiskelua ja -opetusta ja annetaan toimenpide-ehdotuksia sen kehittämiseksi Kielikoulutuspoliittinen kuntatutkimus II -hankkeen pohjalta. Hankkeessa selvitettiin opetuksen järjestäjien eli koulujen rehtoreiden ja kuntien sivistysjohtajien ja vastaavien näkemyksiä ja kokemuksia kieltenopetuksen järjestämisestä paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Näin pyrittiin saamaan vastaus siihen, tarvittaisiinko esimerkiksi perusopetuksen kieliohjelmaan ja kuntien kieltenopetuksen järjestämisvelvoitteisiin muutoksia kieltenopiskelun lisäämiseksi ja monipuolistamiseksi maassamme.

1. Taustaa lyhyesti

Kieltenopiskelu on vähentynyt ja yksipuolistunut koululaisten kielivalintojen valossa erittäin voimakkaasti perusopetuksessa jo vuosikymmenten ajan (Pyykkö, 2017). Käytännössä useimmissa koulussa opiskellaan nykyään lähinnä vain englantia ja toista kotimaista kieltä (suomea tai ruotsia). Vaikka Suomi muuten monikielistyy, on tämä kehitys jo vaarantanut vakavasti kansallisen kielivarantomme, eikä kansalaisten monipuolinen kielitaito, jota pienenä kielialueena kovasti tarvitsemme, ole meille enää menestystekijä ja kielikoulutuspoliittinen tavoite, kuten ennen (Kolehmainen ym., 2025; Numminen, 2009; Piri, 2001). Tarvitsemme kieltenopiskeluun muutoksen, mikäli haluamme jatkossa menestyä taloudessa, kansainvälisillä kentillä ja onhan kansalaisten kielitaito myös osa kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta yhteiskunnan eri toiminnoissa.

Kieltenopiskelu on vähäisyytensä ja yksipuolisuutensa lisäksi myös erittäin alueellisesti eriytynyttä. Suomi on pitkä ja demografisesti hyvin heterogeeninen maa. Kuntiin hajautettu ja ulkoistettu koulutuspoliittinen päätöksenteko mahdollistaa kieliohjelman erilaisen toteuttamisen paikallisesti ja aiheuttaa näin oppilaiden koulutuksellista epätasa-arvoa ja yhdenvertaisuuden katoamisen kieltenopiskelussa (Kyckling ym., 2019).

2. Perusopetuksen kieliohjelmasta

Nykyinen perusopetuksen kieliohjelma on alun perin vuodelta 1968. Nyt jo 58 vuotta vanha kieliohjelma sisältää kaikille yhteisen toisen kotimaisen kielen (B1-kieli) ja kaikille yhteisen vieraan kielen (A1-kieli). Kaikille yhteinen vieras kieli on useimmissa kouluissa englanti (Vipunen, 2026). Vuoden 1994 opetussuunnitelman uudistuksen yhteydessä kieliohjelmaan lisättiin alakouluun vapaaehtoinen vieras kieli (A2-kieli), jonka järjestämisvelvollisuus kesti yli 30 000 asukkaan kunnilla perusopetuslain (628/1998) uudistukseen saakka. Lisäksi kunnilla oli yläkoulun valinnaisen kielen (B2-kieli) järjestämisvelvollisuus vuoteen 1994 saakka.

Sen jälkeen kieltenopetuksen rakenteelliset uudistukset ovat koskeneet lähinnä kaikille yhteisten kielten opetusta. Vuoden 2014 opetussuunnitelmauudistuksen myötä B1-kielen aloitus varhennettiin vuodesta 2016 alkaen alakoulun 6. vuosiluokalle entisen yläkoulun 7. vuosiluokan sijaan. Vuonna 2020 kieliohjelmaa uudistettiin siten, että A1-kielen eli kaikille yhteisen ensimmäisen vieraan tai toisen kotimaisen kielen aloitus varhennettiin 1. vuosiluokalle aiemmin yleisen 3. vuosiluokan sijaan tavoitteena samalla, että kieli olisi jokin muu kuin englanti. Tähän tavoitteeseen ei ole kuitenkaan päästy, vaan yleisin A1-kieli on edelleen englanti (Vipunen, 2026). Viimeisin kieltenopetuksen muutos on vuosiviikkotunnin lisäys B1-kieleen yläkoulun 7. vuosiluokalle syksystä 2024 alkaen.

