Voikukka

Voikukka on nurmikkojen ja peltojen kukka

YMP1_4_voikukka_oharma_MG_0010.jpgKesän alkaessa voikukka on yleisin kukkiva kasvi pihoilla ja niityillä. Sen keltaiset mykerökukinnot värittävät toisinaan koko pellon tai nurmikon aivan keltaiseksi.

Kukinta alkaa toukokuussa ja kestää aina heinäkulle saakka. Kukkivia voikukkia voi tavata melkein missä tahansa viljelysmailla ja puutarhoissa.



Voikukan rakenne

_shutterstock_191369318_voikukka_p.jpgVoikukalla on vankka paalujuuri. Syvälle kasvava paalujuuri on vaikea irrottaa kokonaan ja maahan jääneestä juuren palasesta kasvaa uusi voikukka.

Lehdet kasvavat ruusukemaisesti kasvin tyvestä.

Jotta kukka ulottuu pölyttäjien näkyvillä, voikukka kasvaa tarvittaessa pitkän vanan. Vanassa on maitiaisnestettä, joka ei lähde vaatteista tai käsistä helpolla.


Voikukan kukassa valmistuu ilmavarjollisia siemeniä

_shutterstock_189400217_voikukka_p.jpgSuomessa kasvaa satoja voikukkalajia, vaikka ne kaikki ensi silmäyksellä näyttävätkin melko samanlaisilta.

Voikukan mykerökukinto näyttää yhdeltä kukalta, mutta itse asiassa se koostuu sadoista pikku kukista. Kimalaiset ja mehiläiset vierailevat kukinnoissa ahkerasti, mutta

Voikukka on siitä erikoinen kasvi, että se pystyy kasvattamaan siemeniä ilman pölytystä.

Voikukan kukassa valmistuneet siemenet voivat lentää tuulen mukana pitkiä matkoja, sillä niillä on liitovarjo.

Hyötykäyttö

_shutterstock_50422147_voikukka_p.jpgVoikukan lehtiä voi syödä sellaisenaan salaatissa, tai niitä voi lisätä keittoihin ja muhennoksiin. Lehdet kannatta kerätä mahdollisimman nuorina, sillä isot vanhat lehdet ovat kitkeriä. Kukinnoista tehdään viiniä. Juuria voidaan käyttää keitettynä ruokien lisäkkeinä ja niistä on tehty pula-aikana kahvin korviketta.

Rohdoskäytössä voikukalla tiedetään olevan monia lääkitseviä vaikutuksia.

Voikukka on myös hyvä hunajakasvi, sillä mehiläiset saavat kukinnoista runsaasti mettä ja siitepölyä.