8. Sammakkolammella

Sammakko, maalla elävä vesieläin?

Tavallisesti sammakoita näkee kosteissa metsissä tai niiden kutua lammikoissa ja ojissa. Onko sammakko tällöin maaeläin vai vesieläin? Mitkä tekijät puoltavat sitä, että pidät sammakkoa maaeläimenä? Mitkä sitä, että sammakko onkin vesieläin? Miksi sammakot käyvät lammikoilla?

Pohtikaa millaisissa paikoissa olette nähneet sammakoita, rupikonnia tai vesiliskoja!

Kurnutusta lammikolla

Talven taittuessa kevääksi huhtikuussa, lampien rantavesien vapauduttua jääpeitteestä, kymmenet sammakot loikkivat kohti synnyinlampeaan. Kurnutuskuorot kohottavat ääntänsä, on sammakoiden lisääntymisaika.

Usein ihmiset huomaavat sammakoiden lisääntymisen vasta kudusta, joka on ilmaantunut yön aikana esimerkiksi ojaan. Sammakoiden lisääntymisjakso saattaa kestää vain muutaman päivän. Tämän jälkeen sammakot siirtyvät kohti metsiä ja aloittavat valmistautumisen seuraavaan talveen.


Suomessa elää luontaisesti kolme varsinaista sammakkolajia: sammakko (Rana temporaria), viitasammakko (Rana arvalis) ja rupikonna (Bufo bufo). Näiden lisäksi Lounais-Suomessa tavataan jälleen ilmeisesti ihmisen mukana levinnyttä mölysammakkoa (Pelophylax ridibundus). Sammakko kutee pääasiallisesti ennen viitasammakkoa jo heti jäiden lähdön jälkeen huhtikuussa. Viitasammakko kutee hieman myöhemmin huhti-toukokuussa. Rupikonna kutee samoihin aikoihin kuin viitasammakko.
Sammakot saapuvat lammikoille ainakin kutemaan. Kaikkien sammakkolajien lisääntyminen tapahtuu vedessä. Tähän on syynä sammakoiden evoluutio pelkästään vedessä eläneestä kantamuodosta maalla eläväksi selkärankaiseksi. Sammakoille kehittyi muun muassa keuhkot, jotka ovat merkki sopeutumisesta maaelämään.

Sammakoiden elämä alkaa kudusta

Uuden sammakon sukupolven kehitys alkaa kudusta ja alkuajan kehitys tapahtuu vedessä. Muutamassa viikossa sammakoiden laskemista ja hedelmöityneistä munista kehittyy sammakon toukkia. Sammakon toukat ovat monella tapaa sopeutuneet vesielämään. Niillä on kidukset, jotka mahdollistavat hapen oton vedestä. Lisäksi toukilla on pitkä pyrstö, joka mahdollistaa liikkumisen vedessä. Toukilla on isokokoinen eturuumis. Tämän vuoksi toukkia kutsutaan nuijapäiksi.
Nuijapäät ovat kasvissyöjiä, jotka syövät mm. erilaisia rihmamaisia leviä ja muuta kasvien pinnalla kasvavaa ainesta. Toukkien kehitys jatkuu vedessä lämpötilasta riippuen 2-3 kuukautta, jona aikana niille kehittyvät muun muassa silmät ja ne kasvavat kokoa. Loppuvaiheessa nuijapäille muodostuvat raajat, keuhkot kehittyvät ja pyrstö kutistuu pois. Lopulta sammakonpoikaset siirtyvät maalle ja alkavat syödä täyspainoisesti eläinravintoa.

Sammakon kehittymistä munasta välivaiheiden kautta aikuiseksi sammakoksi kutsutaan muodonvaihdokseksi.

Sammakoiden kasvu jatkuu tämän jälkeen maalla. Sukukypsäksi kasvaminen kestää vähintään kaksi vuotta, jonka jälkeen ne palaavat keväällä takaisin synnyinlammellensa.

Suomen sammakkolajit

Suomessa elää luontaisesti kolme varsinaista sammakkolajia: sammakko (Rana temporaria), viitasammakko (Rana arvalis) ja rupikonna (Bufo bufo). Näiden lisäksi Lounais-Suomessa tavataan ilmeisesti ihmisen mukana levinnyttä mölysammakkoa (Pelophylax ridibundus). Kaikki Suomessa tavattavat sammakkolajit ovat rauhoitettuja, rauhoitus koskee niin sammakoiden kutua, nuijapäitä kuin maalla eläviä yksilöitä. Siis edes sammakonkutua ei saa kerätä astiaan!