Taulukossa 1 on tuoretta tilastotietoa eri kielten opiskelusta perusopetuksessa. Tilastot vahvistavat sen, että valtaosa koululaisista opiskelee pelkästään kaikille yhteisiä kieliä, englantia ja ruotsia ja valinnaisia kieliä opiskellaan vähän.

Taulukko 1. Tilastotietoa kieltenopiskelusta 2024.

Vuosiluokat	englanti	ruotsi	saksa	ranska	espanja
1–6	94 %	19 %
7–9	99 %	91 %	8 %	4 %	5 %

Lähteet: Tilastokeskus (2025).

Lisäksi tytöt opiskelivat valinnaisia kieliä enemmän kuin pojat. Myös kieltenopiskelun alueellinen eriytyminen on tilastotiedon perusteella erittäin voimakasta (ks. taulukko 2) siten, että maakuntien välillä on todella suuria eroja niiden koulujen määrissä, joissa opiskellaan vapaaehtoisia ja valinnaisia kieliä.

Taulukko 2. Esimerkki kieltenopiskelusta kahdessa maakunnassa 2024/2025.

Maakunta	Koulut, joissa opiskeltiin A2-kieltä	Koulut, joissa opiskeltiin B2-kieltä
Kainuu	11	5
Uusimaa	399	139

Lähde: Vipunen 2026.

3. Kielikoulutuspoliittinen kuntatutkimus II

Tutkimuksen tavoite oli selvittää perusopetuksen järjestäjätason eli rehtoreiden ja sivistysjohtajien (opetus- ja sivistysjohtaja, toimialajohtaja ja vastaava) näkemyksiä ja kokemuksia kieltenopetuksen järjestämisestä paikallisella ja valtakunnallisella tasolla pyrkien näin saamaan vastausta siihen, tarvittaisiinko esimerkiksi perusopetuksen kieliohjelmaan ja kuntien kieltenopetuksen järjestämisvelvoitteisiin muutoksia kieltenopiskelun lisäämiseksi ja monipuolistamiseksi kunnissa ja kouluissa.

Tutkimusaineisto koostui rehtoreiden (N = 126) ja sivistysjohtajien (N = 106) Webropol-kyselyvastauksista (N = 232) ja etäryhmähaastatteluista (N=8). Tavoitimme (15,2 %) koko maan (N= 828) perusopetuksen rehtoreista ja yli kolmanneksen (34,3 %) sivistysjohtajista. Aineisto kattaa alueellisesti koko maan ja erikokoiset kunnat. Aineistoa on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti. Rehtorikysely toteutettiin yhteistyössä Suomen Rehtorit Suomen Rehtorit ry – Finlands Rektorer rf:n kanssa.

4. Tutkimustuloksia

4.1 Kieliohjelma

Tutkimuksemme mukaan tärkein kieltenopetusta ohjaava tekijä kunnissa on järjestämisvelvollisuus, joten kieliohjelma ja tuntijako on uudistettava oppilaiden alueellista ja koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäviksi.

Reilu puolet rehtoreista (56 %) ja sivistysjohtajista (58 %) pysyisi valtakunnallisessa kieliohjelmassa alueellisten kieliohjelman erojen sijaan. Tutkimuksemme rehtoreista reilu puolet (56 %) ja sivistysjohtajista vähän alle puolet (46 %) kaipasi muutosta nykyiseen perusopetuksen kieliohjelmaan.

Tutkimuksemme vahvisti, että kuntien hyvin erilainen koko ja sijainti, pienenevät oppilasmäärät, kieltenopettajien vaihteleva saatavuus, pitkät välimatkat sekä etäopetuksen järjestämisvaikeudet ovat muun muassa tekijöitä, joiden kanssa kunnissa ja kouluissa tasapainoillaan kieltenopetuksen järjestämisessä ja jotka täten aiheuttavat alueellista eriytyneisyyttä.

