Pitkä ja kivinen tie edessä. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, koska ajattelin, että täällä voin purkaa ajatuksiani paremmin kuin muussa toiminnassa. Syömishäröni on aika monimutkainen, sen alku lähinnä. Kaikki alkoi syksyllä 2006. Olin juuri tutustunut mitä ihanimpaan poikaan, ja luulin tyhmänä, että hän auttaisi mut pois tästä helvetistä. Talvella 2006 kerroin pojalle, että sairastan bulimareksiaa. Poika lähti pois, ei vastannut viesteihin, vältteli mua ja puhui musta paskaa kavereilleni.
Tammikuu 2007 oli helvetillistä aikaa. Itkin, oksensin ja paastosin niin paljon, ettei kukaan pysty käsittäämään sitä. Oli niin paha olla, purin sen pahan olon syömättömyyteen ja oksentamiseen. Silloin syömishäiriö otti aika pahan vallan musta. Pystyin(kuten nytkin) esittämään kavereille, perheelle ja muille, että olen täysin kunnossa.
Tässä hetken olen käyttäytynyt kuin anorektikko, kai mulla nyt on anoreksia. On niin helvetin vaikea vaan "lokeroida" itseään mihinkään tiettyyn syömishäröön. Tiedättekö, voimani ovat aika finito. Yritän jaksaa perheeni ja kavereideni vuoksi, en niinkään itseni. Ei mulla ole mitään väliä.
Toivon, että saisin ammennettua tästä blogista lisää voimaa ja tahtoa elämiseen. Elämä on ihan kivaa, kunhan olisin vain paljon pienempi. Tulen varmaan kirjoittelemaan aika usein, tosin mulla on aika paljon aikaa vievää harrastukset, mutta koitan kuitenkin postailla ahkerasti.
sunnuntai, 16. joulukuu 2007
Miksi aina epäonnistun?
Enkä osaa ees käyttää tätä vuodatusta kunnolla, vittu.
Eilinen päivä meni tähän päivään verrattuna loistavasti. Tänään aamusta, ennen aamupalaa lähdin juoksemaan, ja olin syönyt viimeksi eilen klo 13. Ennen kuin olin edes puolimatkassa, meinasin pyörtyä ja oli ihan käsittämättömän paha olo. Koko lenkki oli täyttä tuskaa, mutta"pakkohan" se oli tehdä. Kului siinä kuitenkin 603 kaloria. Lenkin jälkeen söin kaksi ruisleipää juustolla(voita en käytä), eli n.140kcal. Sitten meillä olikin kohta jo ruoka, söin aika paljon...:/ Onneksi tein äsken vielä 45 minuuttia kestävän treenin. Pyöräily, lihaskunto, jumppa&jooga, kaikkea vartin ajan. Kaloreita kului 374.
Otsikko tulee siitä, kun tänään kun porukat lähti jonnekin niin sorruin syömään. Söin hyvällä ruokahalulla kolme leipää, joulutortun, ja banaanin. Lopulta päädyin vessaan oksentamaan kaiken ylös. En tajua, missä on se itsehillintä, mikä on aikaisemmin toiminut todella hyvin?! Eilenkin pystyin olemaan syömättä yhdestä eteenpäin.
Painoa on syömishärösen mielestä niin paljon, etten sitä tässä viitsi kertoa.
Kaikki muut onnistuvat, minä en koskaan.
maanantai, 17. joulukuu 2007
Edes joskus onnellinen
En muista milloin olisin viimeksi painanut näin vähän.
Todellisille anorektikoille tämä paino on varmaan painajainen,
mut mulle oikeesti tosi hyvä saavutus.
Ja kuulemma tosi moni mun kavereista on puhunu selän takana miten paljon oon laihtunu ja miten laiha olen. Hävettää myöntää, mutta oon tosta salaa tyytyväinen.
Outoa, ettei vanhempani huomaa mitään. Onhan se todellakin tervettä, että nuori liikkuu. Syönkin sillä tavalla, ettei siitä huomaa, että olisin jotenkin sairas.
Joskus tekisi mieli huutaa kavereille ja tutuille, etten oikeesti ole sellainen mitä he luulevat! Jos kavereiden pitäisi mua luonnehtia, niin tulisi varmaan jotain tämän suuntaista: aina iloinen, reipas, hauska, positiivinen, elämänhaluinen, huumorintajuinen yms.
Ja todellinen lista on tälläinen: syömishäiriöstä kärsivä, hetkittäistä masennusta, pahaa oloa, itkua, paastoamista, oksentamista, itsetuhoisuutta.
Elämäni on yhtä esittämistä.
tiistai, 18. joulukuu 2007
JEE.
Vinks vinks, kannattaa punnita itsensä treenin ja syömisen jälkeen.
Treenin jälkeen ennen syömistä paino on(ainakin mulla ja tällä vaa'alla)
pari kiloa korkeampi, mitä treenin ja syömisen jälkeen.
Pääsen hyvin joulukuun loppuun mennessä tavoitteeseni.
Kouluun sitten entistä hoikempana<3
Mulla silleen, että paino laskee "merkittävästi" joka toinen päivä.
Musta ihan jees tolleen. Ettei kuitenkaan lähde liian nopsaa ettei
sitten tuu korkojen kera takaisin.
Toimii myös se, että liikunnan ja syömisen erotus on n. 200 kaloria.
Edellisestä postauksesta jäi mainitsematta tämän päivän liikunnalla
saavutettu kulutus.
keskiviikko, 19. joulukuu 2007
Pahoinvointia
Aamusta siis nyrkkeilin 25 minuuttia(heräsin viideltä!).Sykemittarissa näkyy kalorikulutus ja rasvan osuus kaloreista. Nyrkkeillessä rasvan osuus oli(tarkistan asian..:D) 40% 204 kalorista. Eli ihan hyvin. Kun tekee treenin ennen aamupalaa niin polttaa rasvaa tehokkaasti. Parhaiten rasvaa polttaa kyllä lihaskunnolla. Eilen tein aamusta lihaskuntoa 20 minuuttia, rasvan osuus 117 kalorista oli 55%.
Olen aina salaa tyytyväinen kun joku ihmettelee intoani liikuntaan. Ne, jotka eivät tiedä häröstäni hivelevät itsetuntoani kaikista parhaiten. Eiväthän he voi tietää, etten ole ihan terve.
Syömishärön alkuaikoina en myöntänyt itselleni, että mulla on joku ongelma syömisen kanssa. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt, että se on "osa mua", eikä se lähde ihan helposti pois, miksi pitäiskään. Kyllä mä tällä elämän tyylillä hetken aikaa elelen, elämänlaadusta ei tosin ole mitään takeita. Eilen illalla sain kuulla pikkuisen luennon äidiltäni siitä, ettei mulla todellakaan ole mitään rasvaa eikä ylimääräisiä kiloja. Ja kun liikun "noin paljon" niin mun pitäisi syödä paljon enemmän mitä syön. Kuuntelin siinä vaivautuneena, en mä voi vaan kertoa etten oo ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Sehän pilaisi äitini elämän, hän häpeäisi mua enemmän kuin nyt. Enkä mä halua vielä parantua, en kenties koskaan. Haluun vaan sellaseks pieneks ja luiseks.
Syy miksi en mennyt tänään juoksemaan oli se, että oikea pohkeeni on aivan järjettömän kipeä. Laitan yöksi ja kouluun kylmägeeliä ja idealsiteen siihen päälle, se auttaa vähän. Portaiden nouseminen ja etenkin alas tuleminen on todella kivuliasta. Onneksi koulussamme ei ole hirveästi portaita, jonkun verran kuitenkin. Haluisin huomenna juoksemaan, joten toivottavasti pohje on paremmassa kunnossa.
Vihaan vaakaamme yli kaiken, sellainen digitaalivaaka. Näyttää aivan mitä sattuu. Tein itseni kanssa kyllä kerran sellaisen diilin, etten tuijota vaakaa vaan peiliä. Kylkiluiden pitää näkyä ja solisluiden pitää näkyä paremmin. Reisistä voisi myös lähteä jonkin verran. Se vaan kun juoksen ja pyöräilen niin reisiin tulee lihaksia, ja lihashan painaa. Mutten voi olla juoksematta, se on elämäni.
Tämä päivä on kyllä mennyt aika huonosti. Koulussa tosi kylmä, ja ajatukset ihan sekaisin. Nytkin sormet aika jäässä. Ehkä inhottavinta anoreksiassa on se, miten kylmä on koko ajan.
Taidan kohta mennä nyrkkeilemään, pahoinvointi alkaa olla tiessään. Tai menenkö sittenkään..? Äh. Tykkään enemmän aamureeneistä. Onneksi kohta alkaa loma ja saan reenailla ulkona, vaikka molemmat treenit juosten.
Lomaa odotellessa.