Sammakko (Rana temporaria)

Sammakko on yleisin sammakkolaji. Sitä tavataan koko Suomen alueella. Varmimmin sammakon voi tunnistaa kutuaikana, koiraiden kurnuttaessa lajityypillisesti. Lisääntymiskauden jälkeen sammakkoa voi olla vaikea erottaa viitasammakosta. Sammakko horrostaa talven, joko vesien pohjamudissa tai kuivalla maalla sopivissa suojapaikoissa.

Viitasammakko (Rana arvalis)
Viitasammakko on tavallisempaa sammakkoa selkeästi harvemmin vastaan tuleva laji. Sen levinneisyys Suomessa painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen ja se puuttuu Pohjois-Suomesta. Varmimmin viitasammakon tunnistaa sammakon tavoin lisääntymisaikana. Tällöin sopivilta reheviltä lammikoilta ja järvien lahdilta voi kuulla pulputtavaa ääntä. Viitasammakko kutee vasta huhti-toukokuussa. Kutuaikana koiraat muuttuvat lajille tyypilliseen tapaan sinertäviksi. Laji horrostaa talvella pääasiallisesti vesien pohjamudissa. Laji on taantunut koko Euroopan alueella ja tämän vuoksi se on koko EU:n alueella suojeltu laji. Lain mukaan laji on rauhoitettu ja elinympäristöjä ei saa muuttaa niin, että siitä on haittaa viitasammakolle.

Rupikonna (Bufo bufo)
Rupikonna on levinneisyydeltään eteläinen. Se puuttuu pohjoisimmasta Suomesta. Rupikonna poikkeaa ulkonäöltään kahdesta edellä mainitusta lajista. Se on huomattavasti jykevämpirakenteinen ja sen ihon pinta on selkeän nystymäinen, rupimainen. Rupikonnan ääni on korkea kurnahdus, jota se toistaa sarjoina. Rupikonna kutee pääasiallisesti huhtikuussa. Rupikonnat horrostavat maalla. Ne hakeutuvat ennen talventuloa sopiviin koloihin.

Mölysammakko (Pelophylax ridibundus)
Mölysammakko on tällä hetkellä vain Lounais-Suomeen levittäytynyt laji. Aiemmin sitä on tavattu muuan muassa Helsingin alueella. Lajia pidetään niin kutsuttuna vieraslajina, eli sen epäillään levinneen Suomeen eteläisemmästä Euroopasta ihmisen mukana. Laji on väritykseltään vihertävä ja sen poskissa on selkeät poskipussit, jotka näkyvät koiraan äännellessä. Lajin ääntely on nimen mukaisesti kova äänistä mölyämistä. Lajin kuulee helpolla pitkän matkan päähän. Laji elää muista suomalaisista sammakoista poiketen ympärivuotisesti lammikoissa.

Vesilisko on sammakkoeläin

Suomessa tavataan kahta salamanteri-lajia. Salamanterilla tarkoitetaan liskomaista pyrstöllistä sammakkoeläintä. Salamantereilla pyrstö siis ei katoa niiden siirtyessä maalle. Lajien elinkierto on samankaltainen kuin muillakin sammakoilla. Ne lisääntyvät vedessä ja viettävät suurimman osan ajasta maalla. Ne horrostavat maalla koloissa.
Vesilisko (Lissotriton vulgaris) on yleisempi ja sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Helpoiten sen löytää lisääntymisaikaan huhti-toukokuussa pienistä lammikoista. Tämän jälkeen ne siirtyvät viettämään erittäin huomaamatonta elämää maalle. Toinen Suomessa elävä salamanteri on rupilisko (Triturus cristatus). Rupilisko on kuitenkin erittäin harvinainen ja sitä tavataan vain Ahvenanmaalla ja Kaakkois-Suomessa.
Kuva: Vesiliskopari kutuasussa. Lajin koiraalle muodostuu kutuaikana selkäpuolelle komea harja.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä