3.2 Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo

lasten_forssa_logo.PNG
Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitä arvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoista kehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Osallisuuteen kannustava yhteisö on kiinnostunut siitä mitä lapsi ajattelee ja tuntee. Lapsi voi hyvin ja oppii parhaiten kun hän voi kokea vaikuttavansa elämässään tapahtuviin asioihin. Henkilöstön aktiivinen vuorovaikutus perheiden kanssa lisää yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Varhaiskasvatuksessa jokainen aikuinen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä. Osallisuus on yhteisöön liittymistä, kuulumista ja siihen vaikuttamista; omien toiveiden ja tarpeiden ilmaisemisen ohella osallisuuteen kuuluu taito huomioida toiset. Osallisuuden kokemuksia syntyy yhteistoiminnassa muiden kanssa. Henkilöstön ammatillista vuorovaikutusta ja osallisuutta ohjeistetaan Hyvän työyhteisön periaatteissa.

Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi yhdenvertaisina riippumatta henkilöön liittyvistä tekijöistä. Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurin kehittämisen kannalta on tärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteista keskustellaan työyhteisössä. Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen, katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Meille moninaisuus on arvokasta. Taustoiltaan erilaiset lapset ja perheet huomioidaan toiminnassa ja kaikkia kohdellaan samanarvoisesti. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekä tavat toimia stereotyyppisten oletusten mukaisesti välittyvät lapsille. Varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia. Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihin hienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaan lapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä.