Osuuskuntapolku

Brahen Osku osuuskunta

Raahen koulutuskuntayhtymässä toimii Brahen Osku osuuskunta, jonka tarkoituksena on koulutuksen tukipalvelutoiminta eli työllistymis-, yrityshautomo-, myynti-, palvelu- ja kehittämistoiminta niillä koulutusaloilla, joissa Raahen koulutuskuntayhtymä järjestää koulutusta. Brahen Osku on rekisteröity vuonna 2016, sen omistaa ja sen päätösvaltaa käyttävät sen jäsenet. Brahen Osku osuuskunnan toiminnan tavoitteena on palveluiden laadun kehittäminen ja tuottaminen ja saada alueellista yhteistyötä sekä verkostoitua yritysten kanssa. (Brahen Osku osuuskunta 2016.)

Brahen Osku osuuskunta on työ- ja palveluosuuskunta, jossa jäsenet työllistyvät työntekijöinä. Koulutuskeskus Brahen opiskelija liittyy osuuskuntaan maksamalla jäsenmaksun, jonka jälkeen opiskelija etsii työprojektin, budjetoi ja laskee työn hinnan ja kannattavuuden niin, että pääsee TES:n mukaiseen palkkaan. Brahen Osku osuuskunta tekee työsopimuksen opiskelijan kanssa ja tarvittaessa toimeksiantosopimuksen työvuokrauksesta asiakasyrityksen kanssa. (Raahen koulutuskuntayhtymä 2016.)

Brahen Osku osuuskunnassa nuoret ovat kokeilleet esimerkiksi catering työnvuokraustoimintaa, toimintaa parturi-kampaajan vuokratuolilla toisen yrityksessä , ratsastuksenohjausta Ruukin maaseutuopistossa, turvakaarien hitsausurakkaa metallipuolella ja kesätyöpajatoimintaa hius- ja kauneusosastolla.

Lähteet: Brahen Osku Osuuskunta ja Koulutuskeskus Brahe

Oppilaitososuuskunnat / oppimisosuuskunnat

Oppilaitososuuskunta
Oppilaitososuuskuntia kutsutaan myös oppilasosuuskunniksi. Oppilasosuuskunnat ovat osuuskuntamuotoisesti toimivia yrityksiä, joissa opiskelijoiden on turvallista oppia yrittäjyyttä, oman alan osaamista ja työelämän taitoja. Osuuskunnan kautta on opiskelijoiden mahdollisuus ansaita rahaa tekemällä työtä, kuitenkin oppilaitososuuskunnissa mennään opiskeluedellä. (Troberg &Hytinkoski 2018, 20.)

Opiskelijaosuuskunnat saivat alkunsa Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemiassa vuonna 1997, josta se on levinnyt oppimismenetelmänä Suomen muihin ammattikorkeakouluihin ja toisen asteen ammatillisiin kouluihin ja lukioon. (Troberg &Hytinkoski 2018, 18.) Lähes kaikissa suomen ammattikorkeakouluissa on tai on ollut opiskelijaosuuskuntatoimintaa. Tilastokeskuksen (2017) mukaan ammatillisia oppilaitoksia vuonna 2016 oli noin 99 opistoa ja näissä oppilaitososuuskuntia on noin kahdeksankymmentä sekä lukioissa noin kymmenessä on osuuskunta. Oppilaitoksissa osuuskunnat toimivat opiskelijaosuustoimintana, opiskelijaosuuskuntana, oppilaitososuuskuntana tai pedagogisena oppimisosuuskuntana. (Troberg & Hytinkoski 2018,18-19.) Osuuskunnan nimityksen ratkaisee se kuka osuuskunnan omistaa oppilaitos vai opiskelijat.

Osuustoiminnan historiaa

Osuustoiminta sai alkunsa 1700-luvun Ranskan vallankumouksesta, joka sai aikaan muutoksen ihmisten ajattelutavassa, jota pidetäänkin alkuunpanijana osuustoiminnan ensiasteelle 1800-luvulla. Silloin aikansa idealistit kuten Robert Owen, J.H. Pestalozzi ja William King alkoivat kehittämään yhteiskunnallisia ja taloudellisia järjestelmiä parantaakseen yhteiskunnallisia oloja ja epätasa-arvoisia markkinoita eri kansanjoukkoja kohtaan. Aate osuustoiminnasta alkoi samanaikaisesti useassa Euroopan maassa ja taustalla olivat vapauden, veljeyden tasa-arvon, omatoimisuuden, yhteistoiminnan, toisten auttaminen ja vähäosaisten hyväksi toimiminen. (Troberg 2014. 88-89.)

