Shintolaisuus

Shintolaisuus

 

Shintolaisuus

Shintolaisuus kehittyi Japanin varhaiskantaisten uskontojen pohjalta 300-500-luvuilla jKr.

Shintolaisuudella ei ole perustajaa eikä virallisia pyhiä kirjoituksia ja oppeja.

Shintolaisuus on ollut Japanin valtionuskonto. Japanin keisarin uskottiin olleen auringonjumalatar Amaterasun jälkeläinen. Shintolaisuus on japanilaisten ”heimouskonto”

Shintolaisuudessa tärkeitä ovat kamit, eräänlaiset henkiolennot. Kameja voivat olla jumalat, sankarit esi-isät, mutta myös vuoret, puut ja taivaankappaleet.

Jokaisella sintolaisella temppelillä on oma kami, jonka kunniaksi temppeli on rakennettu. Kami asuu temppelin sisähuoneessa.

Shintolaisen temppelin merkkinä on Torii, oveton portti.

Ennen temppeliin menemistä täytyy suorittaa rituaalinen puhdistuminen.

Temppeleissä sintolaiset papit suorittavat seremonioita ja uhraavat kameillle esim. ruokaa. Uskovaiset rukoilevat ja uhraavat.

Papit voivat olla miehiä tai naisia.

Kotona monilla japanilaisilla on kotialttari.

Shintolaisuudessa ei ole varsinaista moraalioppia (hyvä ja paha) eikä se kerro kuolemanjälkeisestä elämästä uudelleensyntyminen.

Shintolaisuudessa on lukuisia lahkoja.

Japanilaiset ovat hyvin suvaitsevaisia uskontojen suhteen. Kiinasta ja Koreasta levinnyt buddhalaisuus ja shintolaisuus elävät sovussa. Niitä kunnioitetaan jopa samoissa temppeleissä.

Buddhalaisuus vaikutti sintolaisuuden kehittymiseen

 Monet japanilaiset ovat sekä shintolaisia että buddhalaisia