9. Vedessä luikertelee rantakäärme

Maallako ne matelevat?

Sammakkoeläinten luvussa pohdittiin sitä, että ovatko sammakkoeläimet vesi- vai maaeläimiä. Johtopäätöksenä oli se, että sammakot tarvitsevat lisääntyäkseen vettä, mutta muilta osin ne ovat sopeutuneet kohtalaisen hyvin maaelämään. 

Entä matelijat? Matelijat polveutuvat sammakkoeläimistä, onko niillä samanlainen suhde veteen? Matelijoiden kohdalla asia on yksiselitteinen: matelijat ovat täysin sopeutuneita maaelämään. Millaisia sopeumia niillä on? Kuinka liskot ja käärmeet eroavat toisistaan?





Oikein vai väärin?

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämä lomake

Matelijat lisääntyvät vedessä.



Matelijat ovat vaihtolämpöisiä.



Liskot ja käärmeet ovat täysin samanlaisia.

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämä lomake

Vain muutaman matelijan maa

Suomi pohjoisena maana on melko karu paikka matelijalle. Suomessa tavataankin vain viittä matelijalajia. Toki Suomen vähäiseen lajimäärään vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten Itämeri, joka toimii leviämisesteenä eteläisemmille lajeille.

Sisilisko (Zootoca vivipara), kyy (Vipera berus) ja rantakäärme (Natrix natrix) lienevät tutuimmat lajit. Vaskitsa (Anguis fragilis) on jo hieman mystisempi tapaus. Kangaskäärme (Coronella austriaca) on erittäin harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla tavattava laji.

Suomalaisista lajeista rantakäärme on selkeimmin veden äärellä elävä laji, sillä se saalistaa vedestä kaloja ja sammakoita. Rantakäärme on myrkytön. Rantakäärmeitä tavataan nykyisin lähinnä Etelä- ja Länsi-Suomessa Itämeren rannikkovyöhykkeellä. Suurelta osin levinneisyyden rajoittuminen rannikolle johtuu sopivien lisääntymispaikkojen puutteesta. Muista suomalaisista lajeista poiketen rantakäärme munii kompostoituvan kasviaineksen sekaan, ja poikaset kehittyvät kompostoinnista syntyvän lämmön avulla.

Tunnetuin käärmeemme on ehdottomasti kyy. Kyy on Suomen ainoa myrkkykäärme. Sitä tavataan yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoiseen mentäessä se muuttuu harvinaiseksi. Kyyt elävät kaikenlaisilla alueilla ja sen voi tavata usein myös veden ääreltä. Kyy on erinomainen uimari. Kyy käyttää ravinnoksi erityisesti pikkujyrsijöitä ja sammakoita. Kyyn poikaset kehittyvät naaraan sisällä kalvomaisen munan suojaamana.

Kyyllä on pahempi maine kuin millainen eläin se todellisuudessa on. Kyyn purema voi olla ihmiselle hengenvaarallinen ja se vaatii aina lääkärihoitoa. Tärkeää on ymmärtää, että kyyt purevat ihmistä vain uhattuina, esimerkiksi mikäli kyyn päälle astuu. Toinen tyypillinen vaaran tilanne lienee se, kun kyytä ryhdytään jahtaamaan. Normaalissa tilanteessa metsässä kulkija ei välttämättä edes huomaa kyytä, sillä kyyt pakenevat erittäin helpolla.

Sisilisko on tyypillinen lisko. Sen voi tavata melkeinpä mistä tahansa. Useimmiten sen huomaa paistattelemassa auringossa sopivan kiven tai kannon päällä. Suolla pitkospuita kulkiessa sisiliskoja näkee tuon tuosta. Sisiliskot saalistavat hyönteisiä. Sisiliskon tieteellinen nimi (vivapara) tulee sen tavasta synnyttää eläviä poikasia. Todellisuudessa poikaset kehittyvät samalla tavoin kuin kyyllä naaraan sisällä kalvomaisen munan suojaamana ja ne kuoriutuvat munintahetkellä.

Vaskitsan kohdalla ei olekaan ensisilmäyksellä helppo sanoa onko se lisko vai käärme. Vaskitsalta kun puuttuu kokonaan raajat, minkä vuoksi se on käärmemäinen. Vaskitsa on kuitenkin lisko, sillä on liskoille tyypilliset silmäluomet ja korva-aukot. Vaskitsan voi tavata Etelä-Suomen metsissä. Väritykseltään se on kuparinruskea.

Kangaskäärme
on erikoinen laji, ei pelkästään sen harvinaisuuden vuoksi. Sen kerrotaan käyttävän pääasiallisena ravintona sisiliskoja ja syövän jopa muita käärmeitä. Kangaskäärme on myrkytön laji.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä