Katselutila
Koiranruusu, Rosa canina Ruusukasvit – Rosaceae Koiranruusua kasvaa luontaisesti vain Ahvenanmaalla, mutta sitä esiintyy viljelyjäänteenä puutarhoissa, koska sitä käytetään usein perusrunkona. Koiranruusu on 2-4 m korkea, kaarevaoksainen pensas. Edellisen vuoden kasvaimen kuori on vihreä. Piikit ovat voimakkaita ja käyriä. Koiranruusu kukkii kesä-heinäkuussa. Kukat ovat joko yksittäin tai 2-4 kukan kukinnoissa. Kukka on 4-5 cm leveä, vaaleanpunainen tai melkein valkoinen. Krista Mäkelä, Ahlmanin koulun Säätiö
Aitoukonhattu, Aconitum napellus Leinikkikasvit – Ranunculaceae Ukonhatut tunnistaa komeista kypärämäisistä kukistaan. Kukan sisältä löytyy kaksi pientä ”lintua”, joista kasvi on saanut nimikseen mm. laivankyyhky, kyyhkyskukka ja lintukukka. Perinnepihalla kasvaa aitoukonhatun lisäksi tarhaukonhattua (Aconitum x stoerkianum) ja kirjoukonhattua (Aconitum x stoerkianum ’Bicolor’). Ukonhatut suojautuvat kasvinsyöjiä vastaan myrkkykoktaililla, joka sisältää mm. suvun tieteellisen nimen mukaan nimettyä akonitiinia. Kasviin ei kannatakaan koskea paljain käsin, sillä pienikin määrä voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen. Ukonhattujen myrkyllisyys on tiedetty jo kauan ja niistä tehtyä uutetta on käytetty jo ammoisina aikoina esimerkiksi nuolimyrkkynä. Krista Mäkelä, Ahlmanin koulun Säätiö
Isohirvenjuuri, Inula helenium Isohirvenjuuri on tullut Suomeen hyödyn aikakaudella 1700-luvulla, jolloin tavoitteena oli löytää paljon uusia hyötykasveja takaamaan omavaraisuutta. Nykyään isohirvenjuuren löytää todennäköisimmin alueilta, missä on ollut pitkään asutusta, kuten vanhojen kartanoiden mailta. Elinvoimaisena kasvina se tulee toimeen, vaikka se jätettäisiin oman onnensa nojaan. Isohirvenjuuri on kukkatarhan komeimpia kasveja ja lisäksi hyvä perhoskasvi. Isohirvenjuuri oli jo antiikin kreikkalaisille ja roomalaisille tärkeä lääkekasvi. Syksyllä kerättyä juurakkoa ja juuria on käytetty matolääkkeenä, keuhkotautien ja hengitysteiden hoitoon, parantamaan katarria, vauhdittamaan ruoansulatusta sekä haavojen hoitoon antiseptisenä aineena. Krista Mäkelä, Ahlmanin koulun Säätiö
Tarhakurjenmiekka, Iris Germanica-ryhmä Kurjenmiekat tunnistaa miekkamaisista lehdistä ja erikoisen näköisistä kukista. Kurjenmiekkoja esiintyy meillä koristekasviviljelyn jäänteinä, muitta alkuperäiskasvistoon kuuluu vain keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus). Saksankurjenmiekka on Suomessa sukunsa suosituin perenna. Kyseessä ei kuitenkaan ole yksi laji, vaan kokonainen lajisikermä tarhakurjenmiekkoja. Alkuperäistä saksankurjenmiekkaa on risteytetty sitä muistuttavien lähilajien kanssa 1900-luvun alusta asti ja saatu aikaan valtava määrä monenkirjavia lajikkeita. Perinnepihalta löytyy eri sävyisiä sinikukkaisia tarhakurjenmiekkoja ja keltaruskeita taatankurjenmiekkoja (Iris variegata). Lehdistöltään hieman erilaisia, mutta samankaltaisin kukin kukkivia perinteisiä iiriksiä ovat siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) ja kääriökurjenmiekka (Iris pumila). Krista Mäkelä, Ahlmanin koulun Säätiö
Oopiumunikko, Papaver somniferum Unikkokasvit – Papaveraceae Oopiumunikkoa viljellään meillä yleisesti yksivuotisena koristekasvina. Sen voi tavata myös viljelykarkulaisena kulttuurivaikutteisilla paikoilla, esimerkiksi vanhoissa puutarhoissa ja maakasoilla. Oopiumunikon voi helposti sekoittaa toiseen vanhaan perinnekasviin, idänunikkoon (Papaver orientale). Idänunikolla on hehkuvan oranssit terälehdet, oopiumunikolla puolestaan punaiset tai punasävyiset. Oopiumunikko on vanha lääkekasvi, josta kehitetyistä lääkkeistä tärkeimpiä ovat morfiini, kodeiini ja papaveriini. Paitsi tärkeä lääkekasvi, oopiumunikko on myös huumekasvi, mutta koristekasvina viljeltävien oopiumunikoiden maitiaisnesteellä ei ole narkoottisia vaikutuksia. Krista Mäkelä, Ahlmanin koulun Säätiö