Inkisen & Karjalaisen (2012) mukaan Owenilla oli visio, että kun työntekijöistä pidetään huolta, myös tuottavuus kasvaa. Kestävän osuustoimintamallin syntymiseen vaikutti Owenin seuraajissa ja oppilaissa olevat henkilöt, kuten William King. Hän uskoi toimintamuotoon, jossa yhdistyi ihmisen oma-apuinen taloudellinen toiminta ja samalla yhteistoiminta muiden kanssa. Osuustoimintaliikkeen katsottiin saaneen alkunsa, kun King perusti The Cooperator lehden, jonka tarkoituksena oli yhteistoiminnan edistäminen. Lehden myötä edistyksellinen joukko avasi vuonna 1844 Rochdalen Oikeamielisten Pioneerien Osuuskaupan Manchesteriin. Rochdalen periaatteet näkyvät edelleen kansainvälisessä osuuskuntien kattojärjestön ICA:n periaatteissa. (Troberg 2014,91.)

ICA on kansainvälinen osuustoimintaliitto International Cooperative Alliance. ICA on perustettu vuonna 1895. ICA on kaikkien osuuskuntien kattojärjestö, jonka arvoja ja periaatteita osuuskunnat noudattavat (ICA 2018).

Suomalaisen osuustoiminnan isänä pidetään Hannes Gebhardia, joka opiskeli Saksassa 1890-luvulla ja tutustui siellä osuustoimintaan. Gebhard hankki tietoa muiden maiden osuustoiminnasta ja etsi niistä eroavaisuuksia. Hän näki osuustoiminnasta Suomelle vaikeisiin poliit-tisiin aikoihin vastauksen saada yhteiskunnalliset ongelmat ratkaistua ja ihmisille hyvinvointia aikaiseksi. Gerhard halusi osuustoiminnasta yhteiskunnallisen liikkeen, jonka avulla hyvinvointia ja taloudellista asemaa korotettaisiin riippumatta yhteiskuntaluokasta. (Troberg 2014,92.) Osuuskuntia on perustettu Suomeen vuodesta 1901- luvulta alkaen ja silloin sää-dettiin Suomessa ensimmäinen osuuskuntalaki. Sitä ennen erilaiset talkootoiminnat katsot-tiin olevan samankaltaista kuin osuustoiminnan yhteistoiminnallisuus (Troberg 2014,20.)
Osuuskunnan historia näkyy edelleen osuuskuntien toiminnoissa ja sen ideologia korostuu nykyajan työelämän murroksen aikana. Sotien jälkeen Suomessa osuuskunta katsottiin antavan ihmisille hyvinvointia ja se voi olla ratkaisu myös tulevaisuuden haasteisiin. Osuustoiminnalla on pitkä historia takana ja historiasta kumpuaa osuustoiminnan yhteisöllisyys, yhteisenhyvän ja omaehtoisen toiminnan tausta.

Lähteenä Pellervojulkaisut ja ICA

Osuustoiminta ja osuuskunta

"Osuuskunnan toiminnan tarkoituksena on jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita taikka palveluita, jotka osuuskunta järjestää tytäryhteisönsä avulla tai muulla tavalla. Toiminnan tarkoituksesta voi säännöissä määrätä toisin.."
Osuuskuntalaki 1 luku, 5 §

Osuustoiminta on:
- Jäsenten yhteistä yrittämistä
- Taloudellista yhteistoimintaa jäsenten yhteiseksi eduksi
- Tasa-arvoista
- Sitoutumista edellyttävää
- Vaikutusmahdollisuuksia tarjoavaa
- Oma-aloitteista paikallistaloutta parhaimmillaan
- Verkostotaloutta

Osuuskunta on:
- Käyttäjien omistama, hallitsema ja heitä hyödyttävä yritys
- Yritysmuotona joustava
- Joustava tapa ratkaista tavallisten ihmisten taloudellisia ongelmia
- Keino työllistyä tai saada lisäansioita omaehtoisesti

Osuuskunnan toiminnan edellytykset

https://www.youtube.com/watch?time_continue=114&v=e7iO5TliDhY

Eri tyyppisiä osuuskuntia

Eri tyyppisiä osuuskuntia
Osuuskunta soveltuu monenlaisille toimialoille ja eri tyyppiseen toimintaan. Osuuskuntia on tapana luokitella niiden tarkoituksen tai luonteen mukaan.

Perinteisiä, asemansa jo vakiinnuttaneita osuuskuntia on totuttu kutsumaan tuottajaosuuskunniksi (esimerkiksi osuusmeijerit ja -teurastamot) ja kuluttajaosuuskunniksi (esimerkiksi osuuspankit ja -kaupat).

Jäsenen asiakassuhteen näkökulmasta osuuskunta toimii joko hankinta- tai markkinointiosuuskuntana tai se voi olla samanaikaisesti molempia.
Hankintaosuuskunnan tarkoituksena on hankkia jäsenilleen heidän kotitaloudessaan tai ammatissaan tarvitsemia tuotteita, tavaroita tai palveluita. Näin ollen osuuskauppakin on hankintaosuuskunta. Tyypillisiä hankintaosuuskuntia ovat esimerkiksi maataloustuottajien osto- tai koneosuuskunnat, kauppiaiden osto-osuuskunnat, elintarvikkeiden tai kulutustavaroiden yhteishankintaosuuskunnat sekä vesi- ja energiaosuuskunnat. Hankintaosuuskunnilla voi olla myös keräily-, jalostus- ja markkinointitehtäviä.

Markkinointiosuuskunta huolehtii jäsentensä tuottamien tavaroiden tai palvelujen markkinoimisesta. Jäsenet ovat usein yrittäjiä, jotka keskinäisen yhteistyön avulla hyötyvät osuuskunnasta yhteisen markkinoinnin tai tuotemerkin avulla. Osuuskunta voi markkinoida esimerkiksi yrittäjäjäsentensä käännös- tai kampaamopalveluja, matkailupalveluja, luomutuotteita taikka käsitöitä. Osuusmeijerikin on näin ollen markkinointiosuuskunta.

Henkilöstöomisteinen osuuskunta on työntekijöidensä omistama yritys, jonka jäsenet ovat työsuhteessa osuuskuntaansa ja tarjoavat sen kautta omaa työpanostaan ja osaamistaan ulkopuolisille asiakkaille. Tällainen osuuskunta voi olla yhteen tai toisiaan täydentäviin toimialoihin keskittynyt tai hyvinkin monialainen yritys, joka vuokraa myös muiden kuin jäsentensä työvoimaa.Tällainen kehitys lähti liikkeelle erityisesti 1990-luvulla, jolloin osuuskunta alkoi yleistyä monenlaisen uuden pienyritystoiminnan yritysmuodoksi. Toisinaan uusosuustoiminnaksikin kutsuttu osuustoiminnan ”uutta aalto”, yleistyi sellaisillakin toimialoilla, joilla ei perinteisesti ole osuuskuntia ollut. Nämä osuuskunnat ovat toimivat hyvin monilla aloilla, kuten informaatioteknologissa, rakentamisessa, sosiaali- ja terveysalalla, energian tuotannossa, vesihuollossa ja erilaisten tuotteiden sekä palvelujen markkinoinnissa tai vaikkapa erilaisten koneiden ja laitteiden hankintaosuuskuntana. Kaikki osuuskunnat toimivat saman osuuskuntalain puitteissa. Osuuskuntalaki käyttää pienimmistä, korkeintaan kymmenen jäsenen osuuskunnista nimitystä harvainosuuskunta.

Osuuskuntia luokitellaan yleisesti niiden toimialan mukaan. Esimerkiksi Pellervo-Seuran osuuskuntarekisterissä (osuuskuntarekisteri.pellervo.fi) muutamat toimialat (muun muassa energiantuotanto, kulttuuriala, matkailu, sosiaali- terveys- ja hyvinvointipalvelut, kylien kehittäminen, työ-, palvelu- ja asiantuntijaosuuskunnat) on eroteltu omiksi pää- ja alaluokikseen ja vastaavasti markkinointi- ja hankintaosuuskunnat luokiteltu niiden toimialan mukaan. Näiden pää- ja alaluokkien alta löytyy lähes minkä tahansa toimialan osuuskuntia.