4.2 Kaikille yhteiset kielet (A1 ja B1)

Noin puolet rehtoreista (49 %) ja sivistysjohtajista (51 %) tekisi englannista A1-kielen, koska muuhun kuin englantiin A1-kielenä ei kunnissa välttämättä riitä oppilaita eikä päteviä opettajia. Muun kuin englannin tarjoaminen ensimmäisenä vieraana kielenä on siis käytännössä osoittautunut kunnille haastavaksi tavoitteeksi, vaikka varhentaminen itsessään onkin tutkimuksen mukaan (Mård-Miettinen ym. 2021) koettu myönteiseksi muutokseksi.

Tutkimuksessamme kieliohjelman mahdollisena muutoksena eniten kannatettiin B1-kielen (toisen kotimaisen kielen) aloituksen siirtämistä takaisin yläkouluun. Näin tekisi noin kolmannes rehtoreista (34 %) ja noin neljännes sivistysjohtajista (26 %). Tutkimukseemme osallistuneet opetuksen järjestäjät eivät siis olleet täysin vakuuttuneita siitä, että B1-kielen aloituksen siirtäminen alkavaksi alakoulun puolelle oli hyvä ratkaisu.

B1-kielen varhentamisessa oli kyse toisen kotimaisen kielen oppimismotivaation ja sitä kautta oppimistulosten parantamisyrityksestä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt (Härmälä & Marjanen, 2022). Nyt tätä yritetään korjata aiemmin tuntuvasti supistetun B1-kielen vuosiviikkotuntimäärän lisäyksellä. Tuoreen selvityksen mukaan myös toisen kotimaisen kielen ylioppilaskokeen poisto keväästä 2005 alkaen on johtanut osaamisen laskuun kaikilla koulutusasteilla (Juurakko-Paavola, 2024). Reilu puolet tutkimuksemme rehtoreista (53 %) ja sivistysjohtajista (56 %) ei kuitenkaan vaihtaisi toisen kotimaisen kielen tilalle muuta kieltä. He perustelivat tätä Suomen kaksikielisyydellä, ruotsin tarpeella oppilaiden jatko-opinnoissa ja pohjoismaisella yhteistyöllä.

4.3 Vapaaehtoinen A2-kieli ja valinnainen B2-kieli

Kuten taulukoista 1 ja 2 näkyy, opiskellaan Suomessa enimmäkseen vain kaikille yhteisiä kieliä, englantia ja toista kotimaista kieltä. Enemmistö tutkimukseemme osallistuneista opetuksen järjestäjistä (rehtorit 83 % ja sivistysjohtajat 67 %) olivat yhtä mieltä siitä, ettei vain näiden kielten opiskelu perusopetuksessa riitä.

Tutkimuksemme vahvistaa, että A2-kielen valitsevat useimmiten oppilaan huoltajat, eikä oppilas itse, mikä syö tutkitusti opiskelumotivaatiota ja viimeistään alakoulusta yläkouluun siirryttäessä tämän kielen opiskelu halutaan usein lopettaa (Kangasvieri, 2022), mistä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia kaikille osapuolille (oppilas, ryhmä, kunta): kun riittävän moni oppilas haluaa lopettaa A2-kielen opiskelun, käy opetuksen järjestäminen kunnalle liian kalliiksi, jolloin koko ryhmä lakkautetaan ja kaikki jäävät ilman opetusta.

Tutkimuksemme mukaan kunnissa tarjotaan yhä yläkoulun valinnaisia B2-kieliä. Niitä myös opiskellaan, vaikkakin nykyään todella maltillisesti (ks. taulukot 1 ja 2). B2-kieli on useimmiten oppilaan aito valinta, joten motivaatio on hyvä, kun itse haluaa ja tietää miksi opiskelee kieltä (Kangasvieri, 2022). Alakoulun vapaaehtoisen ja yläkoulun valinnaisen kielen opiskelua voi jatkaa lukiossa.

5. Toimenpide-ehdotukset

Pelkkä englannin ja toisen kotimaisen kielen opiskelu ei riitä, kuten olemme jo kauan sitten saaneet todeta. Näin ollen tarjotkaamme kaikille maamme oppilaille yhdenvertainen mahdollisuus opiskella vähintään kolmea kieltä perusopetuksessa. Meidän täytyy nyt tehdä päätöksiä, jos haluamme rakentaa ja ylläpitää kielivarantoamme. Tarvitsemme harkitun muutoksen kuntien kieltenopetuksen järjestämisvelvoitteisiin, koska yleisen oppivelvollisuuden aikana tapahtuva kieltenopiskelu on tärkein perusta maamme kielivarannolle. Tämän mahdollistaa vain tasa-arvoinen ja yhdenvertainen perusopetuksen kieliohjelma, joka velvoittaa kunnat ja koulut tarjoamaan ja järjestämään monipuolista kieltenopetusta kaikille oppilaille.

Mikäli haluamme muutoksen, on opetuksen järjestämisvelvoitteiden lisääminen helpoin ja nopein vaihtoehto: säädetään kaikille kunnille kunnan koosta riippumaton joko A2- tai B2-kielen järjestämisvelvollisuus. Näin saadaan aikaan kauan kaivattu muutos valtakunnallisena kaikkia oppilaita ja opetuksen järjestäjiä koskevana. Kunta siis päättää opiskeltavan oppimäärän ja oppilaat voivat itse valita opiskeltavan kielen. Näin kaikilla oppilailla olisi mahdollisuus opiskella kolmea kieltä perusopetuksessa. Kunnille järjestämisvelvollisuus voidaan lisätä, eikä tämä edes ole suuri muutos, koska moni kunta tarjoaa näitä kieliä jo nykyään.

Opetuksen järjestäjien arvot ja asenteet ovat kielimyönteisiä, ja heillä on vahva tahtotila järjestää monipuolista kieltenopetusta. Oppilaat koulussa ovat motivoituneita kieltenopiskeluun ja kieltenopettajat odottavat nyt toimenpiteitä päättäjiltä. On kansallisen kielivarantomme takia aika mahdollistaa yhdenvertainen ja monipuolinen kieltenopiskelu koko Suomen kouluissa.

Kirjoittajat:

Teija Kangasvieri, p. 040 805 3017, teija.kangasvieri@jyu.fi, Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto
Karita Mård-Miettinen, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto

Julkaistu 16.4.2026

Lisäluettavaa kuntatutkimuksesta:

Kangasvieri, T. (2025). Suomi tarvitsee kielitaitoisen kansan, kielivarantoa ei ole varaa menettää yhtään tämän enempää. Kaleva 10.4.2025.

Kangasvieri, T. (2025). Suomi havahtuu kielitaidottomuuteensa liian myöhään. Helsingin Sanomat 4.4.2025.

Kangasvieri, T. & Mård-Miettinen, K. (2025). ”Rättvis, jämlik och oberoende av kommunernas resurser”: Utbildningsanordnarnas syn på språkundervisning i finska skolor. Poppis 1/2025, 16–17.

Kangasvieri, T. & Mård-Miettinen, K. (2024). ”Pyrin mahdollistamaan monipuolisen kielitarjonnan koulussani“– Rehtori ja kieltenopetus. Rexi 2/2024, 10–12.

Kangasvieri T.& Mård-Miettinen K. (2024). Kielikoulutuspolitiikkaa kunnissa – Rehtorit ja kuntapäättäjät koulujen kieltenopetuksen äärellä. Kielikampusseminaari 2024. Jyväskylä, Suomi, 25.4.2024.

Kangasvieri, T. & Suomela, A. (2024). Rehtorit kielikoulutuspoliittisina toimijoina - miten kieltenopetus koetaan ja mihin päätöksenteko pohjautuu? Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 15(1).

Kangasvieri T. & Mård-Miettinen K. (2023). Kielikoulutuspoliittinen kuntatutkimus II: Rehtoreiden ja kuntapäättäjien näkökulmia kieltenopetuksen järjestämiseen. AFinLAn syyssymposium 2023. Tampere, Suomi, 11.11.2023.