Historia

Uuden ajan alku Suomessa, lopputyö

SUUNNITELLAAN KORTTIPELI

Neljän oppilaan ryhmissä

Suunnitellaan ja toteutetaan korttipeli, jossa korttien henkilöt löytyvät opiskellusta jaksosta. Kuvitetaan kortit ja kirjoitetaan niihin tietoja/ominaisuuksia kortin henkilöstä. Peliin voi sijoittaa myös aikakauden merkittäviä tapahtumia (esim. Tukholman verilöyly, nuijasota ym.) Keksitään säännöt pelille.

HENKILÖT:
Kuningatar Margareta
Kristian II (Tyranni)
Kustaa Vaasa
Eerik
Juhana
Kaarina Maununtytär
Katarina Jagellonica
Mikael Agricola
Klaus Fleming
Jaakko Ilkka
Kaarle herttua

Arviointi:
-2p/henkilö (1p henkilön kuvasta, 1p oikeista tiedoista kortissa)
-1p/tapahtuma 
-2p säännöistä
-2p pelin toteutuksesta (huolella tehty, toimiva peli-idea, sujuva yhteistyö, tasapuolinen työnjako)
-maksimipisteet 30p

Renessanssiajan taiteilijoita

Renessanssiajan taiteilijoita, ryhmätyö (HI+AI+KU) 

 

-etsikää tietoa ryhmänne taiteilijasta ja kuvia hänen merkittävimmistä teoksistaan 

-kirjoittakaa tietoja ylös OMIN SANOIN  

-kirjoittakaa wordiin (yksi ryhmän jäsen luo tiedoston, jakaa sen sitten muille ryhmäläisille. Jakakaa valmis teksti opelle, ope tulostaa) 

-ottakaa kuvista kuvakaappaus ja dropatkaa opelle (ope tulostaa) 

-kootkaa teksteistä ja kuvista opetustaulu luokkaan 

 

Apua tiedonhakuun: 

-käyttäkää google-hakua (kuviin kuvahakua) 

-tutkikaa useampaa linkkiä ja kerätkää niistä tietoja 

-etsikää tietoa myös kirjoista 

-tehkää muistiinpanoja 

-kirjoittakaa tekstiä omin sanoin (ei kopioida tekstiä suoraan) 

-etsikää tietoa ainakin seuraavista asioista: 

-mikä on taiteilijan koko nimi?
 -milloin taiteilija eli? 

-missä hän eli? 

-millainen perhe hänellä oli? 

-miksi hänestä tuli kuuluisa taiteilija? 

-mitkä ovat hänen tunnetuimpia teoksiaan? (valitkaa erityyppisiä teoksia: maalauksia,  veistoksia, arkkitehtuuria...) 

-mitä muuta kiinnostavaa tietoa löydätte... 

 

-Jakakaa tehtäviä ryhmäläisten kesken 

 

OPPIMISEN ILOA!! 

 

Keskiaika-animaatio (HI+AI+KU)

KESKIAIKA-ANIMAATIO HI+AI+KU

Projektiin on varattu aikaa kuusi (6) viikkoa. Kuusi historian tuntia, 12 kuvaamataidon tuntia sekä 12 äidinkielen tuntia.

Tavoitteet:

-oppia Suomen keskiajasta (HI-tunnit, omaehtoinen opiskelu)

-osoittaa oppineensa Suomen keskiajan keskeiset piirteet:

*Suomen keskiajan tavallinen arkielämä maaseudulla/kaupungeissa

*kirkon merkittävä asema keskiajalla

*sääty-yhteiskunta, ihmisten eriarvoisuus

*Suomesta tuli osa Ruotsia

*Suomen tapahtumista alkoi löytyä kirjallisia lähteitä

-kehittää animaatiosovelluksen sekä editointisovelluksen käyttötaitoja ja soveltaa taitoja parin kanssa toteutettavassa animaatiossa

-harjoitella käsikirjoituksen laatimista ja sen toteuttamista muutaman minuutin animaatioksi

Toteutus:

-laaditaan käsikirjoitus parin kanssa. Lähteinä käytetään historian oppikirjaa sekä muita parin valitsemia lähteitä (luokassa käytettävissä kirjoja, netistä voi etsiä tietoa omalla pädillä, kirjastosta voi lainata kirjoja)

-animaatiohahmot sekä taustat toteutetaan piirtämällä/maalaamalla. Pyritään tekemään historiallisesti totuudenmukaiset hahmot ja taustat.

-animaatio kuvataan stopmotion-sovelluksella ja editoidaan iMovie-sovelluksessa

-valmiit animaatiot esitetään omalle- ja rinnakkaisluokalle

Arviointi:

-AI: käsikirjoituksesta arvioidaan tarinan sisältö sekä oikeinkirjoitus

-KU: valmiista animaatiosta arvioidaan kuvallinen kerronta ja taustojen sekä hahmojen toteutus

-HI: valmiista animaatiosta arvioidaan, miten Suomen keskiajasta opittua on onnistuttu tuomaan esiin/kuvaamaan animaatiossa. (historialliset faktat)

-työskentely: parin työskentelyn sujuvuus, työnjaon onnistuminen, aikataulussa pysyminen

Poliisi tutkii: Harald Sinihammas rikoksen uhri?

Poliisi tutkii tuhannen vuoden takaista rikosta: Tuikattiinko Harald Sinihampaan linnoitus tuleen?

Toissa vuonna löytynyt linnoitus saattoi olla mahtavan viikinkikuninkaan viimeinen rakennusprojekti, joka jäi kesken, kun kapinalliset tappoivat hänet.

Ulkomaat
Riimukivi puiden katveessa
Harald Sinihammas kaiverrutti vanhempiensa muistoksi ja samalla itsensä kunniaksi kymmentonnisen riimukiven. Kaiverruksia on kolmella kyljellä: yhdellä riimukirjoitusta, toisella myyttinen eläin, luultavasti leijona, ja kolmannella ristiinnaulittu Jeesus, sillä Tanskan yhdistänyt Harald teki siitä myös kristityn. Kivi seisoo Jellingin kirkon pihassa.Jürgen Howaldt /CC BY-SA 2.0 de/wikimedia

Tanskalaiset arkeologit ovat pyytäneet poliisilta tutkimusapua vakuututtuaan siitä, että Valløn ympyrälinnoituksen tulipalo runsaat tuhat vuotta sitten sytytettiin tahallaan. Tuli oli irti linnoituksen kahdella laidalla, sekä itäisellä että pohjoisella portilla.

– Kaikki merkit viittaavat tahallisuuteen. Itäportin ulkopuoli on täysin hiiltynyt, mutta sisäpuolella ei ole merkkejä tulipalosta, kertoo tutkimuksia johtava arkeologi Jens Ulriksen Tanskan yleisradioyhtiölle DR:lle(siirryt toiseen palveluun).

Køgen satamakaupungin lähellä, vajaan 40 kilometrin päässä Kööpenhaminasta sijaitsevan linnoituksen mitä luultavimmin omisti kovakätinen viikinkikuningas Harald Sinihammas. Ulriksen arvelee, linnoitus saattoi olla vasta rakenteille, kun Harald kuoli kapinassa, koska työ vaikuttaa jääneen puolitiehen.

– Teoriamme on, että maan muut mahtimiehet hyökkäsivät linnaan ja panivat portit palamaan, Ulriksen sanoo.

Poliisikoirat arkeologien apuna

Radiohiilitutkimuksissa linnoitus on voitu ajoittaa Harald Sinihampaan valtakaudelle 900-luvun loppupuoliskolle, mutta tarkka ajoitus ei tällä menetelmällä onnistu. Siksi tutkijat ovat soittaneet poliisille.

– Toivottavasti heidän asiantuntijansa osaavat sanoa jotakin palon syttymisestä. Arkeologeilla on hyviä kokemuksia yhteistyöstä poliisin kanssa, esimerkiksi luiden löytymisestä poliisikoirien avulla, kertoo tiedottaja Sanne Jakobsen.

Ulriksenin unelmalöytö olisi hyvin säilynyt palanen tammen kaarnaa, sillä sellaisesta olisi määriteltävissä puun kaataminen puolen vuoden tarkkuudella. Samalla selviäisi, koska linnoitus on rakennettu, Ulriksen perustelee haavettaan Lokalavisen(siirryt toiseen palveluun)-lehdessä.

Linnoitukselle raivattiin tasamaata

Kaksi tutkijaa puhdistaa kaarevassa kaivausojassa maata kaivauslastoilla.
Valløn ympyrälinnoitus oli noin nykypäivän jalkapallokentän kokoinen mutta täysympyrän muotoinen alue.Danmarks borgcenter

Valløn linnoituksen toissavuotinen löytyminen oli viikinkiajoista kiinnostuneille iso uutinen, sillä mitään vastaavaa ei ollut löydetty kuuteen vuosikymmeneen. Viikinkien ympyrälinnoituksia tunnetaan kaikkiaankin vain viisi Tanskasta ja kaksi Ruotsista.

Turpeesta ja tukevista hirsistä tehty linnoitus oli halkaisijaltaan 145 metriä. Sitä suojasi viiden metrin korkuinen aita. Tutkijat yllättyivät havaitessaan, miten perusteellisesti maastoa oli muutettu, jotta linnoitus saatiin sopimaan halutulle paikalle.

– Jotkut ihmisparat joutuivat rahtaamaan tonneittain painavaa savimaata. Se oli erittäin epätavallinen hanke, ja ainoa tarkoitus oli osoittaa valtaa, sanoo Aarhusin yliopiston professori Søren Sindbæk, toinen linnoituksen löytäjistä.

Tarkka ympyrä, neuroottinen kuningas?

Videnskab-tiedesivustolla on animaatio(siirryt toiseen palveluun) siitä, miltä linnoitus luultavasti näytti tai miltä sen olisi pitänyt valmiina näyttää. Muodoltaan linnoitus oli täydellinen ympyrä, ja sen portit osoittivat täsmälleen itään, länteen, pohjoiseen ja etelään.

Samoin on muissa Harald Sinihampaan rakennuttamissa linnoituksissa, mikä saa arkeologi Nanna Holmin vitsailemaan, että Haraldilla näyttää olleen jonkinlainen pakkomielle. Holm on Sindbækin ohella linnoituksen löytäjä ja yksi tutkimusten johtajista.

Outoa kyllä, niissä ei ole ainakaan toistaiseksi löytynyt astioiden sirpaleita, aseita tai mitään muutakaan linnoituksen elämästä kertovaa. Löytynyt ei ole myöskään asumusten jälkiä tai vallihautaa, kuten voisi olettaa. Ainoa esinelöytö on ollut pikkuruinen lasihelmi.

Maaperän metallit kertoisivat asepajasta

Tutkijat ovat löydöttömyydestä kummissaan, mutta eivät toivottomia, sillä suurin osa alueesta on vasta kartoitettu maatutkalla. Kaivauksia jatketaan tämän kesän jälkeen vielä kaksi kesää.

Esinelöydöt eivät myöskään ole ainoa tapa, jolla alue voidaan osoittaa asutetuksi. Maanäytteistä etsitään muun muassa fosfaattia, joka kertoisi karjasta, ja raskasmetalleja, joita olisi jäänyt aseiden valmistamisesta.

Tutkimuksilla on verkkosivu(siirryt toiseen palveluun), ja kaivauksien etenemistä voi seurata myös Facebookista(siirryt toiseen palveluun). Videnskab(siirryt toiseen palveluun)-sivusto seuraa tutkimuksia omalla sivullaan.

Viikinkiajasta kiinnostuneet ovat tervetulleita myös paikan päälle. Tanskan kuningatar Margareeta avasi Valløn linnoituksen kaivausalueen ja siihen liittyvän näyttelyn yleisölle runsas kuukausi sitten. Arkeologien työtä arvellaan tulevan tänä kesänä seuraamaan noin 30 000 ihmistä.

Suomalaisetko viikinkejä?

Suomalaisetko viikinkejä? Tuore tutkimus kertoo viikinkiajasta Suomessa

Uusi tutkimus on kartoittanut viikinkiajan Suomea, joka on aikakautena jäänyt hämmästyttävän vähälle tarkastelulle.

Kotimaa
Viikinkitaistelua.
Sotahistorian harrastajat järjestävät taistelunäytöksiä kuuluisien viikinkitaistelujen mukaisesti. Legend of the Norwegian Vikings -festivaali pidettiin Pietarissa toukokuussa 2012.Anatoly Maltsev / EPA

Suomen viikinkiaika (noin 800–1050) ei juuri ole tutkijoissa intohimoja herättänyt. Esimerkiksi kansainvälisissä julkaisuissa sitä ei käsitellä oikeastaan ollenkaan, ja syykin on ilmeinen:

– Suomalainen viikinkiaika on jäänyt keskiajantutkimuksen ja kivikauden väliin. Kivikauteenhan sijoittuu suomalaisuuden alkuaika, eli suomen kielen, kulttuurin ja asuttamisen vaiheet, ja tietenkin tällaiset alkuperäasiat kiinnostavat tutkijoita laajemmin. Keskiajalta taas on enemmän tietoa ja muistomerkkejäkin, folkloristiikkaan, muinais-islantilaiseen kirjallisuuteen ja saagoihin keskittynyt tutkija Joonas Ahola kertoo.

Joonas Aholan, Frogin ja Clive Tolleyn toimittama tuore Fibula, Fabula, Fact – the Viking Age in Finland -tutkimus paikkaa nyt tätä aukkoa. Viikinkiaikaa on tässä tutkimuskokoelmassa kartoitettu muun muassa arkeologian, kielitieteen, genetiikan ja ilmastotieteen näkökulmasta.

– Kansainvälisissä tutkimuksissa on ollut epämääräisiä käsityksiä esimerkiksi siitä, kuinka iso osa Suomea on asutettu, ketkä tätä maata ovat asuttaneet tai mitä kieltä täällä on puhuttu. Näihin asioihin olemme yrittäneet saada otetta nimenomaan monitieteisellä lähestymistavalla.

Mistä keskusteltaisiin?

Viikinkiaikana Suomessa on ollut jonkin verran nykyistä lämpimämpää, eli elinolosuhteet ovat olleet suotuisammat. Itse asiassa ilmaston lämpeneminen saattaa viedä Suomen viikinkiaikaisiin sääolosuhteisiin, kuivempiin kesiin ja leudompiin talviin. Millaisia ihmisiä Suomessa sitten viikinkiaikana asusteli?

Suomen viikinkiaikaisista haudoista on löytynyt hirvittävän paljon aseita, enemmän kuin muualta Skandinaviasta tuona aikana keskimäärin

– Itämerensuomalaisia kieliä puhuneet ryhmät ovat asuttaneet lähinnä lounaisosia Suomesta Hämeeseen päin. Laatokan alueella taas on olllut karjalaisia. Ylivoimaisesti suurin osa nyky-Suomesta on kuitenkin ollut saamelaisten, tai saamelaisten esi-isien asuttamaa. He ovat elättäneet itsensä metsästämällä ja keräilyllä, eivätkä siis ole juuri jättäneet jälkiä itsestään, kuten hautausmaita.

– Lounais-Suomessa puhuttiin kieltä, joka muistuttaa hyvin paljon nykysuomea. Pystyisimme kommunikoimaan aika varmasti silloisten lounaissuomalaisten kanssa, Ahola summaa viikinkiajan Suomen kulttuurisen tilanteen.

Viikinkien hopeaesineitä.
Yorkshiresta Pohjois-Englannista löydettyjä viikinkien hopeaesineitä British Museumin kokoelmista.British Museum / EPA

Ryöstelivätkö suomalaisetkin?

Mutta entäpä sitten viikingit? Sana viikinki tarkoittaa vesitse ryöstöretkiä tekevää henkilöä, ja termi viittaa siis joukkioihin, jotka laivalla liikkuen ryöstelivät rannikkoalueita. On olemassa äärimmäisen vähän jälkiä siitä, että suomalaiset olisivat olleet juuri tämänkaltaisissa aktiviteeteissa mukana. Mutta:

– Jos viikinkiys määritelläänkin sotaisan kulttuurin tai sotaisuuden kautta, niin silloin siitä kyllä on Suomessa merkkejä. Esimerkiksi Suomen viikinkiaikaisista haudoista on löytynyt hirvittävän paljon aseita, enemmän kuin muualta Skandinaviasta tuona aikana keskimäärin. Tämä viittaisi siihen, että täällä on arvostettu kuolemaan liittyvien kulttien ja rituaalien yhteydessä sotureihin tai soturiuteen liittyvää symboliikkaa, Joonas Ahola sanoo.

– Suurista ryöstösaaliista tai suomalaisten sotureiden jättämistä jäljistä ulkomailla taas on merkkejä hyvin vähän.

Tulkkeja, oppaita

Kaiken todennäköisyyden mukaan suomalaisia kuitenkin liittyi viikinkeihin.

– Laatokan ympäristössä elämä oli tuolloin hyvin vilkasta ja eläväistä, siellä oli slaaveja, skandinaaveja, karjalaisia ja länsisuomalaisiakin oli toisinaan käymässä, joten kulttuurien sekoittumista on pakostakin tapahtunut.

– Ahvenanmaalaiset taas ovat todennäköisesti toimineet jonkinlaisina tulkkeina ja kielellisinä oppaina viikingeille, kun nämä ovat lähteneet seikkailemaan Venäjän jokiteille. Tuohon aikaan näitä alueita asuttivat suomensukuiset kansat, jotka kylläkin puhuivat hyvin etäisiä kieliä suomeen nähden, mutta kyse on kuitenkin ollut sukulaiskielistä. Aivan varmasti tällaisia kumppanuuksia on syntynyt, koska ollaan oltu skandinaavien kanssa niin läheisissä tekemisissä.

Saagoissa sanottua

Suomen viikinkiajasta löytyy kirjallisiakin lähteitä, nimittäin Islannin saagoista. Kuningassaagoissa on mainintoja, kuinka esimerkiksi viikinkipäällikkö Olavi Pyhä teki sotaretken "roihujen rannikolle". Ilmauksella viitataan varoitustuliin, joita Suomen rannikolla on loimunnut, kun viikingit ovat tänne tulleet.

– On myös olemassa tarina, jonka mukaan Olavi tunkeutui aina sisämaahan saakka, kunnes vihamieliset paikalliset motittivat kuninkaan joukot ja pakottivat heidät perääntymään. Egillin saagassa taas kerrotaan kainuulaisista, jotka olivat sotineet pohjoisnorjalaisten kanssa karjalaisia vastaan. Tämäntapaista aktiviteettia siis on tapahtunut nyky-Suomen maaperällä, Ahola sanoo.

Viikinkilaiva n kopio vesillä Roskildessa, Norjassa.
Jen Norgaard Larsen / EPA

Vaaleita orjia

Muinaisista sodista tietenkin herää kysymys, mikseivät viikingit sitten koskaan valloittaneet Suomea, vaikka hallitsivatkin ympäröiviä alueita. Viikingeillä ei myöskään ole ollut Suomen etelärannikolla tai Ahvenanmaalla pysyvää asutusta kuten monissa tutkimuksissa on väitetty, eikä Suomi siis ole koskaan kuulunut "viikinkien siirtomaihin" Grönlannin tai Islannin tavoin.

Monen mielessä onkin pyörähdellyt ajatus vierailta valloittajilta omia maitaan sinnikkäästi puolustaneista herooisista suomalaisista. Aholan mukaan todennäköisintä kuitenkin lienee se, että Suomi on ollut epäkiinnostava ja köyhä alue, jossa on ollut suurin piirtein saman verran asukkaita kuin Islannissa, eli 40 000 - 100 000.

– Täällä ei ole ollut luonnonrikkauksia. Ainoana asiana voisi mainita turkikset, ja niiden saatavuus taas on riippunut paikallisesta väestöstä. Suomen rannikkoalue on ollut pienen kaupankäynnin kohteena. Täältä on myös haettu orjia, jotka vaaleutensa takia ovat olleet kuumaa kauppatavaraa eteläisillä markkinoilla. Todennäköisesti viikingeille ja skandinaaveille ei olisi ollut suurtakaan hyötyä siitä, että he olisivat ryhtyneet valloittamaan harvaan asuttua, köyhää, karua ja villiä seutua. Enemmän tai vähemmän ystävällismielinen kanssakäyminen on ollut hyödyllisempää ja molempien yhteinen etu, Ahola toteaa.

Mitä jäi jäljelle?

Mutta kuinka viikinkiaika sitten näkyy nyky-Suomessa? Joonas Aholan mukaan tästä ovat muistona etenkin Suomen kaksi kulttuurialuetta.

– Jos puhutaan Suomen itäisestä ja läntisestä kulttuurialueesta, tämä kahtiajako juontaa juurensa nimenomaan viikinkiajalta. Tuolloin karjalainen kulttuuri kehittyi Laatokan länsi- ja pohjoisrannoille, josta se sitten lähti laajenemaan Savoa ja Kainuuta kohti.

Viikingit taas jaksavat edelleenkin kiehtoa ihmisiä.

– Se johtuu varmaankin viikinkeihin liitetystä imagosta - vapaudesta, miehekkyydestä, voimasta, seikkailusta, kiiltävistä kypäristä, miekoista ja ennen kaikkea menestyksestä. Nämä kuvastot ovat kiehtoneet ihmisiä romantiikan ajoista lähtien, ja niitä on liitetty erilaisiin kansallisiin ideologioihin ja omakuviin, Joonas Ahola toteaa.

Catoiran kaupungin asukkaat näyttelivät viikinkien maihinnousua Pontevedran maakunnassa, Pohjois-Espanjassa 3. elokuuta 2014.
Catoiran kaupungin asukkaat näyttelivät viikinkien maihinnousua Pontevedran maakunnassa, Pohjois-Espanjassa 3. elokuuta 2014.Salvador Sas / EPA

Viikinkiaikainen rahakätkö löytyi Hämeestä

Hämeen huikea hopea-aarre nousi päivänvaloon: pellossa yli 300 viikinkiaikaista kolikkoa

Museoviraston koekaivausryhmä on käynyt tiistaina ja keskiviikkona tutkimassa Hämeenkoskelta löytynyttä hopeakolikkoaarretta. Paikalta löytyi yli 300 viikinkiaikaista hopearahaa. Rahoja saattaa olla maan uumenissa vielä enemmänkin.

Kotimaa
Tutkijat hämäläisellä pellolla
Marianna Niukkanen / Museovirasto

Aarteen löysivät helatorstaina Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiden metallinilmaisinharrastajat. Museoviraston koekaivausryhmä on käynyt kenttätöissä yhdessä löytäjien kanssa.

Rahalöydön kolikkoja
Rahat ovat poikkeuksellisen hyväkuntoisia.Marianna Niukkanen / Museovirasto

Kaikkiaan yli 300 hopearahaa löytyi noin 30x60 metrin kokoiselta alueelta. Koekaivausryhmän tutkija Simo Vanhatalo Museovirastosta arvioi, että rahat ovat levinneet laajalle alueelle peltotöissä.

– Viime viikolla löytyi 46 rahaa enkä oikeastaan uskonut, että päästään yli 300:n lukemaan. Vastaavissa paikoissa on 30 ollut maksimimäärä. Tuntui, että sieltä vaan jatkui, eikö nämä jo lopu! Mistä näitä tulee, taivaastako niitä on satanut sinne? Vanhatalo kuvailee kaivausten tunnelmia.

– Se oli aika jännittävä paikka. Tässä voi olla monia syitä, miten rahat ovat sinne joutuneet, en itse usko, että ne ovat joutuneet sinne viikinkiaikana. Voi olla, että hopea on käynyt maksuvälineenä paljon myöhemminkin. Ehkä päällä on joskus ollut jokin rakennus ja ne ovat sinne unohtuneet, mutta mitään varmaa ei voi sanoa.

Rahat painavat noin gramman, kaksi kappaleelta eli aarre painoi noin nelisensataa grammaa. Rahat ovat hyvin ohutta hopealevyä. Viikinkiaikainen rahalöytö on viime vuosikymmenten suurin.

– Kyllä täällä on vaurautta ollut, ja toivon, että tutkimuksia tehdään ympäristössä vastaisuudessa vähän enemmänkin.

Suurin osa rahoista on tyypillisiä 1000-luvun alun saksalaisia ja anglosaksisia kolikoita, mutta joukossa on myös ainakin yksi bysanttilainen raha ja sellaisen jäljitelmä, kerrotaan Museoviraston tiedotteessa(siirryt toiseen palveluun).

Ei muita muinaisjäänteitä

Paikalta ei löytynyt rahojen lisäksi muita viitteitä viikinkiaikaisesta muinaisjäännöksestä. Lähellä ei ole kalmistoa tai hautapaikkaakaan.

– Aika tarkasti aluetta käytiin läpi metallinetsijöiden kanssa. Ensimmäiset löydöt tulivat aika pinnalta, kymmenen sentin syvyydestä ja viimeiset lähes ruokamullan alta, noin 40 sentin syvyydestä. Kyllä siellä saattaa niitä vielä olla ja me tullaan varmaan myöhemmin sitten vielä tarkistamaan tuota paikkaa, jos sieltä löytyisi vielä lisää rahoja, kertoo Vanhatalo.

Kenttätutkimukset paikalla ovat päättyneet iltapäivällä kello 14:n aikaan ja maanomistaja pääsi jatkamaan toukotöitään pellolla.

– Siellä juuri kone meni äsken siitä yli, täällä on isot alueet työn alla ja ohraa tähän on tulossa, kuvailee tuoreeltaan pellon laidasta tavoitettu Vanhatalo.

Rahalöytö matkaa Helsinkiin Museovirastoon tarkempiin tutkimuksiin. Pyrkimyksenä on saada rahalöytö mahdollisimman pian yleisön nähtäväksi.

Viikinkidieetti

Viikinkidieetti: peuraa ja persikkaa, kanelia ja korianteria

Viikingit osasivat paistaa pähkinäöljyssä ja valmistaa jogurtin kaltaista skyriä, mutta tavallista ruokaa oli ohrapuuro.

Viikinkiaika
Iso punapurjeinen viikinkineve purjehtii sillan ohi.
Viikingit palasivat Amerikkaan, kun Norjasta lähtenyt viikinkiveneen kopio lipui New Yorkin satamaan viime syyskuussa. Jos matka oli tehty täysin autenttisesti, ruokana oli ollut suolakalaa.Justin Lane / EPA

Hurjiksi ryöstelijöiksi miellettyjen viikinkien kuvaan sopii ajatus heistä repimässä hampaillaan isoja puoliraakoja lihakimpaleita. Tällainen ruokailu on kuitenkin todellisuudesta kaukana, kertovat muinaislöydöt.

Villisikaa ja muuta lihaa toki syötiin, mutta kaikkiaan viikinkien ruokavalio oli hyvin monipuolinen. Tanskalaiseen Riben viikinkeskukseen(siirryt toiseen palveluun) kehitellyltä ruokalistalta ei puutu sellainenkaan tuontiherkku kuin persikka.

Yhtään alkuperäistä reseptiä ei ole riimuihin riipustettu, mutta tuhannen vuoden takaiset viljelykasvit ja kotieläimet ovat tiedossa.

Arkeologiset kaivaukset ovat kertoneet paljon muutakin, muun muassa sen, että viikingit maustoivat ruokaansa kotikulmien villiyrttien lisäksi tuontikanelilla, kertoo reseptien laatimiseen osallistunut Diana Bertelsen National Geographic(siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Rikkaalle peuraa, köyhälle hyljettä

Brittiläisen Durhamin yliopiston tutkijan Eleanot Rosamund Barraclough'n mukaan yhtä viikingeille tyypillistä ruokavaliota ei ollut, vaan asuinpaikka vaikutti voimakkaasti.

Koti-Skandinavian rannikoilla proteiini saatiin pääasiassa kalasta, muun muassa sillistä ja lohesta. Ne kuivattiin ja säilytettiin suolassa, mikä teki niistä oivallista evästä pitkillä merimatkoilla, Barraclough kertoo.

Myös varallisuudella oli tietenkin merkitystä siihen, mitä viikinki sai syödäkseen. Ylhäisö oli oma lukunsa, mutta ero näkyi myös maatiloilla vaikkapa Grönlannissa: varakkaat söivät peuraa, köyhien pöydässä oli ennemmin hylkeenlihaa. Nälänhätäkään ei ollut köyhille vieras.

Ohra oli perusviljaa

Viikinkipuuron resepti

Tämä viikinkien tyypilliseksi ruoaksi päätellyn ohrapuuron resepti on Fotevikenin museon sivulta.

3–4 dl karkeaa ohrajauhoa
litra vettä
2 omenaa
suolaa

Keitä vesi ja vatkaa siihen jauhot vähitellen. Kiehuta 15 minuuttia koko ajan sekoittaen.
Lisää pilkotut omenat viime vaiheessa.
Anna hautua hyvin miedolla lämmöllä 1/2–1 tuntia.

Riben viikinkikeskuksen reseptisivulla(siirryt toiseen palveluun) on runsaasti reseptejä, muun muassa tätä arkipuuroa muhkeampia puuroja.

Vaikka viikingit ehkä ajatellaan ennen muuta merenkävijöiksi, Skandinavian viikinkiaikainen väestö oli pääasiassa maanviljelijöitä. Pellossa kasvoi ennen kaikkea lyhyttä ja jykevää kuusitahoista ohraa, jota Suomessakin kasvatettiin paikoin vielä 1900-luvun alussa.

Ohran lisäksi viikingit viljelivät myös useita vehnälajeja, kauraa, ruista ja herneitä, listaa ruotsalaisen Fotevikenin museon(siirryt toiseen palveluun) verkkosivu.

Tiloilla kaakattivat kanat ja röhkivät siat. Lehmistä ja lampaista saatiin lihan lisäksi maitoa. Siitä valmistettiin voita ja juustoa ja jogurtin kaltaista hapatettua islantilaista skyriä, joka on viime vuosina ilmestynyt Suomessakin kauppojen kylmäkaappeihin. Skyristä on maininta yhdessä saagassakin.

Vuodenajasta riippuen viikinkien pöydässä oli myös monenlaisia marjoja, naurista, kaalia ja muita vihreitä kasveja, myös merilevää. Viljasta tehtiin puuroa ja litteää leipää.

Suolaa ja hunajaa

Ruoka kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se ei ollut mautonta, Barraclough arvelee. Arkeologisten löytöjen perusteella ruokaa näytetään maustetun muun muassa sipulilla, valkosipulilla, tillillä ja korianterilla.

Fotevikenin museon tutkijat suhtautuvat kuitenkin epäillen niiden yleisyyteen tavallisen viikinkikansan mausteina. Yleensä makua saatiin suolasta ja hunajasta.

Toisaalta viikingeillä oli niin modernilta kuulostavaa paistinrasvaa kuin pähkinäöljyä, sillä ulkomailta oli kulkeutunut vinkkejä saksanpähkinäöljyn valmistamisesta ja käytöstä.