14. Vesien uhanalaisia lajeja

Mitä uhanalaisella lajilla tarkoitetaan?

Monissa tilanteissa puhutaan uhanalaisista lajeista ja niiden suojelun tarpeesta. Uhanalaisuudella tarkoitetaan lajin todennäköisyyttä kadota eli kuolla sukupuuttoon. Tämän vuoksi niiden eteen on tehtävä suojelutoimenpiteitä. Useimmiten lajien uhanalaisuus johtuu ihmisestä.

Uhanalaisuutta voidaan tarkastella usealla eri tasolla. Kun tarkastellaan jonkin lajin uhanalaisuutta maailmanlaajuisesti, tarkastellaan lajin todennäköisyyttä kadota kokonaan. Sukupuutolla tarkoitetaan siis sitä, että tietyn lajin kaikki yksilöt kuolevat. Tällainen tapahtuma on peruuttamaton.

Toinen yleinen tapa on tarkastella lajeja tietyn valtion osalta. Esimerkiksi vuonna 2010 toteutettiin viimeisin koko Suomen kattava uhanalaisuusarviointi. Tämän arvion mukaan Suomessa on yli 2000 lajia, joiden säilyminen Suomessa on vaarantunut eli ne ovat uhanalaisia. Ensisijaisesti vesiympäristöissä arvion mukaan elää 149 uhanalaista lajia. Valtaosa uhanalaisiksi luokitelluista lajeista elääkin metsissä.

Vesiympäristössä elävien lajien arviointi on kuitenkin monelta osin puutteellinen, sillä monista lajeista ei ole saatavilla riittävästi tietoa.

Kuva: Alli on yksi uhanalaisista vesilintulajeista.

Mystinen ankerias

Ankerias (Anguilla anguila) on yksi mystisimmistä Suomessa tavattavista kalalajeista. Laajemmin ankeriasta tavataan koko Euroopan alueella ja se on maailmanlaajuisesti äärimmäisen uhanalainen laji. Ankeriaan elintavat ovat kuitenkin monelta osin mystiset, niistä ei juurikaan tiedetä riittävän paljoa. Ankerias tiedetään elävän sisävesissä järvissä ja joissa. Se käyttää ravinnoksi mm. kaloja ja rapuja. Ankeriaan tiedetään myös olevan vaelluskala. Kasvettuaan isoksi se lähtee kutuvaellukselle. Se laskeutuu jokia pitkin mereen. Meressä se aloittaa vaelluksen. Nykyisen tiedon perusteella vaellus suuntautuu kauas, Atlantin toiselle puolelle Sargassomerelle. Lajin oletetaan lisääntyvän täällä. Ankeriaiden osalta yksi mysteeri on se, ettei lisääntyviä yksilöitä ole tavattu. Sargassomeren alueella tavataan pieniä planktisia toukkia, jotka kulkeutuvat Golf-virran mukana kohti Eurooppaa. Tästä poikasvaiheestakaan ei ole liiemmin tietoa. Lopulta poikaset kasvavat ns. lasiankeriaiksi, jotka nousevat taas jokia pitkin sisävesiin. Nämä lasiankeriaat kasvavat ja muuttuvan vähitellen meille tutuiksi ankeriaiksi. Ankerias on pitkäikäinen laji ja se saattaakin elää sisävesissä usean vuosikymmenen ajan, ennen vaellusta mereen.

Pääasiallinen syy ankeriaan uhanalaisuuteen on vesistöjen rakentaminen vesivoimakäyttöön. Ankeriaat kun vaativat vapaan nousuyhteyden merestä sisävesiin. Esimerkiksi Suomessa tämä yritetään kiertää tuomalla maahan Länsi-Euroopan joista pyydettyjä lasiankeriaita. Suomessa lajia istutetaankin monin paikoin. Lajia pidetään Suomessa kuitenkin kalastettavana lajina ja sen pyyntiä ei säädellä lainkaan. Vesiin rakennetut voimalaitokset muodostavat esteen myös kutuvaellukselle lähteville ankeriaille. Ankeriaat eivät useinkaan pysty ohittamaan patoa vaan kulkeutuvat voimalaitoksen turbiineihin jotka tappavat suurimman osan ankeriaista. Suomessakin on kertomuksia siitä, kuinka valtamaan lähteneet ankeriaat ovat tukkineet voimalaitoksen turbiinit.

Ankeriaan suojelu on haastavaa, sillä se vaatisi laajemman parannuksen vesivoimaloihin. Vesivoimaloiden yhteyteen tulisikin rakentaa aina kalatiet, joita pitkin kalat pystyvät ohittamaan voimalaitoksen. Toinen haaste on ankeriaan kalastuksen säätely. Vaikka ankerias on äärimmäisen uhanalainen laji, on se myös monien ihmisten herkkua. Tämän vuoksi sitä kalastetaankin monissa Euroopan maissa huomattavia määriä.

Saimaannorppa on yksi tutuimmista uhanalaisista lajeistamme

Saimaannorppa on rauhoitettu, äärimmäisen uhanalainen hylje. Se on Itämeren norpan alalaji. Se on monille tuttu suomalaisen luonnonsuojelun symboli

Saimaannorppa esiintyy maailmassa vain Suomen Saimaassa ja siihen yhteydessä olevissa järvissä. Laji jäi eristyksiin viimeisimmän jääkauden jälkeen Saimaan vesialueisiin, kun maankohoamisen myötä Saimaasta tuli järvi.

Vuonna 2014 lajia arvioitiin olevan jäljellä vain 310 yksilöä, joista noin 80 yksilöä on lisääntymisikäisiä naaraita. Vaikka jokainen naaras saisi vuosittain poikasen eli kuutin, ei kannan kasvu ole kovin nopeaa. Saimaannorppa saavuttaa sukukypsyyden vasta 4-5 vuoden iässä. Emo voi saada korkeintaan yhden jälkeläisen vuodessa.

Saimaannorpan suurin uhka on ihminen. Lisääntyvien yksilöiden määrä on alhainen ja erityisesti poikasten kuolleisuus suuri. Saimaannorpan poikasten eli kuuttien kuolleisuus on huomattavan korkea huolimatta esimerkiksi verkkokalastuskielloista norpan lisääntymisalueilla huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun välisenä aikana. Kuolleina löytyneistä alle yksivuotiasta norpista lähes kaikki kuolevat verkkoihin. Kuutille elintärkeä lumipesä saattaa keväällä sulaa ennen aikojaan ja kuutti jää suojattomaksi ja menehtyy. Alkukeväällä emo häiriintyy helposti ihmisen tullessa liian lähelle esimerkiksi moottorikelkalla, jolloin kuutti usein menehtyy emon paetessa. Myös Saimaan vesistön korkeuden säännöstelyt voivat tuhota lumipesiä. Vuoden 2014 kuuttilaskennassa löydettiin 58 elävää pikkunorppaa eli kuuttia.


Saimaannorppaa voidaan kutsua myös kotoperäiseksi reliktiksi eli jäännelajiksi. Kotoperäisyys eli endeemisyys tarkoittaa sitä, ettei lajia esiinny missään muualla maailmassa. Reliktillä eli jäännelajilla tarkoitetaan vastaavasti sitä, että sen esiintymisalue on jäänne lajin laajemmasta esiintymisalueesta. Esimerkiksi härkäsimppu elää monissa järvissä "muistona" ajasta, jolloin Suomi oli suurelta osin meriveden peitossa.

Tutustu uhanalaisiin lajeihimme.

Parityö:

Valitse jokin uhanalainen vedessä elävä laji ja tutustu siihen kirjoista ja internetistä löytyvien tietojen avulla. Kokoa tiedot yhteen ja tee parityönä tai pienessä ryhmässä lyhyt esitys lajista.

Selvitä vähintään
  • Lajin uhanalaisuusluokka.
  • Lajin uhanalaisuuden syitä.
  • Lajin elinympäristö.
  • Lajin levinneisyys Suomessa.


Sopivia lajeja voivat olla esimerkiksi:
Kalat

  • Taimen (Salmo trutta)
  • Lohi (Salmo salar)
  • Rantanuoliainen (Cobitis taenia
Linnut
  • Alli (Clangula hyemalis)
  • Merikotka (Haliaeetus albicilla)
  • Lapasotka (Aythya marila)
Simpukat
  • Raakku eli jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera
  • Vuollejokisimpukka (Unio crassus)

Voit myös valita jonkun muun uhanalaisen lajin.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä