Suolahti

Esittely

Asemakadun koulun 1A ja Katvelan eskarit valitsivat sadun Kuinka kettu sai valkoisen hännänpään kirjasta Tarinat tunteiden tulkkina.
1B ja Kellosepän eskarit valitsivat Martti Haavion runon Nukku-Matti (Tapio Rautavaaran Sininen uni -laulu).

1C+E1 ja Alkulan eskarit valitsivat sadun Hiiri morsiamena Karjalaisia satuja -kirjasta.

Blogi

1C, E1 ja Alkulan eskarit hiirimorsianta taiteilemassa

Meidän projektiryhmä on kokoontunut jo kaksi kertaa Asemakadun koulun käsityöluokassa. Ensimmäisellä kerralla huovutimme hiiriä. Jokainen sai huovuttaa oman pienen hiirulaisen superloonin päälle. Hiirulaisia kylvetettiin mäntysuopavedessä ja alkoipa joillekin hiirille muodostua häntiä ja korvia jo ihan itsestään. Hiirulaiset jätettiin kuivumaan seuraavaa kertaa varten.
Toisella kerralla tuunailimme hiiriä vähän lisää ja valmista tuli. Yksi ryhmä valmisti hiiriprinsessalle ihania kimaltavia koruja karkkipapereista. Yhdessä ryhmässä taas tehtiin hiiriprinsessan pukua. Hiiren harmaata yläosaan ja ihanan hulmuava helma alas, jossa on hiirulaisten hyvä kiipeillä.
Viimeisellekin kerralle jää vielä hommia. Kuvia kahdelta ensimmäiseltä kerralta galleriassa.

Viisarit-esiopetusryhmän ja 1B Unien sininen maa

Tänään pyörähti alkuun Viisareiden ja 1B:n yhteistyö. Sirpan johdolla aloitettiin rakentamaan Unien sinistä maata. Lapset olivat tuoneet kodeista monenlaisia esineitä ja tilpehööriä, jota tänään maalattiin akryyliväreillä, luonnollisesti siniseksi. Kuukauden kuluttua homma jatkuu liimaillen ja rakennellen yhteistä sinimaata eteenpäin. Lisään valokuvia galleriaan touhukkaasti päivästämme.

Kuinka kettu sai valkoisen hännänpään - Katvelan eskarit


Suomi 100- vuotta ja aiheena suomalainen eläinsatu. Mieleen tuli ovela ja nokkelanketterä punaturkki kettu, joka monessa tarinassa huijaa karhuakin, mutta tällä kertaa saa itse vähän nokilleen.

Eipähän kukaan meistä, ei aikuiset tai lapset, tienneet kuinka ketun valkonen hännänpää on syntynyt. Siitäpä sitten kertomuksen kimppuun ja työstämään sitä pikku pöytäteatteriksi. Aikuiset huolehtivat lavastuksesta ja ensiesityksestä, seuraavaan näytökseen oli jo monta innokasta näyttelijää tulossa mukaan. Lapset eläytyivät mukana ja iloinen naurunremakka syntyi, kun voikiulu kaatui maahan ja kettu sai peräänsä äkäisen emännän. Kettu selvisi säikähdyksellä, mutta voi oli mennyttä... osa ketun päällä ja loput maassa. Kun esitysten jälkeen keskusteltiin tapahtumien kulusta, keksivät lapset itse tarinalle toisenlaisen, onnellisemman lopun, jossa herkullinen voi jaettiin tasan emännän ja ketun kesken. Ensiesitys oli perjantaina ja seuraavana maanantaina oli päiväkodin muut ryhmät kutsuttu katsomaan esitystä.

Muuten olemme työstäneet aihetta laulaen, liikkuen ja soittaen mm kehosoittimin ja rytmein. Apuna olemme käyttäneet kirjasta Piilometsän tansseja kappaleita Kettutanssi ja Ketunleipä. Youtubesta löysimme kivan rytmikkäästi säestetyn Kirje kuulle kappaleen, jonka sanat kertovat ketusta. Laulun esittää siellä koulun musiikkiluokka. Vanha tuttu Kettu juoksi yli järven laulu tulee varmaan myös repertuaariin.

Olemme keskustelleet myös ketunleivistä, niiden mausta ja ulkonäöstä, ketun lempinimestä Repolainen ja revontulista. Tarkoituksena olisi työstää näistä vielä askarteluun ja liitutöihin liittyvää toimintaa ensi vuoden alkupuolella, kun aiheena on aika, yö/päivä ja avaruus. Katsotaan, mitä saadaan aiheesta irti ja kuinka eskarit lämpiävät ideasta - ainakin alku on ollut lupaava.

Innolla odotamme myös viestejä muiden projektien etenemisestä ja yhteistyötä Sirpa Hasan kanssa.

Ihanaa joulunodotusta kaikille, terveisin Tiitiäiset Katvelan eskarista